Kuinka teini voi oppia ainekirjoitusta?

Jos pojan saisi innostumaan lukemisesta, se parantaisi kirjoittamisen taitoa.

Lukemalla kirjoja oppii kirjoittaan. Voi järkky omien lasteni aineita. Eivät harrasta lukemista. Tekstit on tönkköjä. Ei sulavaa kerrontaa.

Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Lukemisesta on myös todella suuri hyöty nimenomaan sanavarastoa ajatellen, kannattaa siis lukea sekä kauno- että tietokirjallisuutta. Joistakin luovan kirjoittamisen harjoituksista voisi olla myös apua.

Lukeminen. Kirja viikossa tai vähintään kirja kahdessa viikossa ja mielellään esim. joka toinen vieraalla kielellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos pojan saisi innostumaan lukemisesta, se parantaisi kirjoittamisen taitoa.

Hän ei tee kirjoitusvirheitä tmv mutta sanailmaisu on kovin niukkaa. Lukee vain tekniikkaa käsitteleviä artikkeleita ja vahtaa ihan vapaaehtoisesti jenkkiyliopistojen luentoja netistä. En voi tehdä hänestä väkisin kaunokirjallisuutta rakastavaa mutta soisin kuitenkin oppivan edes minimimäärän ainekirjoitusta. Viimeöisellä suorituksella ei hyvä heilu kirjoituksissa.

Teini pitäisi saada innostumaan kirjoista. Lukemalla hyvää kirjallisuutta, kasvattaa samalla myös oma sanavarastoa ja aineiden kirjoittaminen helpottuu.

Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?

Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.

Vierailija kirjoitti:

Lukemalla kirjoja oppii kirjoittaan. Voi järkky omien lasteni aineita. Eivät harrasta lukemista. Tekstit on tönkköjä. Ei sulavaa kerrontaa.

Omani ei ole yhtään kiinnostunut kaunokirjallisuudesta mutta tekniikkaa käsitteleviä kirjoituksia ja kirjoja lukee mielellään. Se ei vaikuta kyllä ainakaan edesauttavan sulavan tekstin kirjoittamisessa.

Teinin pitää lukea hyvää kaunokirjallisuutta ja kirjoitella aineita myös omaksi huvikseen. Sen lisäksi teinin pitää opetella kielioppisäännöt vaikka miten tekisi tiukkaa. Harjoitus tekee mestarin tuossakin asiassa.

Joskus viime vuonna uutisissa oli puhetta, että lapsella, jolle on luettu paljon ja joka lukee itsekin, on käytössä 70000 sanan sanavarasto. Pahimmillaan lapsi joutuu pärjäämään 30000 sanan sanavarastolla ja se kyllä näkyy. Tuon lukemisen jälkeen taputin itseni olkapäälle. Jos en nyt täydellinen äiti ollut, niin lapsille kyllä tuli luettua satuja, tarinoita ja runoja, se näkyi sitten lasten todistuksissa.

Olisiko kannattanut lukea hänelle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?

Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.

Ei tarvi saada kiitettävää vaan oppia ilmaisemaan itseään sen verran että pääsee läpi kirjoituksista. Häntä kiinnostavat enemmän matematiikka, fysiikka, kemia, tekniikka ja biologia. Ei haaveile mistään copy writerin urasta.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko kannattanut lukea hänelle lapsena?

Olen lukenut ja olemme muun muassa saaneet nuhteita koska pojalla oli yhdessä vaiheessa liikaa kirjoja ikäänsä nähden. Lääkäri ei perustellut sen kummemmin miksi se oli paha juttu. Ihan vapaasta tahdostammehan me ostimme hänelle ne kirjat. Sen lisäksi oli vielä alakoulussa innokas kirjaston asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?

Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.

Ei tarvi saada kiitettävää vaan oppia ilmaisemaan itseään sen verran että pääsee läpi kirjoituksista. Häntä kiinnostavat enemmän matematiikka, fysiikka, kemia, tekniikka ja biologia. Ei haaveile mistään copy writerin urasta.

Kuvaamasi perusteella ei pitäisi olla huolta kirjoituksissa läpi pääsemisestä.

Myös luonnontieteen ja tekniikan aloilla on saatavilla eritasoisia tekstejä. Osa on kauheaa tönkkökieltä, osa hyvinkin sujuvaa, pohdiskelevaa ja tekstistrategialtaan ansiokasta. Esimerkiksi tekniikan historiasta on kirjoitettu ansiokkaita opuksia, joista voi oppia senkaltaista asioiden yhteyksia ja merkityksiä pohdiskelevaa tyyliä, jota ylioppilaskirjoituksissa arvostetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?

Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.

Ei tarvi saada kiitettävää vaan oppia ilmaisemaan itseään sen verran että pääsee läpi kirjoituksista. Häntä kiinnostavat enemmän matematiikka, fysiikka, kemia, tekniikka ja biologia. Ei haaveile mistään copy writerin urasta.

Kuvaamasi perusteella ei pitäisi olla huolta kirjoituksissa läpi pääsemisestä.

Myös luonnontieteen ja tekniikan aloilla on saatavilla eritasoisia tekstejä. Osa on kauheaa tönkkökieltä, osa hyvinkin sujuvaa, pohdiskelevaa ja tekstistrategialtaan ansiokasta. Esimerkiksi tekniikan historiasta on kirjoitettu ansiokkaita opuksia, joista voi oppia senkaltaista asioiden yhteyksia ja merkityksiä pohdiskelevaa tyyliä, jota ylioppilaskirjoituksissa arvostetaan.

Ongelmana on se, ettei hän saa huolella tehdystä pohjatyöstä ja tekemistään kaavioista muunnettua sulavaa tekstiä. Ihan asiaa kirjoitti mutta aineen lukemista en voi kyllä nautinnoksi kehaista.

Kehtaisin kuitenkin siitä, että hän yritti ja teki tehtävän valmiiksi eikä nostanut käsiä pystyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pojan saisi innostumaan lukemisesta, se parantaisi kirjoittamisen taitoa.

Hän ei tee kirjoitusvirheitä tmv mutta sanailmaisu on kovin niukkaa. Lukee vain tekniikkaa käsitteleviä artikkeleita ja vahtaa ihan vapaaehtoisesti jenkkiyliopistojen luentoja netistä. En voi tehdä hänestä väkisin kaunokirjallisuutta rakastavaa mutta soisin kuitenkin oppivan edes minimimäärän ainekirjoitusta. Viimeöisellä suorituksella ei hyvä heilu kirjoituksissa.

Kaikkien kielten hallinta ja ilmaisukyky lähtee äidinkielestä. Suomeksi on ilmestynyt myös korkeatasoista tieteellistä kirjallisuutta. Esim. Kari Enqvist ja Esko Valtaoja kirjoittavat hyvin. Kannattaa katsoa myös Peter Englundin esseitä, ne saattaisivat kiinnostaa.

Kaunokirjallisuudessa on se hyvä puoli, että se opettaa ihmisistä ja tunteista asioita, joista faktakirjallisuus ei kerro. Kävisivätkö novellit, vaikka Petri Tammisen lyhyet kertomukset? Murakami, Daniil Harms, Kafka? Veijo Meri, Antti Hyry (jonka novelleissa näkyy, että hän oli alkup. ammatiltaan insinööri :))? Juhani Ahon lastut ovat aivan suurenmoista lyhytproosaa, mm. kalastamisesta. Ne saattavat tuntua nuoresta vielä vähän vanhanaikaisilta, mutta ainakin 14-vuotias kalastajapoikani lukee niitä innolla. Se näkyy ja kuuluu hänen kielessään. 

Ei muuta kuin tosiaan lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Monipuolisesti eri kirjallisuustyylejä ja aikakausia vielä mieluummin, mutta ihan jo Harry Pottereillakin pääsee pitkälle. Eli jos ei vielä kaunokirjallisuus muuten iske, niin nuorten suosimista kirjoista niitä, jossa on elävää ja monipuolista kieltä.

Vierailija kirjoitti:

Viime yönä väänsi ainetta paniikissa aamuyöhön ja luin sen. Kiinnitin huomioni siihen, että käytössä on kovin niukka tapa ilmaista asioita. Oli kyllä tehnyt huolella mindmapin ennen aineen kirjoittamisen alkua. No, aineesta tuli muodollisesti pätevä mutta mikään kiitettävä aine se ei mielestäni ollut.

Olen nähnyt teinin aineita viimeksi alakouluajoilta enkä ole saanut lukea yhtään yläkoulujen ainetta häneltä. Sen vuoksi noin takkuava kirjoitusprosessi tuli yllätyksenä. Päättötodistuksessa äidinkieli oli 8 eli on ilmeisesti ihan tyydyttävästi peruskoulussa pärjännyt.

Nyt kaikki neuvot kehiin koska en usko, että vain meidän nuorelle on tuo aineenkirjoittaminen vaikeaa.

Laita se lukemaan kirjoja FB:n sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?

Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.

Ei tarvi saada kiitettävää vaan oppia ilmaisemaan itseään sen verran että pääsee läpi kirjoituksista. Häntä kiinnostavat enemmän matematiikka, fysiikka, kemia, tekniikka ja biologia. Ei haaveile mistään copy writerin urasta.

Kuvaamasi perusteella ei pitäisi olla huolta kirjoituksissa läpi pääsemisestä.

Myös luonnontieteen ja tekniikan aloilla on saatavilla eritasoisia tekstejä. Osa on kauheaa tönkkökieltä, osa hyvinkin sujuvaa, pohdiskelevaa ja tekstistrategialtaan ansiokasta. Esimerkiksi tekniikan historiasta on kirjoitettu ansiokkaita opuksia, joista voi oppia senkaltaista asioiden yhteyksia ja merkityksiä pohdiskelevaa tyyliä, jota ylioppilaskirjoituksissa arvostetaan.

Tuo on totta. Noista tietokirjatyyppisistäkin löytyy kielellisesti todella hyviä. Vaikka jotkin Esko Valtaojan kirjat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime yönä väänsi ainetta paniikissa aamuyöhön ja luin sen. Kiinnitin huomioni siihen, että käytössä on kovin niukka tapa ilmaista asioita. Oli kyllä tehnyt huolella mindmapin ennen aineen kirjoittamisen alkua. No, aineesta tuli muodollisesti pätevä mutta mikään kiitettävä aine se ei mielestäni ollut.

Olen nähnyt teinin aineita viimeksi alakouluajoilta enkä ole saanut lukea yhtään yläkoulujen ainetta häneltä. Sen vuoksi noin takkuava kirjoitusprosessi tuli yllätyksenä. Päättötodistuksessa äidinkieli oli 8 eli on ilmeisesti ihan tyydyttävästi peruskoulussa pärjännyt.

Nyt kaikki neuvot kehiin koska en usko, että vain meidän nuorelle on tuo aineenkirjoittaminen vaikeaa.

Laita se lukemaan kirjoja FB:n sijaan.

Eiväthän tuon ikäiset edes ole kovinkaan aktiivisia FB:n käyttäjiä koska se on "vanhojen" juttu.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin tosiaan lukemaan, lukemaan ja lukemaan. Monipuolisesti eri kirjallisuustyylejä ja aikakausia vielä mieluummin, mutta ihan jo Harry Pottereillakin pääsee pitkälle. Eli jos ei vielä kaunokirjallisuus muuten iske, niin nuorten suosimista kirjoista niitä, jossa on elävää ja monipuolista kieltä.

Hän luki Harry Potterit jo alakoulussa muttei suomeksi koska olemme kaksikielinen perhe.