Lue keskustelun säännöt.
Haluaisin mennä ulkomaille ihan yksin, mutta eiköhän koko halvatun suku mene paniikkiin!
08.09.2017 |
Äiti oli shokissa ja toivuttuaan siitä sanoi "Ota veljesi mukaan, nii on joku apuna ja turvana. Hänhän muuten suunnitteli myös ulkomaanmatkaa!" Voi apua! Siskoni taas haluaisi mukaan, koska ei ole pitkään aikaan käynyt ulkomailla. Haistan jo paheksunnan siitä, että en aio huolia häntä mukaan. Verinen loukkaantuminen, "miksi seurani ei kelpaa".
Ei kyse ole siitä, etteikö kelpaisi, mutta haluaisin matkustaa kerrankin yksin! Kukaan ei ymmärrä. Tarvitsen kuitenkin jostain liittolaisen, jotta pääsen Helsinkiin lentoa varten, ja yövyttyä siellä. No, lentishotelli ei tietysti paljoa maksaisi.
Kommentit (58)
Osoita selkärankaa ja tee niin kuin haluat. Seuraavalla kerralla ei tarvitse selitellä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vähän sama juttu. Suunnitelmana oli irtisanoa kämppä ja laittaa huonekalut myyntiin ja lähteä säästöillä joksikin aikaa, esim. vuodeksi reissaamaan. Yksin. Netin mukaan tällaisia irtiottoja tehneitä on pilvin pimein maailmalla. No, mua pidettiin hulluna ja totta kai oltiin kauhean huolissaan. Ja kun sanon hulluna, niin en tarkoita tyhmää tai hölmöä, vaan mielisairasta. Jotainhan mussa on oltava pielessä kun irtisanon työsuhteen josta en saa enää mitään irti ja kun myyn rojua millä en oikeasti tee yhtään mitään. Ja sitten sitä loukkaantumista miten voinkin olla niin itsekäs kun en ollenkaan ajattele läheisteni tunteita ja huolta jos yksin lähden. Ja olen kuitenkin lapseton sinkku 28 v.! :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes kerrot lähdöstäsi etukäteen? Aikuinen tekee mitä haluaa ja milloin haluaa...
Moi täällä on miehesi Pekka Amsterdamissa! Toimistolla oli hiljasta joten ollaan poikien kanssa kuukausi täällä! pusi pusi ja niin lähetin lapset mummolaan sodankylään.
No tietysti miehelle tai lapsille eli samassa taloudessa asuville kerrotaan ulkomaanmatkasta, mutta lapsuudenperhe eli vanhemmat on vähän eri juttu, ei niiden kaikkea tarvitse tietää.
Mä olen matkustanut siskon kanssa ikävuosina 25-35. Oli tapana aina lentokentältä vielä soittaa äidille kun puhelut ulkomailta oli siihen aikaan kalliita. Oli jotenkin liikuttavaa kun äiti aina sanoi mua vanhemmalle siskolle, että varo nyt sitten, ettei kukaan nappaa mukaansa sitä " Sirpaa " , eli minua :D. Terveisiä äidille sinne jonnekin.
Ohiksena heitin.
Lähde vaan ap, kun suku huomaa, että hyvin sujui, voit seuraavat reissut tehdä rauhassa.
Miksi jotkut haluavat matkustaa yksin, jos seuraakin olisi mahdollisuus saada? Ihan vilpittömästi kysyn.
Itse en missään tapauksessa haluaisi matkustaa yksin.
Yksinäinen nainen saa helposti epämääräisiä mieshännystelijöitä. Lisäksi ei voi jutella heti kaikesta uudesta ja jännästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkusta yksin. On vain tämä yksi elämä. Minäkin matkustan kerran vuodessa lomalle ihan yksin, vaikka mulla on perhe. Tarvitsen tuon hengähdystauon.
Vierailija kirjoitti:
No tietysti miehelle tai lapsille eli samassa taloudessa asuville kerrotaan ulkomaanmatkasta, mutta lapsuudenperhe eli vanhemmat on vähän eri juttu, ei niiden kaikkea tarvitse tietää.
Erityisesti, jos ovat sellaisia murehtimiseen tai kritisoimiseen taipuvaisia, kannattaa miettiä mitä kaikkea heille kertoo. Me emme ole kertoneet appivanhemmille, että ostimme lapselle opiskelukämpän. Emme vain olisi jaksaneet sitä huutoa ja voihkinaa. Jo siitä, kun ostimme veneen, saimme ihan kauheat haukut, enkä ymmärrä miksi, omilla rahoilla ostettiin. Tuntuu ihan typerältä että näin isoa asiaa ei voi jakaa, mutta kerromme sitten joskus myöhemmin kun lapsi on muuttanut.
Ap:n sukua kyllä ihmettelen. Eikö heillä ole kokemusta matkustamisesta vai miksi heitä niin pelottaa? Me ollaan perheenä matkustettu niin paljon ettei ollenkaan pelota se vaihe, kun lapsi alkaa matkustella yksin tai kavereiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla seksilomalle menossa, Gambiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos no noin vaikeaa, ei kannata lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt en ymmärrä.
Jos olet täysi-ikäinen, niin sen kun lähdet. Sano, että HALUAT ja AIOT lähteä yksin. Piste.
N48
Et ole sitten ikinä varmaan tajunnut, että tekemisesi hyväksytään tai saat tukea niihin tai tukea, jonka saisit ei evätä, ellet tee kuten muut sanoo.
Ymmärrän hyvin. Olin 20 vuotta naimisissa kontrolloijan kanssa. Kyse on silkasta vallankäytöstä toisen ihmisen yli. Rakkaus (oli se parisuhderakkautta tai perherakkautta) tahtoo toiselle pelkkää hyvää.
No sä olit vain naimisissa tuollaisen kanssa, mutta mietipä aloittajaa, jolla on ne omat tuollaisia. Mullakin on ja vittu siinä joku kumppani mitään painais. En edes ottais sellaista. Läheisimpiään taas ei voi valita. Et säkään ole heitä tietenkään valinnut, eikä he osanneet antaa sulle tervettä itsekkyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli shokissa ja toivuttuaan siitä sanoi "Ota veljesi mukaan, nii on joku apuna ja turvana. Hänhän muuten suunnitteli myös ulkomaanmatkaa!" Voi apua! Siskoni taas haluaisi mukaan, koska ei ole pitkään aikaan käynyt ulkomailla. Haistan jo paheksunnan siitä, että en aio huolia häntä mukaan. Verinen loukkaantuminen, "miksi seurani ei kelpaa".
Ei kyse ole siitä, etteikö kelpaisi, mutta haluaisin matkustaa kerrankin yksin! Kukaan ei ymmärrä. Tarvitsen kuitenkin jostain liittolaisen, jotta pääsen Helsinkiin lentoa varten, ja yövyttyä siellä. No, lentishotelli ei tietysti paljoa maksaisi.
Note to self: älä kerro sukulaisille jatkossa.
Note to self2: varmista julkiset yhteydet lentokentälle jottei tarvitse kertoa sukulaisille.
Sun on vaan sanottava että meet yksin.Nih.
Ehket sä saa mitään tukea suvultasi, kun on varaa toimia noin. Ne, jotka saa, mutta eivät, jos menevät väärällä lailla ulkomaille, eivät koe tuota noin helpoksi.
Heillä on jotain mitä menettää. Sulla ei. Koska sulla ei sitä tukea ole koskaan ollutkaan! (Tai jos on, eikä se horju jos elät omaa elämääsi, niin sitä suuremmalla syyllä et ymmärrä, tampio).
Olen mies 32 w. Olen tällä hetkellä yksin Espanjassa. 2 viikon matka.
Äitini tietenkin uteliaana kyseli kenen kanssa lähden. Valehtelin lähteväni kaveriporukan kanssa. Äitini ei tunne kavereitani. Jos olisin sanonut lähteväni yksin, siitä olisi noussut semmoinen haloo, että en jaksa. Mutta silti äitini antoi tarkat ohjeet miten käyttäydytään ulkomailla ja mitä pakataan mukaan. Siis olen 32 vuotias aikuinen mies! :D
Mielestäni yksin matkustaminen on ihan parasta. Voi 100-prosenttisesti jättää kaiken Suomeen ja siis irtautua aivan kaikesta 2 viikoksi. Tätä minä kutsun lomaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti oli shokissa ja toivuttuaan siitä sanoi "Ota veljesi mukaan, nii on joku apuna ja turvana. Hänhän muuten suunnitteli myös ulkomaanmatkaa!" Voi apua! Siskoni taas haluaisi mukaan, koska ei ole pitkään aikaan käynyt ulkomailla. Haistan jo paheksunnan siitä, että en aio huolia häntä mukaan. Verinen loukkaantuminen, "miksi seurani ei kelpaa".
Ei kyse ole siitä, etteikö kelpaisi, mutta haluaisin matkustaa kerrankin yksin! Kukaan ei ymmärrä. Tarvitsen kuitenkin jostain liittolaisen, jotta pääsen Helsinkiin lentoa varten, ja yövyttyä siellä. No, lentishotelli ei tietysti paljoa maksaisi.
Note to self: älä kerro sukulaisille jatkossa.
Note to self2: varmista julkiset yhteydet lentokentälle jottei tarvitse kertoa sukulaisille.
Sun on vaan sanottava että meet yksin.Nih.
Ehket sä saa mitään tukea suvultasi, kun on varaa toimia noin. Ne, jotka saa, mutta eivät, jos menevät väärällä lailla ulkomaille, eivät koe tuota noin helpoksi.
Heillä on jotain mitä menettää. Sulla ei. Koska sulla ei sitä tukea ole koskaan ollutkaan! (Tai jos on, eikä se horju jos elät omaa elämääsi, niin sitä suuremmalla syyllä et ymmärrä, tampio).
Väärällä tavalla ulkomaille :D
Parempi se on sit varmaan jättää menemättä jos suku kerran on sitä mieltä.
Yksinmatkustamisen yksi tärkeä sääntö on kertoa sukulaisille mihin, milloin ja kenen kanssa (eli yksin) matkustaa. Eli tietysti kerrot, mutta laitat urputukselle heti lopun. Itse nuorena reissasin paljon yksin. Sääntö oli että pitää lähettää kortti kerran kuukaudessa vanhemmille. Tämä helpottui kun tuli kännykät.
Ei kyllä kannattaisi lähteä. Noinko paljon vihaat sukuasi ja erityisesti äitiäsi?
Siis varmistan vielä, että olethan ap yli 18 vuotta? Jos olet, niin toivotat vain heipat lähimmille sukulaisille ja lähdet. Helsingistä löytyy kyllä edullisia majapaikkoja jos lennon vuoksi tarvitsee yöpyä Helsingissä. Googlaa vaikka Helsingin hostelleja jos lentokenttähotellien hinnat ovat liikaa.
Mustakin yksin matkustaminen on ihan parasta. Ei tarvitse olla toisten aikatauluista tai kiinnostuksen kohteista riippuvainen. Jos haluaa seuraa, voi majoittua muutamaksi yöksi hostelliin ja turista niitä näitä hostellin olohuoneessa muiden matkailijoiden kanssa. Tai kokeilla sohvasurffausta, jos ei majoituksena niin osallistua vaikka sohvasurffaajien yms. yhteisiin tapaamisiin, kaupunkikävelyihin jne. Voi itse siis säädellä sitä, jos/kun haluaa matkalla sosiaalisia kontakteja. Lähde, ap! Ensimmäisen matkan jälkeen voit olettaa, että suvun kyttäys vähenee!
Vierailija kirjoitti:
Yksinmatkustamisen yksi tärkeä sääntö on kertoa sukulaisille mihin, milloin ja kenen kanssa (eli yksin) matkustaa. Eli tietysti kerrot, mutta laitat urputukselle heti lopun. Itse nuorena reissasin paljon yksin. Sääntö oli että pitää lähettää kortti kerran kuukaudessa vanhemmille. Tämä helpottui kun tuli kännykät.
Ja tehdä matkustusilmoitus netissä, etenkin jos reissaa vähänkin Euroopan ulkopuolelle.
Mä hain lukioaikana WCT:N järjestämään kahden vuoden vaihtoon. Ja mun eka toivepaikka oli Hong Kong. En päässyt, mutta voi luoja, miten mun mummi oli paniikissa. "Eihän se mitään kiinaa puhu! Ei se siellä pärjää!" yms. Joo, no Hong Kongissa englanti riittää aivan hyvin. Sen verran kansainvälinen paikka. Plus se kampusalue olisi ollut suljettu yms. No, kun en päässyt olin tosi pettynyt. Mummi myhäili, että eipä tarvii tytön opetella sitä kiinaa..-.- Omat vanhemmat oli onneksi ihan mun puolella. Äiti yritti vakuutella mummia, että kyllä tuo tyttö englantia puhuu ja pärjää varmasti, jos sinne pääsee. Että olisi ollut hyvä tuki kotoa. Tuostakin jo 11 vuotta aikaa... Huhhuh.:D
Moi täällä on miehesi Pekka Amsterdamissa! Toimistolla oli hiljasta joten ollaan poikien kanssa kuukausi täällä! pusi pusi ja niin lähetin lapset mummolaan sodankylään.