Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
No oma vaimo taas halusi olla kolmannen kanssa täyden ajan kotona. Sitten se soittaa mulle töihin ja valittaa kuinka rankkaa ja tylsää on olla kotona taaperon kanssa. Mutta ei kyllä halua takaisin töihinkään (virastoon) kun sielläkin on tylsää.
Rankkaa on sekin että hän odottaa että elintasoon ei tule pudotusta vaikka hän on kh-tuella. Olen aika kovapalkkainen mutta ei se netto verojen jälkeen niin hirveän paljon ole. Sitten ruinataan all inclusive etelänmatkaa ja omakotitaloa rivarin tilalle. Pikkuisen vaikuttaa taloustilanteeseen ja lainanmaksukykyyn se että viimeisestä 10 vuodesta vaimo on ollut 3v töissä ja loput kotona.
Toisaalta taas minä en pysty oikein etenemään urallani koska minun pitää olla kotona auttamassa iltaisin joten työ jossa tulee matkustusta on poissuljettu eli en pysty hakemaan pomon paikkaa vaikka se CVn puolesta olisikin mahdollista.
Joo myönnetään - olen lapatossu.
Anteeksi vain, mutta sinun vaimosi on vasn tyhmä jos ei ymmärrä ettei yhden ihmisen palkalla Suomessa yleensä mitään luksus elämää pysty elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän oikeus kotiin on jäädä ja hoitaa lapsia vaikka 18-vuotiaaksi asti. Kysymys on vaan siitä, kuka haluaa sen lystin maksaa.
Terveisin,
Kotihoitava isä
Vierailija kirjoitti:
Koska yhteiskunnalle kotiäiti on täysin turha ihminen. Hän ja hänen lapsensa ovat vain ja ainoastaan kuluerä. Kotiäitiydessä ei ole mitään hienoa, ja suurin osa tuntemistani naisista kokee hoitovapaan pitämisen häpeällisenä asiana. Ja niin sen kuuluu ollakin, mitä turhaan tuntemaan ylpeyttä kotona makaamisesta.
Jaa a, en tunne kyllä mitään erityistä ylpeyttä siitä jos olen kotona tai olen töissä, kunhan vaan teen niinkuin katson parhaaksi ja mihin on resursseja.
Elämän parasta aikaa on ollut vuodet kotona lasten kanssa. Työelämästä en ole koskaan saanut, enkä tule varmasti saamaan, mitään samaa. Yhtä puurtamista vain päivästä toiseen.
Koti-isyys kunniaan! Nyt on miesten vuoro. Raamatussakin isä on lasten moraalikasvattaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ok jos nainen jää kotiin kun lapset ovat pieniä. Mutta en rehellisesti sanottuna arvosta naisia, jotka edelleen on kotona, vaikka lapset ovat jo koulu-iässä. Kyllä naisen pitää huolehtia myös omasta urastaan ja raha-asioistaan, eikä olla pääosin miehen rahojen varassa. Tärkein on kuitenkin se seikka, että työ antaa paljon enemmän älyllistä haastetta kuin kotirouvaksi jääminen.
Ura ja ura. Kun läheskään kaikilla naisilla ei ole mitään uraa, missä edetä. Ei minullakaan ole uraa. Kun menen takaisin töihin, näpyttelen numeroita sovellukseen 8h päivässä viitenä päivänä viikossa. En koe menettäväni työelämän suhteen yhtään mitään hoitaessani lasta muutaman vuoden kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.Osaat siis täyttää tiskikoneen kuudella eri kielellä? Great!
Kotirouvilla ei ole pienintäkään hajua tämän päivän työelämästä eikä siitä, millaista opiskelua ja itsensä kehittämistä se vaatii jatkuvasti.
Niinhän sinä luulet :). Ei minun tarvitse käyttää kielitaitoani edes siivoamiseen. Jaa, no, siivooja ei kyllä puhu suomea, joten kyllä täytyy käyttää siihenkin. Viimeksi käytin neljää kieltä saman illan aikana Italian suurlähetystössä illallisilla.
P.s. näen jokaikinen päivä kuinka paljon työelämä vaatii mieheltäni enkä todellakaan kaipaa sitä rumbaa; elämämme on paljon onnellisempaa näin, kun kumpikin tekee sitä, mistä nauttii ja mies on tyytyväinen, kun voi aina tulla siistiin ja hoidettuun kotiin ja löytää sieltä pirteän vaimon. Olen tietenkin laittanut illallisen valmiiksi, sillä rakastan kokkailua. Btw siinä käytän kielitaitoani, tämän illan resepti on italiankielinen,
Ihan vapaasti vaan, jos saat kokkailusta elämällesi tarkoituksen ja JOS miehesi elättää sinua. Ethän nosta mitään tukia, ethän? Kun kerran oikein liikut suurlähetystöporukoissa, miehelläsi täytyy olla rahakas jobi. Ja siinä tapauksessa on ihan ok, että puuhailet himassa. Et tuota, muttet kulutakaan.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Kokkailu ei ole elämäni päätarkoitus, intohimo se kyllä on. En nyt niin kauheasti "puuhaile" kotona, minulla on monta kodin ulkopuolella olevaa aktiviteettia; joskus on kalenteri niin täynnä, että itsekin ihmettelen, mihin kaikken sitä ehtii revetä. Mutta huom! Se on ihan vapaaehtoisesti täytetty, minua ei määräile työntaja, ei tarvitse sovitella lomia jne. Rakastan myös matkustelua; tuskinpa yksikään työnantaja katsoisi hyvällä lukusisia matkapäiviä poissa töistä.
Ja kyllä, olemme erittäin hyvin toimeentulevia eikä lapsilisien loppumisen jälkeen yhteiskunta ole millään tavalla tukenut. Sen sijaan mieheni on verojen muodossa tukenut yhteiskuntaa melkoisesti.
Mietin täällä miksiköhän sinulla on tarve mollata kotiäitiä/-rouvaa vähättelevällä tekstilläsi? Ehkä et kuitenkaan ole itse tyytyväinen omaan elämääsi ja vaihtaisit sen mieluusti helppoon ja mukavaan elämään?
Jos olet erittäin varakas ja sinun ei tarvitse käydä töissä, vaan puuhailet kivojen aktiviteettien parissa kun me muut pieni- ja keskituloiset painamme hikihatussa töitä - ja sinä kehtaat tulla tänne valittamaan? Moukkamaista sanon minä. Empatiakykysi on 0 ja et osaa asettaa itseäsi muiden asemaan, siitä kannattaisi lähteä opettelemaan; mene vaikka johonkin kivalle kurssille kun on aikaa ja varaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämän parasta aikaa on ollut vuodet kotona lasten kanssa. Työelämästä en ole koskaan saanut, enkä tule varmasti saamaan, mitään samaa. Yhtä puurtamista vain päivästä toiseen.
Työelämästä saa usein palkkaa ja sillä palkalla maksellaan asuntolainoja, kauppareissuja, lasten vaatteet ja muut kulut. Jännää, että tämä ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Mä olen neljän pienen lapsen kotiäiti, en osaa kymmentä kieltä enkä laittaudu täällä miestäni varten. Tuskin ehdin nähdä kavereitani ja karvat ajelen kerran kuussa - ehkä, jos oikein muistan. Siivoan ja teen ruokaa kyllä, mutta sotkuista on silti koko ajan. Kuskaan lapsia harrastuksiin, en ehdi istua missään kursseilla tai jumpassa. Mies tekee pitkää päivää yrityksensä parissa ja talous onkin hyvällä mallilla. En tosin ehdi tuhlata rahoja, koska ei ole aikaa sisustamiseen tai remontointiin. :D
Mun miehellä ei tainnut käydä kovin hyvä tuuri kun ei saanutkaan hoikkaa ja laitettua vaimoa, joka ottaa herkkuaterian kanssa joka päivä töistä kotiin leperrellen rakkauden kielillä... Onnellisia silti ollaan ja lasten nukkuessa saatetaan jopa halia ja kehua toisiamme - muuhun ei kummallakaan kovin usein energiaa riitä. Parin minuutin päästä toinen jo alkaakin kuorsaamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdelläkin on 4 naista jotka vuorotellen siittää paksuksi ja sitten nostellaan iloisena tuet ja ei tehä mitään, kehutaan kuinka Allah antaa rahat automaatista huonolla suomella. True story. Veroja vois nostaa ja leikata työssäkäyviltä että saadaan kestittyä herrojen lemmikkejä jotka ovat niin rikkaus heille :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän parasta aikaa on ollut vuodet kotona lasten kanssa. Työelämästä en ole koskaan saanut, enkä tule varmasti saamaan, mitään samaa. Yhtä puurtamista vain päivästä toiseen.
Työelämästä saa usein palkkaa ja sillä palkalla maksellaan asuntolainoja, kauppareissuja, lasten vaatteet ja muut kulut. Jännää, että tämä ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Niin..? Miten se liittyy siihen että parasta aikaa oli kun oli lasten kanssa kotona?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kotiäitiys tai muuten vaan päivien aikatauluttaminen omien harrastelujen mukaan kiinnostaa, kannattaa pokata varakas mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Älä ikinä hankia lapsia. Jos et ole valmis uhraamaan kaikkea lapsiesi puolesta niin älä hanki niitä lapsia.
Apua.. mulla on jo kaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän parasta aikaa on ollut vuodet kotona lasten kanssa. Työelämästä en ole koskaan saanut, enkä tule varmasti saamaan, mitään samaa. Yhtä puurtamista vain päivästä toiseen.
Työelämästä saa usein palkkaa ja sillä palkalla maksellaan asuntolainoja, kauppareissuja, lasten vaatteet ja muut kulut. Jännää, että tämä ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Niin..? Miten se liittyy siihen että parasta aikaa oli kun oli lasten kanssa kotona?
Jos ihmiset sais aamulla päättää, että menevätkö tänään töihin vai eivät, niin aika moni jäisi kotiin koska työ on niin tylsää. Mutta silloin jää kyllä lapsetkin hankimatta kun ei ole varaa niitä elättää.
Oma ystävättäreni sai valtavan perinnön, jätti työelämän ja tekee nyt ties mitä bodypumppia, joogaa ja shoppailee päivisin ja on lasten kanssa ulkona jne. Itsellä miehen kanssa on tiukkaa että saadaan laskut maksettua ja lapsille kaikki tarvittava, vaikka ollaan molemmat työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämän parasta aikaa on ollut vuodet kotona lasten kanssa. Työelämästä en ole koskaan saanut, enkä tule varmasti saamaan, mitään samaa. Yhtä puurtamista vain päivästä toiseen.
Työelämästä saa usein palkkaa ja sillä palkalla maksellaan asuntolainoja, kauppareissuja, lasten vaatteet ja muut kulut. Jännää, että tämä ei ole kaikille itsestäänselvyys.
Niin..? Miten se liittyy siihen että parasta aikaa oli kun oli lasten kanssa kotona?
Jos ihmiset sais aamulla päättää, että menevätkö tänään töihin vai eivät, niin aika moni jäisi kotiin koska työ on niin tylsää. Mutta silloin jää kyllä lapsetkin hankimatta kun ei ole varaa niitä elättää.
Toisilla on ja toisilla ei ole.
Kotiäitiys syöksee naisen syrjäytyneeksi. Köyhäksi ja työttömäksi, koska kukaan ei palkkaa pitkään kotona kotiäitinä ollutta ihmistä. Kotiäidistä pitkäaikaistyöttömäksi käy naisen tie, etenkin korkeakoulutetun polku.
Kotiäitiys ei anna mitää lisäarvoa työntekijälle. Kotiäitiys tuhoaa työuran.
Minä olen ollut lähes 20 vuotta välillä kotiäiti, välillä pätkätöissä, pitkiä pätkiä työttömänä. Nyt viimeisin työttömyysputki on KOLME VUOTTA. Ei työtarjouksia, ei työtä - vaikka koko ajan olen hakenut työtä.
Olen akateeminen - ja nyt en pääse mihinkään töihin. Siivoustyöhön ylikoulutettu. Päiväkotityöhön väärä koulutus - vaikka totisesti osaisin pyyhkiä pöytiä, pukea, syöttää, nukuttaa, leikittää. Seisoa pihalla.
Kotiäitiyttä ei arvosteta sen vuoksi, että se ei tuota mitään yhteiskunnalle. Oma vika työttömyys, mitäs jäit kotiäidiksi nuorena. Olisit mennyt töihin, nyt ei tarvitsisi itkeä pitkäaikaityöttömyyttä. NIIN MAKAA KUIN PETAA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.Osaat siis täyttää tiskikoneen kuudella eri kielellä? Great!
Kotirouvilla ei ole pienintäkään hajua tämän päivän työelämästä eikä siitä, millaista opiskelua ja itsensä kehittämistä se vaatii jatkuvasti.
Niinhän sinä luulet :). Ei minun tarvitse käyttää kielitaitoani edes siivoamiseen. Jaa, no, siivooja ei kyllä puhu suomea, joten kyllä täytyy käyttää siihenkin. Viimeksi käytin neljää kieltä saman illan aikana Italian suurlähetystössä illallisilla.
P.s. näen jokaikinen päivä kuinka paljon työelämä vaatii mieheltäni enkä todellakaan kaipaa sitä rumbaa; elämämme on paljon onnellisempaa näin, kun kumpikin tekee sitä, mistä nauttii ja mies on tyytyväinen, kun voi aina tulla siistiin ja hoidettuun kotiin ja löytää sieltä pirteän vaimon. Olen tietenkin laittanut illallisen valmiiksi, sillä rakastan kokkailua. Btw siinä käytän kielitaitoani, tämän illan resepti on italiankielinen,
Ihan vapaasti vaan, jos saat kokkailusta elämällesi tarkoituksen ja JOS miehesi elättää sinua. Ethän nosta mitään tukia, ethän? Kun kerran oikein liikut suurlähetystöporukoissa, miehelläsi täytyy olla rahakas jobi. Ja siinä tapauksessa on ihan ok, että puuhailet himassa. Et tuota, muttet kulutakaan.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Kokkailu ei ole elämäni päätarkoitus, intohimo se kyllä on. En nyt niin kauheasti "puuhaile" kotona, minulla on monta kodin ulkopuolella olevaa aktiviteettia; joskus on kalenteri niin täynnä, että itsekin ihmettelen, mihin kaikken sitä ehtii revetä. Mutta huom! Se on ihan vapaaehtoisesti täytetty, minua ei määräile työntaja, ei tarvitse sovitella lomia jne. Rakastan myös matkustelua; tuskinpa yksikään työnantaja katsoisi hyvällä lukusisia matkapäiviä poissa töistä.
Ja kyllä, olemme erittäin hyvin toimeentulevia eikä lapsilisien loppumisen jälkeen yhteiskunta ole millään tavalla tukenut. Sen sijaan mieheni on verojen muodossa tukenut yhteiskuntaa melkoisesti.
Mietin täällä miksiköhän sinulla on tarve mollata kotiäitiä/-rouvaa vähättelevällä tekstilläsi? Ehkä et kuitenkaan ole itse tyytyväinen omaan elämääsi ja vaihtaisit sen mieluusti helppoon ja mukavaan elämään?
Jos olet erittäin varakas ja sinun ei tarvitse käydä töissä, vaan puuhailet kivojen aktiviteettien parissa kun me muut pieni- ja keskituloiset painamme hikihatussa töitä - ja sinä kehtaat tulla tänne valittamaan? Moukkamaista sanon minä. Empatiakykysi on 0 ja et osaa asettaa itseäsi muiden asemaan, siitä kannattaisi lähteä opettelemaan; mene vaikka johonkin kivalle kurssille kun on aikaa ja varaakin.
Kerrotko minullekin, mistä hän valittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.
'
Niillä työäideillä on oma ura, viis siitä montaako kieltä puhuvat. Sinä varmaan olet hyödyntänyt kielitaitoasi lähinnä lomamatkoilla.
Alue: Aihe vapaa
Koska yhteiskunnalle kotiäiti on täysin turha ihminen. Hän ja hänen lapsensa ovat vain ja ainoastaan kuluerä. Kotiäitiydessä ei ole mitään hienoa, ja suurin osa tuntemistani naisista kokee hoitovapaan pitämisen häpeällisenä asiana. Ja niin sen kuuluu ollakin, mitä turhaan tuntemaan ylpeyttä kotona makaamisesta.