Työkaveri veti herneen nokkaan, kun sanoin tauolla haluavani syödä rauhassa ilman hänen kyselyjään työasioista.
Hoitoala kyseessä ja tulin viimeisenä tauolla. Ei vaan aina jaksa seurustella, kun tarvitsen edes hetken paussin työasioista. Tuhisi loppupäivän, että ole sitten rauhassa.
Kommentit (26)
Olin pitkässä projektissa toimittajan puolen projektipäällikkönä. Asiakkaan projektipäällikkö aloitti hotellin aamiaisella työasiat ja jatkoi niitä ruokatunnilla ja iltakaljalla. Ymmärrän hyvin ap.n turhautuneisuuden. Tauoilla EN halua jauhaa työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Onneks meidän työpaikalla on sen verran fiksua porukkaa että kaikki tajuu että tauot ei oo työasioiden puhumista varten. Jos joku ihan pakollinen ja kiireellinen juttu niin ok, hoidetaan. Mutta silloinkin kysytään sopiiko tai pyydetään anteeksi että vaivataan työasialla kesken toisen ruoka- tai kahvitauon. Hoito-alalla myös.
Meilläkin on periaatteessa noin. Mutta kun niitä todella akuutteja ja pakollisia potilasjuttuja on joka päivä muutama jokaisella, ja työntekijöitä 30, niin kyselijöitä riittää sitten kohdalleni joka ruokatauolle vähintään 15. Vaikka kaikki ihan oikeasti yrittävät toimia juuri noin että vain hengenhätäasia puhutaan tauolla. Olen varmaan paska ihminen mutta joudun nykyään menemään vaikka kadulle penkille syömään evääni koska haluan olla tauolla rauhassa. Ehkä joku sitten kuolee kun en ole puhumassa niitä todella kiireellisiä ja pakollisia asioita. Ja ikävä kyllä tämä viesti ei ole sarkasmia.
Tuon takia karkaan aina yksinäni syömään johonkin ravintolaan.
Söisin kyllä mielelläni töissä eväitä, mutta silloin en saisi hetkenkään vapaata työasioista.
Eväät olisivat terveellisemmät ja kaipaan seuraa, mutta en kaipaa työasioita.
Oliko teillä herneitä lounaalla tarjolla? Olisit voinut tarjota: "Ota tästä muutama lisää!" Muista ainakin ens kerralla. Ei sun tosiaan tarvi kestää kenenkään torven seuraa.
Mun entisessä työpaikassa pomo tuli höpöttämään usein pieneen keittiöömme, kun menin ruokatauolle. Työasioista tietenkin. Kylmästi katsoin kelloa ja joka minuutin, minkä hän istui vieressäni selvittämässä, pidensin taukoa. Samassa huoneessa istuimme muutenkin koko päivän, olisi voinut asiat hoitaa muullakin ajalla. Ei mitään kiireellisiä asioita edes kyseessä. Useimmiten kuitenkin lähdin ravintolaan, ihan vaan oman rauhan varmistaakseni, vaikka se kalliiksi kävikin.
Meillä se menee niin että tauoilla ollaan niin kaveria ja huumorintajuista ja mukavaa, mut kun tauko loppuu muututaan kiukuttelevaksi, kyttääväksi kaikkitietäväksi marttyyriksi joka joutuu muittenkin työt tekemään. Jos asiasta sanoo tai edes kysyy, niin saa hirveet huudot ja raivoomiset osakseen, käsketään etsiä työpaikka muualta, jopa uhkaillaan. No, mikäpäs siinä sitten tauolla taas on vitsaillessa. Mun mielestä uhkailu ei kuulu työpaikalle, vai onko se muka ok?