Lue keskustelun säännöt.
Kaksi viikkoa häistä ja hirttää kiinni miehen kanssa aika pahasti jo nyt
04.09.2017 |
Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.
Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.
Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.
Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa
Kommentit (120)
Jos mies on muuttunut kahdessa viikossa sottapytyksi, toista haukkuvaksi ja omaisuuttaan hukkaavaksi, vaikka aiemmin oli skarppi ja fiksu ihminen, niin veisin hänet lääkäriin, sen verran huolestuttavalta ainakin tuo nopeasti kehittynyt unohtelu kuulostaa. Ap:tä kehottaisin varmuuden vuoksi tarkastelemaan omaa käytöstään, että onko siinä voinut tapahtua jotakin. Häiden jälkeen varmaan on väsymystä ja kärttyisyyttä unien ja oman ajan jäätyä vähille ja ehkä avioelämään on kohdistunut alitajuisia odotuksia, jotka eivät olekaan täyttyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan paljon arvostelemassa ap:tä mutta ei miestä? Sanoisin, että tuohon ei auta muu kuin se mitä olet jo tehnyt, valmistele itsesi ja lapsenne valmiiksi. Mies saa itse ottaa vastuuta omista tavaroistaan ja äheltää sisällä kun te odotatte jo ulkosalla. Kiihkoton keskustelu tuosta töissäkäynnistä kannattaisi koittaa pitää jos mahdollista. Luulenpa, että osien vaihto (mies kotona hoitamassa lasta/huushollia) saisi puolisosi tajuamaan miten h**vetisti metatyötä liittyy pienen lapsen tarpeiden huomioimiseen. Helpottaa sitten 3+ iässä, miehellä 50+ iässä.
Ah, peräti toinen viisas kommentti tähän mennessä. <3 ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Taas parisuhde, jonka lapsen hankkiminen on pilannut. Surullista.
Ilmoitat vaan että auto lähtee 15 min. päästä. Ja sitten lähdet. Ei se muuten opi, äiti varmaan katsonut aina pojan perään että on puhtaat kalsarit ym.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Anteeksi nyt vaan, mutta miksi olet tämän miehen kanssa? Oli yhteinen lapsi tai ei,niin eihän tuo mitään rakkautta ole. Pakkaa kamat, ja lähde. Ei tuossa mikään muu auta. Miehesi on karsea, enkä katselisi tuollaista päivääkään. Lapsentasolle jäänyt mies, joka tuskin rakastaa sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Taas parisuhde, jonka lapsen hankkiminen on pilannut. Surullista.
Osa aikuisista penislapsista ei ymmärrä, että alle metrin mittainen YHTEINEN lapsi tarvitsee enemmän huomiota, kuin täyskasvuinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin tuota samaa kotona, kun isäpuolella oli aina KAIKKI hukassa - ja hänen mielestään äiti oli hukannut hänen avaimensa, silmälasinsa, lompakkonsa jne.
Osa ihmisistä taantuu lapsiksi mentyään parisuhteeseen. Ikävää, että sinun miehesi kuuluu heihin.
Minunkin isäni on tällainen. Milloin on avaimet hukassa, milloin lääkkeet, milloin joku tärkeä työhön liittyvä paperi, jonka etsintöjä kotona ohjaa itse etänä (itse asuu tällä hetkellä työkuvioidensa vuoksi toisella paikkakunnalla). Ja tosiaankin oma äitinsä ollut passaaja.
Mä sanoisin, että älä anna senttiäkään periksi. Älä rupea osoittamaan miehellesi mitään erikoiskohtelua, älä rupea holhoamaan, koska siitä ruljanssista et välttämättä pääse enää irti, sillä mies saattaa "taantua" vieläkin enemmän. Älä kuitenkaan ala myöskään lapselliseksi ja piilottele tavaroita.
Tee selväksi, että mies on itse vastuussa omista henkilökohtaisista tavaroistaan: kukaan muu ei ole niihin koskenut ja miehesi on se, joka on ne viimeksi nähnyt. Kun etsintäoperaatio alkaa kotona ennen lähtöä, mene lapsinesi vaikka jo tässä vaiheessa ulos talosta ja jätä mies demonstroimaan tyhjille seinille.
Toisaalta, itse ottaisin huomioon myös sen vaihtoehdon, että mies saattaa olla esimerkiksi uupunut tai stressaantunut, varsinkin kun tuo käytös ap:n kertoman perusteella vaikuttaisi olevan äkisti alkanutta. Uupumus, stressi, masennus ym. tekevät ihmisestä monesti hajamielisen, keskittymiskyvyttömän, ärtyisän ja poissaolevan. Tiedä häntä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi ette teettäisi isoa nippua niitä avaimia, kun aina katoaa? Pisttätte niitä kaikkialle, varmoihin paikkoihin odottamaan toisen katoamista.
kyllähän tuo joku kehitysvamma on. Onko lapsenne terve?
Vain yksi lapsi. Et käy töissä. Kotona on sotkuista ja avaimet hukassa.
Voi hyvää päivää.
Odotas kun on kolme lasta, koira, kokopäivätyö ja kaikilla lapsilla eri harrastukset.
Vaikutat siltä naistyypiltä jolle niitä lapsia siunaantuu.
Elämä kaatuu siihen kun miehellä on avaimet hukassa tai läppärin salasana unohtuu.
Kyllä se maalaiselämä on rankkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Olisit vähän panostani kirjoituksesi ulkoasuun, eihän tota pysty kukaan lukee.
Minä kyllä pystyin hyvin lukemaan ja ymmärsin helposti lukemani. Älä hei puhu mistään "kukaasta" jos juuri sinulla on hahmottamisen ja ymmärtämisen vaikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat nipolta ämmältä, toivottavasti mies löytää kivemman naisen. otan osaa... miehesi puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Taas parisuhde, jonka lapsen hankkiminen on pilannut. Surullista.
Osa aikuisista penislapsista ei ymmärrä, että alle metrin mittainen YHTEINEN lapsi tarvitsee enemmän huomiota, kuin täyskasvuinen ihminen.
Ei kyse ole ymmärtämättömyydestä vaan siitä, että resurssit loppuvat kesken. Lapsi on valtava resurssisyöppö, ja ihmisillä nyt on vain eri määrä jaksamista, kärsivällisyyytä, sosiaalista energiaa ja niin edelleen. Kun ne loppuvat, parisuhde kärsii. Ei se sattumaa ole, että parisuhdeonni tyypillisesti romahtaa lapsen syntymän jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit vähän panostani kirjoituksesi ulkoasuun, eihän tota pysty kukaan lukee.
Pistä palautetta ylläpidolle, ei ole mun vika jollei entteri auta asiaa. ap
Hölmöjä ollaan kaikki av-mammat kun aina sorrutaan kommentoimaan tuollaisia ihmisiä, jotka sormi ojossa mäkättävät toisten kirjoitusasusta yms. turhasta, vaikkeivat itsekään osaa YHTÄ FU...N lausetta kirjoittaa oikein, jossa siis HUOM! valittavat omaa lukemisen vaikeuttaan.
"panostaNI" lukee
"Valitus oman ajan tarpeesta"? Etkö ymmärrä, että jotkut tarvitsevat muita enemmän omaa aikaa, ja jos sitä ei saa tarpeeksi, tulee ahdistus- ja masennusoireita ja toimintakyky alenee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi vittu muuttakaa erilleen! Ps. Miksi passaat aikuista miestä? Etsikööt itse avaimensa.
Etsikööt? Etsiköön. Puhu suomea.
No perkele, aktiivin imperatiivin preesensin persoonamuoto onkin tosiaan monikon kolmannen eikä monikon toisen mukaan! Kai tuostakin on syytä huomauttaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.
Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Kuulostaa mun pojalta, jolla on ADHD. Ehkä sun miehelläkin on. Lääkkeet auttaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi vittu muuttakaa erilleen! Ps. Miksi passaat aikuista miestä? Etsikööt itse avaimensa.
Etsikööt? Etsiköön. Puhu suomea.
No perkele, aktiivin imperatiivin preesensin persoonamuoto onkin tosiaan monikon kolmannen eikä monikon toisen mukaan! Kai tuostakin on syytä huomauttaa...
Aloitetaan salaa sellainen liike, ettei enää puolustauduta tai provosoiduta mitenkään/millään tavoin noista urputtajista, jotka eivät osaa/kykene itse asiaan/viestiin kommentoimaan, vaan autistisesti änkyttävät turhista kielioppivirheistä.
Täällä ollaan paljon arvostelemassa ap:tä mutta ei miestä? Sanoisin, että tuohon ei auta muu kuin se mitä olet jo tehnyt, valmistele itsesi ja lapsenne valmiiksi. Mies saa itse ottaa vastuuta omista tavaroistaan ja äheltää sisällä kun te odotatte jo ulkosalla. Kiihkoton keskustelu tuosta töissäkäynnistä kannattaisi koittaa pitää jos mahdollista. Luulenpa, että osien vaihto (mies kotona hoitamassa lasta/huushollia) saisi puolisosi tajuamaan miten h**vetisti metatyötä liittyy pienen lapsen tarpeiden huomioimiseen. Helpottaa sitten 3+ iässä, miehellä 50+ iässä.