Lue keskustelun säännöt.
Tulottomien määrä on yli kaksinkertaistunut Suomessa viidessä vuodessa ~ tulottomia jo 47 000 taloutta
06.09.2017 |
Pelkällä toimeentulotuella ja mahdollisella asumistuella.
Kommentit (241)
Syitä voi olla monia. Itse tipahdin tulottomaksi, kun olin aloittanut avoimessa polkuopinnot ja jäinkin työttömäksi. En saanut työttömyysetuutta, koska opintoni katsottiin kokoaikaisiksi ja koska ne eivät olleet tutkintoon johtavia, niin en saanut opintotukeakaan. En viitsinyt jättää maksettuja ja aloitettuja opintoja keskenkään. Onneksi sain lopulta polkuopinnot valmiiksi ja pääsin tutkinto-opiskelijaksi ja siihen sivuun myös osa-aikatyön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomioikaa että kahden aikuisen ja lapsen perusosa on n. 1400. Se pitää jäädä asumisen, terveydenhuollon jne jälkeen. Lisäksi esimerkiksi lastensuojelun asiakkaat saa helposti harkinnanvaraista harrastusrahaa.
Ei ole muuten mitään laissa turvattua perusosaa, jonka on jäätävä käteen muiden menojen jälkeen. Kaikille perheenjäsenille per nenä luetaan perusosa kuukauden menoksi. Käteen saattaa laskelman jälkeen jäädä myös 0,20 €. Tulojen ja menojen erotus. Tosin silloin jo voi saada sähköisen maksusitoumuksen reseptilääkkeisiin. Kannattaa lukea läpi se toimeentulotukilaki.
Täydentävää/ ehkäisevää toimeentulotukea voi tosin saada kunnasta, kuten sanoit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En elä toimeentulotuella, vaan sillä työttömyyskorvauksella. Kerronpa jotain elämästäni. Ei todellakaan kannnata kadehtia:
- Alkukuusta on rahaa ruokaan, kun tuet tulevat viimein tilille. Ensin kuitenkin pitää maksaa vuokra ja laskut. Sen jälkeen tilille jäävä summa on pari sataa euroa.
- Ruokakaupassa täytyy joka ikinen kerta miettiä tarkkaan mitä ostaa. Rahaa on vielä tässä vaiheessa, mutta entä jos puhelin menee rikki, tuleekin käyntiä terveyskeskukseen tms. siihenkin pitäisi olla rahaa. Täytyy siis jättää alkoholit ja herkut ostamatta. Joka ikinen kerta.
- Kaveri pyytää kaupungille. Voin kyllä nähdä häntä, mutta ei olisi varaa kahviin. Jos ostan kahvin, se on heti pois ruoasta. Ihan sama, vaikka ostankin sitä perus kahvia, joka maksaa kolme euroa. Kolmella eurolla saan tehtyä jo kunnon ruoan. Kahvilakäynti jää väliin ja hävettää.
- En ole päässyt kavereiden kanssa kahville, leffaan, keikalle tai yhtään mihinkään. Muut pitävät hauskaa. Minulla ei ole siihen varaa.
- Koska en käy töissä ja ei ole varaa harrastuksiin, ystäväpiiri kapenee. Muut menevät elämässä eteenpäin.
- Kaikki ne asiat mistä unelmoin, maksavat. En pääse ulkomaille, ei ole varaa käydä tanssiharrastuksessa tai kohentaa kuntoa kuntosalilla. Toisinaan repäisen ja ostan itselleni jotain pientä mukavaa tai käyn uimahallissa. Tulee heti huono omatunto ja ahdistaa kun tietää, että se on nyt pois ruokarahoista.
- Minut leimataan laiskaksi, koska en käy töissä. Mielenterveys alkaa rakoilla. Tunnen itseni arvottomaksi. En saa kumppania.
Listaa voisi vielä jatkaa. Vieläkö joku kadehtii?
Miksi et opiskele tai mene töihin?
Luulen, että provoat mutta vastaan silti: Takana siis lukio ja ammattikorkeakoulu. Tein oman alan hommia viimeisenä opiskeluvuotena, mutta firmasta irtisanottiin väkeä ja sen jälkeen en ole enää löytänyt töitä. Lukisin itselleni uuden ammatin, mutta tukikuukaudet on käytetty loppuun. Opintolainaa en uskaltaisi ottaa, koska pelkään etten saisi taaskaan töitä. Tilanne on surkea.
Selityksiä löytyy aina. Valitettavasti selittelijä ei ole mikään ammatti, sillä jos olisi Suomen työttömyysongelma hetkessä poissa näkyvistä.
Aikuisopintoihin saa vaikka mitä tukia ja opintolainan käyttämättömyys pitäisi mielestäni olla syy opiskelupaikan eväämiselle, sillä se osoittaa niin perusteellista ymmärtämättömyyttä taloudesta, että ennuste loppuelämästä ei ole kummoinen. Muutenkin aina pitää ottaa riskejä, jos aikoo saavuttaa jotain. Ei voi olettaa, että yhden epäonnistumisen jälkeen voi jäädä itsesääliin makaamaan ja odottaa yhteiskunnan auttavan kuopasta ylös.
Ei sinullakaan hyvin mene, kun pitää tulla lyömään lyötyä. Ehkä palstalla provoamisen sijaan sun kannattaisi keskittyä siihen, miksi puhut noin töykeästi ihmisille ja sinulla ei ole pätkääkään empatiakykyä tai tietoa siitä, mikä ongelma työttömyys on nykysuomessa. Googleta vähän tilastoja tarjolla olevista työpaikoista ja työttömien määrästä. Käytä aikasi provoamisen sijaan vaikka sen pohdiskeluun, miten saisimme Suomeen lisää työpaikkoja. Luulen kyllä, että jatkat provoamistasi. Minä lähden lenkille, kun on niin kaunis ilman. Siitä ei ainakaan toistaiseksi tarvitse maksaa.
Yksilötasolla työttömyys on aina (poislukien sairaudet) oma vika. Varsinkin Suomessa yksilöllä on kaikki mahdollisuudet muokata työuraansa ja tulevaisuuttaan, jos nykyinen tilanne ei miellytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tt laskurin mukaan kahden aikuisen ja kahden lapsen talous ilman mitään tuloja, säästöjä, osakkeita, asuntoa jne saisi 1400 euroa kuussa. Jos siis puolison kanssa tienaa 2800 euroa kuten aiempi kommentoija niin kyllä, töissä kannattaa käydä.
Ai 1400e/ kk kaikkeen? Enpä usko. Kyllä siihen tulee päälle asumistuet, harkinnanvaraiset tuet, lapsilisät tms.
Senhän voi kukin laskea itse ja pistää hakemuksen menemään, ottaen huomioon siis mahdollisen varallisuuden. Laskuri on suuntaa-antava ja itse olen aina saanut paljon vähemmän kuin laskurin mukaan.
Eipä näillä tuloilla kummollista varallisuutta ole ehtinyt kerätä. Ja kyllä saan mielestäni pahastua siitä että kokopäivätöistä kaksi ihmistä tienaa hikisen 400e enemmän, kuin mitä kaksi kotona makaavaa saa tekemättä yhtään mitään. Pieni-/ keskituloinen ensin verotetaan kuivaksi ja sen jälkeen saat maksaa suhteessa palkkaan aika paljon esim. hoitomaksuja, jotka syö sen lopun mitä jäi viivan päälle.
Niin tyypillistä suomalaista. Pienituloinen kadehtii vielä pienituloisempaa, jonka tulevaisuudennäkymätkin ovat paljon heikommat. Anna kun arvaan, äänestätkin varmaan Kokoomusta tai Kepua...voi jestas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tt laskurin mukaan kahden aikuisen ja kahden lapsen talous ilman mitään tuloja, säästöjä, osakkeita, asuntoa jne saisi 1400 euroa kuussa. Jos siis puolison kanssa tienaa 2800 euroa kuten aiempi kommentoija niin kyllä, töissä kannattaa käydä.
Tähän tuskin lasketaan lapsilisiä ja sossun maksamia lääke-, harraste- yms. kuluja.
Tavallinen lapsi tuskin tarvitsee monien satojen eurojen edestä lääkkeitä kuukaudessa? Harrasteista en tiedä mutta mitä itse olen sossun kanssa asioinut niin nihkeästi sieltä mitään ylimääräistä saa.
Äläpä. Mitkä ihmeen lääkäri- ja harrastemaksut? Saako niistä itselle mitään? Ei! Lääkäri- ja lääkekulut menee juuri niihin kuluihin. Ja sinä työssäkäyvä ääliö saat ne samat kulut todella edullisesti valtiossamme. Jos koet epäreiluutta, niin Heittäydy sinäkin työttömäksi, äläkä valita!
Suurin osa täällä valittavista ei ole työtöntä päivää nähnytkään. En ymmärrä mitä nuo "tonnin kuukausitulot" ovat. Joo, jos vuokra on kallis, niin asumistukea ja työttömyystukea saa lähemmäs tonnin, mutta mitä sitten?? Siitä menee puolet asumiseen. Jokaiselle suomalaiselle kuuluu kuussa 480€ vuokran jälkeen. Jos tämä on mielestäsi liikaa, niin tee lakialoite eduskuntaan. Tuosta summasta työtön maksaa: kännykät ja bussiliput ja vesimaksut ja ihan kaiken mitä pystyt kuvittelemaan. Se ei ole paljon, kun joku laite hajoaa, ja ne yleensä hajoavat samaan aikaan.
Mut eikös sieltä sossusta saa laitteet? Kyllä sieltä varmaan jotai liikenee, kun tarpeeksi kerjää. Ystäväni ei saanut edes passia vuoden sosiaalituella oltuaan. Ja se nyt sentään on aikalailla kansalaisoikeuskapine, ja työttömälle kallis.
Onko hienoa, kun sosiaalituilla elävä joutuu kerjäämään jokaikiseen ylimääräiseen menoon rahaa joltain ulkopuolisesta? Mielestäni ei, se olisi tosi stressaavaa. Jos joku haluaa vuodesta toiseen kerjätä rahaa valtiolta ja pitää tää mielekkäänä elämänä, niin SENKUN! Itse en siihen kykenisi.
Jos sinulla, työssäkäyvällä, jää omaa rahaa vähemmän kuin 480€ kuussa vuokran, pari kertaa vuodessa maksettavan pakollisen vakuutuksen, vesi- ja sähkömaksun jälkeen, niin kyseessä ovat valitettavasti omat valintasi. Miksi et jää tukien varaan, jos saisit enemmän rahaa??? Ainiin, et pysty vähentämään asuntovelkaa, eläkettä ei kerry, mitään ei kerry säätöön. Et pysty pitämään autoa, koska et saa. Siksi et heittäydy työttömäksi.
Nyt, mieti vielä onko oikeasti elämäsi väärttiä olla työttömyys/toimeentulotuella?
En ymmärrä miksi ihmiset ovat kateellisia tukien varassa eläville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avoliitossa olevien perusosa on 405e. Sellaisilla tuloilla ei juhlita...
Miten voidaan sanoa, että on tuloton, jos saa kuitenkin toimeentulotukea ja asumistukea? Eikö tässä maassa kuitenkin ole paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät saa yhtään mitään tukea? Ei ehkä kokonaisia perheitä, mutta puolisoita, jotka ovat ilman tuloja.
Minä olen nuorena ollut ilman tuloja tilanteessa, jossa opinnot eivät edenneet enkä saanut enää opintotukea. Lopulta äiti patisti minut sossuun ja sain sieltä toimeentulotukea pariksi kuukaudeksi. Minulta kysyttiin, onko minulla asumiskulujen lisäksi jotain erityisiä hankintoja, joita pitäisi tehdä. Kerroin että minua hävettää kun kengänpohjat ovat halki eikä ole ollut varaa ostaa kenkiä. Virkailija pahoitteli, että sellaiseen ei myönnetä tukea erikseen, vaan ne kengät pitää maksaa perusosasta. Tätä vähän harmittelin - kunnes minulle järkytyksekseni selvisi kuinka paljon rahaa saan. Se oli aivan tolkuton summa, tunsin itseni melkein äkkirikkaaksi.
Myöhemmin en ole ollut kokonaan ilman tuloja, mutta useampi vuosi on mennyt pelkän lapsilisän voimalla. Aiemmin ansiopäivärahan jälkeistä työmarkkinatukea ei saanut, jos puoliso oli töissä ja sai kohtuullista palkkaa. Muutama vuosi meni miehen elättinä siinä kuviossa. Sitten kun lähdin opiskelemaan paremman työllistymisen toivossa, olin taas kolme vuotta pelkän lapsilisän varassa. Onneksi opintojen jälkeen laki oli muuttunut ja nyt saan vähintään työmarkkinatukea sen lapsilisän lisäksi.
Enkä tarkoitakaan, että yhteiskunnan pitäisi kaikki elättää. Mutta on monia tilanteita, joissa voi joutua kokonaan tulottomaksi. Eräskin tuttu opettaja, joka on tehnyt jo pitkän uran, sairastui lopulta homekoulussa ja kun olet tarpeeksi pitkään ollut sairaslomalla, et saa enää sairaspäivärahaakaan. Se on kova pala ihmiselle, joka on tottunut elättämään itsensä ja verotuloillaan tukemaan niitä, jotka eivät siihen pysty. Että pitkän uran jälkeen putoaa mustaan aukkoon, jossa ei saa yhteiskunnalta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvapaikanhakijoita ei varmaan lasketa talouksiksi vaan vasta he jotka ovat saaneet myönteisen päätöksen ja asuvat omillaan. Lisäävät tulottomien talouksien määrää tilastoissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan sanoa, että on tuloton, jos saa kuitenkin toimeentulotukea ja asumistukea? Eikö tässä maassa kuitenkin ole paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät saa yhtään mitään tukea? Ei ehkä kokonaisia perheitä, mutta puolisoita, jotka ovat ilman tuloja.
Minä olen nuorena ollut ilman tuloja tilanteessa, jossa opinnot eivät edenneet enkä saanut enää opintotukea. Lopulta äiti patisti minut sossuun ja sain sieltä toimeentulotukea pariksi kuukaudeksi. Minulta kysyttiin, onko minulla asumiskulujen lisäksi jotain erityisiä hankintoja, joita pitäisi tehdä. Kerroin että minua hävettää kun kengänpohjat ovat halki eikä ole ollut varaa ostaa kenkiä. Virkailija pahoitteli, että sellaiseen ei myönnetä tukea erikseen, vaan ne kengät pitää maksaa perusosasta. Tätä vähän harmittelin - kunnes minulle järkytyksekseni selvisi kuinka paljon rahaa saan. Se oli aivan tolkuton summa, tunsin itseni melkein äkkirikkaaksi.
Myöhemmin en ole ollut kokonaan ilman tuloja, mutta useampi vuosi on mennyt pelkän lapsilisän voimalla. Aiemmin ansiopäivärahan jälkeistä työmarkkinatukea ei saanut, jos puoliso oli töissä ja sai kohtuullista palkkaa. Muutama vuosi meni miehen elättinä siinä kuviossa. Sitten kun lähdin opiskelemaan paremman työllistymisen toivossa, olin taas kolme vuotta pelkän lapsilisän varassa. Onneksi opintojen jälkeen laki oli muuttunut ja nyt saan vähintään työmarkkinatukea sen lapsilisän lisäksi.
Enkä tarkoitakaan, että yhteiskunnan pitäisi kaikki elättää. Mutta on monia tilanteita, joissa voi joutua kokonaan tulottomaksi. Eräskin tuttu opettaja, joka on tehnyt jo pitkän uran, sairastui lopulta homekoulussa ja kun olet tarpeeksi pitkään ollut sairaslomalla, et saa enää sairaspäivärahaakaan. Se on kova pala ihmiselle, joka on tottunut elättämään itsensä ja verotuloillaan tukemaan niitä, jotka eivät siihen pysty. Että pitkän uran jälkeen putoaa mustaan aukkoon, jossa ei saa yhteiskunnalta yhtään mitään.
Työttömyystukea saa käsittääkseni kaikki, en minäkään ole oikeasti työkykyinen mutta sitä varten on kaikenlaista puolipäiväpajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voidaan sanoa, että on tuloton, jos saa kuitenkin toimeentulotukea ja asumistukea? Eikö tässä maassa kuitenkin ole paljon sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät saa yhtään mitään tukea? Ei ehkä kokonaisia perheitä, mutta puolisoita, jotka ovat ilman tuloja.
Minä olen nuorena ollut ilman tuloja tilanteessa, jossa opinnot eivät edenneet enkä saanut enää opintotukea. Lopulta äiti patisti minut sossuun ja sain sieltä toimeentulotukea pariksi kuukaudeksi. Minulta kysyttiin, onko minulla asumiskulujen lisäksi jotain erityisiä hankintoja, joita pitäisi tehdä. Kerroin että minua hävettää kun kengänpohjat ovat halki eikä ole ollut varaa ostaa kenkiä. Virkailija pahoitteli, että sellaiseen ei myönnetä tukea erikseen, vaan ne kengät pitää maksaa perusosasta. Tätä vähän harmittelin - kunnes minulle järkytyksekseni selvisi kuinka paljon rahaa saan. Se oli aivan tolkuton summa, tunsin itseni melkein äkkirikkaaksi.
Myöhemmin en ole ollut kokonaan ilman tuloja, mutta useampi vuosi on mennyt pelkän lapsilisän voimalla. Aiemmin ansiopäivärahan jälkeistä työmarkkinatukea ei saanut, jos puoliso oli töissä ja sai kohtuullista palkkaa. Muutama vuosi meni miehen elättinä siinä kuviossa. Sitten kun lähdin opiskelemaan paremman työllistymisen toivossa, olin taas kolme vuotta pelkän lapsilisän varassa. Onneksi opintojen jälkeen laki oli muuttunut ja nyt saan vähintään työmarkkinatukea sen lapsilisän lisäksi.
Enkä tarkoitakaan, että yhteiskunnan pitäisi kaikki elättää. Mutta on monia tilanteita, joissa voi joutua kokonaan tulottomaksi. Eräskin tuttu opettaja, joka on tehnyt jo pitkän uran, sairastui lopulta homekoulussa ja kun olet tarpeeksi pitkään ollut sairaslomalla, et saa enää sairaspäivärahaakaan. Se on kova pala ihmiselle, joka on tottunut elättämään itsensä ja verotuloillaan tukemaan niitä, jotka eivät siihen pysty. Että pitkän uran jälkeen putoaa mustaan aukkoon, jossa ei saa yhteiskunnalta yhtään mitään.
Tulottomat elävät tietenkin jonkun toisen kustannuksella. Oli se toinen sitten puoliso tai äiti. Itse tunnen yhden tulottoman. Ikää 30 vee, asuu äidin kanssa ja ei aikomustakaan töihin, minkä vuoksi ei ole työkkärissä. Äiti jopa osti tälle talon, että itsenäistyisi, mutta eipähän tietenkään lihapatojen vierestä sinne muuta,
Vierailija kirjoitti:
Eihän se näin mene, vaan jonkin verran saa asumistukea myös omistusasuntoon, esim 80 euroa, joku omistusasuja tietänee mikä on maksimi. Toimeentulotukea ei saa penniäkään jos on mitään säästöjä tai omaisuutta.
Minä olen tutkinut asumistukea, kun mietitään lapsen opiskeluasuntokuviota. Vuokra-asuntoon voi sinkku saada 406€/kk ja omistusasuntoon jotain alta 360€ jos muistan oikein. Omistusasunnon kohdalla huomioidaan yhtiövastikkeen lisäksi myös rahoitusvastike, eli sillä asumistuella pääsee periaatteessa lyhentämään myös yhtiölainaa. Asuntolainan koroista huomioidaan 73% eli jos sattuu jäämään tavallisesta omistusasunnosta työttömäksi, niin asumistuki jeesaa kyllä ihan kivasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan itse olla tuossa tilastossa, vaikka saan osa-aikatyöstä palkkaa. Asuminen on nykyään niin kallista, että monet joutuvat hakemaan toimeentulotukea sen takia.
Olemme työttömän mieheni kanssa todella niin surkeassa tilanteessa, että palkkani jälkeenkin saamme monena kuukautena tt-tukea. Asumistuki ei kata puoltakaan vuokrasta. Pieni palkka ei auta mitään silloin, kun sähkö- tai vesilasku saapuu. Jos satunkin tienaamaan enemmän, otetaan se työmarkkinatuesta pois (soviteltu päiväraha). Eli ensin otetaan työmarkkinatuesta pois, mutta joudumme hakemaan kuitenkin edelleen toimeentulotukea, jossa erotus saadaan takaisin. Ja jos satun tienaamaan oikeasti hieman enemmän, menee se "plussa" suoraan miehen fysioterapiaan ja lääkkeisiin, jotka yleensä maksetaan toimeentulotukiasiakkaille.
Kyllä tässä yritetään töitä löytää, sillä tämä kitkuttaminen on syvältä! Voisin itsekin lopettaa tuon työni, sillä se ei hyödytä meitä euroakaan. Mutta jatkan silti, koska haluan kokopäivätyöhön. Kotona lojuminen ottaa mielenterveyden ja parisuhteen koetukselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tt laskurin mukaan kahden aikuisen ja kahden lapsen talous ilman mitään tuloja, säästöjä, osakkeita, asuntoa jne saisi 1400 euroa kuussa. Jos siis puolison kanssa tienaa 2800 euroa kuten aiempi kommentoija niin kyllä, töissä kannattaa käydä.
Ai 1400e/ kk kaikkeen? Enpä usko. Kyllä siihen tulee päälle asumistuet, harkinnanvaraiset tuet, lapsilisät tms.
Senhän voi kukin laskea itse ja pistää hakemuksen menemään, ottaen huomioon siis mahdollisen varallisuuden. Laskuri on suuntaa-antava ja itse olen aina saanut paljon vähemmän kuin laskurin mukaan.
Eipä näillä tuloilla kummollista varallisuutta ole ehtinyt kerätä. Ja kyllä saan mielestäni pahastua siitä että kokopäivätöistä kaksi ihmistä tienaa hikisen 400e enemmän, kuin mitä kaksi kotona makaavaa saa tekemättä yhtään mitään. Pieni-/ keskituloinen ensin verotetaan kuivaksi ja sen jälkeen saat maksaa suhteessa palkkaan aika paljon esim. hoitomaksuja, jotka syö sen lopun mitä jäi viivan päälle.
Niin tyypillistä suomalaista. Pienituloinen kadehtii vielä pienituloisempaa, jonka tulevaisuudennäkymätkin ovat paljon heikommat. Anna kun arvaan, äänestätkin varmaan Kokoomusta tai Kepua...voi jestas.
Väärin ja väärin. Antaa olla kun ei täällä näköjään muuhun kyetä kuin uhriutumiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että provoat mutta vastaan silti: Takana siis lukio ja ammattikorkeakoulu. Tein oman alan hommia viimeisenä opiskeluvuotena, mutta firmasta irtisanottiin väkeä ja sen jälkeen en ole enää löytänyt töitä. Lukisin itselleni uuden ammatin, mutta tukikuukaudet on käytetty loppuun. Opintolainaa en uskaltaisi ottaa, koska pelkään etten saisi taaskaan töitä. Tilanne on surkea.
Minulla sama tilanne sillä erotuksella, että olen sinua reippaasti vanhempi. Opiskelin aikuisella iällä AMK-tutkinnon paremman työllistymisen toivossa. Olin valmistuessani 42-vuotias. Opinnot menivät loistavasti (keskiarvo 4,7/5), mutta töihin en päässyt. Kolme vuotta opiskelin ilman tukia, olin iloinen että sain edes 1,5 vuoden ajaksi opintorahan, kun nuoruuden opinnoista oli tukikuukausia jäänyt käyttämättä. Mutta ei puhettakaan, että lähtisin enää uudestaan opiskelemaan ilman tukia moneksi vuodeksi.
Vaikka tämä oma tilanne toki surettaa, niin vielä enemmän surettaa nuorien aikuisten puolesta, jotka ovat samassa tilanteessa. Minulla on kuitenkin asunto jo aikalailla maksettu ja lapsi jo melkein pesästä ulkona. Mitä sen väliä, jos en löydäkään töitä? Mutta on surullista, jos nuoret aikuiset eivät pääse rakentamaan elämäänsä - ostamaan kotia ja perustamaan perhettä :-(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, että provoat mutta vastaan silti: Takana siis lukio ja ammattikorkeakoulu. Tein oman alan hommia viimeisenä opiskeluvuotena, mutta firmasta irtisanottiin väkeä ja sen jälkeen en ole enää löytänyt töitä. Lukisin itselleni uuden ammatin, mutta tukikuukaudet on käytetty loppuun. Opintolainaa en uskaltaisi ottaa, koska pelkään etten saisi taaskaan töitä. Tilanne on surkea.
Minulla sama tilanne sillä erotuksella, että olen sinua reippaasti vanhempi. Opiskelin aikuisella iällä AMK-tutkinnon paremman työllistymisen toivossa. Olin valmistuessani 42-vuotias. Opinnot menivät loistavasti (keskiarvo 4,7/5), mutta töihin en päässyt. Kolme vuotta opiskelin ilman tukia, olin iloinen että sain edes 1,5 vuoden ajaksi opintorahan, kun nuoruuden opinnoista oli tukikuukausia jäänyt käyttämättä. Mutta ei puhettakaan, että lähtisin enää uudestaan opiskelemaan ilman tukia moneksi vuodeksi.
Vaikka tämä oma tilanne toki surettaa, niin vielä enemmän surettaa nuorien aikuisten puolesta, jotka ovat samassa tilanteessa. Minulla on kuitenkin asunto jo aikalailla maksettu ja lapsi jo melkein pesästä ulkona. Mitä sen väliä, jos en löydäkään töitä? Mutta on surullista, jos nuoret aikuiset eivät pääse rakentamaan elämäänsä - ostamaan kotia ja perustamaan perhettä :-(
Mille alalle opiskelit? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska melko sama tilanne minulla. Olen miettinyt, että pitäisikö lähteä ulkomaille työnhakuun. Suomen työllisyystilanne on todella syvältä.
138: miten voit kirjoittaa että töihin et päässyt? Siis lopullisesti. Aina voi jatkaa hakemista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän se näin mene, vaan jonkin verran saa asumistukea myös omistusasuntoon, esim 80 euroa, joku omistusasuja tietänee mikä on maksimi. Toimeentulotukea ei saa penniäkään jos on mitään säästöjä tai omaisuutta.
Minä olen tutkinut asumistukea, kun mietitään lapsen opiskeluasuntokuviota. Vuokra-asuntoon voi sinkku saada 406€/kk ja omistusasuntoon jotain alta 360€ jos muistan oikein. Omistusasunnon kohdalla huomioidaan yhtiövastikkeen lisäksi myös rahoitusvastike, eli sillä asumistuella pääsee periaatteessa lyhentämään myös yhtiölainaa. Asuntolainan koroista huomioidaan 73% eli jos sattuu jäämään tavallisesta omistusasunnosta työttömäksi, niin asumistuki jeesaa kyllä ihan kivasti.
Niin, no jos asumistukea saa max 390 kuten täällä ja yksiön vuokra on vaikka 550 kuten täällä keskimäärin ja muut tulot 500 euroa niin vuokran jälkeen kaikkiin muihin laskuihin, ruokaan, vesimaksuun jne jää 340 e per kk mikä ei ole kovinkaan paljon minun mielestäni ainakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mille alalle opiskelit? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska melko sama tilanne minulla. Olen miettinyt, että pitäisikö lähteä ulkomaille työnhakuun. Suomen työllisyystilanne on todella syvältä.
Tradenomi, finanssi- ja talousasiantuntijan koulutusohjelma. Lähinnä siis rahoitusta opiskeltiin. Ne nuoremmat pääsivät kyllä aika kivasti töihin, saivat kesätyöpaikat ja osa-aikatyötä sen jälkeen. En tajunnut opintojen aikana miten tärkeää se oman alan työkokemus on, kuvittelin että substanssiosaamisella olisi jotain virkaa. Ja ehkä en vaan osannut oikealla tavalla markkinoida/myydä omaa osaamistani, olen sellainen asiallinen ja asiantunteva introvertti, en mitenkään säpsäkän näköinen, energinen ja aurinkoinen, mitä nykyisin työmarkkinoilla vaaditaan.
Nuorten kannattaa ehdottomasti harkita myös ulkomaita. Minä en voi käytännössä harkita edes muuttoa Suomen sisällä kun asunto Helsingissä on kuitenkin maksettava. Ja jotenkin ajattelen, että jos Helsingistä ei löydy töitä niin vielä nihkeämpää se on muualla.
Vierailija kirjoitti:
138: miten voit kirjoittaa että töihin et päässyt? Siis lopullisesti. Aina voi jatkaa hakemista...
Tässä tulee kohta 5 vuotta täyteen siitä kun valmistuin. Olen päässyt puoleksi vuodeksi palkkatukitöihin ja sitten yli 4kk pätkä osa-aikaisena. Koulusihteerin hommia kumpikin, kaukana rahoituksesta. (Ja kun tuon 4kk:n pätkän jälkeen sama homma tuli hakuun, siihen valittiin maisteri. 14,5h viikossa, 820€ kuussa ja maisteri nappasi tämän loistavan työpaikan.) Osa koulussa opitusta on jo autuaasti unohtunut ja alkaa itselläkin olla jo vähän hakusessa, mitä enää osaan ja mihin työhön voisin kelvata. Ja mihin suuntaan pitäisi seuraavaksi yrittää. Tuntuu että olen aika hukassa tämän oman tilanteeni kanssa.
Tuo palkkatukipaikkakin oli seurausta henkilökohtaisesta työnhakuvalmennuksesta, johon pääsin oltuani 2 vuotta työtön. Olin jo silloin (ja taas) siinä pisteessä, että työpaikkojen hakeminen on minulle vaikeaa, koska mitään luottoa omaan osaamiseen ja valituksi tulemiseen ei ole. Pitkä työttömyys tekee sen, että ammatillinen itseluottamus tuhoutuu täysin ja kokee, ettei kelpaa enää minnekään - kun ei tähänkään asti ole kelvannut. Muutamia tuotannollisiakin töitä olen yrittänyt hakea aiemman kokemukseni perusteella, mutta niissäkään en ole päässyt edes haastatteluun. Vaikeahan se on saada työnantaja uskomaan, että oikeasti viihdyn myös teollisissa hommissa, vaikka kävin tässä välissä opiskelemassa rahoituksen AMK-tutkinnon. Kyllä ne enemmin ottaa jonkun amiksen sinne hihnalle.
Ei sinullakaan hyvin mene, kun pitää tulla lyömään lyötyä. Ehkä palstalla provoamisen sijaan sun kannattaisi keskittyä siihen, miksi puhut noin töykeästi ihmisille ja sinulla ei ole pätkääkään empatiakykyä tai tietoa siitä, mikä ongelma työttömyys on nykysuomessa. Googleta vähän tilastoja tarjolla olevista työpaikoista ja työttömien määrästä. Käytä aikasi provoamisen sijaan vaikka sen pohdiskeluun, miten saisimme Suomeen lisää työpaikkoja. Luulen kyllä, että jatkat provoamistasi. Minä lähden lenkille, kun on niin kaunis ilman. Siitä ei ainakaan toistaiseksi tarvitse maksaa.