Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Kotiäidit ovat miesten leluja. Te teette ilmaista työtä jota ei tilastoida mihinkään, elätte miehen rahoilla ja miehen nimellä miehen takana. Miehet ovat aina käyttäneet hyväksi naisen riippuvaista roolia. Teidän kotiloisijoiden takia miehet puhuvat naisista loisijoina ja te annatte miehille vallan pitää yhteiskuntaa omanaan. Kun se tie on taisteltu alistavan sukupuolen ja alistavan työn luota pois, niitä oikeuksia tulee käyttää eikä ruveta piiaksi.
Miehet pitävät naisen roolia roskana ja olet tyhmä jos palvelet sinua ja rooliasi vihaavaa ryhmää. Miehille naisen työ perheessä on roskaa, miehille työnne on pelkkää synnyttämistä.
Kukas sun muroihin on kussut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia mutta kyllä minäkin tasan olisin mieluummin kotona ja harrastaisin, nauttisin elämästä. Kotiäideillä on erinomainen tekosyy luistaa työelämästä ja viettää rentoa kotielämää. Siitä se kateus ja kiukku varmaan tulee.
Minusta ei ole tekosyy haluta kasvattaa hyvinvoivia, tervepäisiä lapsia ja heistä samanlaisia aikuisia. Tulevia veronmaksajia, eikä toivottavasti pelkkiä verorahojen kuluttajia.
En usko että nykyinen rumba tekee lasten kehitykselle kovin hyvää. Ovat parikymppisinä jo eläkettä odottamassa uupuneina.Tutkimusten mukaan päiväkotiin laitetut eli varhaiskasvatetut lapset menestyvät paremmin kuin kotona kasvatetut. Ovat myös onnellisempia itse arvioituna.
Tästä on yksi tutkimus. Se on tehty Ruotsissa jossa vanhemmat tekee erittäin paljon osa-aikatyötä.
Suomalaisessa Turun tutkimuksessa tätä ei kyetty todistamaan.
Minulla on omakohtainen kokemus kotona kasvatetuista lapsista. Menestyivät koulussa, heillä oli paljon kavereita. Menestyivät ulkomaisissa yliopistoissa ja tätä nykyä heillä on hyvä ura ja kova palkka.
Onneksi olkoon, mutta ymmärrät varmaan että omakohtainen kokemus ei kerro mitään yleisistä lainalaisuuksista?
Minä ja sisarukseni olemme kotiäidin kotona kasvattamia. Olen perinteisesti ollut kotivanhemmuuden kannattaja, mutta viime aikoina olen hieman kyseenalaistanut näitä käsityksiäni.
Minusta tuli epäsosiaalinen enkä ole kovin onnellinen. Opiskelukaverini (naispuoliset lähinnä), jotka olivat päivähoidettuja, ovat / olivat paljon rohkeampia, sosiaalisempia ja aktiivisempia. Ei kotihoito tietysti kaikkea voi selittää, vaan kyse on synnynnäisestä temperamentistakin, mutta olen pohtinut, voisiko se selittää ilmiötä osittain. Sillä toisaalta myös temperamentiltaan kaltaiseni naispuoliset kaverini, jotka olivat päivähoidettuja, olivat rohkeampia ja menestyvämpiä yms. Itse jotenkin liitän tämän siihen malliin, jonka sain kotiäidiltäni.
Olisinko nyky-yhteiskunnan rakennetta ja kulttuuria ajatellen hyötynyt päivähoidosta ja siitä, että olisin saanut toisenlaisen naisen mallin omalta äidiltäni?
Tietysti kotiäitiyttäkin voi kai toteuttaa aktiivisesti ja rohkeasti.
Minut laitettiin päivähoitoon alle vuoden ikäisenä ja olen silti aina ollut ujo ja epäsosiaalinen.. Olisin vaan halunnut olla kotona enkä lähteä päiväkotiin :( Eli ei se päiväkoti mikään oikotie onneen ja sosiaalisuuteen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Asenneilmapiiri koskee myös kaikkia muitakin, jotka elävät tukien varassa. Työttömiäkin kehotetaan vain menemään töihin, vaikka työpaikkoja ei ole kaikille. Harvemmin arvostellaan, jos ihmisellä on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse käydä töissä. Korkeintaan ollaan kateellisia, kun itse joutuu leipänsä eteen käymään töissä.
Kotiäiti ei elä tukien varassa.
Useamman lapsen työäiti elää.
Koska se kotiäiti kustantaa yhteiskunnalle 300 kuussa. Kolmen lapsen virkaäiti jo 3000 euroa. Eli todella moni nainen ei maksa edes omien lastensa hoitokuluja...
Joo, mutta kun meillä nyt yleensä ajatellaan, että yhteiskunnan tukia ei pitäisi saada, jos voi elää ilmankin (= käydä töissä). Ei kukaan paheksu, jos jollain on niin paljon rahaa, että ilman tukia voi olla työelämän ulkopuolella.
Mutta kun se töissä oleva äiti kuluttaa ENEMMÄN yhteiskunnan varoja kuin kotona lapsia hoitava.
Eli se töissä käyminen on haitallista niin vanhemmalle, lapselle kuin yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko palstalla tällä hetkellä paljonkin kotiäitejä? Onko nyt lasten päiväuniaika vai miksi jää aikaa palstailuun?
Lapset ovat koulussa. Kotiäiti on juuri lähdössä kuntosalille.
Miehissä ja naisissa on se ero, että mies kuuluu selkärankaisiin.
Naiset ovat kyllä ihmeellisen vahvasti ns. lokkeja, aina sitä ei tule (onneksi) edes ajateltua. Naisille kelpaa yhteiskunnan tuet ja niitä vaaditaan paljon enemmän kuin miehet vaativat. Naisille on tärkeää, että mies tarjoaa treffeillä eli ilmaiset lounaat on kiva juttu ja ihan avoimesti niitä halutaan, jopa vaaditaan.
Niin, tämä kotiäidin selkärankainen mies tulee puhtaaseen kotiin ja istuu valmiiseen pöytään. Lapset selittävät mitä löysivät metsäretkeltä ja hoikka, kauniiksi laitettu kotiäiti hymyilee ja kuljettaa vielä viimeiset pyykit kaappeihin. Mutta kyllä miestä ketuttaa. Mieluummin hän tulisi kotiin samaan aikaan kuin vaimo ja alkaisi heti tapella kotitöistä ja siitä kumpi tekee ruuan ja kumpi laittaa lapset.
Mielummin jälkimmäinen vaihtoehto. En halua elää aikuisen kanssa joka pyörii kodin ympärillä eikä tee palkkatyötä kykynsä mukaan. Oman kodin ja lasten hoito ei ole _työtä_.
Selvä. Minulle ainakin sopii tehdä töissä esim. pidempää päivää, niin mies voi sitten harrastella kotona kotitöiden ja lasten parissa oman työpäivänsä päätteeksi :)
Palstan kotirouvien pääasiallinen tehtävä on leuhkia miestensä rahoilla "mies maksaa kielikurssit ja eläkkeet".
Mä taas häpeäisin, jos mies olisi joutunut kustantamaan esimerkiksi mun opiskelut, kampaajakäynnit tai vaikka kuukautissuojat.
Minä ylpeilen sillä, että olen kivassa työssä, omistan kivan asunnon, tililläni on säästöjä, lapset menestyvät enkä ole kenellekään "velkaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Älä ikinä hankia lapsia. Jos et ole valmis uhraamaan kaikkea lapsiesi puolesta niin älä hanki niitä lapsia.
Pian neljä vuotta kotiäitiyttä takana. Itsellä kaksi korkeakoulututkintoa mutta tienaan työssä vuodessa sen verran kuin mies kuukaudessa. Eli ei toistaiseksi ainakaan suurta poltetta työelämään. Onhan tämä näin paljon rennompaa kuin, että aamulla juoksujalkaa saisi lähteä lapsia viemään päiväkotiin ja iltapäivällä hakemaan niitä. Tällä hetkellä tekemiseksi kotityön ohella riittää asuntojen remontointi/rakentaminen ja sisustaminen, joilla pitää itsensä aktiivisena. Siitä karttuu samalla mukavasti omaisuutta ja mahdollisesti töihin ei enää tarvitse edes mennä, jos talous on pian loppuelämäksi turvattu (myös mahdollisen eron tullessa). Toki ymmärrettävää, ettei kaikilla ole varaa ja mahdollisuutta kotiäitiyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan kotirouvien pääasiallinen tehtävä on leuhkia miestensä rahoilla "mies maksaa kielikurssit ja eläkkeet".
Mä taas häpeäisin, jos mies olisi joutunut kustantamaan esimerkiksi mun opiskelut, kampaajakäynnit tai vaikka kuukautissuojat.
Minä ylpeilen sillä, että olen kivassa työssä, omistan kivan asunnon, tililläni on säästöjä, lapset menestyvät enkä ole kenellekään "velkaa".
Perhe-elämä on vastavuoroista. Mieskin on ollut meillä esim. työttömänä, jolloin minä häntä toki elätin. Ei tullut mieleenkään panna miestä tuntemaan siitä häpeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Asenneilmapiiri koskee myös kaikkia muitakin, jotka elävät tukien varassa. Työttömiäkin kehotetaan vain menemään töihin, vaikka työpaikkoja ei ole kaikille. Harvemmin arvostellaan, jos ihmisellä on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse käydä töissä. Korkeintaan ollaan kateellisia, kun itse joutuu leipänsä eteen käymään töissä.
Kotiäiti ei elä tukien varassa.
Useamman lapsen työäiti elää.
Koska se kotiäiti kustantaa yhteiskunnalle 300 kuussa. Kolmen lapsen virkaäiti jo 3000 euroa. Eli todella moni nainen ei maksa edes omien lastensa hoitokuluja...
Joo, mutta kun meillä nyt yleensä ajatellaan, että yhteiskunnan tukia ei pitäisi saada, jos voi elää ilmankin (= käydä töissä). Ei kukaan paheksu, jos jollain on niin paljon rahaa, että ilman tukia voi olla työelämän ulkopuolella.
Mutta kun se töissä oleva äiti kuluttaa ENEMMÄN yhteiskunnan varoja kuin kotona lapsia hoitava.
Eli se töissä käyminen on haitallista niin vanhemmalle, lapselle kuin yhteiskunnalle.
Ei tuolla ole mitään merkitystä. Asenteet ovat asenteita ja faktat taas ihan jotain muuta. Kirjoitin jo tuolla aiemmin, että jos vain ne kävisivät töissä, jotka todellakin tarvitsevat palkkansa elämiseen, niin töitä riittäisi paljon paremmin. Ja ne, joilla taas puoliso elättää tai joilla on omia pääomatuloja riittävästi, voisivat ollakin kotona. Kotiäiteinä tai ihan vaikka vaan taivaanrantaa maalaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Palstan kotirouvien pääasiallinen tehtävä on leuhkia miestensä rahoilla "mies maksaa kielikurssit ja eläkkeet".
Mä taas häpeäisin, jos mies olisi joutunut kustantamaan esimerkiksi mun opiskelut, kampaajakäynnit tai vaikka kuukautissuojat.
Minä ylpeilen sillä, että olen kivassa työssä, omistan kivan asunnon, tililläni on säästöjä, lapset menestyvät enkä ole kenellekään "velkaa".
Meillä on yhteinen yritys Oy Perhe Ab, eikä kukaan ole kenellekään mitään velkaa vaan yhteiseen hiileen puhallamme.
Vierailija kirjoitti:
Sana kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia mutta kyllä minäkin tasan olisin mieluummin kotona ja harrastaisin, nauttisin elämästä. Kotiäideillä on erinomainen tekosyy luistaa työelämästä ja viettää rentoa kotielämää. Siitä se kateus ja kiukku varmaan tulee.
Minusta ei ole tekosyy haluta kasvattaa hyvinvoivia, tervepäisiä lapsia ja heistä samanlaisia aikuisia. Tulevia veronmaksajia, eikä toivottavasti pelkkiä verorahojen kuluttajia.
En usko että nykyinen rumba tekee lasten kehitykselle kovin hyvää. Ovat parikymppisinä jo eläkettä odottamassa uupuneina.Tutkimusten mukaan päiväkotiin laitetut eli varhaiskasvatetut lapset menestyvät paremmin kuin kotona kasvatetut. Ovat myös onnellisempia itse arvioituna.
Tästä on yksi tutkimus. Se on tehty Ruotsissa jossa vanhemmat tekee erittäin paljon osa-aikatyötä.
Suomalaisessa Turun tutkimuksessa tätä ei kyetty todistamaan.
Minulla on omakohtainen kokemus kotona kasvatetuista lapsista. Menestyivät koulussa, heillä oli paljon kavereita. Menestyivät ulkomaisissa yliopistoissa ja tätä nykyä heillä on hyvä ura ja kova palkka.
Onneksi olkoon, mutta ymmärrät varmaan että omakohtainen kokemus ei kerro mitään yleisistä lainalaisuuksista?
Minä ja sisarukseni olemme kotiäidin kotona kasvattamia. Olen perinteisesti ollut kotivanhemmuuden kannattaja, mutta viime aikoina olen hieman kyseenalaistanut näitä käsityksiäni.
Minusta tuli epäsosiaalinen enkä ole kovin onnellinen. Opiskelukaverini (naispuoliset lähinnä), jotka olivat päivähoidettuja, ovat / olivat paljon rohkeampia, sosiaalisempia ja aktiivisempia. Ei kotihoito tietysti kaikkea voi selittää, vaan kyse on synnynnäisestä temperamentistakin, mutta olen pohtinut, voisiko se selittää ilmiötä osittain. Sillä toisaalta myös temperamentiltaan kaltaiseni naispuoliset kaverini, jotka olivat päivähoidettuja, olivat rohkeampia ja menestyvämpiä yms. Itse jotenkin liitän tämän siihen malliin, jonka sain kotiäidiltäni.
Olisinko nyky-yhteiskunnan rakennetta ja kulttuuria ajatellen hyötynyt päivähoidosta ja siitä, että olisin saanut toisenlaisen naisen mallin omalta äidiltäni?
Tietysti kotiäitiyttäkin voi kai toteuttaa aktiivisesti ja rohkeasti.
Minut laitettiin päivähoitoon alle vuoden ikäisenä ja olen silti aina ollut ujo ja epäsosiaalinen.. Olisin vaan halunnut olla kotona enkä lähteä päiväkotiin :( Eli ei se päiväkoti mikään oikotie onneen ja sosiaalisuuteen ole.
Onhan näitä yksittäisiä esimerkkejä puoleen ja toiseen enkä sanonut, että päivähoito olisi oikotie onneen ja sosiaalisuuteen. Itse uskon kuitenkin mallioppimiseen ja pidän mahdollisena, että olisin ollut paremmin varustettu nyky-yhteiskunnan haasteisiin tyttönä ja naisena, jos olisin saanut hieman toisenlaisen naisen mallin. Tutkimustuloksissa saattaa olla sitä kauttakin (siis siksi, että lapset oppivat mallioppimisen kautta) vinha perä, vaikka toki meidän on aina arvioitava tutkimustuloksia kriittisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan kotirouvien pääasiallinen tehtävä on leuhkia miestensä rahoilla "mies maksaa kielikurssit ja eläkkeet".
Mä taas häpeäisin, jos mies olisi joutunut kustantamaan esimerkiksi mun opiskelut, kampaajakäynnit tai vaikka kuukautissuojat.
Minä ylpeilen sillä, että olen kivassa työssä, omistan kivan asunnon, tililläni on säästöjä, lapset menestyvät enkä ole kenellekään "velkaa".
Meillä on yhteinen yritys Oy Perhe Ab, eikä kukaan ole kenellekään mitään velkaa vaan yhteiseen hiileen puhallamme.
Kuka on toimitusjohtaja?
Vierailija kirjoitti:
Pian neljä vuotta kotiäitiyttä takana. Itsellä kaksi korkeakoulututkintoa mutta tienaan työssä vuodessa sen verran kuin mies kuukaudessa. Eli ei toistaiseksi ainakaan suurta poltetta työelämään. Onhan tämä näin paljon rennompaa kuin, että aamulla juoksujalkaa saisi lähteä lapsia viemään päiväkotiin ja iltapäivällä hakemaan niitä. Tällä hetkellä tekemiseksi kotityön ohella riittää asuntojen remontointi/rakentaminen ja sisustaminen, joilla pitää itsensä aktiivisena. Siitä karttuu samalla mukavasti omaisuutta ja mahdollisesti töihin ei enää tarvitse edes mennä, jos talous on pian loppuelämäksi turvattu (myös mahdollisen eron tullessa). Toki ymmärrettävää, ettei kaikilla ole varaa ja mahdollisuutta kotiäitiyteen.
Boldatulla syy, miksi kotiäitiyttä halveksitaan. Te vaan otatte ja otatte yhteiskunnalta ja sisustelette sitten olohuoneitanne. Lapsilisät juoksee ja terveydenhuolto pelaa.
Ja tarvitko tosiaan kaksi kk-tutkintoa verhojen valintaan? Aika heikko esitys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiäitiys on parjattua siksi, että harvassa suomalaisperheessä mies kuitenkaan huolehtii siitä, että naiselle kertyy eläkettä ja että naisen toimeentulo olisi turvattu myös silloin, jos tuleekin ero. Jokainen tänä päivänä 40-50 -vuotiaana työttömäksi jäänyt nainen tietää, miten vaikeaa on enää saada töitä. Vaikka olisi työkokemustakin. Vain muutama ala enää työllistää tuon ikäisiä, joilla viimeinen työkokemus on vuosien takaa tai jotka ovat opiskelleet nyt vasta uuteen ammattiin (yleensä hoitoalalle). Tuossa "arvostelussa" kyse on pikemminkin realismista kuin varsinaisesti paheksunnasta. Mullakin on yksi entinen ystävä, joka katkeroitui, kun kotiäitivuosien jälkeen ja lasten kasvettua lähes täysi-ikäisiksi mies löysikin nuoremman ja tämä nainen jäi lähes tyhjänpäälle.Sai just ja just hankittua osituksen jälkeen kerrostaloasunnon, mutta uuteen ammattiin opiskeltuaankaan ei saanut töitä. Liian vanha, liian vähän työkokemusta. Muuttui varsin kärttyisäksi exäänsä vihaavaksi, lapsetkin alkoivat viettää enemmän aikaa isänsä kanssa ja karkoitti myös ystävänsä negatiivisuudellaan ja katkeruudellaan. Jos haluaa jäädä kotiäidiksi, niin siinä ei ole mitään vikaa. Mutta pitää huolehtia asiat niin, ettei käy kuten tälle entiselle ystävälleni. Ja miksi hän on entinen ystäväni? Koska ei hänen seurassaan jaksanut enää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pian neljä vuotta kotiäitiyttä takana. Itsellä kaksi korkeakoulututkintoa mutta tienaan työssä vuodessa sen verran kuin mies kuukaudessa. Eli ei toistaiseksi ainakaan suurta poltetta työelämään. Onhan tämä näin paljon rennompaa kuin, että aamulla juoksujalkaa saisi lähteä lapsia viemään päiväkotiin ja iltapäivällä hakemaan niitä. Tällä hetkellä tekemiseksi kotityön ohella riittää asuntojen remontointi/rakentaminen ja sisustaminen, joilla pitää itsensä aktiivisena. Siitä karttuu samalla mukavasti omaisuutta ja mahdollisesti töihin ei enää tarvitse edes mennä, jos talous on pian loppuelämäksi turvattu (myös mahdollisen eron tullessa). Toki ymmärrettävää, ettei kaikilla ole varaa ja mahdollisuutta kotiäitiyteen.
Boldatulla syy, miksi kotiäitiyttä halveksitaan. Te vaan otatte ja otatte yhteiskunnalta ja sisustelette sitten olohuoneitanne. Lapsilisät juoksee ja terveydenhuolto pelaa.
Ja tarvitko tosiaan kaksi kk-tutkintoa verhojen valintaan? Aika heikko esitys.
Juu ne lapsilisät juoksee ihan samallalailla niillä työssä käyvillä :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti myös kotiäidit itse ymmärtävät, että kotiäitiys on noloa. Naisen tulee olla töissä. Se on ihan selvä asia. Uskon, että suurin osa kotiäideistä ymmärtääkin tämän. Ei kotiäidin elämä ole elämää, se on hukkaanheitettyä aikaa, puhumattakaan siitä miten kehittymättömäksi nainen siinä tilanteessa jää. Eihän sellaista kestä kukaan mies.
No sitähän minä nyt kysynkin että miksi Suomessa naisen/ ÄIDIN töissäkäynti on "selvä asia". Vaikka lapset kärsii, vanhemmat kärsii, tulee mielenterveysongelmia ja eroja. Harva sitä rumbaa kestää ja mielestäni se on täysin ymmärrettävää. Se on ihan luonnotonta.
Itse taas uskon että moni mies kyllä haluaisi että vaimo olisi kotona, olettaen että vaimo kantaa suurimman vastuun lapsista ja kotitöistä ja jos se on taloudellisesti mahdollista. Toki miehet saa itse kertoa miksi omasta mielestä vaimon ja lasten kotona oleminen olisi vastenmielistä?
Ap
Jos rahasta ei ole pulaa ja kotona oleminen tuntuu kiinnostavammalta kuin töissä käynti, niin toki silloin kannattaa olla kotona ihan riippumatta sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Kotiäitiys on parjattua siksi, että harvassa suomalaisperheessä mies kuitenkaan huolehtii siitä, että naiselle kertyy eläkettä ja että naisen toimeentulo olisi turvattu myös silloin, jos tuleekin ero. Jokainen tänä päivänä 40-50 -vuotiaana työttömäksi jäänyt nainen tietää, miten vaikeaa on enää saada töitä. Vaikka olisi työkokemustakin. Vain muutama ala enää työllistää tuon ikäisiä, joilla viimeinen työkokemus on vuosien takaa tai jotka ovat opiskelleet nyt vasta uuteen ammattiin (yleensä hoitoalalle). Tuossa "arvostelussa" kyse on pikemminkin realismista kuin varsinaisesti paheksunnasta. Mullakin on yksi entinen ystävä, joka katkeroitui, kun kotiäitivuosien jälkeen ja lasten kasvettua lähes täysi-ikäisiksi mies löysikin nuoremman ja tämä nainen jäi lähes tyhjänpäälle.Sai just ja just hankittua osituksen jälkeen kerrostaloasunnon, mutta uuteen ammattiin opiskeltuaankaan ei saanut töitä. Liian vanha, liian vähän työkokemusta. Muuttui varsin kärttyisäksi exäänsä vihaavaksi, lapsetkin alkoivat viettää enemmän aikaa isänsä kanssa ja karkoitti myös ystävänsä negatiivisuudellaan ja katkeruudellaan. Jos haluaa jäädä kotiäidiksi, niin siinä ei ole mitään vikaa. Mutta pitää huolehtia asiat niin, ettei käy kuten tälle entiselle ystävälleni. Ja miksi hän on entinen ystäväni? Koska ei hänen seurassaan jaksanut enää olla.
Hohhoijaa :D eli tarkoitit sanoa että kotiäidiksi ei kannata jäädä, koska sitten mies jättää nuoremman takia, itse muuttuu katkeraksi ja ystävätkin häipyvät? Ok. Minusta töihin ei kannata ikinä mennä, Koska yksi tuttu masentui ja teki itsemurhan, ja hän oli siis töissä käyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.
Osaat siis täyttää tiskikoneen kuudella eri kielellä? Great!
Kotirouvilla ei ole pienintäkään hajua tämän päivän työelämästä eikä siitä, millaista opiskelua ja itsensä kehittämistä se vaatii jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palstan kotirouvien pääasiallinen tehtävä on leuhkia miestensä rahoilla "mies maksaa kielikurssit ja eläkkeet".
Mä taas häpeäisin, jos mies olisi joutunut kustantamaan esimerkiksi mun opiskelut, kampaajakäynnit tai vaikka kuukautissuojat.
Minä ylpeilen sillä, että olen kivassa työssä, omistan kivan asunnon, tililläni on säästöjä, lapset menestyvät enkä ole kenellekään "velkaa".
Meillä on yhteinen yritys Oy Perhe Ab, eikä kukaan ole kenellekään mitään velkaa vaan yhteiseen hiileen puhallamme.
Kuka on toimitusjohtaja?
Minä kotona ja mies töissä :)
Alue: Aihe vapaa
Noniin se on sinun valintasi :) minä ja perheeni elämme rentoa, onnellista ja itse valitsemaamme elämää. Ja no, sinä elät sitä sitä elämää minkä itse valitset...