Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.'
Niillä työäideillä on oma ura, viis siitä montaako kieltä puhuvat. Sinä varmaan olet hyödyntänyt kielitaitoasi lähinnä lomamatkoilla.
Oma "ura", oli se sitten vaikka alepan kassalla. :D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.Osaat siis täyttää tiskikoneen kuudella eri kielellä? Great!
Kotirouvilla ei ole pienintäkään hajua tämän päivän työelämästä eikä siitä, millaista opiskelua ja itsensä kehittämistä se vaatii jatkuvasti.
Niinhän sinä luulet :). Ei minun tarvitse käyttää kielitaitoani edes siivoamiseen. Jaa, no, siivooja ei kyllä puhu suomea, joten kyllä täytyy käyttää siihenkin. Viimeksi käytin neljää kieltä saman illan aikana Italian suurlähetystössä illallisilla.
P.s. näen jokaikinen päivä kuinka paljon työelämä vaatii mieheltäni enkä todellakaan kaipaa sitä rumbaa; elämämme on paljon onnellisempaa näin, kun kumpikin tekee sitä, mistä nauttii ja mies on tyytyväinen, kun voi aina tulla siistiin ja hoidettuun kotiin ja löytää sieltä pirteän vaimon. Olen tietenkin laittanut illallisen valmiiksi, sillä rakastan kokkailua. Btw siinä käytän kielitaitoani, tämän illan resepti on italiankielinen,
Ihan vapaasti vaan, jos saat kokkailusta elämällesi tarkoituksen ja JOS miehesi elättää sinua. Ethän nosta mitään tukia, ethän? Kun kerran oikein liikut suurlähetystöporukoissa, miehelläsi täytyy olla rahakas jobi. Ja siinä tapauksessa on ihan ok, että puuhailet himassa. Et tuota, muttet kulutakaan.
Pitääkö kaikki vääntää rautalangasta? Kokkailu ei ole elämäni päätarkoitus, intohimo se kyllä on. En nyt niin kauheasti "puuhaile" kotona, minulla on monta kodin ulkopuolella olevaa aktiviteettia; joskus on kalenteri niin täynnä, että itsekin ihmettelen, mihin kaikken sitä ehtii revetä. Mutta huom! Se on ihan vapaaehtoisesti täytetty, minua ei määräile työntaja, ei tarvitse sovitella lomia jne. Rakastan myös matkustelua; tuskinpa yksikään työnantaja katsoisi hyvällä lukusisia matkapäiviä poissa töistä.
Ja kyllä, olemme erittäin hyvin toimeentulevia eikä lapsilisien loppumisen jälkeen yhteiskunta ole millään tavalla tukenut. Sen sijaan mieheni on verojen muodossa tukenut yhteiskuntaa melkoisesti.
Mietin täällä miksiköhän sinulla on tarve mollata kotiäitiä/-rouvaa vähättelevällä tekstilläsi? Ehkä et kuitenkaan ole itse tyytyväinen omaan elämääsi ja vaihtaisit sen mieluusti helppoon ja mukavaan elämään?
Jos olet erittäin varakas ja sinun ei tarvitse käydä töissä, vaan puuhailet kivojen aktiviteettien parissa kun me muut pieni- ja keskituloiset painamme hikihatussa töitä - ja sinä kehtaat tulla tänne valittamaan? Moukkamaista sanon minä. Empatiakykysi on 0 ja et osaa asettaa itseäsi muiden asemaan, siitä kannattaisi lähteä opettelemaan; mene vaikka johonkin kivalle kurssille kun on aikaa ja varaakin.
Kerrotko minullekin, mistä hän valittaa?
Että kotiäitejä ei nykyään enää arvosteta?
Eiköhän se ollut tuo AP, joka sitä ihmetteli.
Vierailija kirjoitti:
Oma ystävättäreni sai valtavan perinnön, jätti työelämän ja tekee nyt ties mitä bodypumppia, joogaa ja shoppailee päivisin ja on lasten kanssa ulkona jne. Itsellä miehen kanssa on tiukkaa että saadaan laskut maksettua ja lapsille kaikki tarvittava, vaikka ollaan molemmat työelämässä.
Eläisitkö mieluummin ystäväsi elämää?
Koen olevani todella onnellisessa asemassa. Pääasiassa olen kotiäitinä,mutta oman halun mukaan teen keikkatöitä sillointällöin ja omistan puoliksi mieheni kanssa yhteisen yrityksen. Mies tekee pitkää päivää,ja minä keskityn kotiin ja lapsiin,sekä autan miestä niin paljon kuin ehdin. En ole kohdannut vähättelyä "urastani"/valinnoistamme tai muutakaan negatiivista. Toimeen tulemme ihan hyvin,ainut mitä kaikki toivoisimme on se,että koko perheen yhteistä aikaa olisi edes hitusen enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ystävättäreni sai valtavan perinnön, jätti työelämän ja tekee nyt ties mitä bodypumppia, joogaa ja shoppailee päivisin ja on lasten kanssa ulkona jne. Itsellä miehen kanssa on tiukkaa että saadaan laskut maksettua ja lapsille kaikki tarvittava, vaikka ollaan molemmat työelämässä.
Eläisitkö mieluummin ystäväsi elämää?
Jos ei tarvisi mennä huomenna enää töihin, vaan vois puuhastella kotona ja käydä jumpassa ja olla lasten kanssa, niin oishan se mukavaa. Se ei nyt vaan ole mahdollista kun miehen palkka ei yksin riitä elättämään koko perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleisen asenteen kannalta naisia kohtaan asiat ovat oikeasti aika huonosti verrattuna jopa konservatiivisiin maihin. Suomessa odotetaan että nainen käy töissä ja maksaa puolet, koska tasa-arvo. Toisaalta taas miehet haluavat naisellisen ja huolehtivan naisen joka siivoaa, tekee ruokaa, pitää lapsista huolen ja toki miehestäkin, unohtamatta itseään ja ulkonäköön!
Uraa uurtavasta kovasta bisnesnaisesta oikeasti harva nykyaikainenkaan mies haaveilee..
Jos verrataan esim Turkkiin, jossa yhä monen naisen tehtävä on huolehtia näistä asioista, MUTTA heiltä ei odotetakaan työntekoa, koti (ja lapset jos niitä on ja ovat pieniä) on naisen työ ja miehen palkka kuuluu yhtälailla naiselle.
Miltä Kuulostaa? Kumman sinä valitsisit?
Mieluummin vapaa uranainen (tai kotiäiti) Suomessa kuin alistettu orja Turkissa. Miesten "tykkäämiset" ovat vapauden rinnalla täysin merkityksettömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ystävättäreni sai valtavan perinnön, jätti työelämän ja tekee nyt ties mitä bodypumppia, joogaa ja shoppailee päivisin ja on lasten kanssa ulkona jne. Itsellä miehen kanssa on tiukkaa että saadaan laskut maksettua ja lapsille kaikki tarvittava, vaikka ollaan molemmat työelämässä.
Eläisitkö mieluummin ystäväsi elämää?
Jos ei tarvisi mennä huomenna enää töihin, vaan vois puuhastella kotona ja käydä jumpassa ja olla lasten kanssa, niin oishan se mukavaa. Se ei nyt vaan ole mahdollista kun miehen palkka ei yksin riitä elättämään koko perhettä.
Olisi kannattanut valita lääkäri, lentäjä, liikemies etc... Katsos kun nuori nainen käy salilla tekemässä kyykkyjä ja sitten postaa pyöreästä takapuolesta kuvan instaan, niin siellä saa paljon kommenteja ja monet miehet pistää privana viestiä, siitä kun kyselet ammatit ja opinnot läpi niin siitä on helppo poimia se mieleinen päältä, ja ei tarvi lapsen jälkeen enää itse työelämään palata :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika monella miehellä on niin hyvä palkka. Ei tietysti kaikilla, mutta aika usein kyse on vaan siitä, millaisen elintason perhe haluaa.
Meillä oli etukäteen ajatus neljästä lapsesta ja pitkästä kotiäitiydestä. Siksi jo siinä kohtaa, kun ensimmäinen lapsi oli tulossa ja oltiin vielä muuten dinkkuja, katsottiin että sen ostettavan perheasunnon lainan pystyy hoitamaan miehen tuloilla. Ei siis ostettu niin isoa asuntoa kuin ehkä olisi ollut mahdollista, vaan pienempi, jossa ajateltiin pärjätä vielä kahden lapsen kanssa. Autoa ei myöskään ollut. Siinäkin tehtiin valinta, että pysytään julkisten äärellä eikä lähdetä jonnekin Espooseen ja jouduta auton omistajiksi.
Lopulta se lapsiluku jäi yhteen ja siinä väliaikaiseksi tarkoitetussa kodissa asuttiin 12 vuotta. Autottomuus mahdollisti sen, että noin kerran vuodessa pääsin lapsen kanssa mukaan miehen työmatkalle. Tuo oli meidän tapa matkustaa halvalla, viikko töitä ja viikko lomaa. Piti maksaa vain kahden hengen lennot ja viikon majoitus.
Minä yritin työelämään takaisin kun lapsi oli 5, mutta ei siitä mitään tullut. Nyt hän on kohta jo 17 enkä edelleenkään ole päässyt työelämään, vaikka opiskelin tässä välissä AMK-tutkinnon paremman työllistymisen toivossa. Tämä on asia, mikä minua on monesti mietityttänyt. Maksoinko liian kovan hinnan siitä, että lapsi sai rauhallisen ja turvallisen lapsuuden? Tuleeko hänelle jotain tiedostamattomia menestymispaineita sen vuoksi, että torpedoin omat mahdollisuuteni hänen vuokseen? Olisinko jäänyt kotiin jos olisin tiennyt mitä siitä seuraa? Näitä asioita soisin kaikkien pitkää uraa tekevien kotiäitien pohtivan.
On varmaan ihan ok olla kotiäiti jonkun pörssiyhtiön toimitusjohtajan vaimona vailla taloudellisia huolia. Mutta olisi hyvä tiedostaa, että jos haluaa jossain vaiheessa sinne työelämään, niin sitä työpaikkaa ei välttämättä noin vain löydykään. Vaikka koin lapsen hoitamisen kotona ja myöhemmän kasvattamisen erittäin merkityksenä ja palkitsevana, minulta on jäänyt kokematta se kaikki, mitä asiantuntijatehtävissä työskentelevät omat omalta uraltaan saaneet. En ole osannut kehittää itseäni niin kuin jotkut, olisin tarvinnut siihen hieman raameja, jotka työpaikka antaa. Enkä ole myöskään ollut mikään pullantuoksuinen kodin hengetär, joten miehen kannalta tämä ei ole ollut niin hyvä diili. Hän on saanut toki nauttia vapaista kotiintuloajoista ilman päiväkodin ja muiden velvoitteiden tuomia rajoituksia, mutta ei ole ollut puhdasta kotia eikä valmista ruokaa hänellä.
Jos kodin puunaus ja kokkaaminen ei tunnu omalta jutulta ja kokee olevansa sellainen, joka kaipaa enemmän älyllisiä haasteita, niin kotiäitiyttä kannattaa harkita vakavasti. Tämä toimenkuva ei vaan sovi kaikille. Ja vaikka tätä voi toki muokata haluamaansa suuntaan (itse käytän paljon aikaa raha- ja sijoitusasioiden vatvomiseen), niin ei tästä välttämättä saa silti samanlaista sisältöä elämälleen kuin työstä.
Halla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa yleisen asenteen kannalta naisia kohtaan asiat ovat oikeasti aika huonosti verrattuna jopa konservatiivisiin maihin. Suomessa odotetaan että nainen käy töissä ja maksaa puolet, koska tasa-arvo. Toisaalta taas miehet haluavat naisellisen ja huolehtivan naisen joka siivoaa, tekee ruokaa, pitää lapsista huolen ja toki miehestäkin, unohtamatta itseään ja ulkonäköön!
Uraa uurtavasta kovasta bisnesnaisesta oikeasti harva nykyaikainenkaan mies haaveilee..
Jos verrataan esim Turkkiin, jossa yhä monen naisen tehtävä on huolehtia näistä asioista, MUTTA heiltä ei odotetakaan työntekoa, koti (ja lapset jos niitä on ja ovat pieniä) on naisen työ ja miehen palkka kuuluu yhtälailla naiselle.
Miltä Kuulostaa? Kumman sinä valitsisit?Mieluummin vapaa uranainen (tai kotiäiti) Suomessa kuin alistettu orja Turkissa. Miesten "tykkäämiset" ovat vapauden rinnalla täysin merkityksettömiä.
Huoh. Ei kannattaisi oikeasti kommentoida mitään jos et asioista tiedä, tuot julki vain oman tyhmyytesi. Olen asunut Turkissa eivätkä suurin osa tapaamistani kotiäideistä todellakaan olleet mitään alistettuja orjia, osa oikein kunnon justiinoita joita mies juoksi karkuun töihin, osalla kävi siivooja ja lastenhoitaja ja he vaan shoppailivat keskenään ja tuhlasivat miehen suvun rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse kotiäitinä kahdeksan vuotta, enkä valitettavasti suosittele kenellekään! Siinä on miehellä tilaisuus olla niin paha kusipää kuin haluaa, nainen on täysin sidottu häneen taloudellisesti. Oma mieheni pahoinpiteli minua ja lapsia, ja alisti meidät täysin kotiäitivuosieni aikana. Sitten kun yritin päästä takaisin töihin, hän jätti minut todella julmasti, käski häipyä yhteisestä kodistamme vaikkei minulla ollut edes työpaikkaa. Ihme kyllä selvisin, löysin töitä ja asunnon. Nyt vain kiva aloitella uraa ihan alusta minimipalkalla ja kokemuksella ja kolmen lapsen kuluja maksellen. Mies ei luonnollisesti maksa elatusmaksuja tai osallistu lasten kuluihin ja henkinen väkivalta jatkuu edelleen. En toivoisi kenellekään samaa. Minun tapauksessani pitkä kotiäitiys mahdollisti tämän kaiken. Olisin lähtenyt paljon aiemmin ja päässyt jaloilleni paremmin, jos olisin ollut töissä nuo vuodet.
Mä nautin kotiäitiydestä. Pienimmät alle 3v. Ja sitten on alakoululaisia. Miehen tulot riittää, kun ei ole materialisti. Teen ruoat, käyn kaupassa samalla hoitaen liikunnan (en ole läski kotiäiti), puuhataan mitä milloinkin keksitään. Nautin lasteni seurasta ja he minun. Puhutaan elämästä, opitaan elämää yhdessä. Päiväuniaikaan levätään. Mies palaa levänneen vaimon luo, ja illalla nautitaan toisistamme. Siistissä kodissa, jossa elää onnellisia ihmisiä. Ai että, on teillä ongelmat. Kyllä sitä ehtii tehdä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vanhempainvapaat ja -lomat on pdetty niin takaisin töihin vaan, lapsikin kiittää sitten aikuisena, kun oppi sosiaalisia taitoja päiväkidossa jo. On laiskuutta jäädä kotiäidiksi, ellei sitten tilinsaldo ole siinä kunnossa, että saakin jo vähän laiskotella.
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin kotiäitiydestä. Pienimmät alle 3v. Ja sitten on alakoululaisia. Miehen tulot riittää, kun ei ole materialisti. Teen ruoat, käyn kaupassa samalla hoitaen liikunnan (en ole läski kotiäiti), puuhataan mitä milloinkin keksitään. Nautin lasteni seurasta ja he minun. Puhutaan elämästä, opitaan elämää yhdessä. Päiväuniaikaan levätään. Mies palaa levänneen vaimon luo, ja illalla nautitaan toisistamme. Siistissä kodissa, jossa elää onnellisia ihmisiä. Ai että, on teillä ongelmat. Kyllä sitä ehtii tehdä töitä.
Tällaiset rikkauden ylimieliset kommentit on kyllä kuvottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin kotiäitiydestä. Pienimmät alle 3v. Ja sitten on alakoululaisia. Miehen tulot riittää, kun ei ole materialisti. Teen ruoat, käyn kaupassa samalla hoitaen liikunnan (en ole läski kotiäiti), puuhataan mitä milloinkin keksitään. Nautin lasteni seurasta ja he minun. Puhutaan elämästä, opitaan elämää yhdessä. Päiväuniaikaan levätään. Mies palaa levänneen vaimon luo, ja illalla nautitaan toisistamme. Siistissä kodissa, jossa elää onnellisia ihmisiä. Ai että, on teillä ongelmat. Kyllä sitä ehtii tehdä töitä.
Tällaiset rikkauden ylimieliset kommentit on kyllä kuvottavia.
Kyllä sitä töitä kerkee tehdä myöhemminkin, nyt elellään kivasti veronmaksajien piikkiin ja miehen tuloilla :) Olisit valinnut paremmin omasi ennen kuin aloit lapsia tekemään #lompakonpaksuus
Suomessa tykätään laitoshoidosta! Kaikki laitokseen vain: vauvat, lapset ja vanhukset. Tulee tietysti paljon kalliimmaksi kuin kotihoito ja varsinkin lapset kärsii, mutta on tosi kunniakasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija[/quote kirjoitti:
Ihan vapaasti vaan, jos saat kokkailusta elämällesi tarkoituksen ja JOS miehesi elättää sinua. Ethän nosta mitään tukia, ethän? Kun kerran oikein liikut suurlähetystöporukoissa, miehelläsi täytyy olla rahakas jobi. Ja siinä tapauksessa on ihan ok, että puuhailet himassa. Et tuota, muttet kulutakaan.
Muistathan, että yhden lapsen reaalikustannus päiväkodissa on 1000 euroa / kk. Kaksilapsisen perheen 2000 e /kk. Eli aika paljon yhteiskunnan "tukia nostavat" myös ne työssä käyvät, jotka ihan yhtä lailla loisivat yhteisestä potista, kun eivät maksa lastensa hoitomaksuja itse. Same but different.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä nautin kotiäitiydestä. Pienimmät alle 3v. Ja sitten on alakoululaisia. Miehen tulot riittää, kun ei ole materialisti. Teen ruoat, käyn kaupassa samalla hoitaen liikunnan (en ole läski kotiäiti), puuhataan mitä milloinkin keksitään. Nautin lasteni seurasta ja he minun. Puhutaan elämästä, opitaan elämää yhdessä. Päiväuniaikaan levätään. Mies palaa levänneen vaimon luo, ja illalla nautitaan toisistamme. Siistissä kodissa, jossa elää onnellisia ihmisiä. Ai että, on teillä ongelmat. Kyllä sitä ehtii tehdä töitä.
Tällaiset rikkauden ylimieliset kommentit on kyllä kuvottavia.
Kyllä sitä töitä kerkee tehdä myöhemminkin, nyt elellään kivasti veronmaksajien piikkiin ja miehen tuloilla :) Olisit valinnut paremmin omasi ennen kuin aloit lapsia tekemään #lompakonpaksuus
Itse pistin pitkäaikaisen seurustelusuhteen poikki 28-vuotiaana kun tuli puhe lasten tekemisestä. Silloinen mieheni ei tienannut kuin 18 000€ vuodessa eli en olisi voinut jäädä kotiäidiksi. No, pistin miehen vaihtoon, etsin uuden (vuositulot 60 000€) ja ensimmäinen lapsi syntyy tammikuussa :)
Ikävä sanoa ääneen se mistä monet hyssyttelevät: kyllä raha ratkaisee jos haluaa kotiäidin elämää viettää. Karu totuus, ei voi mitään.
Siksi että kotiäidit saavat sen verran tukia valtiolta, että veronmaksajat joutuvat maksamaan muiden kotiäitiydestä. Jos kotiäidit tai heidän puolisonsa rahoittaisivat kotiäitiyden täysin, kellään ei varmasti olisi ongelmaa sen kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Että kotiäitejä ei nykyään enää arvosteta?