Isät lapsen asialla ry ällöttää

Tuolla yhdistyksellä ei ole puhtaat jauhot pussissa.

Kaikkein järkevintä on katsoa tapauskohtaisesti: joskus äiti on kökkö, toisinaan isä on kökkö, joskus molemmat on kökköjä ja sitten taas on tapauksia, että molemmat on ok. Ei voi yleistää sinne tai tänne suuntaan.

Kyllä sitä vieraannuttamistakin tapahtuu.

Kyllä lähihuoltajan pitää arvioida, että onko toinen kykenevä ottamaan lapsia vastuulleen, jos on tiedossa että taipumusta päihteisiin on tai mielenterveys häilyy.

Niin kyllä elarit aina maistuu muttei lasta saa antaa isälle koska tilastot ja ällöttää

Tämän takia suomalaisten syntyvyys laskee. 

Yhdistyksen maine on mennyt eräiden perustajajäsenten toimesta.

Tasa-arvo tässä asiassa olisi oikein, eli kummallekin vanhemmalle tasapuoliset oikeudet ja mahdollisuudet olla se hyvä vanhempi. Voihan se äitikin olla joku päihdeongelmainen pahoinpitelijä, jolle ei olisi syitä antaa lapsia ollenkaan. Näitäkin nähty.

Eli hyvän vanhemman tunnistaa siitä, että toimii asiallisesti lapsen edun edelle asettaen, ei käytä lapsia suhteen päättymisen kostamisen välikappaleina, tms. Parhaassa tapauksessa tähän kykenevät molemmat vanhemmat.

Mielestäni on hyvä, että miestenkin oikeudesta tasa-arvoon puhutaan ja olen itsekin mukana eräässä toisessa miesten tasa-arvon ongelmakohtia esiin nostamassa järjestössä.

N29

Jep ja jos vieraannuttamikseksi katsotaan esim se, että äiti muuttaa vauvan kanssa toiselle paikkakunnalle, niin jo ollaan hakoteillä. Ei kukaan voi olla sidottu samalle paikkakunnalle entisen puolisonsa/lastensa isän kanssa. Eikö äiti sitten saisi muuttaa esim opiskelujen perässä? Ei se ole mitään vieraannuttamista.

Sekään ei ole vieraannuttamista, että vauva on pääasiassa äitinsä hoidossa. Tähän on biologiset syyt.

Miksi kukaan ei halua rangaistavaksi sitä, että etävanhempi ei halua tavata lastaan sopimusten mukaisesti? Eiköhän sitä ole enemmän etävanhemman hylkäämiä lapsia kuin lähivanhemman vieraannuttamia. Jostain todella oudosta syystä etävanhemman ei ole pakko tavata lastaan lainkaan, jos ei halua, sitä ei yksikään isäkerho paheksu. Jos lähivanhempi haluaa muuttaa lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, etävanhempi voi kieltää sen, mutta päinvastoin ei ole olemassa mitään mahdollisuutta määräillä, mitä etä saa tehdä. Näissä erojutuissa lähdetään oudosti siitä, että etävanhemmalla on valtaa edelliseen puolisoonsa, hän saa päättää tämän elämästä eron jälkeen. Jos lähi ei suostu määräiltäväksi, vedotaan vieraannuttamiseen.

Oikeasti huolestuttaa että mitä tämä järjestö voi saada aikaan. Ihan lyhyessä ajassa vieraannuttamisesta on tullut ihan käsite. Tottakai jotkut hullut äidit voivat käyttää lasta koston välikappaleena, mutta aika harvinaista. Päihteet ja mielenterveysongelmat on usien vaikean eron syy, ja päihteenkäyttäjillä ja mielenterveysongelmaisilla on erittäin usein sellainen ajatus, että kaikki muut ovat syyllisiä ja yksin on oikeassa. Siinä sitten helposti se vastuuntuntoinen lähivanhempi onkin vieraannuttaja. 

Vierailija kirjoitti:

Jep ja jos vieraannuttamikseksi katsotaan esim se, että äiti muuttaa vauvan kanssa toiselle paikkakunnalle, niin jo ollaan hakoteillä. Ei kukaan voi olla sidottu samalle paikkakunnalle entisen puolisonsa/lastensa isän kanssa. Eikö äiti sitten saisi muuttaa esim opiskelujen perässä? Ei se ole mitään vieraannuttamista.

Sekään ei ole vieraannuttamista, että vauva on pääasiassa äitinsä hoidossa. Tähän on biologiset syyt.

Äiti muutti noin vuosi erosta 200 km päähän lähelle uuden miehen vanhempia. Eron jälkeen muuttanut jo kolme kertaa. Lapsi haluaisi asua isän kanssa, äiti ei anna.

Naisiakin on joka lähtöön.

Olen kyllä törmännyt siihenkin, että äidit ovat toisinaan aika katkeria miehiä kohtaan erosta ja sitten keksivät miehestä vaikka millaista juttua, joka saa isän näyttämään todella huonolta isältä. Työn kautta tämä huomattu, ettei syy todellakaan aina ole siinä, että isä olisi epäkelpo. On tapauksia, joissa äidin henkinen tasapaino on sitä luokkaa, että lasten olisi parempi olla isällään, mutta meidän oikeusjärjestelmä suosii äitejä.

Meillä tulisi olla sama käytäntö kuin Ruotsissa. Silloin, kun kumpikin vanhemmista haluaa lapsen lähivanhemmaksi eikä pääse asiasta sopuun, tuomioistuimet päättävät 50/50 tasa-arvoisesti vanhempia kohdellen. Ruotsissa lapsensa lähivanhemmaksi haluavalla isällä on sama mahdollisuus saada lähivanhemmuus kuin äidilläkin. Suomessa kummankin halutessa lähivanhemmuutta, äiti saa sen kaksi kertaa useammin kuin isä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan ei halua rangaistavaksi sitä, että etävanhempi ei halua tavata lastaan sopimusten mukaisesti? Eiköhän sitä ole enemmän etävanhemman hylkäämiä lapsia kuin lähivanhemman vieraannuttamia. Jostain todella oudosta syystä etävanhemman ei ole pakko tavata lastaan lainkaan, jos ei halua, sitä ei yksikään isäkerho paheksu. Jos lähivanhempi haluaa muuttaa lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle, etävanhempi voi kieltää sen, mutta päinvastoin ei ole olemassa mitään mahdollisuutta määräillä, mitä etä saa tehdä. Näissä erojutuissa lähdetään oudosti siitä, että etävanhemmalla on valtaa edelliseen puolisoonsa, hän saa päättää tämän elämästä eron jälkeen. Jos lähi ei suostu määräiltäväksi, vedotaan vieraannuttamiseen.

Minä haluaisin sen sopimuksen sitovan myös etää, joku sanktio rikkomuksesta ja toistuvasta (eri asia nyt joku onnettomuus että ei tosiaan voi ottaa lapsia jne mutta ne voi osoittaa todellisiksi syiksi) ohareista voisi katsoa sopimuksen rauenneeksi (vuoden aikana tietty määrä) ja etä saa halutessaan pyytää uuden sopimuksen tekoa (mutta saa alkuun vaikka muutaman kk ajaksi jonka jälkeen katsotaan pystyykö sitoutumaan tapaamisiin). Ja siis ne korvaukset etän ohareista sille lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti huolestuttaa että mitä tämä järjestö voi saada aikaan. Ihan lyhyessä ajassa vieraannuttamisesta on tullut ihan käsite. Tottakai jotkut hullut äidit voivat käyttää lasta koston välikappaleena, mutta aika harvinaista. Päihteet ja mielenterveysongelmat on usien vaikean eron syy, ja päihteenkäyttäjillä ja mielenterveysongelmaisilla on erittäin usein sellainen ajatus, että kaikki muut ovat syyllisiä ja yksin on oikeassa. Siinä sitten helposti se vastuuntuntoinen lähivanhempi onkin vieraannuttaja. 

Huh mitä asenteellista löysää löpinää. Mitään faktaa et tietenkään väittämiesi tueksi tarjonnut.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tulisi olla sama käytäntö kuin Ruotsissa. Silloin, kun kumpikin vanhemmista haluaa lapsen lähivanhemmaksi eikä pääse asiasta sopuun, tuomioistuimet päättävät 50/50 tasa-arvoisesti vanhempia kohdellen. Ruotsissa lapsensa lähivanhemmaksi haluavalla isällä on sama mahdollisuus saada lähivanhemmuus kuin äidilläkin. Suomessa kummankin halutessa lähivanhemmuutta, äiti saa sen kaksi kertaa useammin kuin isä.

Toisaalta tuosta on seurannut esim. se, että lapsi käy kahta eri koulua, hän ei voi harrastaa tavoitteellisesti, kaveripiirejäkin on kaksi ja moni lapsi kokee olevansa koko ajan väärässä paikassa. Aidosti lastaan rakastava haluaa, että lapsi on siellä, missä hänellä on paras olla. Lisäksi tuossa Ruotsin systeemissä yllättävän usein isä haluaa luopua lähivanhemmuudesta, kun hän löytää uuden naisen.

Joo jos te luulette, että kyse olisi jostain mariginaalisesta ilmiöstä jonka tuo järjestö on keksinyt niin olette kyllä vieraantuneita maailman raadollisuusesta. On muuten myös miehiä jotka tähän kykenevät. Koska lähivanhemmuus kuitenkin useimmiten on äidillä, ovat äidit pääosin myös syyllisiä tähän. Mieti jos joku veisi sulta lapset, tapaisit heitä silloin tällöin jos jaksat riidellä joka.kerta ja alvariinsa ravaat lastensuojelussa/sosiaalitoimistossa kuuntelemassa perättömiä syytöksiä perheväkivallasta ja alkoholiongelmasta. Sukujuhlissa olet juomatta sitä viinilasia koska riski sille, että lähi on soittanut lastensuojelun ja poliisit puhalluttamaan on huomattava. Taistelet mielenterveytesi lähes menettäen lapsistasi vuosia,niitä perättömiä väitteitä oikoen. Ja sitten tulee se päivä kun lapsi ei halua tulla luoksesi koska siitä tulee äiti surulliseksi/äiti kerto että vaan lyöt. Meidän lainsäädäntö ja asenteet mahdollistavat tämän ja sen on loputtava! (Olen nainen)

No pitäisikö se nyt miehenkin miettiä, millaiseen suhteeseen lapsen hankkii. Mikä on oma rooli isänä ja puolisona?

Etävanhempikin pystyy luomaan suhteen jälkikasvunsa kanssa, kun ottaa vanhemmuuden tosissaan eikä yritä löytää syytä tai syyllistä ulkopuolelta.

Kahden ihmisen, vaikka sitten isän ja lapsen, välinen suhde luodaan kahden ihmisen välille. Kyllä lapset jossain vaiheessa näkevät valheiden läpi ja muodostavat oman mielipiteensä.

Kyllähän päihteidenkäytöstä ja rikollisuudesta pidetään tilastoja. Eivät nämä suomalaiset miehet ole ihan ruotsalaisten tasolla vielä keskimäärin. Siinä vaiheessa kun vanhempainvapaat käytetään 50/50 ja isät osallistuvat todella lasten elämään, on isät lapsen asialla ry:lä jotain varaa tuohon uhoonsa ja Ruotsin malli voidaan ottaa Suomeenkin.  Tottakai on tilanteita, joissa isä on äitiä vastuullisempi vanhempi, mutta usein näihin "vieraannuttamisiin" on syynsä.

Olin pari vuotta sitten työssä erovanhempien parissa. Minulla oli tapana kysyä, missä lapsi on päivähoidossa ja mikä sinne on puhelinnumero. Yhdelläkään isällä ei ollut puhelimessa valmiina päivähoitopaikan /lapsen ryhmän puhelinnumeroa, joka ainakin minulle kertoi sen, että sinne ei ihmeemmin soiteltu. Kukakohan ilmoitti, jos lapsi on sairas?