Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siksi että kotiäidit saavat sen verran tukia valtiolta, että veronmaksajat joutuvat maksamaan muiden kotiäitiydestä. Jos kotiäidit tai heidän puolisonsa rahoittaisivat kotiäitiyden täysin, kellään ei varmasti olisi ongelmaa sen kanssa.
Todella moni töissäkäyvä äiti ei veroina maksa edes niitä omien oasten hoitopaikkoja...
Kotiäiti maksaa 300 euroa, virkaäiti tonnin per mukula.
https://www.uusisuomi.fi/raha/203047-33-vuotias-yrittaja-selvitti-elakk…
Työssäkäyvä, milloin viimeksi katsoit työeläkeotteesi?
Ei kannata olla kotiäiti, se antaa tyttärelle huonon mallin naisen paikasta. Ystävien perheissä on näitä nättejä kotirouvia ollut äiteinä, joskus on tullut ero ja sitten se entinen kaunotar tuntee itsensä arvottomaksi, kun mies on vaihtanut nuorempaan. Naisella pitää olla omat rahat ja elämää kodin ulkopuolella, se takaa aidon tasa-arvon. Olen tosi ylpeä itsestäni kun olen hoitanut lapsia hyvin ja tehnyt myös aina töitä, vaikka välillä on ollut raskasta. Eron jälkeen olen pystynyt tarjoamaan lapsille mukavat olot, koska pystyn itse tienaamaan. TIlanteessani moni kotiäiti olisi varmaan vain alistunut huonoon suhteeseen, jossa mies on kylmä ja alkoholistoinut. Näitähän näkee paljon. Tottakai on onnellisia koteja joissa on kotiäiti, mutta mielestäni se on haavoittuva paikka naiselle ja tosi surkea malli lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella miehellä on niin hyvä palkka. Ei tietysti kaikilla, mutta aika usein kyse on vaan siitä, millaisen elintason perhe haluaa.
Meillä oli etukäteen ajatus neljästä lapsesta ja pitkästä kotiäitiydestä. Siksi jo siinä kohtaa, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa ja oltiin vielä muuten dinkkuja, katsottiin että sen ostettavan perheasunnon lainan pystyy hoitamaan miehen tuloilla. Ei siis ostettu niin isoa asuntoa kuin ehkä olisi ollut mahdollista, vaan pienempi, jossa ajateltiin pärjätä vielä kahden lapsen kanssa. Autoa ei myöskään ollut. Siinäkin tehtiin valinta, että pysytään julkisten äärellä eikä lähdetä jonnekin Espooseen ja jouduta auton omistajiksi.
Lopulta se lapsiluku jäi yhteen ja siinä väliaikaiseksi tarkoitetussa kodissa asuttiin 12 vuotta. Autottomuus mahdollisti sen, että noin kerran vuodessa pääsin lapsen kanssa mukaan miehen työmatkalle. Tuo oli meidän tapa matkustaa halvalla, viikko töitä ja viikko lomaa. Piti maksaa vain kahden hengen lennot ja viikon majoitus.
Minä yritin työelämään takaisin kun lapsi oli 5, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt hän on kohta jo 17 enkä edelleenkään ole päässyt työelämään, vaikka opiskelin tässä välissä AMK-tutkinnon paremman työllistymisen toivossa. Tämä on asia, mikä minua on monesti mietityttänyt. Maksoinko liian kovan hinnan siitä, että lapsi sai rauhallisen ja turvallisen lapsuuden? Tuleeko hänelle jotain tiedostamattomia menestymispaineita sen vuoksi, että torpedoin omat mahdollisuuteni hänen vuokseen? Olisinko jäänyt kotiin jos olisin tiennyt mitä siitä seuraa? Näitä asioita soisin kaikkien pitkää uraa tekevien kotiäitien pohtivan.
On varmaan ihan ok olla kotiäiti jonkun pörssiyhtiön toimitusjohtajan vaimona vailla taloudellisia huolia. Mutta olisi hyvä tiedostaa, että jos haluaa jossain vaiheessa sinne työelämään, niin sitä työpaikkaa ei välttämättä noin vain löydykään. Vaikka koin lapsen hoitamisen kotona ja myöhemmän kasvattamisen erittäin merkityksenä ja palkitsevana, minulta on jäänyt kokematta se kaikki, mitä asiantuntijatehtävissä työskentelevät omat omalta uraltaan saaneet. En ole osannut kehittää itseäni niin kuin jotkut, olisin tarvinnut siihen hieman raameja, jotka työpaikka antaa. Enkä ole myöskään ollut mikään pullantuoksuinen kodin hengetär, joten miehen kannalta tämä ei ole ollut niin hyvä diili. Hän on saanut toki nauttia vapaista kotiintuloajoista ilman päiväkodin ja muiden velvoitteiden tuomia rajoituksia, mutta ei ole ollut puhdasta kotia eikä valmista ruokaa hänellä.
Jos kodin puunaus ja kokkaaminen ei tunnu omalta jutulta ja kokee olevansa sellainen, joka kaipaa enemmän älyllisiä haasteita, niin kotiäitiyttä kannattaa harkita vakavasti. Tämä toimenkuva ei vaan sovi kaikille. Ja vaikka tätä voi toki muokata haluamaansa suuntaan (itse käytän paljon aikaa raha- ja sijoitusasioiden vatvomiseen), niin ei tästä välttämättä saa silti samanlaista sisältöä elämälleen kuin työstä.
Tämä kannattaisi muistaa. Tekeekö lapsistaan elämänsä projektin vai auttaa heitä kasvamaan ja huolehtii itsestään samalla. Toimitusjohtajien vaimot voivat jäädä kotiin, mutta nykyisillä avioerotilastoilla (ja yleisillä avioehdoilla) kannattaisi kuitenkin miettiä kuinka selviää elämässään jos ero tulee. Kun se työn ja perheen yhdistäminen on täydin mahdollista Suomessa, ja monet isät osallistuvat erittäin hyvin lastenhoitoon. Täälläkin keskustellaan vain kotiäideistä ilman ajatusta, että kotivanhemmuus voisi olla ihan yhtä hyvin myös isän oikeus. Näinkin on jo varsin usein akateemisissa piireissä. MIksi ylläpitää erittäin vanhakantaista ajatusta jossa nainen on vain kotinsa huoltaja ja lasten nenien niistäjä - kuitenkin naiset ovat nyky-yhteiskunnassamme paremmin koulutettuja kuin miehet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Kaipa kyse on enemmänkin siitä, että koetaan toisten kustantavan kotiäitiytensä yhteiskunnalla. Kotiäitiydestä ja matalammista tuloista johtuen perhe esimerkiksi saattaa saada halvemmalla päivähoitoa kuin työssäkäyvät ja/tai asumistukea, jotkut nostavat myös työttömyystukea vaikka ovat mielellään kotiäiteinä. Meilläkin oli naapurissa työtön kotiäiti joka yhtäkkisesti löysi töitä nuorimman aloittaessa koulun, sitä ennen vain etsi, mutta ei pärjännyt haastatteluissa.
Maissa, joissa perh kustantaa itse kotiäitiyden sitä arvostetaan paljon enemmän.
T. Kotiäiti
Maissa, joissa perhe kustantaa kotiäitiyden on matalampi verotus, jossa huomioidaan myös naisen asema kotiäitinä. Myös miesten palkat ovat usein suomalaisten miesten palkkoja paremmat.
nimim. Sveitsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Kaipa kyse on enemmänkin siitä, että koetaan toisten kustantavan kotiäitiytensä yhteiskunnalla. Kotiäitiydestä ja matalammista tuloista johtuen perhe esimerkiksi saattaa saada halvemmalla päivähoitoa kuin työssäkäyvät ja/tai asumistukea, jotkut nostavat myös työttömyystukea vaikka ovat mielellään kotiäiteinä. Meilläkin oli naapurissa työtön kotiäiti joka yhtäkkisesti löysi töitä nuorimman aloittaessa koulun, sitä ennen vain etsi, mutta ei pärjännyt haastatteluissa.
Maissa, joissa perh kustantaa itse kotiäitiyden sitä arvostetaan paljon enemmän.
T. Kotiäiti
Maissa, joissa perhe kustantaa kotiäitiyden on matalampi verotus, jossa huomioidaan myös naisen asema kotiäitinä. Myös miesten palkat ovat usein suomalaisten miesten palkkoja paremmat.
...ja naisen asema on mikä? Koska naiset saivat äänioikeuden Sveitsissä, onko laki vieläkään tasa-arvoinen miehen ja naisen välillä? Eikö kukaan arvosta pohjoismaista systeemiä mikä mahdollistaa naiselle sekä uran että perheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Ei se rikos ole, monet muut meistä ovat siivoojia ja tienaamme 1300€ / kk kovasta likaisesta työstä, niin tuollaiset puheet saavat sisimmässä pienen kiukun kiehumaan, joka kuitenkin hymyssä suin piilotetaan.
Toisilla elämä on niin helppoa kun kaiken saa hopealautasella, silloin kannattaa kuitenkin omata myös tilannetajua missä ja kenelle siitä omasta vauraasta elämästä huutelee. Tai ihmettelee, että mikseivät kaikki tee näin ja jää kotiin? No, se olisi kai jo idiotismia se.
Minä kun olen kuvitellut, että on hyvä asia, että naisten palkkataso on saavuttamassa miesten palkkatasoa ja koulutustasossa ollaan menty rinnale ja ohikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Ei se rikos ole, monet muut meistä ovat siivoojia ja tienaamme 1300€ / kk kovasta likaisesta työstä, niin tuollaiset puheet saavat sisimmässä pienen kiukun kiehumaan, joka kuitenkin hymyssä suin piilotetaan.
Toisilla elämä on niin helppoa kun kaiken saa hopealautasella, silloin kannattaa kuitenkin omata myös tilannetajua missä ja kenelle siitä omasta vauraasta elämästä huutelee. Tai ihmettelee, että mikseivät kaikki tee näin ja jää kotiin? No, se olisi kai jo idiotismia se.
Suomessa on ollut pitkään ilmainen koulutus. Jos ei osaa sitä hyödyntää ja sössii asiansa niin turha siinä on muita syyttää ja mollata.
Minä olin kaukaa viisas ja tiesin jo peruskoulun jälkeen haluavani kotiäidiksi, en kuitenkaan teiniäidiksi. Niinpä jätin koulutuksen hankkimatta jotten joutuisi kovin helposti työmarkkinoiden käytettäväksi. Nyt olen tavoitteessani. Tätä ennen tein hanttihommia ja matkustelin tienaamillani rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella miehellä on niin hyvä palkka. Ei tietysti kaikilla, mutta aika usein kyse on vaan siitä, millaisen elintason perhe haluaa.
Meillä oli etukäteen ajatus neljästä lapsesta ja pitkästä kotiäitiydestä. Siksi jo siinä kohtaa, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa ja oltiin vielä muuten dinkkuja, katsottiin että sen ostettavan perheasunnon lainan pystyy hoitamaan miehen tuloilla. Ei siis ostettu niin isoa asuntoa kuin ehkä olisi ollut mahdollista, vaan pienempi, jossa ajateltiin pärjätä vielä kahden lapsen kanssa. Autoa ei myöskään ollut. Siinäkin tehtiin valinta, että pysytään julkisten äärellä eikä lähdetä jonnekin Espooseen ja jouduta auton omistajiksi.
Lopulta se lapsiluku jäi yhteen ja siinä väliaikaiseksi tarkoitetussa kodissa asuttiin 12 vuotta. Autottomuus mahdollisti sen, että noin kerran vuodessa pääsin lapsen kanssa mukaan miehen työmatkalle. Tuo oli meidän tapa matkustaa halvalla, viikko töitä ja viikko lomaa. Piti maksaa vain kahden hengen lennot ja viikon majoitus.
Minä yritin työelämään takaisin kun lapsi oli 5, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt hän on kohta jo 17 enkä edelleenkään ole päässyt työelämään, vaikka opiskelin tässä välissä AMK-tutkinnon paremman työllistymisen toivossa. Tämä on asia, mikä minua on monesti mietityttänyt. Maksoinko liian kovan hinnan siitä, että lapsi sai rauhallisen ja turvallisen lapsuuden? Tuleeko hänelle jotain tiedostamattomia menestymispaineita sen vuoksi, että torpedoin omat mahdollisuuteni hänen vuokseen? Olisinko jäänyt kotiin jos olisin tiennyt mitä siitä seuraa? Näitä asioita soisin kaikkien pitkää uraa tekevien kotiäitien pohtivan.
On varmaan ihan ok olla kotiäiti jonkun pörssiyhtiön toimitusjohtajan vaimona vailla taloudellisia huolia. Mutta olisi hyvä tiedostaa, että jos haluaa jossain vaiheessa sinne työelämään, niin sitä työpaikkaa ei välttämättä noin vain löydykään. Vaikka koin lapsen hoitamisen kotona ja myöhemmän kasvattamisen erittäin merkityksenä ja palkitsevana, minulta on jäänyt kokematta se kaikki, mitä asiantuntijatehtävissä työskentelevät omat omalta uraltaan saaneet. En ole osannut kehittää itseäni niin kuin jotkut, olisin tarvinnut siihen hieman raameja, jotka työpaikka antaa. Enkä ole myöskään ollut mikään pullantuoksuinen kodin hengetär, joten miehen kannalta tämä ei ole ollut niin hyvä diili. Hän on saanut toki nauttia vapaista kotiintuloajoista ilman päiväkodin ja muiden velvoitteiden tuomia rajoituksia, mutta ei ole ollut puhdasta kotia eikä valmista ruokaa hänellä.
Jos kodin puunaus ja kokkaaminen ei tunnu omalta jutulta ja kokee olevansa sellainen, joka kaipaa enemmän älyllisiä haasteita, niin kotiäitiyttä kannattaa harkita vakavasti. Tämä toimenkuva ei vaan sovi kaikille. Ja vaikka tätä voi toki muokata haluamaansa suuntaan (itse käytän paljon aikaa raha- ja sijoitusasioiden vatvomiseen), niin ei tästä välttämättä saa silti samanlaista sisältöä elämälleen kuin työstä.
Tämä kannattaisi muistaa. Tekeekö lapsistaan elämänsä projektin vai auttaa heitä kasvamaan ja huolehtii itsestään samalla. Toimitusjohtajien vaimot voivat jäädä kotiin, mutta nykyisillä avioerotilastoilla (ja yleisillä avioehdoilla) kannattaisi kuitenkin miettiä kuinka selviää elämässään jos ero tulee. Kun se työn ja perheen yhdistäminen on täydin mahdollista Suomessa, ja monet isät osallistuvat erittäin hyvin lastenhoitoon. Täälläkin keskustellaan vain kotiäideistä ilman ajatusta, että kotivanhemmuus voisi olla ihan yhtä hyvin myös isän oikeus. Näinkin on jo varsin usein akateemisissa piireissä. MIksi ylläpitää erittäin vanhakantaista ajatusta jossa nainen on vain kotinsa huoltaja ja lasten nenien niistäjä - kuitenkin naiset ovat nyky-yhteiskunnassamme paremmin koulutettuja kuin miehet?
Minä mietin miksi ylläpitää ajatusta että mansikkakakku on hyvää. Kun siis eihän se ole? Sehän on pahaa, eli miksi joku syö sitä kun ei hänen tarvitsisi?? Voi syödä suklaakakkua, haloo ihmiset!
ANTAKAA NY HELEVETTI VIEKÖÖN JOKAISEN TEHDÄ OMAT VALINTANSA ITTE JA PITÄKÄÄ NE ARVOSTELEVAT JUORUAVAT PÄÄNNE KII.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Ei se rikos ole, monet muut meistä ovat siivoojia ja tienaamme 1300€ / kk kovasta likaisesta työstä, niin tuollaiset puheet saavat sisimmässä pienen kiukun kiehumaan, joka kuitenkin hymyssä suin piilotetaan.
Toisilla elämä on niin helppoa kun kaiken saa hopealautasella, silloin kannattaa kuitenkin omata myös tilannetajua missä ja kenelle siitä omasta vauraasta elämästä huutelee. Tai ihmettelee, että mikseivät kaikki tee näin ja jää kotiin? No, se olisi kai jo idiotismia se.
Joo hopealautasella on opiskeltu ja tehty hiki hatussa duunia hyvin palkatun unelma ammatin eteen, kun te siivoojat ryyppäsitte. On se nyt epistä ettette silti saa samaa palkkaa YHYY :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Ei se rikos ole, monet muut meistä ovat siivoojia ja tienaamme 1300€ / kk kovasta likaisesta työstä, niin tuollaiset puheet saavat sisimmässä pienen kiukun kiehumaan, joka kuitenkin hymyssä suin piilotetaan.
Toisilla elämä on niin helppoa kun kaiken saa hopealautasella, silloin kannattaa kuitenkin omata myös tilannetajua missä ja kenelle siitä omasta vauraasta elämästä huutelee. Tai ihmettelee, että mikseivät kaikki tee näin ja jää kotiin? No, se olisi kai jo idiotismia se.
No eikö pienipalkkaisesta työstä ole helpompi jäädä kotiin hoitamaaan lapsia, kun ansiomenetys ei ole niin suuri. Vai onko mieskin siivooja?
Jäähän siinä pois lasten hoitokustannukset, työmatkakulut jne
ETTEKÖ TE MUUTA OSAA KU ARVOSTELLA TOISIANNE! PITÄKÄÄ HUOLI OMISTA ASIOISTANNE JA KESKITTYKÄÄ OMAAN ELÄMÄÄNNE. JA LOPETTAKAA SE AINAINEN ARVOSTELU JA ITSENNE KOROTTAMINEN!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se taas outoa nähdä, että toisten varakkuus tai rikkaus on noin raivostuttava asia monelle täällä. Joskus minäkin innostun täällä kertomaan elämästäni ja lapsistani. Vastaukseksi olen saanut vain," Herää, valehtelet" Kyllä Suomessakin ihan oikeasti on m elko varakkaitakin perheitä. Mekin olemme. Onneksi naapurimme ovat vielä rikkaampia, ei tule tuollaista ongelmaa. Täällä kotiäideilläkin on osapäiväapulaisia. Ei kai ole mikään rikos, ei ainakaan ennen ollut.
Ei se rikos ole, monet muut meistä ovat siivoojia ja tienaamme 1300€ / kk kovasta likaisesta työstä, niin tuollaiset puheet saavat sisimmässä pienen kiukun kiehumaan, joka kuitenkin hymyssä suin piilotetaan.
Toisilla elämä on niin helppoa kun kaiken saa hopealautasella, silloin kannattaa kuitenkin omata myös tilannetajua missä ja kenelle siitä omasta vauraasta elämästä huutelee. Tai ihmettelee, että mikseivät kaikki tee näin ja jää kotiin? No, se olisi kai jo idiotismia se.
Suomessa on ollut pitkään ilmainen koulutus. Jos ei osaa sitä hyödyntää ja sössii asiansa niin turha siinä on muita syyttää ja mollata.
Koulutus periytyy vaikka ilmaista olisikin - duunarin mukuloista tulee duunareita ja akateemisten lapsista tulee akateemisia, noin niinkun tutkimusten ja tilastojen mukaan. Se on se sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma yhtä merkittävää kuin taloudellinenkin pääoma.
Ymmärrän kyllä ongelman näin yhteiskunnallisella tasolla. Yhteiskuntamme kouluttaa naiset peruskoulusta lähtien käytännössä ilmatteeksi. Saamme ilmaisen koulutuksen, kun taas monessa kotiäitiyhteiskunnassa korkeakoulutus kustannetaan pitkälti itse. Kotiäitiyttä tuetaan lapsen ensimmäisen kolmen vuoden aikana Suomessa tavalla, jota ei käytännössä tunneta muualla, sekä taloudellisesti että oikeudellisesti (olla menettämättä työpaikkaa). Harvassa maassa kotiäitiyden mahdollistaa yhteiskunta, vaan yleensä kotiäitiys kustannetaan miehen tuloilla, ehkä miehen työnantajan tarjoama sairausvakuutus kattaa myös kotiäidin terveydenhuoltokulut. Suomessa taas se kotiäiti on julkisen terveydenhuolloin piirissä (moni työssäkäyvä taas pääasiallisesti työterveydenhuollossa, joka osittain yksityinen). Kotiäitiyden aikana on jopa mahdollista Suomessa saada osa lapsista päivähoidon piiriin, miehen tuloista riippuen joko käytännössä ilmaiseksi tai vähintään edullisesti.
Lisäksi tiedämme, että pitkaikainen kotonaolo tilastojen valossa syrjäyttää työmarkkinoilta. Yleistä onkin, että jossain välissä nainen siirtyy joko työttömäksi (maksaa) tai uudelleen kouluttautuu (sekin maksaa). Sekin tiedetään tilastojen valossa, että moni alkujaan hyvin pienituloinen nainen, jolla paljon aukkoja työhistoriassa, saattaa vielä eläkeiässäkin olla asumistukien yms. tukien piirissä.
Siihen nähden se, että työssäkäyvän äidin lasten päivähoito maksaa yhteiskunnalle enemmän kuin se, mitä vanhemmat päivähoidosta maksavat, on aika pientä. Lisäksi päivähoitomenot ovat kuntien menoja, eivät niinkään valtion kuten nämä muut.
Tilanne on ihan eri yhteiskunnissa, joissa sen kotiin jäävän naisen elämän kustantaa perhe ja suku. Sen naisen on kouluttanut naisen vanhemmat tai nainen itse opintolainallaan. Sen naisen kotonaolon aikana maksetaan yksityistä eläkemaksua. Jos tulee ero tai aviomies kuolee, sen naisen elatus on edelleen turvattu eikä yhteiskunnan varassa.
Kyllä minä siis enemmän kuin hyvin ymmärrän, että kotiin jäävän keskituloisen tai hyvätuloisen naisen tulojen menetys on poissa yhteiskunnalta ja sen, että se naisen kouluttaminen on ollut ns. huono sijoitus.
Sitä en kylläkään kiellä, etteikö tässä itse kukin oltaisi onnellisempia, jos perheet kantaisivat huolta omistaan. Ruuhkavuodet näyttäytyisivät hyvin toisenlaisilta, jos vain toinen kävisi kokopäivätöissä.
Haistakaa bazka koko valtiovalta ette osaa muuta kun verottaa. Ja vääntää tekoitkua kun katastrofi uutisissa.
Alue: Aihe vapaa
Tietyissä varsin menestyneissä Keski-Euroopan maissa on malli (lue Saksa) jossa kotiäitiys on mahdollista perhekohtaisen verotuksen vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että jos äiti hoitaa lapsia kotona, työssäkäyvän perheen isä saa helpotusta verotuksessa, mikä mahdollistaa toimeentulon isän palkalla. Lisäksi, miehen työtulo kartuttaa myös naisen eläkettä. Eli kotiäiti saa etua kotona olemisesta, vaikka vain mies on kodin ulkopuolella palkkatyössä. Äitiyttä arvostetaan siellä. Sveitsin tilanteesta tässä ei kannata edes mainita. Mutta paremmin toimeentulevia yhteiskuntia nuo ovat kuin Suomi. Myös työttömyysprosentti on paljon alhaisempi kuin täällä.