Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
Minusta on ok jos nainen jää kotiin kun lapset ovat pieniä. Mutta en rehellisesti sanottuna arvosta naisia, jotka edelleen on kotona, vaikka lapset ovat jo koulu-iässä. Kyllä naisen pitää huolehtia myös omasta urastaan ja raha-asioistaan, eikä olla pääosin miehen rahojen varassa. Tärkein on kuitenkin se seikka, että työ antaa paljon enemmän älyllistä haastetta kuin kotirouvaksi jääminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että kotona olevalle ei kartu eläkettä, tuloja eikä työkokemusta. Jos toimeentulo olisi oikeasti turvattu, vaikka puoliso jättäisi/kuolisi/joutuisi työkyvyttömäksi, kotiäitiys tai -isyys olisi hyvä juttu. Omasta palkasta ei vaan kannata luopua, vaikka kotona oleva vanhempi olisi muuten hyvä juttu.
Eläke ei ole enää mikään porkkana mistä mielestäni hirveästi enää kannattaa puhua. Niinkuin sanottu, tämän päivän kolmekymppiset pääsee eläkkeelle 70-vuotiaina. Varsinainen vitsi. Ja vaikka olisit koko elämäsi töissä niin kertyvät eläkkeet on monelle mitättömiä. Työkokemuskaan ei nykyään näytä merkitsevän mitään, sen verran tiuhaan tahtiin ne viiskymppiset on työpaikoilta ulos potkittu. Kehittää pitää itseään ihan jokaisen, olit sitten töissä tai kotiäiti.
Näinpä näin. Ei varmaan paljon kannata laskea sen varaan, että kun teen kiltisti kuten muut niin sitten hyvä valtio maksaa minulle kivan summan aikanaan, koska on se ennenkin maksanut. Senkin voi huomioida, että etenkin siinä vaiheessa, kun lapset ovat isompia, kotiäidille jää päivisin aikaa tehdä omiakin juttuja kotitöiden lisäksi. Kuten tuossa joku mainitsi opiskelleensa kieliä, joku on aloittanut uran kirjailijana, perustanut pienimuotoisen käsityöyrityksen jne. jne. Omaa älliä voi käyttää, ei odottaa valmiita tehtävälistoja työnantajalta ja tehdä juuri sitä mitä muutkin tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ok jos nainen jää kotiin kun lapset ovat pieniä. Mutta en rehellisesti sanottuna arvosta naisia, jotka edelleen on kotona, vaikka lapset ovat jo koulu-iässä. Kyllä naisen pitää huolehtia myös omasta urastaan ja raha-asioistaan, eikä olla pääosin miehen rahojen varassa. Tärkein on kuitenkin se seikka, että työ antaa paljon enemmän älyllistä haastetta kuin kotirouvaksi jääminen.
Niin, kaikki ansiotyöt tarjoavatkin älyllisesti kiperiä ja uteliaisuutta kiihottavia tehtäviä. Kotirouvilta puolestaan on älyllinen harrastuneisuus lailla kielletty. Voi luoja.
Minusta olisi ihanaa olla kotiäiti. En kokisi mitään alemmuudentuntoa siitä. Olisi kiva huolehtia lapsista, tehdä ruokaa, siivota jne. ilman jatkuvaa kiirettä ja stressiä. Ei vaan ole taloudellisesti mahdollista.
Itsetuntoni ei ole siitä kiinni, kävisinkö mieheen nähden tasa-arvoisesti töissä vai en. Ihan muista asioista se riippuu.
Nyt olen äitiyslomalla ja pystyn olemaan kotona, kunnes lapsi on reilun vuoden. Sitten pyrin tekemään 6h päivää. Sinne se lapsi joutuu, stressaantuneiden hoitajien ja metelin keskelle, kellokortti kaulassa, aikuisten rytmiin elämään. Ahdistaa jo nyt mutta onneksi vielä on aikaa.
En minäkään ymmärrä ketä tämä nykyinen meno palvelee. Lapset ovat stressaantuneita, jopa masentuneita, vanhemmat uupuvat, päiväkodit pursuavat yli äyräiden, ihmiset odottavat vaan pääsyä pois oravanpyörästä.
Mä luulen että se on lähinnä siitä, että jos joku mamma lorvii lasten kanssa kotona useamman vuoden, eikä edes halua mennä töihin. Ja kun ei se yhden tai kahden 2-8v lapsen kanssa nyt niin työllistävää ole, jos ei siitä itse tee sellaista hössötystä. Ja kun tämän lystin maksavat työssäkäyvät ihmiset ja työnantaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sille voi mitään että kotiäiti tuo mieleen naisen jolla ei ole koulutusta, työpaikkaa ja älyä. Mielikuvissa kotitäiti työntää rattaita, keittelee puuroa isossa padassa ja kulkee homssuisissa vaatteissa. Kotiäiti on synonyymi palvelijalle, ehkä siitä johtuu vähäinen arvostus. Mielikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kotiäitinä vielä siinäkin vaiheessa, kun lapset olivat lukiolaisia, sen jälkeen nimitin itseäni kotirouvaksi.
Olen hyvin koulutettu, mutta en uraorientoitunut, mitä taas mieheni on aina ollut. Meidän perheellemme paras mahdollinen ratkaisu on ollut se, että minä hoidan kaikki "siviilielämään" kuuluvat hommat; lapset, kodin, sairastelut, kaupassakäynnit jne. ja mies on luonut täysillä uraa. Se on johtanut siihen, että olemme erittäin hyvin toimeentulevia.Päivääkään en ole katunut, olihan se aivan ihanaa, kun ei tarvinnut unisia lapsia raahata aamulla päivähoitoon ja illalla väsyneinä kotiin, koululaiset sai rauhassa saatella koulupäivään ja odottaa välipalan kanssa kotona koulupäivän päätteeksi. Lukiolaisetkin vielä arvostivat sitä, että joku oli kuuntelemassa, jos asiaa oli. Eikä heidänkään tarvinnut aamulla lähteä kouluun jonkun muorokulhollisen turvin, vaan aina oli kunnollinen, terveellinen aamiainen.
Minä en asiasta löydä mitään negatiivista, koska minullahan oli omaa aikaa vaikka kuinka päivisin harrastuksille ja itseni sivistämiselle, riittävästi samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa tavata päivisinkin. Itsestään selvää on, että koska tämä oli yhteinen päätöksemme, on taloudellinen tilanteeni turvattu paremmin kuin hyvin myös avioeron tai miehen kuoleman varalta. Privaatisti maksettu eläkkeeni on jo nyt paljon ennen eläkeikää huomattavasti parempi kuin keskivertosuomalaisen, ja sitä kertyy koko ajan lisää.
Oi, olen kateellinen :) Siis silleen positiivisesti, koska juuri tuollaisesta olen haaveillut. Teidän lapsilla on varmasti ollut ihana lapsuus ja nuoruus!
Meillä elämään on tullut puolison terveydelliset esteet, joten ei onnistunut eikä tule onnistumaan. Osa-aikatyöllä pyrin kuitenkin jatkossa pärjäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minua ainakaan ole kukaan haukkunut päin naamaa. Pari ystävää on sanonut että käy kateeksi kun sain olla kotona pienten lasten kanssa ja voin olla yhä vaikka lapset ovat jo teinejä/aikuisia.
Ja emme saa mitään tukia vaan tulemme toimeen omillamme. Yhdestä teinistä saamme vielä lapsilisän mutta sehän saa kaikki oli töissä tai ei.
Kun lapset oli pieniä niin sain toki kotihoidontukea mutta emme ole tarvinneet mitään tt-tukea tai asumistukea.
Arki on pyörinyt mainiosti. Lapset ovat ok, parisuhde on ok ja talous on ok.
Ei ole tarvinnut tapella lastenhoidosta, kotitöistä, vapaa-ajasta tai rahasta.
Jos olisi tuhottomasti rahaa, niin tasan jäisin kotiin hoitamaan lapsia ja puuhailemaan omia projekteja. En todellakaan nauti 8h oravanpyörästä ja todellakin ottaisin ylemmän vaihtoehdon koska vain, jos vain olisi mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole lapsia mutta kyllä minäkin tasan olisin mieluummin kotona ja harrastaisin, nauttisin elämästä. Kotiäideillä on erinomainen tekosyy luistaa työelämästä ja viettää rentoa kotielämää. Siitä se kateus ja kiukku varmaan tulee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia mutta kyllä minäkin tasan olisin mieluummin kotona ja harrastaisin, nauttisin elämästä. Kotiäideillä on erinomainen tekosyy luistaa työelämästä ja viettää rentoa kotielämää. Siitä se kateus ja kiukku varmaan tulee.
Minusta ei ole tekosyy haluta kasvattaa hyvinvoivia, tervepäisiä lapsia ja heistä samanlaisia aikuisia. Tulevia veronmaksajia, eikä toivottavasti pelkkiä verorahojen kuluttajia.
En usko että nykyinen rumba tekee lasten kehitykselle kovin hyvää. Ovat parikymppisinä jo eläkettä odottamassa uupuneina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia mutta kyllä minäkin tasan olisin mieluummin kotona ja harrastaisin, nauttisin elämästä. Kotiäideillä on erinomainen tekosyy luistaa työelämästä ja viettää rentoa kotielämää. Siitä se kateus ja kiukku varmaan tulee.
Minusta ei ole tekosyy haluta kasvattaa hyvinvoivia, tervepäisiä lapsia ja heistä samanlaisia aikuisia. Tulevia veronmaksajia, eikä toivottavasti pelkkiä verorahojen kuluttajia.
En usko että nykyinen rumba tekee lasten kehitykselle kovin hyvää. Ovat parikymppisinä jo eläkettä odottamassa uupuneina.
No tekeekö se aikuisille hyvää? Ei lapset ole missään etulyöntiasemassa.
Suomessa on ylipäänsä sellainen ilmapiiri että työ määrittää ihmisen ja ilman työtä et ole mitään. Ihannoidaan stressiä ja hirveää kiirettä. Huomasin tämän itse kun lähdin vuodeksi matkustelemaan, ihan omilla säästöilläni, ihmisten reaktiot olivat "mutta entäs sun työt? Mitä töitä siellä teet? Ai et tee vuoteen töitä?? Mikset tee??" nokun on mahdollisuus olla tekemättä ja ELÄÄ :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun se pieni osa kotiäideistä pilaa niiden kaikkien maineen. Siksi varmaan.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämä närä liittyy enemmän työnantajien näkökulmaan. Tarkoitan sitä ilmiötä, että heti kun on saatu vakisoppari, niin ryhdytään lisääntymään ja sopivalla tahdilla ollaan vuosia pois töistä. Ja sitten ilmoitellaan pienissä pätkissä hoitovapaista, jotta työnantaja ei voi palkata toista vakituista tilalle.
Eikö siihen jossain vaiheessa tule stoppi koska eihän lapsia jatkuvasti tule. Mitä sitten pitää ilmoittaa töihin kun kaikki hoitovapaat päättyvät? Onko vielä joku vapaa jonka turvin voi pitää virkaansa?
Missä vaiheessa paikka voidaan katsoa poisannetuksi jos ei vain palaa töihin?
Haluaisin olla kotiäiti, jos minulla olisi lapsia. Paljon rennompaa elämää. Ei tarvii kuin siivota, käydä kaupassa ja laittaa ruokaa yms. (mitkä teen jo nyt). Mikäs siinä omia lapsia kasvatellessa sivussa. No joo, sitten ovat tietysti nämä fb:n supermammat, jotka suorittavat äitiyttä kuten uraa ja pätevät lastensa harrastuksilla ja sillä että syöttävät lapsilleen ja miehelleen vain orgaanisesti viljeltyä superfoodia yms. :D
Suomessa yleisen asenteen kannalta naisia kohtaan asiat ovat oikeasti aika huonosti verrattuna jopa konservatiivisiin maihin. Suomessa odotetaan että nainen käy töissä ja maksaa puolet, koska tasa-arvo. Toisaalta taas miehet haluavat naisellisen ja huolehtivan naisen joka siivoaa, tekee ruokaa, pitää lapsista huolen ja toki miehestäkin, unohtamatta itseään ja ulkonäköön!
Uraa uurtavasta kovasta bisnesnaisesta oikeasti harva nykyaikainenkaan mies haaveilee..
Jos verrataan esim Turkkiin, jossa yhä monen naisen tehtävä on huolehtia näistä asioista, MUTTA heiltä ei odotetakaan työntekoa, koti (ja lapset jos niitä on ja ovat pieniä) on naisen työ ja miehen palkka kuuluu yhtälailla naiselle.
Miltä Kuulostaa? Kumman sinä valitsisit?
Päivät olen kotona lasten kanssa ja mies töissä, illat olen töissä ja mies lasten kanssa. Hyvä järjestely meille. Teen töitä myös viikonloppuisin ja lapset ovat isänsä kanssa. Mieheni mielestä pakko ei olisi minun edes käydä töissä, mutta haluan omaa rahaa ja aikuista seuraa ja tunteen siitä että teen jotain hyödyllistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Asenneilmapiiri koskee myös kaikkia muitakin, jotka elävät tukien varassa. Työttömiäkin kehotetaan vain menemään töihin, vaikka työpaikkoja ei ole kaikille. Harvemmin arvostellaan, jos ihmisellä on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse käydä töissä. Korkeintaan ollaan kateellisia, kun itse joutuu leipänsä eteen käymään töissä.
Kotiäiti ei elä tukien varassa.
Useamman lapsen työäiti elää.
Koska se kotiäiti kustantaa yhteiskunnalle 300 kuussa. Kolmen lapsen virkaäiti jo 3000 euroa. Eli todella moni nainen ei maksa edes omien lastensa hoitokuluja...
Onko mieleesi juolahtanut, että jokainen veronmaksaja on entinen vauva?
En minä ainakaan parjaa. Kyllä perheet voisivat paremmin, jos jompikumpi kumpi vanhemmista olisi kotona tai tekisi lyhyttä työpäivää, kun kotona on pieniä lapsia.
Kateellinen kyllä olen. Meillä ei ollut kotihoitoon varaa ja ajattelin, että päiväkoti on ihan hyvä aloittaa yksi vuotiaana ja molemmat vanhemmat käy töissä. Väärin. Se on ihan helvetin raskasta. Nyt tätä pyörää on pyöritetty 3 vuotta jo. Onneksi sentään joskus mulla lyhyempi päivä (2-3 x kk ). Sitten on näitä perheitä joissa tulot on sen 200 000 vuodessa, niin mikäs on kotona ollessa kun mistään ei tarvitse edes nipistää :)