Millä tavoin masennuskierteessä eläviä nuoria ja nuoria aikuisia voitaisiin auttaa niin...

Vierailija kirjoitti:

Tää koko näkökulma on niin ylemmyyden tuntonen. Nuoret nähdään heikkona ja viallisena kun ne oireilee taimet kestä. Ei ihmettelijät useinkaan myönnä että jos olisi itelle ollu työelämätilanne vastaava niin ei olisi oma pääkään kestänyt. Moni onnekas joka on saanut työpaikan ja päässyt hyvään kierteeseen olisi yhtä hyvin voinut päätyä toisenlaiseen kierteeseen.

Mielenterveys on haavoittuvaista. Jos kokee itsensä osalliseksi, se suojaa. Jos taas on ulkopuolinen kamppailija, stressi voi helposti nousta sietokyvyn ylittäväksi, mistä seuraa sairastuminen.

Hyvä näkemys.

Unirytmi on yksi asia, mikä varmaan kannattaa saada kuntoon, niin masennuksestakin voi päästä eroon. Kun valvotaan yöt ja nukutaan päivällä, tosi vaikeaa on ottaa töitä tai opiskeluja vastaan. Itsellänikin on 20 vuoden takaa tuosta kokemusta. Olin valmistunut ammattiin, sain sijaiskeikkoja, mutta käytännössä niiden hoitaminen oli mahdotonta. Puoliso teki yötyötä, minkä takia minäkin nukuin puolille päivin. Yleensä menin nukkumaan vasta neljän aikaan aamuyöstä. Sitten kun piti nousta viideltä aamulla lähtemään seitsemäksi sijaiskeikalle, itkuhan siitä tuli. Tuntui vaan, ettei jaksa. Niin kävi useamman kerran. Lopetin kaikki sijaiskeikat, käänsin unirytmin hitaasti ja aloin nukkua paremmin. Laihduinkin samalla, paremmilla yöunilla. Sitten olin valmis työharjoitteluun (palkaton) ja myöhemmin sain oman alan töitäkin.

Aloitin oman työnteon lapsena ja nuorena vanhempieni elämäntapayrityksessä. Siinä sain ensikosketuksen työelämään. Meitä lapsia aina kannustettiin kokeilemaan eri työtehtäviä, että totutaan työntekoon. Siitä sain tosi mukavia muistoja työnteosta, onnistumisia ja itsevarmuutta. Kerrottiin myös, ettei kaikkea tarvitse heti osata vaan joutuu opettelemaan kun jonkin uuden työn aloittaa. Samalla opin työelämän pelisääntöjä, mitä voin tehdä ja mitä en voi tehdä, mitä niistä seuraa. Hyvin simppeliä. Annettiin aikaa opetella ja opastettiin kun tarvitsin apua. Siinä oppi myös stressinsietoa. Siitä sitten muihin työpaikkoihin, ensin alaikäisenä satunnaisia ja opiskellessa enemmän ja säännöllisempää työtä. Tällä jutulla haluan kertoa, että nuoret tarvitsee opastusta ja kannustamista vaatimusten ja kurinkin lisäksi. Ei ole ollut aina helppoa mennä kokeneiden ja pitkään työtä tehneiden sekaan. Olin välillä epävarma, miten pärjään. Parhautta on ollut, että olen saanut oppia monelta kokeneelta työntekijältä, jotka ovat jaksaneet opastaa minut alkuun, että olen päässyt työelämään ja pärjännyt siellä. Ymmärrän hyvin, että vaikuttaa itsetuntoon ja pitempään jatkuessa siihen kuinka näkee itsensä, kun työnteko syystä tai toisesta estyy. Toivon kaikille tämän päivän nuorille paljon mielenkiintoa, kärsivällisyyttä ja nöyryyttäkin, kukaan ei ole seppä syntyessään. Työelämä on muuttunut paljon, eikä niitä opastajia joissakin paikoissa niin vain löydy. Autetaan nuoria työllistymään.

N35

Vierailija kirjoitti:

Kunnon kuri ja ryhti kotona jo pikkulapsesta. Velvollisuudet ennen oikeuksia, nyt tämä makaaminen masentaa. Ei ole tällaista määrää masentuneita ollut vielä kun ajat oli kovat.

Ei tartte tehrä mitään, siinä se syy.

Mistä tämä käsitys tulee?

Mullakin isoäiti yritti itsaria 50-luvulla eikä kyse ollut tekemisen puutteesta, oli perheenäiti silloin.

Ei se työelämä itsessään mikään ratkaisu ole! Töissä on nykypäivänä raskasta. Eikä ne työt yleensä ole sitä, mitä itse haluaisi tehdä. Joutuu mukautumaan siihen, mitä työtehtäviä annetaan. Työ on yksitoikkoista, henkisesti raskasta tai ihan erilaista, mihin on kouluttautunut. Pitää tehdä sitä, mitä sattuu löytymään. Masentaahan se, kun on elämältään odottanut jotain muuta. Sitten meillä hehkutetaan, että perustakaa oma yritys. Niinpä, tosi helppoa ilman rahaa, ilman asiakaskuntaa ja ilman kokemusta.

Kaikki eivät ole syntyneet kultalusikka suussa ja perhe-elämä auvoisaa ja huoletonta. Osa nuorista ei välttämättä ole koskaan päässyt töihin (suhteita ei ole ja epävarmuus vaivaa). Sitten kun töihin sattuisikin pääsemään, on työelämään sopeutuminen hankalaa. Eriarvoistuminen alkaa jo varhain, sillä nykyajan työelämässä epäonnistumisille on harvoin sijaa. Kun stressiä, ahdistusta ja toivottomuutta kertyy liian pitkään mieli murtuu.

up

Mistä sitä oppisi työntekoa, jos ei pääsisi töihin. Työntekijäksi kasvetaan vähitellen.

Eipä Suomella ole juuri annettavaa nuorisolle. Työttömyyttä, pätkätöitä, kortistoon johtavaa opiskelua, 0-tuntisopimuksia,  jne. Mahdollisuudet ovat kaventuneet 2000-luvulla.

Ne, joilla pyyhkii elämässä hyvin, voisivat omalta osaltaan helpottaa nuorten elämää omahyväisyyden sijaan. Eivät hyvinvoivatkaan olisi pärjänneet yksin ja osattomana.

):

Vierailija kirjoitti:

Aika monella se masennuskierre on seuraus siitä, että ei pääse työelämään. 

Aika monella ei kyllä oo. Tilastot kertoo, että yhä useampi opiskelija kärsii masennuksesta. Mielenterveyden ongelmat on yleisin syy sekä nuorten työkyvyttömyyteen että opintojen keskeyttämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Töitä kaikille.

Mikä autuaaksi tekevä asia se työ on?!!! Kun ei paskan vertaa jaksa kiinnostaa hyllyttää jotain jauhopusseja kaupassa, rassailla rikkinäisiä pyöriä kierrätyksessä tai tiskata lihavien sikailijoiden sotkemia astioita jossain perähikiän huoltsikalla/lounasruokalassa.

MENKÄÄ LAISKAT TÖIHIN!