Poikaystäväni jätti minut tekstiviestillä työpäivänsä aikana :D
Vajaat 5 vuotta oltiin yhdessä, ei asuttu saman katon alla. Illalla kaikki oli vielä hyvin, mutta aamulla oli laittanut "Moi" viestillä. Vastasin sitten tavalliseen tapaan, kirjoittelin viestiin niitä näitä päivästäni. Sitten tuli vastaus "olen pahoillani". En ymmärtänyt mistä oli kyse, joten kysyin onko huono päivä tai muuta vastaavaa. Vastasi, ettei voi olla kanssani enää, mutta haluaisi olla ystäviä. Ei kuulemma enempää pysty nyt juttelemaan, mutta EHKÄ voimme jutella asiasta toiste. En vastannut mitään enää, en edes yrittänyt soittaa.
En ymmärrä omaa reaktiotani, en tunne oloani edes surulliseksi. Olinko tiedostamatta odottanut tämän tulevaksi, halusinko itse eroa? Naurattaa lähinnä tuo tekstiviestillä kertominen, kikattelen täällä. Ansaitsin vain kuivan tekstiviestin. :D
Ehkä nauru loppuu, kun selviän ensijärkytyksestäni. Tai sitten totean, että kaikki meni niin kuin pitikin, ilman draamaa. Hämmentynyt olo.
Mies 29-vuotias, itse pari vuotta nuorempi.
Kommentit (43)
Kyllä sillä toinen on. Siksi ei ole mitään tuntemuksiaan kertoillut kun suhde on ollut ok mutta sitten vaan tuli toinen eikä siitä kerrota . Suhde vaan päätetään ja siitä on vaikea keskustella kun on pakko sanoa että olen pettänyt sinua muutaman ajan ja nyt vaihdan kokonaan toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sillä toinen on. Siksi ei ole mitään tuntemuksiaan kertoillut kun suhde on ollut ok mutta sitten vaan tuli toinen eikä siitä kerrota . Suhde vaan päätetään ja siitä on vaikea keskustella kun on pakko sanoa että olen pettänyt sinua muutaman ajan ja nyt vaihdan kokonaan toiseen.
Minä oon ihan just tätä samaa mieltä.
Älä nyt ala kerjäämään siltä mieheltä, että pitää keskustella ja roudailla tavaroita. Kun mies ei selvästikään ole yhteistyöhaluinen nyt, niin parasta on jäähdytellä tunteita pari viikkoa ja palata sitten asiaan.
Todella raukkamaista mieheltä, ilman muuta. Säilytä sinä sentään itsekunnioituksesi.
Nyt ehdotin itse tapaamista, jotta voidaan käydä asia läpi. Ja haluan kuulla jotain syitä tähän yllättävään eroon. Ei kuulemma ainakaan vielä ehdi. Saa kyllä tuoda tavarani tänne ja hakea omansa. Nyt alkaa olla jo surullinen ja riittämätön olo, vaikka silti pinnalla joku epäusko. Mies on aina ollut niin rehti. Tai sitten olen vain elänyt harhakuvitelmissa. Pakkohan tämän on ollut kyteä pidemmän aikaa. -Ap