Poikaystäväni jätti minut tekstiviestillä työpäivänsä aikana :D

Ai niin, ja en olisi ikinä uskonut, että hän valitsisi hoitaa homman tekstiviestillä. Jotenkin tapojensa vastaista. -Ap

No. Vaikea arvioida muiden suhdetta, mutta mikäli ette asuneet yhdessä 5 vuoden jälkeen, ette ehkä kumpikaan olleet täysin "tosissaan". Uskon, että päätös oli parempi molemmille.

Miehesi täyttää kohta 30, eli on varmasti pientä kriisin poikasta. Haluaa varmaan myös perheen.

Toivottavasti sinäkin jatkat elämääsi!

M 28

Onnea, ei aikuisen tarvitse pillastua erosta, ehkä olet alitajuisesti osannut jo odottaa tuota.

Ette ole riidelleet ja asiat jääneet auki, selvittämättömiksi?

Vierailija kirjoitti:

Ai niin, ja en olisi ikinä uskonut, että hän valitsisi hoitaa homman tekstiviestillä. Jotenkin tapojensa vastaista. -Ap

Erosta kertominen ei ole kovin helppoa, ehkä tuo oli ainoa tapa saada asia sanottua.

Jätä se sika! Eiku...

Vierailija kirjoitti:

Vajaat 5 vuotta oltiin yhdessä, ei asuttu saman katon alla. Illalla kaikki oli vielä hyvin, mutta aamulla oli laittanut "Moi" viestillä. Vastasin sitten tavalliseen tapaan, kirjoittelin viestiin niitä näitä päivästäni. Sitten tuli vastaus "olen pahoillani". En ymmärtänyt mistä oli kyse, joten kysyin onko huono päivä tai muuta vastaavaa. Vastasi, ettei voi olla kanssani enää, mutta haluaisi olla ystäviä. Ei kuulemma enempää pysty nyt juttelemaan, mutta EHKÄ voimme jutella asiasta toiste. En vastannut mitään enää, en edes yrittänyt soittaa.

En ymmärrä omaa reaktiotani, en tunne oloani edes surulliseksi. Olinko tiedostamatta odottanut tämän tulevaksi, halusinko itse eroa? Naurattaa lähinnä tuo tekstiviestillä kertominen, kikattelen täällä. Ansaitsin vain kuivan tekstiviestin. :D

Ehkä nauru loppuu, kun selviän ensijärkytyksestäni. Tai sitten totean, että kaikki meni niin kuin pitikin, ilman draamaa. Hämmentynyt olo.

Mies 29-vuotias, itse pari vuotta nuorempi.

Hävettää miehenä tuollainen toiminta. Miksi ihmiset eivät voi olla parisuhteissa yhtään suoraselkäisempiä? Tekstiviestillä jätti 5v seurustelun jälkeen, itse varmaan napsahtaisin ja tekisin jotain.

Todella surullista tämä nykysukupolvien käyttäytyminen, niin miehissä, kuin naisissakin.

Kuulostaa, ettette olleet kovin vakavissaan?

Vierailija kirjoitti:

Vajaat 5 vuotta oltiin yhdessä, ei asuttu saman katon alla. Illalla kaikki oli vielä hyvin, mutta aamulla oli laittanut "Moi" viestillä. Vastasin sitten tavalliseen tapaan, kirjoittelin viestiin niitä näitä päivästäni. Sitten tuli vastaus "olen pahoillani". En ymmärtänyt mistä oli kyse, joten kysyin onko huono päivä tai muuta vastaavaa. Vastasi, ettei voi olla kanssani enää, mutta haluaisi olla ystäviä. Ei kuulemma enempää pysty nyt juttelemaan, mutta EHKÄ voimme jutella asiasta toiste. En vastannut mitään enää, en edes yrittänyt soittaa.

En ymmärrä omaa reaktiotani, en tunne oloani edes surulliseksi. Olinko tiedostamatta odottanut tämän tulevaksi, halusinko itse eroa? Naurattaa lähinnä tuo tekstiviestillä kertominen, kikattelen täällä. Ansaitsin vain kuivan tekstiviestin. :D

Ehkä nauru loppuu, kun selviän ensijärkytyksestäni. Tai sitten totean, että kaikki meni niin kuin pitikin, ilman draamaa. Hämmentynyt olo.

Mies 29-vuotias, itse pari vuotta nuorempi.

Ai niinku että pelkästä "Moi"-viestistä olisi pitänyt ymmärtää että suhde on loppu.

Jessus, hän ei ole ilmeisesti mikään ruuneberi=)

Eräs Juha S. hoiti asian sähköpostitse.

Kuka jättää toisen 5 vuoden (tai edes kuukauden) seurustelun jälkeen tekstiviestillä? Eikä kerro edes syytä yhtäkkiseen päätökseen? :-D No, sellaisesta ihmisestä irti päästäminen tuskin on kovin suuri menetys...

Vaikuttaa todella nuorelta ikäisekseen. Ymmärrän kyllä jättämisen vaikeuden, itse väänsin itkua muutaman tunnin ennenkuin sain asiani sanottua (varmaan silloinen mies itkustani hoksasi että mistä on kyse). Mutta että lähettää jonkun Moi-viestin, ja sinun pitäisi sitten arvailla että mitäs nyt, jättääkö ajattelit...

Keskustelimme asioista aina avoimesti, tai ainakin niin tein itse. Yhteen oli tarkoitus muuttaa kunhan saan opinnot valmiiksi. Muutenkin tulevaisuuden suhteen oli yhteiset suunnitelmat, liekö mies sitten muuttanut mieltään, mutta ei uskaltanut kertoa. Tai ehkä haluaa viettää sinkkuelämää tai sitten tapasi jonkun muun.

Oli syy mikä tahansa, jotenkin päällimmäisenä ajatus siitä, että vaikka rakastin tai rakastan häntä, elämä jatkuu. Miksi roikkuisin sellaisessa ihmisessä, joka haluaa erota? Helpompi vain mennä eteenpäin vaikka ei oltaisi toistemme elämässä enää. -Ap

Helvetin outoa :D

Kuulostaa aika tylsältä suhteelta muutenkin jos et ole itsekään pahemmin järkyttynyt ettekä edes asuneet yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelimme asioista aina avoimesti, tai ainakin niin tein itse. Yhteen oli tarkoitus muuttaa kunhan saan opinnot valmiiksi. Muutenkin tulevaisuuden suhteen oli yhteiset suunnitelmat, liekö mies sitten muuttanut mieltään, mutta ei uskaltanut kertoa. Tai ehkä haluaa viettää sinkkuelämää tai sitten tapasi jonkun muun.

Oli syy mikä tahansa, jotenkin päällimmäisenä ajatus siitä, että vaikka rakastin tai rakastan häntä, elämä jatkuu. Miksi roikkuisin sellaisessa ihmisessä, joka haluaa erota? Helpompi vain mennä eteenpäin vaikka ei oltaisi toistemme elämässä enää. -Ap

Kyllä tuo nyt ehdottomasti pitää kostaa. Ei ihmisen tunteilla saa pelleillä noin.

Mulle kävi samat, tosin ei virallisesti seurusteltu mutta oltiin tapailtu 8kk. Viimeiset 6kk vietettiin joka yö yhdessä. Sitten yksi kaunis aamu lähdin töihin ja mies jäi nukkumaan luokseni vielä hetkeksi, niin juuri kun olin pääsemässä työpaikalle tuli viesti ''sori musta tuntuu et parempi et ollaan kavereita''. Selvis jälkeenpäin et miehen exä oli ottanut yhteyttä ja vanha suola alko janottaa :)

Se on saanut joltain hoidolta taudin, tai sit sillä on toinen joka on kenties nyt raskaana.

Paras "kosto" on tosiaan olla ottamatta yhteyttä. Ja olla ottamatta äijää takaisin kun se katumuspäissään tulee ovelle itkemään.

Olen kyllä valmis keskustelemaan asiasta kasvotusten, mielellään pian. Eipähän jää mikään kaihertamaan. Mutta ei tällaisen jälkeen ole takaisin paluuta, ei kukaan ilmoita haluavansa erota ellei sitä tarkoita. En aio olla mikään varasuunnitelma kun uusi elämä ei ollutkaan niin kivaa. :D

Tämä koko tilanne tuli ihan puskista. Meillä oli ihan normaali parisuhde, ei vaan asuttu vielä yhdessä.

Tuleeko erotilanteissa ihmisten todellinen karva esiin? Hän oli pelokas nynnerö, minä tunteeton psykopaatti. :D

Olen joskus ennemminkin täällä ihmetellyt, miksi tekstiviestillä muka ei saisi jättää? Parempi kai sekin kuin katkaista vain välit yhtäkkiä kokonaan mitään selittämättä. Viesti olisi ainakin itselleni helpompi tapa ottaa tuollainen tieto vastaan. Saisin ihan rauhassa miettiä vastauksen eikä toinen osapuoli ole näkemässä romahdustani. Jotenkin tuntuu niin teennäiseltä, että pitää oikein istua alas ja kertoa tällainen asia kasvokkain, että voidaan jutella. Se ensimmäinen reaktiohan on useimmiten kuitenkin se, että toisen pitää saada sulatella asiaa ennen kuin siitä voidaan kunnolla puhua. Sitten toki voidaan puhua asiasta myöhemmin vaikka kasvotusten, jos niin halutaan, mutta miksi sen keskustelun aloituksen pitäisi tapahtua kasvotusten. Mitä informaatiota tai arvokkuutta se asia menettää, jos asia sanotaan viestillä. Typerämpäähän se on, jos vaikka leffaillan päätteeksi sanotaan, että "hei, mä olen vähän ajatellut..", kun juuri on istuttu tuntikausia sylikkäin. Tai käydä jossain oven suussa se sanomassa. 

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus ennemminkin täällä ihmetellyt, miksi tekstiviestillä muka ei saisi jättää? Parempi kai sekin kuin katkaista vain välit yhtäkkiä kokonaan mitään selittämättä. Viesti olisi ainakin itselleni helpompi tapa ottaa tuollainen tieto vastaan. Saisin ihan rauhassa miettiä vastauksen eikä toinen osapuoli ole näkemässä romahdustani. Jotenkin tuntuu niin teennäiseltä, että pitää oikein istua alas ja kertoa tällainen asia kasvokkain, että voidaan jutella. Se ensimmäinen reaktiohan on useimmiten kuitenkin se, että toisen pitää saada sulatella asiaa ennen kuin siitä voidaan kunnolla puhua. Sitten toki voidaan puhua asiasta myöhemmin vaikka kasvotusten, jos niin halutaan, mutta miksi sen keskustelun aloituksen pitäisi tapahtua kasvotusten. Mitä informaatiota tai arvokkuutta se asia menettää, jos asia sanotaan viestillä. Typerämpäähän se on, jos vaikka leffaillan päätteeksi sanotaan, että "hei, mä olen vähän ajatellut..", kun juuri on istuttu tuntikausia sylikkäin. Tai käydä jossain oven suussa se sanomassa. 

Puolensa joka tavassa jättää. Mutta tekstiviesti kesken työpäivän ja mahdottomuus käsitellä asiaa sen vuoksi kerralla loppuun ei ole ehkä paras keino, jos ei ole mahdollisuutta vastata kysymyksiin edes niillä viesteillä. Minä en haluaisi ainakaan pitkittää eroa. Mieluummin koko homma kerralla pakettiin.