Kuinka teini voi oppia ainekirjoitusta?
Viime yönä väänsi ainetta paniikissa aamuyöhön ja luin sen. Kiinnitin huomioni siihen, että käytössä on kovin niukka tapa ilmaista asioita. Oli kyllä tehnyt huolella mindmapin ennen aineen kirjoittamisen alkua. No, aineesta tuli muodollisesti pätevä mutta mikään kiitettävä aine se ei mielestäni ollut.
Olen nähnyt teinin aineita viimeksi alakouluajoilta enkä ole saanut lukea yhtään yläkoulujen ainetta häneltä. Sen vuoksi noin takkuava kirjoitusprosessi tuli yllätyksenä. Päättötodistuksessa äidinkieli oli 8 eli on ilmeisesti ihan tyydyttävästi peruskoulussa pärjännyt.
Nyt kaikki neuvot kehiin koska en usko, että vain meidän nuorelle on tuo aineenkirjoittaminen vaikeaa.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Jos pojan saisi innostumaan lukemisesta, se parantaisi kirjoittamisen taitoa.
Sanoiko ap teinin olevan poika?
Hyvän kirjoittajan toe lähtee jo lapsena siitä että hänelle luetaan kirjoja ja kun oppii itse lukemaan lukee niitä itse. Sitä ei voi oppia samalla tavalla kuin vaikka matikkaa tai reaaliaineita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ainekirjoitusnumeron pitäisi olla kiitettävä?
Lukeminen on yksi tapa oppia. Lukee erityyppisiä tekstejä (lehtijuttuja, novelleja, blogeja esim.) ja koettaa vähän analysoida, mistä tykkäsi ja mistä ei, ja mikä niistä hyvistä teki hyviä. Sitä kautta miettii, mitä voisi oppia omaan kirjoittamiseensa.
Ei tarvi saada kiitettävää vaan oppia ilmaisemaan itseään sen verran että pääsee läpi kirjoituksista. Häntä kiinnostavat enemmän matematiikka, fysiikka, kemia, tekniikka ja biologia. Ei haaveile mistään copy writerin urasta.
Kuvaamasi perusteella ei pitäisi olla huolta kirjoituksissa läpi pääsemisestä.
Myös luonnontieteen ja tekniikan aloilla on saatavilla eritasoisia tekstejä. Osa on kauheaa tönkkökieltä, osa hyvinkin sujuvaa, pohdiskelevaa ja tekstistrategialtaan ansiokasta. Esimerkiksi tekniikan historiasta on kirjoitettu ansiokkaita opuksia, joista voi oppia senkaltaista asioiden yhteyksia ja merkityksiä pohdiskelevaa tyyliä, jota ylioppilaskirjoituksissa arvostetaan.
Ongelmana on se, ettei hän saa huolella tehdystä pohjatyöstä ja tekemistään kaavioista muunnettua sulavaa tekstiä. Ihan asiaa kirjoitti mutta aineen lukemista en voi kyllä nautinnoksi kehaista.
Kehtaisin kuitenkin siitä, että hän yritti ja teki tehtävän valmiiksi eikä nostanut käsiä pystyyn.
Ehkäpä kuitenkin huolehdit turhaan. Eiköhän poika ylppäriaineen hyväksyttävästi kirjoita. Tuttaviini kuuluu muuan opinnoissaan hyvin menestyvä tekniikan kandidaatti, joka pitää musiikkiblogia. Arviot biiseistä ovat tyyliä "kyllähän tämä osuu" tai "ei tämä oikein osu". Ehkä himpun verran suppea sanavarasto! Mutta ei se opinnoissa ja työelämässä pärjäämistä estä.
Jos teksti on sujuvaa mutta tylsää ja mielikuvituksetonta, ei siis ongelmaa. Mutta jo lauserakenteet ovat kökköjä möhkäleitä, joiden takia on vaikea hahmottaa itse asiaa (siis ongelmana sujuvuus), voit varmaan itsekin näyttää, miten niistä saisi muokattua sujuvampaa.
Onko aineiden aiheissa valinnanvaraa? Löytyisikö joku aihe, josta enemmän sanottavaa, tai jossa voisi hyödyntää tietopuolen osaamista, tai olisiko esim. novellianalyysit tmv. enemmän hänen kirjoitustyylilleen sopivia?
Itse olin aika kehno ainekirjoituksessa vielä lukiossakin ja aloin vaan rehellisesti hommiin sen asian suhteen. Jos lapsi on jo lukiossa, niin ajan käyttäminen kaunokirjallisuuteen on haaskausta. Pitäisi lukea muiden yo-aineita. Kokoelmia näistä voi ostaa kirjakaupoista. Tärkeää on saada oikea, selkeä rakenne ja kehitettyä ajattelua laaja-alaisemmaksi. Peruskieli riittää, ei tarvita huimaa sanavarastoa.
T. Laudatur kirjoituksissa, lukion ekalla huonoin ainekirjoitusarvosana 7-.
Vierailija kirjoitti:
Viime yönä väänsi ainetta paniikissa aamuyöhön ja luin sen. Kiinnitin huomioni siihen, että käytössä on kovin niukka tapa ilmaista asioita. Oli kyllä tehnyt huolella mindmapin ennen aineen kirjoittamisen alkua. No, aineesta tuli muodollisesti pätevä mutta mikään kiitettävä aine se ei mielestäni ollut.
Olen nähnyt teinin aineita viimeksi alakouluajoilta enkä ole saanut lukea yhtään yläkoulujen ainetta häneltä. Sen vuoksi noin takkuava kirjoitusprosessi tuli yllätyksenä. Päättötodistuksessa äidinkieli oli 8 eli on ilmeisesti ihan tyydyttävästi peruskoulussa pärjännyt.
Nyt kaikki neuvot kehiin koska en usko, että vain meidän nuorelle on tuo aineenkirjoittaminen vaikeaa.
Ei sille oikein mitään. Erityisen ongelmallista on vielä kirjoittaa aiheesta, joka ei vain kiinnosta pätkänkään vertaa. Kirjoituksissa aiheet ovat kovin teennäisiä. Itse kirjoitin kieliopillisesti virheettömiä tasaisia 70 pisteen aineita. Edes kielellä ei ollut väliä, vaan tulos oli sama äidinkielellä, englanniksi ja ruotsiksi. 30 pistettä, kun joutui antamaan eteen aineen vuoksi, jäi laudatur ruotsissa pisteen päähän.
Matematiikka onneksi oli itselle se oleellisin aine.
Lukemalla paljon, kirjoittamalla paljon. Mielenkiintoisista aiheista kirjoittelu keskustelupalstoilla olisi mahtavaa treeniä, mutta nämä palstat (kuten tämäkin) taitavat olla lähinnä varttuneempien juttu nykyään ja teinit kommunikoivat lähinnä muutaman sanan läpillä ja filtterikuvilla.
Oliko sinunkin äiti aina noin kielteinen toisia kohtaan kuin sinä? Veikkaan että oli.