Lue keskustelun säännöt.
Olenko ainoa, jota "äärimmäinen optimismi" ärsyttää
07.09.2017 |
Nyt tarkoitan sellaista optimismia, ettei voida missään tilanteessa hyväksyä, että nyt asiat eivät menneet niin putkeen, vaan aina pitää keksimällä keksiä ko. tilanteesta jotain hyvää ja kieltäytyä olemasta realistinen.
Esimerkkejä:
-On sovittu patikkaretki ulos. Retkipäivän aamuna sataa kaatamalla ja sääennuste näyttää samanlaista säätä koko päiväksi. Optimisti on sitä mieltä, että kannattaa kuitenkin lähteä retkelle, sillä eihän nyt pienen sateen takia kannata siirtää koko hauskaa retkeä. Vaikka retken voisi aivan hyvin siirtää toiselle päivälle.
-Juuri ostettu, kallis kodinkone/elektroniikkalaite menee rikki. Optimistia ei ärsytä tai harmita yhtään. Sen kuin ostetaan heti uusi perään. Muutama tonni sinne tai tänne, vaikka rahatilanne oli jo valmiiksi huono.
-Optimisti sairastuu vakavasti. Hän ei ole yhtään surullinen, masentunut tai epätoivoinen. Mitäs tässä. Hoitoihin menee tuhottomasti rahaa, saatan joutua viettämään useamman vuoden sairaalassa, elämästäni tulee pelkkää fyysistä ja henkistä kärsimystä ja kaiken lisäksi todennäköisesti en selviä sairaudesta, mutta eihän se elämä tähän lopu!
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Todella monelle syöpä esimerkiksi on pelastus. Ei tarvitse enää pitkää kärsimystä vaan voi lohduttautua että kohta se on ohi ja voi tehdä ihan mitä haluaa koska se on ohi kuitenkin pian.
No ei se todellakaan kaikille ole haaste. Äitini kuoli syöpään ja hän teki kaikkensa, ettei olisi kuollut. Kävi todella rankoissa leikkauksissa, jossa poistettiin osittain, tai kokonaan sisäelimiä. Jos joku olisi tullut länkyttämään sairasvuoteelle haasteesta saattohoitovaiheessa, tai olisi puhunut helpotuksesta, niin olisi ollut todella tökeröä.
Haaste?
Mistä perseestä haasteen revit tähän keskusteluun?
Ei olisi kannattanut käydä leikkauksissa. Sitten ei olisi tarvinnut harmitella että turhaan kävi leikkauksissa. Turhaan ilmeisesti kävi mutta sinä sentään opit elämästä jotain. Elämästä pitää päästää irti jo eläessä. Jos elät siten että siirrät kaiken huomiseen etkä elä nyt tässä niin sairastuessa harmittaa kaikki ne asiat jotka siirsit huomiseen etkä kerkeä koskaan tehdä niitä.
Kun optimisti oivaltaa että ai että on ihanaa kun on tehnyt jo kaiken niin voi loppuajan lasketella kuolemaan ja syöpä on vain nopea pikakelaus. Asennoituminen on tärkeintä.
Haastattelin aikoinaan 90-luvulla entistä tupakoitsijaa joka kertoi salaisuuden tupakoimattomuuteen.
Hän kertoi polttaneensa elämänsä nautinnollisimman savukkeen ja totesi ettei enää ikinä onnistu samalaiseen urheilusuoritukseen, joten lopettaminen oli ainoa seuraava askel tupakointiharrastuksessa. Hän myös viittoi optimistiseen sävyyn että tupakoimattomuushan ei ole oikeastaan aktiivista tekemistä vaan tekemättömyyttä ja on hassua että ihmiset arvostavat tekemättömyyttä enemmän kuin aktiivista savuttelua.
Sitten naureskelimme hymyissä suin ja aurinko nousi.
Tajusin että tästä alkaa uusi ihana päivä.
Varsin kitkerää ja pahantahtoista tekstiä ihmiseltä, joka väittää itseään positiiviseksi. Ilmeisesti yritit loukata tuolla sivalluksella, miksi äitini sitten kävi turhaan (?) leikkauksessa. Väittäisin jopa tahallisen ilkeäksi.
Syytät minua siitä miten sinä tulkitset tekstiä.
Sen lisäksi että olet perus negatiivinen ja käytät kuollutta äitiäsi olkinukkena minua vastaan niin syytät muita omasta suhtautumisestasi asioihin.
Voit parantua ja löytää valon elämääsi, jos asennoidut oikein elämääsi. Se on sinun elämäsi ei minun kirjoittama teksti ole sinun elämääsi. Nyt ryhdistäydyt ja nostat pääsi ylös.
Tässä on loistava esimerkki "ääripositiivisesta" ihmisestä. Miten negatiivista se mukapositiivisuus loppujen lopuksi onkaan. Yrität jatkuvasti loukata ja sivaltaa, ihan turhaan yrität kieltää sitä muka viattomasti. Normaali ihminen ei vittuile toisen kuolleen äidin kustannuksella.
Hassua miten kehoitat minua tekemään juuri sen, mikä sinun pitäisi tehdä. Ihminen joka on elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ei kirjoita edes anonyymisti nettipalstalla toiselle tuolla tavalla mitä sinä. Projisoit omia puutteitasi minuun, näet omat puutteesi minussa.
Minulla on elämässä kaikki hyvin. Toivon, että sinullakin olisi. Ettei tarvitsisi ilkeillä omaisten kuolemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taidan olla jossain määrin tuollainen rasittava tyyppi. Mun "piti" olla jo kuollut pari vuotta sitten, mutta kuulemma ihmeen kaupalla selvisin yhdestä onnettomuudesta. En vain jaksa märistä asioista joille ei voi mitää. Jos sataisi kaatamalla, saattaisin silti mennä kunnon lenkille. Se olisi kuitenkin parempi tarina kuin kotona istuminen. Osaan kuitenkin pitää suuni kiinni jos toinen voi oikeasti loukkaantua. Kukaan ei silti vie mun ajatuksia pois. Jos kuulisin sairastavani syöpää, miettisin sitä ehkä yhden päivän ja loput jättäisin lääkärin käsiin.
Et sä oo rasittava. Olet just hyvä! Tunnet miten itse tunnet ja annat muille vapauden tuntea omalla tavallaan :).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Todella monelle syöpä esimerkiksi on pelastus. Ei tarvitse enää pitkää kärsimystä vaan voi lohduttautua että kohta se on ohi ja voi tehdä ihan mitä haluaa koska se on ohi kuitenkin pian.
No ei se todellakaan kaikille ole haaste. Äitini kuoli syöpään ja hän teki kaikkensa, ettei olisi kuollut. Kävi todella rankoissa leikkauksissa, jossa poistettiin osittain, tai kokonaan sisäelimiä. Jos joku olisi tullut länkyttämään sairasvuoteelle haasteesta saattohoitovaiheessa, tai olisi puhunut helpotuksesta, niin olisi ollut todella tökeröä.
Haaste?
Mistä perseestä haasteen revit tähän keskusteluun?
Ei olisi kannattanut käydä leikkauksissa. Sitten ei olisi tarvinnut harmitella että turhaan kävi leikkauksissa. Turhaan ilmeisesti kävi mutta sinä sentään opit elämästä jotain. Elämästä pitää päästää irti jo eläessä. Jos elät siten että siirrät kaiken huomiseen etkä elä nyt tässä niin sairastuessa harmittaa kaikki ne asiat jotka siirsit huomiseen etkä kerkeä koskaan tehdä niitä.
Kun optimisti oivaltaa että ai että on ihanaa kun on tehnyt jo kaiken niin voi loppuajan lasketella kuolemaan ja syöpä on vain nopea pikakelaus. Asennoituminen on tärkeintä.
Haastattelin aikoinaan 90-luvulla entistä tupakoitsijaa joka kertoi salaisuuden tupakoimattomuuteen.
Hän kertoi polttaneensa elämänsä nautinnollisimman savukkeen ja totesi ettei enää ikinä onnistu samalaiseen urheilusuoritukseen, joten lopettaminen oli ainoa seuraava askel tupakointiharrastuksessa. Hän myös viittoi optimistiseen sävyyn että tupakoimattomuushan ei ole oikeastaan aktiivista tekemistä vaan tekemättömyyttä ja on hassua että ihmiset arvostavat tekemättömyyttä enemmän kuin aktiivista savuttelua.
Sitten naureskelimme hymyissä suin ja aurinko nousi.
Tajusin että tästä alkaa uusi ihana päivä.
Varsin kitkerää ja pahantahtoista tekstiä ihmiseltä, joka väittää itseään positiiviseksi. Ilmeisesti yritit loukata tuolla sivalluksella, miksi äitini sitten kävi turhaan (?) leikkauksessa. Väittäisin jopa tahallisen ilkeäksi.
Syytät minua siitä miten sinä tulkitset tekstiä.
Sen lisäksi että olet perus negatiivinen ja käytät kuollutta äitiäsi olkinukkena minua vastaan niin syytät muita omasta suhtautumisestasi asioihin.
Voit parantua ja löytää valon elämääsi, jos asennoidut oikein elämääsi. Se on sinun elämäsi ei minun kirjoittama teksti ole sinun elämääsi. Nyt ryhdistäydyt ja nostat pääsi ylös.
Voisit vähän miettiä, mitä toiselle sanot. Olet törkeä. T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Negatiiviset tunteet ovat positiivisten tunteiden työpaikka.
Positiiviset tunteet ovat negatiivisten tunteiden opettaja.
Tong bei tang nui bei hui sung tai!
TAO TE Tsing.
Kerran isännän hevonen karkasi pihasta ja kyläläiset tulivat voivottelemaan isännälle huonoa tuuria. Kyläläisten mielestä isäntää kohtasi suuri epäonni. Isäntä tuumi että EHKÄ.
Seuraavalla viikolla hevonen palasi seitsemän villihevosen kera pihaan ja kyläläiset onnittelivat isäntää hyvästä tuurista. Isäntä tuumi että ehkä.
Isännän poika päätti kesyttää yhden villeistä hevosista mutta mursi pahasti jalkansa ja se jouduttiin amputoimaan. Kyläläiset olivat pahoillaan isännän puolesta tämän huonosta tuurista. Isäntä vain totesi että EHKÄ.
Seuraavana aamuna tuli keisarin armeija isännän pihaan etsimään nuoria miehiä sotajoukkoihin. Sotajoukkojen oli määrä taistella loppuun asti keisarin kunniaksi. Kun kernaali ei löytänyt kylästä yhtään nuorta miestä vaan yhden jalattoman ramman hän totesi ettei tästä kylästä valitettavasti löydy sotilaita kuoleman pataljoonaan.
Kyläläiset onnittelivat isäntää hyvästä onnesta, mutta isäntä vain totesi että EHKÄ.
Tarinan opetus kuvaa hyvin oikeanlaista asennoitumista elämään. Yltiöoptimistinkin pitäisi vain olla hiljaa reagoimatta mitenkään ja todeta passiiviseen sävyyn että ehkä, koska koskaan ei voi vaikuttaa tulevaan ja tietää tulevaisuutta sillä muuten kaikki olisi menneisyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eniten ärsyttää (ja myös naurattaa) ne FB-tasoiset elämänohjeet tyyliin "Valitsen olla onnellinen"😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Itse pidän enemmän positiivisesti elämään ja sen haasteisiin suhtautuvista ihmisistä kuin valittajista ja märehtijöistä. Kuolema tulee kaikille, se on osa elämää. Joku viisas sanoi, että olemme kaikki kuolevaisia, osa meistä vain ei vielä ole kuollut.
Minä pidän keskitien ihmisistä. Jotka tuntevat ja antavat muidenkin tuntea.
Olet omituinen. Ymmärrät kaiken tahallaan väärin ja loukkaannut täysin turhasta. Jos et ole provo, mieti hetki omaa asennettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen kroonisesti sairas ja sairauteni ja elämäni suhteen melko ärsyttävä optimisti. Toimintakyky on todella rajoittunut, mutta on pakko keskittyä niihin, mitä pystyy ja asioihin, jotka elämässä tuovat iloa. Oma valinta - tässä tilanteessa moni katkeroituu ja antaa periksi. Itse koen, että etsimällä ja lähes loihtimalla asioita, joista voin olla iloinen tai kiitollinen, helpottaa omaa päivääni. Päivä kerrallaan mennään ja joka päivä on oltava jotain, mistä voin nauttia. Ärsyttävää tai ei - näin se menee minulla.
Itse kärsin myös niistä, jotka koettavat parantaa minua positiivisella ajattelulla tai kuvitteellisilla vielä pahemmilla tialnteilla. "Kuvittele elämäsi ja terveytesi paremmaksi, jos teet sen joka päivä, pääset sinne" "No, sinulla kuitenkin pää vielä toimii" lisäksi on tsemppaajat "kyllä se siitä kun vaan jaksat yrittää" (mahdoton asia) "älä anna periksi" kateelliset "hyvähän sun on kun on aikaa" tai "miten sä jaksat olla noin rauhallinen ton tilanteen kanssa" sekä neuvojat "jos pidät tarkan päivärytmin ja rutiinin, niin varmasti on parempi..." Oman tilanteen hyväksyntä on kaikkein paras. Ja optimistinen valoisa elämään suhtautuminen.
Positiivisuus on hyvästä, mutta sitä ei pidä tuputtaman muille - ei neuvoja ellei kysytä, ei ivallisia huomioita, ei henkiparannusta optimismilla ja auringolla, realismi on aika kova sana.
Vierailija kirjoitti:
Eniten ärsyttää (ja myös naurattaa) ne FB-tasoiset elämänohjeet tyyliin "Valitsen olla onnellinen"😂
Niin, kun elämänviisaus karttuu, sinäkin tulet ymmärtämään eräänä päivänä, että onnellisuus on valinta. Kuolinvuoteellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Itse pidän enemmän positiivisesti elämään ja sen haasteisiin suhtautuvista ihmisistä kuin valittajista ja märehtijöistä. Kuolema tulee kaikille, se on osa elämää. Joku viisas sanoi, että olemme kaikki kuolevaisia, osa meistä vain ei vielä ole kuollut.
Minä pidän keskitien ihmisistä. Jotka tuntevat ja antavat muidenkin tuntea.
Olet omituinen. Ymmärrät kaiken tahallaan väärin ja loukkaannut täysin turhasta. Jos et ole provo, mieti hetki omaa asennettasi.
En minä tuosta loukkaantunut. Nyt tämä oli täysin sinun tulkintaasi :D.
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Todella monelle syöpä esimerkiksi on pelastus. Ei tarvitse enää pitkää kärsimystä vaan voi lohduttautua että kohta se on ohi ja voi tehdä ihan mitä haluaa koska se on ohi kuitenkin pian.
No ei se todellakaan kaikille ole haaste. Äitini kuoli syöpään ja hän teki kaikkensa, ettei olisi kuollut. Kävi todella rankoissa leikkauksissa, jossa poistettiin osittain, tai kokonaan sisäelimiä. Jos joku olisi tullut länkyttämään sairasvuoteelle haasteesta saattohoitovaiheessa, tai olisi puhunut helpotuksesta, niin olisi ollut todella tökeröä.
Haaste?
Mistä perseestä haasteen revit tähän keskusteluun?
Ei olisi kannattanut käydä leikkauksissa. Sitten ei olisi tarvinnut harmitella että turhaan kävi leikkauksissa. Turhaan ilmeisesti kävi mutta sinä sentään opit elämästä jotain. Elämästä pitää päästää irti jo eläessä. Jos elät siten että siirrät kaiken huomiseen etkä elä nyt tässä niin sairastuessa harmittaa kaikki ne asiat jotka siirsit huomiseen etkä kerkeä koskaan tehdä niitä.
Kun optimisti oivaltaa että ai että on ihanaa kun on tehnyt jo kaiken niin voi loppuajan lasketella kuolemaan ja syöpä on vain nopea pikakelaus. Asennoituminen on tärkeintä.
Haastattelin aikoinaan 90-luvulla entistä tupakoitsijaa joka kertoi salaisuuden tupakoimattomuuteen.
Hän kertoi polttaneensa elämänsä nautinnollisimman savukkeen ja totesi ettei enää ikinä onnistu samalaiseen urheilusuoritukseen, joten lopettaminen oli ainoa seuraava askel tupakointiharrastuksessa. Hän myös viittoi optimistiseen sävyyn että tupakoimattomuushan ei ole oikeastaan aktiivista tekemistä vaan tekemättömyyttä ja on hassua että ihmiset arvostavat tekemättömyyttä enemmän kuin aktiivista savuttelua.
Sitten naureskelimme hymyissä suin ja aurinko nousi.
Tajusin että tästä alkaa uusi ihana päivä.
Varsin kitkerää ja pahantahtoista tekstiä ihmiseltä, joka väittää itseään positiiviseksi. Ilmeisesti yritit loukata tuolla sivalluksella, miksi äitini sitten kävi turhaan (?) leikkauksessa. Väittäisin jopa tahallisen ilkeäksi.
Syytät minua siitä miten sinä tulkitset tekstiä.
Sen lisäksi että olet perus negatiivinen ja käytät kuollutta äitiäsi olkinukkena minua vastaan niin syytät muita omasta suhtautumisestasi asioihin.
Voit parantua ja löytää valon elämääsi, jos asennoidut oikein elämääsi. Se on sinun elämäsi ei minun kirjoittama teksti ole sinun elämääsi. Nyt ryhdistäydyt ja nostat pääsi ylös.
Tässä on loistava esimerkki "ääripositiivisesta" ihmisestä. Miten negatiivista se mukapositiivisuus loppujen lopuksi onkaan. Yrität jatkuvasti loukata ja sivaltaa, ihan turhaan yrität kieltää sitä muka viattomasti. Normaali ihminen ei vittuile toisen kuolleen äidin kustannuksella.
Hassua miten kehoitat minua tekemään juuri sen, mikä sinun pitäisi tehdä. Ihminen joka on elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ei kirjoita edes anonyymisti nettipalstalla toiselle tuolla tavalla mitä sinä. Projisoit omia puutteitasi minuun, näet omat puutteesi minussa.
Minulla on elämässä kaikki hyvin. Toivon, että sinullakin olisi. Ettei tarvitsisi ilkeillä omaisten kuolemalla.
Otetaan nyt huomioon se tosiseikka ettei äitiä enää ole ja kirjoittaja ei edes tunne tuota äitiä. Hän voi samaistua omaan äitiinsä muttei tunne tuon toisen äitiä joka loukkaantui äidistä jota ei ole enää, kuin hänen muistoissaan.
Asioista pitäisi päästää irti. Jeesus opasti myös päästämään irti omaisuudesta ja kaikesta henkisestä ylimääräisestä taakasta jota syntinen ihminen kantaa mielellään ristinä harteillaan.
Olisi ihan tervettä opetella päästämään irti luonnollisesti asioista, kuten äidistä.
Meistä jokainen joutuu kuoppaamaan omat vanhempansa tai lapsensa. Se on osa elämää.
Ei sellaista voi käyttää aseena keskustelussa muita vastaan jotka haluavat auttaa pääsemään irti materiaalista joka tuottaa tuskaa.
Juuri se halu pitää äiti ja ottaa nisästä viimeinenkin pisara irti tuottaa tuskaa. Päästä irti tissistä kirjaimellisesti. Voit luottaa meihin muihin. Me olemme kokeneet saman elämässä ja elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Itse pidän enemmän positiivisesti elämään ja sen haasteisiin suhtautuvista ihmisistä kuin valittajista ja märehtijöistä. Kuolema tulee kaikille, se on osa elämää. Joku viisas sanoi, että olemme kaikki kuolevaisia, osa meistä vain ei vielä ole kuollut.
Minä pidän keskitien ihmisistä. Jotka tuntevat ja antavat muidenkin tuntea.
Olet omituinen. Ymmärrät kaiken tahallaan väärin ja loukkaannut täysin turhasta. Jos et ole provo, mieti hetki omaa asennettasi.
En minä tuosta loukkaantunut. Nyt tämä oli täysin sinun tulkintaasi :D.
Kerropa vielä, mitä tarkoitat kun sanot, että keskitien ihmiset tuntevat ja antavat muidenkin tuntea. Jos viittaat optimisteihin ja pessimisteihin ääri-ihmisinä, jotka eivät tunne mitään, eivätkä anna muiden tuntea, teet kyllä niin paljon tulkintaa, että totuudella ei ole enää tämän keskustelun kanssa mitään tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ihmisten mielipiteet ovat vahvoja. Iän myötä harva jaksaa hirveästi kiihkoilla minkään puolesta, kaikkein vähiten pessimismin.
Olen mieluummin optimisti ja väärässä, kuin pessimisti ja oikeassa.
Olen samaa mieltä. Monille ikä tuo hyväksyntää kaikennäköisten asioiden suhteen. Mutta ei se pessimistisyyskään automaattisesti mitään pahaa ole. Yksi kaveri suhtautuu perus pessimistisesti kaikkeen. On silti todella loisto tyyppi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Siellä sairaalan sängyssä kuulin monesti amerikkalaisten hoitajien sanovan, että sinun luoksesi on niin kiva tulla kun et valita. Ja noiden viikkojen aikana kuulin, että yleensä amerikkalaiset valittivat, joten ihan yleismaalainen piirre. (Enkä yritä tässä nyt kiillottaa kruunuani) En myöskään usko neuropsykologisiin piirteisiin, ihmiset oppivat asennoitumisensa perheissä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä yrittää hellästi sitä masentunutta tai muutoin kärsinyttä yrittää nähdä myös asian toinen puoli ja kannustaa eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kukin tulee uskollaan autuaaksi. Itse pidän enemmän positiivisesti elämään ja sen haasteisiin suhtautuvista ihmisistä kuin valittajista ja märehtijöistä. Kuolema tulee kaikille, se on osa elämää. Joku viisas sanoi, että olemme kaikki kuolevaisia, osa meistä vain ei vielä ole kuollut.
Minä pidän keskitien ihmisistä. Jotka tuntevat ja antavat muidenkin tuntea.
Olet omituinen. Ymmärrät kaiken tahallaan väärin ja loukkaannut täysin turhasta. Jos et ole provo, mieti hetki omaa asennettasi.
En minä tuosta loukkaantunut. Nyt tämä oli täysin sinun tulkintaasi :D.
Kerropa vielä, mitä tarkoitat kun sanot, että keskitien ihmiset tuntevat ja antavat muidenkin tuntea. Jos viittaat optimisteihin ja pessimisteihin ääri-ihmisinä, jotka eivät tunne mitään, eivätkä anna muiden tuntea, teet kyllä niin paljon tulkintaa, että totuudella ei ole enää tämän keskustelun kanssa mitään tekemistä.
Juuri nuista ääri-ihmisistä tässä keskustelussa keskustellaan. Ei ihmisiä häiritse positiiviset ihmiset, jotka hyväksyvät muiden tunteet sellaisenaan. En oikein ymmärrä, miten tässä voi olla hakoteillä, kun monet muutkin keskusteluun kirjoittajat nimenomaan tarkoittavat näitä ääripäitä.
Olen itsekin lähtökohtaisesti positiivinen ihminen ja kykenen näkemään vastoinkäymisissäkin positiivisia puolia. Muuten en olisi tässä, jos en olisi siihen kyennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Siellä sairaalan sängyssä kuulin monesti amerikkalaisten hoitajien sanovan, että sinun luoksesi on niin kiva tulla kun et valita. Ja noiden viikkojen aikana kuulin, että yleensä amerikkalaiset valittivat, joten ihan yleismaalainen piirre. (Enkä yritä tässä nyt kiillottaa kruunuani) En myöskään usko neuropsykologisiin piirteisiin, ihmiset oppivat asennoitumisensa perheissä. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä yrittää hellästi sitä masentunutta tai muutoin kärsinyttä yrittää nähdä myös asian toinen puoli ja kannustaa eteenpäin.
Ei eroavaisuudet ihmisten välillä ole mikään uskon asia. Näitä neurologisia eroja on tutkittu ja tunnustettu jo pitkään. On itseasiassa mahtavaa, että ihmiset ovat erilaisia, kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan. Muuten evoluutio olisi muovannut kaikki meistä samanlaisiksi.
Miksi meillä siis on niin sanottuja negatiivisia tunteita? Koska evoluutio karsii tarpeettomia piirteitä pois. Hurjaa, mutta jopa tunnekylmillä ihmisillä on oma merkityksensä ihmislaumassa. Tunnekylmät eivät hermoile leikkaussaleissa, pommin purkamisessa jne.
Jing jang mysterious TAO kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Jos nyt näin ikävästi on niin siitäkin voi yrittää ottaa parhaat irti, kaikki me kuolemme vai oletko erimieltä? Syövistäkin on joissain tapauksissa ihmeparannuttu.
Miksi ei saisi tuntea pettymystä, surua, vihaa? Miksi pitää tuntea vain positiivisia tunteita? Eikö kuollessakaan saisi itse päättää, miten haluaa tuntea? Miksi haluat määrätä muiden puolesta, miten he saavat tuntea ja kokea asiat? Miksi et keskity vain omaan elämääsi ja omaan positiivisuuteesi? Antaisit muiden elää omaansa? Pakotatko muitakin uskomuksiasi muille? Uskontoasi/ateismiasi/muuta? Oikeaa tapaa syödä ja elää? Mitä saavutat sillä? Jotain positiivistako?
En yritä pakottaa ketään ajattelemaan toisin, kuten et toivottavasti sinäkään. Sanon vain, että positiivinen ote asioihin kantaa, enkä ole hörhö. Minulla on monia kokemuksia positiivisen ajattelun voimasta, moni täällä haluaa sen varmasti mitätöidä. Lapsivedet menivät vkolla 28 (lääkäri sanoi että näin joskus käy, kukaan ei tiedä miksi). Synnytyslääkäri sanoi, että tulen lähes 100 % tod näk synnyttämään parin vuorokauden sisään. Minä tyttö päätin, etten synnytä ja keskitin kaikki positiiviset asiat kohtuun ja ajattelin positiivisesti kuten tapanani on, mukaan lukien sen että lauloin ulkomaisessa sairaalassa suomenkielisiä tuutulauluja. Makasin sairaalassa 6 vkoa ja synnytin kuin synnytinkin terveen vauvan, johon REALISTISET synnytyslääkärit eivät uskoneet. Lopuksi vielä alleviivaisin mitä kaikkea noihin viikkoihin sisätyi. Mm laskuja tuli ovista ja ikkunoista, yksityissairaalassa kun olin. Jos olisin epätoivon päästänyt hetkeksikään valloileen niin olisin synnyttänyt siihen paikkaan. Kenguruhoito vauva tarvitsi synnyttyään ja aina tuutulaulut kuullessaan sydänsykkeet normalisoituivat. Tämä ei ole ainut kokemukseni positiivisen ajattelun voimakkuudesta. Ajattelin vinkata, että kannattaa kokeilla.
Et yritä pakottaa, mutta ajattelit vinkata? Tätähän ne yltiöpositiiviset nimenomaan sanovat, varsin negatiivisella äänensävyllä. Että en tuputa, mutta tässä vaan vinkkaan, että kannattaisi ajatella positiivisemmin.
Tietämättä yhtään, miten positiivisesti tämä kyseinen henkilö olisi kyennyt ajattelemaan siihen asti. Jossain vaiheessa kaikkien kamelinselkä vain katkeaa, jos tapahtuu liikaa kerralla, liian kuormittavia asioita. Ihminen tuntee sen, mikä on luonnollista ja normaalia siihen tilanteeseen suhteutettuna. Sinun tilanteessasi sinulle positiivinen ajattelu oli se luonnollinen tapa ottaa haaste vastaan. Jollekin toiselle, jolla lapsen tilanteen lisäksi on voinut olla vaikka miehen vakavaa sairastumista ja isän kuolemaa samanaikaisesti, paukut ei enää vain riitä positiiviseen. Positiivinen ajattelu vaatii energiaa ja tietoista valintaa ja joidenkin elämä on vain niin kuormittavaa ja raastavaa, ollut jo pitkään, ettei kykene niitä "haasteita" ottamaan ilolla vastaan. Vaan tuntevat niitä luonnollisia tunteita, kuten surua, ahdistusta, masennusta jne. Nekin ovat aivan yhtä oikein, aivan yhtä hyviä.
Ei ole olemassa huonompia ja parempia tunteita. Kaikille tunteille on oma luonnollinen tarkoituksensa ja oma paikkansa. Kaikki tunteet ovat yhtä hyviä ja yhtä oikein. Positiivisuus pakotettuna tietyissä tilanteissa voi vaikka tappaa. Jos vaikka luottaa pakotetun positiivisesti ihmiseen, joka on vaarallinen.
Ilmeisesti et yhtään ymmärrä kuinka kuormittava tilanne olikaan. Etpä sellaisessa koskaan itse ole tainnut olla joten miten voisitkaan ymmärtää. Kaikki tunteet ovat tottakai yhtä oikeita. Positiivisuutta en yritä pakottaa, mutta kannattaa kokeilla :-D Negatiivisuus tappaa!
Kaikki ihmiset kuolevat ennen pitkään :D. Ja moni yltiönegatiivinen sinnittelee pirun pitkään pelkästään sillä kiukun voimalla. Minun mummo on hyvä esimerkki. Näkee uhkia ja vaaroja, epäonnistumisia ja mörköjä kaikkialla. Melkein ysikymppinen, kävi just jalkaleikkauksessa ja vielä vaan sinnittelee kotonaan yksin ilman kotihoitoa tai vastaavaa. Edes leikkauksen jälkeen ei huolinut apua, mutta valitti kyllä kivuistaan :D.
Tilanteesi oli epäilemättä todella tiukka ja raskas. Mutta sinä kykenit positiivisuuteen, mikä kannatteli varmasti juuri sinua siinä tilanteessa. Et voi kuutenkaan mitätöidä ja tavallaan jyrätä muita, että heidän tulee kyetä samaan vastaavissa tilanteissa. Koska kenenkään tilanne ei ole samanlainen, etkä koskaan tiedä, millaisia taisteluita tällä ihmisellä on jo aikoinaan ollut. Tai on parhaillaan sen todella vaikean synnytyksen lisäksi.
Minun olisi todella helppo oman taustani takia polkea maahan kaikki lastensuojelun asiakkaat, jotka ovat masentuneita, käyttävät huumeita, käyttävät alkoholia, ovat muuten hakoteillä. En tee sitä, koska ymmärrän sen taistelun ja sen, että jokainen meistä on erilainen erilaisilla taustoilla. He käyvät omaa taisteluaan, minä kävin omani. Mitätöimisen ja arvostelun sijaan voisin olla se ihminen, joka auttaa ja tukee heitä. Antaa hyväksyntää ja ystävällisyyttä. Sinäkin voisit kokeilla samaa. Sen sijaan, että "vinkkaat" positiivisuudesta, voit vaikka sanoa jotain mukavaa ja hyvää tästä ihmisestä. Et sinä sillä vinkkaamisella lisää positiivisuutta, vaan päin vastoin. Ystävällisyydellä ja kauniilla sanoilla sen sijaan lisäät.
En ole mitätöinyt tai arvostellut muutoin ajattelevia, sinusta en ole varma :D Harmillista, että nostat "vinkkasit" yläsfääreihin, onko tarkoituksesi provosoida? Toivotan sinulle positiivisen ajattelun voimaa, se näkyy monella saralla! Ps. Ystävällisyyttä ja kauniita sanoja saa positiiviselta, negatiivinen sen sijaan on täynnä omaa pahaa oloaan.
Hyvä ettet ole :). En mitätöi toisten positiivisuutta, mutta en mitätöi masennustakaan. Kuten sanoin, hyväksyn koko tunneskaalan. Ja jos jollain on huonompi hetki ja on vaikka sitä masennusta, niin mielummin sanon niitä kauniita, ystävällisiä sanoja. Se niitä ihmisiä auttaa eteenpäin, ei vertailu tai tunteiden mitätöinti.
Osaisitko muuten vastata tuohon kysymykseen, miksi ihmisellä on "negatiivisia" tunteita (pahoittelut jos heittomerkit ärsyttää, en jaottele tunteita tuolla tavalla hyviin ja pahoihin vaan minulle kaikki tunteet ovat samanarvoisia tunteita)? Jos negatiiviset tunteet vain tuhoavat ja ovat vaarallisia, niin miksi ihmisellä on niitä?
Olet niin vastustamattoman kuuloinen, että haluan vielä jatkaa:D Positiivisessa mielessä. Luulen, että osalla kuppi on puoliksi tyhjä, osalla puoliksi täynnä, jo syntyessään. Riippuu minkälaiset eväät kotoa saa. Kokemukseni 10 v ulkomaillakin eri tilanteissa on se, että kun kohtelet muita niin saat hyvää kohtelua. Joskus mietin, että onko niin että hyvällä vastataan hyvään. Kun vahvasti uskot siihen mitä haluat niin huomaamattasi myös teet niin ja positiivinen ajattelu sitä siivittää. Jossain määrin uskon myös, että positiivinen ihminen saa bumerangina samanlaista kohtelua. Negatiivisista tunteita... minullakin on niitä edsmennyttä äitiäni kohtaan, joka ei ollut tasapuolinen vaan osti silikoneja ja asuntoja sisarukselle. Ja hei, nyt ei ole kyse siitä että hän olisi ajatellut minun olevan hörhö, positiivinen uskovainen, vaan hän yritti ostaa sitä elämää sisarukselleni, joka minulla jo oli. Perkele! (Menetyksestä on vasta muutama kk, joten en ole päässyt vielä asian yli) Epäoikeudenmukainen käytös on itsekästä.
Mutta miksi meillä on negatiivisia tunteita? Jos niistä on pelkkää haittaa, niin miksi koemme koko tunneskaalan? Olet oikeassa siitä, että se on ihan neuropsykologinen piirre, suhtautuuko niin sanotusti positiivisesti, vai negatiivisesti haasteisiin, mutta miksi näitä synnynnäisiä eroja on, jos vain toinen on oikein ja hyväksi?
Ajattelen ihan samoin, ystävällisyys lisää ystävällisyyttä :). Aina ihmiset eivät vastaa ystävyyteen ystävyydellä, mutta monia ahdistuneita ja masentuneita aito ystävällisyys voi auttaa ratkaisevalla hetkellä.
Negatiiviset tunteet ovat positiivisten tunteiden työpaikka.
Positiiviset tunteet ovat negatiivisten tunteiden opettaja.
Tong bei tang nui bei hui sung tai!
TAO TE Tsing.
Kerran isännän hevonen karkasi pihasta ja kyläläiset tulivat voivottelemaan isännälle huonoa tuuria. Kyläläisten mielestä isäntää kohtasi suuri epäonni. Isäntä tuumi että EHKÄ.
Seuraavalla viikolla hevonen palasi seitsemän villihevosen kera pihaan ja kyläläiset onnittelivat isäntää hyvästä tuurista. Isäntä tuumi että ehkä.
Isännän poika päätti kesyttää yhden villeistä hevosista mutta mursi pahasti jalkansa ja se jouduttiin amputoimaan. Kyläläiset olivat pahoillaan isännän puolesta tämän huonosta tuurista. Isäntä vain totesi että EHKÄ.
Seuraavana aamuna tuli keisarin armeija isännän pihaan etsimään nuoria miehiä sotajoukkoihin. Sotajoukkojen oli määrä taistella loppuun asti keisarin kunniaksi. Kun kernaali ei löytänyt kylästä yhtään nuorta miestä vaan yhden jalattoman ramman hän totesi ettei tästä kylästä valitettavasti löydy sotilaita kuoleman pataljoonaan.
Kyläläiset onnittelivat isäntää hyvästä onnesta, mutta isäntä vain totesi että EHKÄ.
Tarinan opetus kuvaa hyvin oikeanlaista asennoitumista elämään. Yltiöoptimistinkin pitäisi vain olla hiljaa reagoimatta mitenkään ja todeta passiiviseen sävyyn että ehkä, koska koskaan ei voi vaikuttaa tulevaan ja tietää tulevaisuutta sillä muuten kaikki olisi menneisyyttä.
Hyvä kirjoitus.
Olen itse lukenut toisenlaisen variaation tarinasta, ja ottanut tuollaisen asenteen elämääni.
Suosittelen muillekin.
elämä on ja ei ole ikuista kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljon kokemusta positiivisen ajattelun voimakkuudesta ja merkityksestä, olematta hörhö. Asioilla on aina kaksi puolta. Kannattaa etsiä se positiivinen tapa suhtautua asioihin. Elämä on paljon onnellisempaa, kaikille niitä takapakkeja tulee. Harva asia on pelkästään niin negatiivinen kuin kuolema.
Ehkä, mutta kyllä niitä asioita kuitenkin on. Esim. levinnyt/ parantumaton syöpä.
Todella monelle syöpä esimerkiksi on pelastus. Ei tarvitse enää pitkää kärsimystä vaan voi lohduttautua että kohta se on ohi ja voi tehdä ihan mitä haluaa koska se on ohi kuitenkin pian.
No ei se todellakaan kaikille ole haaste. Äitini kuoli syöpään ja hän teki kaikkensa, ettei olisi kuollut. Kävi todella rankoissa leikkauksissa, jossa poistettiin osittain, tai kokonaan sisäelimiä. Jos joku olisi tullut länkyttämään sairasvuoteelle haasteesta saattohoitovaiheessa, tai olisi puhunut helpotuksesta, niin olisi ollut todella tökeröä.
Haaste?
Mistä perseestä haasteen revit tähän keskusteluun?
Ei olisi kannattanut käydä leikkauksissa. Sitten ei olisi tarvinnut harmitella että turhaan kävi leikkauksissa. Turhaan ilmeisesti kävi mutta sinä sentään opit elämästä jotain. Elämästä pitää päästää irti jo eläessä. Jos elät siten että siirrät kaiken huomiseen etkä elä nyt tässä niin sairastuessa harmittaa kaikki ne asiat jotka siirsit huomiseen etkä kerkeä koskaan tehdä niitä.
Kun optimisti oivaltaa että ai että on ihanaa kun on tehnyt jo kaiken niin voi loppuajan lasketella kuolemaan ja syöpä on vain nopea pikakelaus. Asennoituminen on tärkeintä.
Haastattelin aikoinaan 90-luvulla entistä tupakoitsijaa joka kertoi salaisuuden tupakoimattomuuteen.
Hän kertoi polttaneensa elämänsä nautinnollisimman savukkeen ja totesi ettei enää ikinä onnistu samalaiseen urheilusuoritukseen, joten lopettaminen oli ainoa seuraava askel tupakointiharrastuksessa. Hän myös viittoi optimistiseen sävyyn että tupakoimattomuushan ei ole oikeastaan aktiivista tekemistä vaan tekemättömyyttä ja on hassua että ihmiset arvostavat tekemättömyyttä enemmän kuin aktiivista savuttelua.
Sitten naureskelimme hymyissä suin ja aurinko nousi.
Tajusin että tästä alkaa uusi ihana päivä.
Varsin kitkerää ja pahantahtoista tekstiä ihmiseltä, joka väittää itseään positiiviseksi. Ilmeisesti yritit loukata tuolla sivalluksella, miksi äitini sitten kävi turhaan (?) leikkauksessa. Väittäisin jopa tahallisen ilkeäksi.
Syytät minua siitä miten sinä tulkitset tekstiä.
Sen lisäksi että olet perus negatiivinen ja käytät kuollutta äitiäsi olkinukkena minua vastaan niin syytät muita omasta suhtautumisestasi asioihin.
Voit parantua ja löytää valon elämääsi, jos asennoidut oikein elämääsi. Se on sinun elämäsi ei minun kirjoittama teksti ole sinun elämääsi. Nyt ryhdistäydyt ja nostat pääsi ylös.
Tässä on loistava esimerkki "ääripositiivisesta" ihmisestä. Miten negatiivista se mukapositiivisuus loppujen lopuksi onkaan. Yrität jatkuvasti loukata ja sivaltaa, ihan turhaan yrität kieltää sitä muka viattomasti. Normaali ihminen ei vittuile toisen kuolleen äidin kustannuksella.
Hassua miten kehoitat minua tekemään juuri sen, mikä sinun pitäisi tehdä. Ihminen joka on elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen ei kirjoita edes anonyymisti nettipalstalla toiselle tuolla tavalla mitä sinä. Projisoit omia puutteitasi minuun, näet omat puutteesi minussa.
Minulla on elämässä kaikki hyvin. Toivon, että sinullakin olisi. Ettei tarvitsisi ilkeillä omaisten kuolemalla.
Otetaan nyt huomioon se tosiseikka ettei äitiä enää ole ja kirjoittaja ei edes tunne tuota äitiä. Hän voi samaistua omaan äitiinsä muttei tunne tuon toisen äitiä joka loukkaantui äidistä jota ei ole enää, kuin hänen muistoissaan.
Asioista pitäisi päästää irti. Jeesus opasti myös päästämään irti omaisuudesta ja kaikesta henkisestä ylimääräisestä taakasta jota syntinen ihminen kantaa mielellään ristinä harteillaan.
Olisi ihan tervettä opetella päästämään irti luonnollisesti asioista, kuten äidistä.
Meistä jokainen joutuu kuoppaamaan omat vanhempansa tai lapsensa. Se on osa elämää.
Ei sellaista voi käyttää aseena keskustelussa muita vastaan jotka haluavat auttaa pääsemään irti materiaalista joka tuottaa tuskaa.
Juuri se halu pitää äiti ja ottaa nisästä viimeinenkin pisara irti tuottaa tuskaa. Päästä irti tissistä kirjaimellisesti. Voit luottaa meihin muihin. Me olemme kokeneet saman elämässä ja elämä jatkuu.
Tuo ei edelleenkään ole positiivisuutta. Ihan vain töykeyttä. Olen päästänyt äidistäni irti, ei tarvitse huolehtia. Onko tämä sinun positiivinen tapasi vaikuttaa ihmisiin ja tuolla tavallako haluat levittää positiivisuuttasi?
Se on nyt hyvin trendikästä ollut, että syytetään toista siitä miten tämä tulkitsee muka tekstiä, vaikka itse ollaan tulkittu toisen tekstiä kuin piru raamattua. Ilmeisesti olkiukkoilu on joku tapa purkaa pahoja ja vaikeita tuntemuksiaan ja jotain tosi pimeää asiaa, mitä ei halua omassa itsessään kohdata.
"tuo toinen on ilkeä ja haluaa vain tapella" on se lähtöoletus