Lue keskustelun säännöt.
Miksi kotiäitiys on Suomessa niin parjattua?
06.09.2017 |
Ja olen huomannut että myös äidin osa-aikatyöhön suhtaudutaan nihkeästi.. kaikkien pitäisi mennä tukka putkella 8 tuntia päivässä.
Itse taas näen että koko perheen kannalta olisi varmasti monelle parempi, että äiti (miksi ei isäkin joissain tapauksissa) on pääosin kotona. Aamuisin laittaa lapset kuntoon ja vie kerhoon/ leikkikouluun / kouluun. Hoitaa ihan pienimmät kotona. Tekee rauhassa kotihommat ja valmistaa perheelle terveellisen aterian. Hakee lapset kotiin aikaisin / on kotona vastassa kun koululaiset tulee kotiin. Hoitaa lasten neuvola, lääkäri, hammaslääkäri, harrastus jne reissut pääosin, sekä pystyy hoitamaan sairaat lapset kotona ilman että kuormittaa työnantajia / terveyskeskuksia.
En oikeasti yhtään ihmettele miksi tässä maassa voidaan niin huonosti. Sääolosuhteet on vaativat; esim. valoa on todella vähän mikä on taas jaksamiselle todella tärkeää. Perheessä on pienet lapset ja sitä rumbaa pitäisi pyörittää vanhempien kokopäivätöiden ohella. Kaikki väsyy, stressaantuu, ei näe toisiaan... kun toiseen suuntaan kumarrat niin toiseen pyllistät (koti vs. työelämä).
Minun mielestäni hoitovapaaoikeus pitäisi olla siihen saakka kun nuorin menee kouluun! Senkin jälkeen pitäisi olla oikeus osa-aikatyöhön pitempään kuin vain lapsen kakkosluokan loppuun.
Monissa muissa maissa kotiäitiys ja naisen osa-aikatyö on normi.
Kommentit (220)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella miehellä on niin hyvä palkka, että sillä elättää koko perheen? Ongelmia tulee heti, jos pari eroaa. Neli-viisikymppinen, jolla ei ole työkokemusta ja koulutuskin on vanhentunut, ei ole kovin haluttu työmarkkinoilla. Siinä on pitkät köyhät vuodet edessä, jos kotona olleella ei ole mitään sijoituksia. Ennen naimisissa pysyttiin vaikka hampaat irvessä toista inhoten kuolemaan asti, kun ero ei ollut vaihtoehto.
Eli yksi ongelma on ainakin yleinen huono työtilanne. Jos töitä olisi melkein kaikille halukkaille, töihinpalaajat voisivat päivittää osaamistaan täydennyskoulutuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämä närä liittyy enemmän työnantajien näkökulmaan. Tarkoitan sitä ilmiötä, että heti kun on saatu vakisoppari, niin ryhdytään lisääntymään ja sopivalla tahdilla ollaan vuosia pois töistä. Ja sitten ilmoitellaan pienissä pätkissä hoitovapaista, jotta työnantaja ei voi palkata toista vakituista tilalle.
Totta!!!!
Siis se onkin äitien syy että mä oon tehny 12 vuotta noita " katotaan nyt jatkuuko no ehkä 2 kk taas enemmän töitä ja sit on yt.t mut anna nyt hetki kaikkes mut ei tiä onko huomena hommia"- töitä. Ja suuressa suomalaisessa firmassa.
Hah hah haa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämä närä liittyy enemmän työnantajien näkökulmaan. Tarkoitan sitä ilmiötä, että heti kun on saatu vakisoppari, niin ryhdytään lisääntymään ja sopivalla tahdilla ollaan vuosia pois töistä. Ja sitten ilmoitellaan pienissä pätkissä hoitovapaista, jotta työnantaja ei voi palkata toista vakituista tilalle.
Totta!!!!
Siis se onkin äitien syy että mä oon tehny 12 vuotta noita " katotaan nyt jatkuuko no ehkä 2 kk taas enemmän töitä ja sit on yt.t mut anna nyt hetki kaikkes mut ei tiä onko huomena hommia"- töitä. Ja suuressa suomalaisessa firmassa.
Hah hah haa!!!!
.. Ja oon muuten nyt kotona lasten kanssa. 12 vuotta ennen sitä jaksoin hypätä työnantajan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella miehellä on niin hyvä palkka, että sillä elättää koko perheen? Ongelmia tulee heti, jos pari eroaa. Neli-viisikymppinen, jolla ei ole työkokemusta ja koulutuskin on vanhentunut, ei ole kovin haluttu työmarkkinoilla. Siinä on pitkät köyhät vuodet edessä, jos kotona olleella ei ole mitään sijoituksia. Ennen naimisissa pysyttiin vaikka hampaat irvessä toista inhoten kuolemaan asti, kun ero ei ollut vaihtoehto.
Eli yksi ongelma on ainakin huono yleinen työtilanne. Jos töitä olisi melkein kaikille halukkaille, töihinpalaajat voisivat päivittää osaamistaan täydennyskoulutuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Asenneilmapiiri koskee myös kaikkia muitakin, jotka elävät tukien varassa. Työttömiäkin kehotetaan vain menemään töihin, vaikka työpaikkoja ei ole kaikille. Harvemmin arvostellaan, jos ihmisellä on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse käydä töissä. Korkeintaan ollaan kateellisia, kun itse joutuu leipänsä eteen käymään töissä.
Kotiäiti ei elä tukien varassa.
Useamman lapsen työäiti elää.
Koska se kotiäiti kustantaa yhteiskunnalle 300 kuussa. Kolmen lapsen virkaäiti jo 3000 euroa. Eli todella moni nainen ei maksa edes omien lastensa hoitokuluja...
Joo, mutta kun meillä nyt yleensä ajatellaan, että yhteiskunnan tukia ei pitäisi saada, jos voi elää ilmankin (= käydä töissä). Ei kukaan paheksu, jos jollain on niin paljon rahaa, että ilman tukia voi olla työelämän ulkopuolella.
Aivan, mutta se virkaäitihän nimenomaan ei elätä itseään vaan koko perhe pyörii isoilla tukisummilla.
Mutta se virkaäiti on täysin vapaa irtisanomaan itsensä ja jäämään kotiäidiksi.
No on se kotiäitikin vapaa menemään töihin halutessaan.
Tietenkin on. En ole muuta väittänytkään. Suomessa työnteko on ihan vapaaehtoista. Kun ei ilmoittaudu työkkäriin työnhakijaksi, ei laiteta edes millekään pilipalikursseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeastihan olisi järkevää, jos kotiin jäisivät kaikki ne, joiden ei ole rahan vuoksi pakko käydä töissä. Näin vapautuisi työpaikkoja niille, jotka tarvittsisivat työpaikan rahaa saadakseen. Mulla on muuten yksi kaveri, joka ei ole tehnyt päivääkään palkkatöitä sen jälkeen, kun täytti 30. On nyt 58-vuotias ja elänyt koko ajan pääomatuloilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tämä närä liittyy enemmän työnantajien näkökulmaan. Tarkoitan sitä ilmiötä, että heti kun on saatu vakisoppari, niin ryhdytään lisääntymään ja sopivalla tahdilla ollaan vuosia pois töistä. Ja sitten ilmoitellaan pienissä pätkissä hoitovapaista, jotta työnantaja ei voi palkata toista vakituista tilalle.
Kaksi kertaa on oikeus ilmoittaa siitä jatkosta. Ja tuskin kai kukaan työnantaja vakituista työntekijää palkkaa sijaiseksi.
T. Työnantaja
Ohis...edellinen taisi tarkoittaa, että tehdään seuraava lapsia aina, kun edellisestä oikeus hoitovapaaseen loppuu. Kolme lasta kolmen vuoden välein ja voit olla 9 vuotta pois työelämästä, silti työpaikkasi säilyy. Ja tuona aikana tosiaan 2 kertaa per hoitovapaa eli yhteensä 6 kertaa voi ilmoittaa, palaako hoitovapaalta töihin vai ei. Ja sitten tosiaan 3 kertaa, että alkaakin uusi äitiysloma eikä palaa vieläkään, vaikka oikeus hoitovapaaseen loppuukin edellisen lapsen osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotihoidontuki on niin pieni, että eiköhän sulla ole mahdollisuus olla kotona senkin jälkeen, kun sen maksaminen loppuu. Tingitte jostain muusta sen muutaman satasen verran.
Itse käyn töissä. Pohdin tätä siis ihan yleisellä tasolla tätä asenneilmapiiriä. Koska kaikki järki ja kokemus sanoo ettei tässä työssäkäynnissä ihan hirveästi järkeä ole jos perheessä on useampi pieni lapsi.
Ap
Asenneilmapiiri koskee myös kaikkia muitakin, jotka elävät tukien varassa. Työttömiäkin kehotetaan vain menemään töihin, vaikka työpaikkoja ei ole kaikille. Harvemmin arvostellaan, jos ihmisellä on niin paljon rahaa, että hänen ei tarvitse käydä töissä. Korkeintaan ollaan kateellisia, kun itse joutuu leipänsä eteen käymään töissä.
Itse asiassa arvostellaan myös meitä jotka emme saa mitään tukia. Emme ole rikkaita, mutta tulemme toimeen pelkällä miehen palkalla ja minä voin olla pienen koululaisen ja pari kertaa viikossa kerhossa käyvän viisivuotiaan kotiäitinä. Olen ymmärtänyt, että tässä mallissa paheksuttavaa on se, ettei perheemme tienaa mahdollisimman paljon (kun on vain yksi työssäkävijä) ja siten maksa myös veroja niistä maksimaalisista tuloista. Ja tietysti ollaan huolissaan minun eläkekertymästä, esimerkistä lapsille, päivähoidon työllistävästä vaikutuksesta...
Kaipa tuo johtuu lähinnä siitä, että ei tiedetä mitä kotiäidit ovat. Kotiäidit useimmiten ovat hetkellisesti downshiftaavia, korkeasti koulutettuja naisia. Sellainen olen itsekin. Lapsenhoidon sivussa olen opiskellut toista tutkintoa ja tarkoitus on palata vuoden sisällä töihin. Nyt olen ollut kotona neljä vuotta. Toinen kotiäitiryhmä on nuoria, vailla koulutusta olevia naisia. Näillä naisilla ei se työllistyminenkään olisi helppoa oli lapsia tai ei. Yleensä nämä naiset ovatkin työttöminä eivätkä kht:lla. Toisaalta heillä on edessään vielä lukuisia elinvuosia ja lasten hieman kasvettua ehtivät kyllä kouluttautua ja tehdä työuraa. Oma mieheni ainakin on arvostanut kovin sitä, että olen ollut kotona, se on mahdollistanut paljon vapauksia lapsen osalta koko perheelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa sun kuule mennä feministifoorumeille keskustelemaan näistä kotiäiti jutuista. Ja muista samalla, että jokainen, joka vastustaa itseään feministeiksi kutsuvia ihmisiä, vastustaa myös naisten ihmisioikeuksia.
Kyllä minä ainakin feministinä ajattelen, että naisen ja miehen kuuluu saada hoitaa lapsensa hyvin ilman että hän joutuu vetämään itsensä äärirajoille ja ilman, että hänen työmahdollisuutensa tyrehtyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut kotiäitinä vielä siinäkin vaiheessa, kun lapset olivat lukiolaisia, sen jälkeen nimitin itseäni kotirouvaksi.
Olen hyvin koulutettu, mutta en uraorientoitunut, mitä taas mieheni on aina ollut. Meidän perheellemme paras mahdollinen ratkaisu on ollut se, että minä hoidan kaikki "siviilielämään" kuuluvat hommat; lapset, kodin, sairastelut, kaupassakäynnit jne. ja mies on luonut täysillä uraa. Se on johtanut siihen, että olemme erittäin hyvin toimeentulevia.
Päivääkään en ole katunut, olihan se aivan ihanaa, kun ei tarvinnut unisia lapsia raahata aamulla päivähoitoon ja illalla väsyneinä kotiin, koululaiset sai rauhassa saatella koulupäivään ja odottaa välipalan kanssa kotona koulupäivän päätteeksi. Lukiolaisetkin vielä arvostivat sitä, että joku oli kuuntelemassa, jos asiaa oli. Eikä heidänkään tarvinnut aamulla lähteä kouluun jonkun muorokulhollisen turvin, vaan aina oli kunnollinen, terveellinen aamiainen.
Minä en asiasta löydä mitään negatiivista, koska minullahan oli omaa aikaa vaikka kuinka päivisin harrastuksille ja itseni sivistämiselle, riittävästi samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa tavata päivisinkin. Itsestään selvää on, että koska tämä oli yhteinen päätöksemme, on taloudellinen tilanteeni turvattu paremmin kuin hyvin myös avioeron tai miehen kuoleman varalta. Privaatisti maksettu eläkkeeni on jo nyt paljon ennen eläkeikää huomattavasti parempi kuin keskivertosuomalaisen, ja sitä kertyy koko ajan lisää.
Minusta tämä koko keskustelu on absurdi tilanteessa, jossa jokaisesta syntyvästä suomalaislapsesta tulisi olla pelkästään kiitollinen. Mistään kohtaa ei ole hyvä hankaloittaa perheiden elämää, jos ylipäätään suomalaisuuden olemassa olo koetaan jotenkin arvokkaaksi.
Olet siis kotiäiti, virkaäiti, osa-aikatyössä käyvä äiti ... ja sama isille, hieno juttu, toivottavasti jaksatte.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monella miehellä on niin hyvä palkka, että sillä elättää koko perheen? Ongelmia tulee heti, jos pari eroaa. Neli-viisikymppinen, jolla ei ole työkokemusta ja koulutuskin on vanhentunut, ei ole kovin haluttu työmarkkinoilla. Siinä on pitkät köyhät vuodet edessä, jos kotona olleella ei ole mitään sijoituksia. Ennen naimisissa pysyttiin vaikka hampaat irvessä toista inhoten kuolemaan asti, kun ero ei ollut vaihtoehto.
Aika monella miehellä on niin hyvä palkka. Ei tietysti kaikilla, mutta aika usein kyse on vaan siitä, millaisen elintason perhe haluaa. Oma mieheni on kyllä hyväpalkkainen ja minä kotona, mutta toisaalta hyvätuloisella on mahtavat verotkin, joten käteen ei jää mitään mahtisummaa ja me pystymme jopa säästämään. Monesti kyse on arvovalinnoista ja jos haluaa käydä töissä (siksi että siellä voi olla kivaakin) tai haluaa, että lapset harrastavat kalliisti, halutaan matkailla tms. niin sitten pitäisi sanoa se rehellisesti ja suoraan, ei hymistellä, että "ei ole varaa olla kotona, vaikka niiiiin haluaisin". Ihmiset voivat valita eri tavoilla ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Nr. 33 jatkaa: olen sitten poikkeus ja varmaankin myös perheemme on poikkeus. Meidän lapsistamme on kasvanut onnellisia ja tasapainoisia aikuisia, enkä usko, että he ovat kokeneet perhe-elämäämme raskaaksi, koska vielä nyt nuorina aikuisinakin mielellään viettävät kumppaneidensa kanssa toisinaan koko kesälomansa meidän kanssamme matkustellen ympäri maailmaa.
Eikä elämäni päämäärä ole ollut olla vain äiti, vaan pitää huolta tasapainoisesta ja onnellisesta perhe-elämästä siten, että kaikki voivat hyvin, itseni mukaanlukien. Ja kuten kirjoitin, aikani on riittänyt itseni kehittämiseen. Kuinka moni teistä "työäideistä" esimerkiksi puhuu 6 eri kieltä, jotka on opiskellut vapaa-aikanaan? Ja niillä kielillä on todellakin ollut käyttöä, mutta se on jo toinen aihe.
Ongelma on se, että kotona olevalle ei kartu eläkettä, tuloja eikä työkokemusta. Jos toimeentulo olisi oikeasti turvattu, vaikka puoliso jättäisi/kuolisi/joutuisi työkyvyttömäksi, kotiäitiys tai -isyys olisi hyvä juttu. Omasta palkasta ei vaan kannata luopua, vaikka kotona oleva vanhempi olisi muuten hyvä juttu.
Oma valinta,rohkea sellainen!Itse en olisi uskaltanut eikä kyllä pääkään olisi kestänyt.Taloudellinen itsemurhahan se on
Vierailija kirjoitti:
Mua ihmetyttää kotiäideissä se tapa elää ja hengittää lapsen vuoksi. Harvoin näillä pitkään himassa olevilla on muuta elämää kun kodin pyörittäminen ja viikottainen bodypumppi. En ymmärrä sitä, että elämän päämäärä on olla äiti. Lapset on vain lainassa ja parisuhteessakin voi käydä mitä vaan. Minä sitten työkseni siivoan sitä sotkua, kun nelikymppiseltä on pohja kadonnut elämästä, mies villityksessä ja lapset isoja. Se on sitäpaitsi todella radkasta lapsellekin kun tulee siihen ikään, että ymmärtää olevansa äitinsä syy hengittää.
Monen naisen elämän päämäärä ja tärkein homma on olla äiti. Se ei suinkaan tarkoita etteikö osaisi päästää lapsista irti kun sen aika koittaa. Yleensä se tapahtuu kuitenkin ihan luonnollisesti, pikkuhiljaa, lasten kasvaessa. Ja nykyään kuka tahansa voi kehittää itseään vielä 40 tai 50-vuotiaana. Eihän se ole nykyään vielä ikä eikä mitään! Monet vaihtaa tuossa iässä suuntaa vaikka olisivat koko ikänsä tehneet pelkästään sitä yhtä ja samaa palkkatyötä.
Sinä siivoat sotkut... ohhoh. Onpas jaloa...
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on se, että kotona olevalle ei kartu eläkettä, tuloja eikä työkokemusta. Jos toimeentulo olisi oikeasti turvattu, vaikka puoliso jättäisi/kuolisi/joutuisi työkyvyttömäksi, kotiäitiys tai -isyys olisi hyvä juttu. Omasta palkasta ei vaan kannata luopua, vaikka kotona oleva vanhempi olisi muuten hyvä juttu.
Eläke ei ole enää mikään porkkana mistä mielestäni hirveästi enää kannattaa puhua. Niinkuin sanottu, tämän päivän kolmekymppiset pääsee eläkkeelle 70-vuotiaina. Varsinainen vitsi. Ja vaikka olisit koko elämäsi töissä niin kertyvät eläkkeet on monelle mitättömiä. Työkokemuskaan ei nykyään näytä merkitsevän mitään, sen verran tiuhaan tahtiin ne viiskymppiset on työpaikoilta ulos potkittu. Kehittää pitää itseään ihan jokaisen, olit sitten töissä tai kotiäiti.
No on se kotiäitikin vapaa menemään töihin halutessaan.