Kaksi viikkoa häistä ja hirttää kiinni miehen kanssa aika pahasti jo nyt

Vierailija kirjoitti:

"Valitus oman ajan tarpeesta"? Etkö ymmärrä, että jotkut tarvitsevat muita enemmän omaa aikaa, ja jos sitä ei saa tarpeeksi, tulee ahdistus- ja masennusoireita ja toimintakyky alenee?

Mutta mikä oikeus toisen on saada enemmän omaa aikaa jos se syö kokonaan toisen oman ajan? Kai nyt aikuinen ihminen tajuaa, ettei voi kaivella omaa napaa itsekkäästi jos lapsen vanhemmaksi päättää ryhtyä?

Itse olen jo vähän vanhempi ja ollut kahdessa pitkässä suhteessa. Enää en suostuisi miehen kanssa asumaan mistään hinnasta. Voin jo kuvitella kuinka se olisi minulta kerrasta poikki, kun mies tulee kysymään esim. missä mun sukat on tai missä mun avaimet on. Juu ei ikinä enää.

Mun miesystävällä on myös aina kaikki hukassa, mutta minä tiedän aina missä ne on. Meillä hänen ollessaan ne löytyvät helpommin, hänen asuntonsa on aika kaaoksessa vaikka sitä aina siivoankin kun olemme hänen luonaan. Hän saattaa laittaa kotoaan puolivitsillä viestin että missä hänen silmälasit on ja vastaan että siinä keittiön pöydällä lehden alla. Seuraava viesti on: kas niinpä olikin, kiitos :D Kaukolasit otetaan pois päästä kun aletaan lukea lehteä ...

Ehkä vaan tunnen hänet niin hyvin. Lasten tavaroiden etsimisessä menee enemmän aikaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?

Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.

Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.

Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...

Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.

Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.

Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.

Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.

Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.

Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin. 

Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.

Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap

Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.

En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.

Mies ihmeissään - mitä ny?

Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.

Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.

Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.

Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!

Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.

Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.

Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.

Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.

-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.

Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?

Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Häiden suhteen sama homma minulla ex-liitossa. Sammakoistakin on ensikäden kokemusta joten tuikkaa sille hemmolle viestiä ettei hänellä ole sinuun määräysvaltaa.Tee se niin kauan että viesti menee perille. Laita hanttiin ja tee mitä teit ennen vihkimistäkin. Jos sammakko kurnuttaa vastaan, lue madonluvut. Sun tehtävä ei ole muuttua miehelle mutsiksi, anna sen ite hake avaimensa äläkä siivoa sen jälkiä.Se ei ole sun hommaa. Miehen omaa kypsymättömyyttä jos taantuu uhmaikäiseksi sen takia että vauva tarvitsee sun huomiota.Siitähän tuo kiukuttelu johtuu. Ukko on mustis lapselleen.

Jos tilanne eskaloituu, lähde lapsen kanssa mieluummin kuin alistut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonluvut

Eli siis uhkailla pahimmalla skenaariolla?

Eikö kannattaisi pikemminkin luetella ensin "käänteisetmadonluvut" jos se olisikin houkuttelevampaa.

Madonluku/käärmeloitsu esimerkki: Etsit nyt tästä lähin mukisematta kamas itte tai eroon ja lähen jormaniinan kanssa lipettiin!

Käänteinen madonlukujen lausunta: Kulta rakas jos panostaisin tavaroiden hukkaamisen ennaltaehkäisyyn omatoimisemmin, niin meille jäisi yhteistä aikaa enemmän ja emme kumpikaan olisi tälläisiä ärrimurrimuroja syöneitä ihmispeppuja koko ajan vaan jaksaisimme jopa puputella takomon puolella monta vartti enemmän, eiks je?

Se sika pettää sua varmasti!

Laihduta ja jätä se!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Häiden suhteen sama homma minulla ex-liitossa. Sammakoistakin on ensikäden kokemusta joten tuikkaa sille hemmolle viestiä ettei hänellä ole sinuun määräysvaltaa.Tee se niin kauan että viesti menee perille. Laita hanttiin ja tee mitä teit ennen vihkimistäkin. Jos sammakko kurnuttaa vastaan, lue madonluvut. Sun tehtävä ei ole muuttua miehelle mutsiksi, anna sen ite hake avaimensa äläkä siivoa sen jälkiä.Se ei ole sun hommaa. Miehen omaa kypsymättömyyttä jos taantuu uhmaikäiseksi sen takia että vauva tarvitsee sun huomiota.Siitähän tuo kiukuttelu johtuu. Ukko on mustis lapselleen.

Jos tilanne eskaloituu, lähde lapsen kanssa mieluummin kuin alistut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonluvut

Eli siis uhkailla pahimmalla skenaariolla?

Eikö kannattaisi pikemminkin luetella ensin "käänteisetmadonluvut" jos se olisikin houkuttelevampaa.

Madonluku/käärmeloitsu esimerkki: Etsit nyt tästä lähin mukisematta kamas itte tai eroon ja lähen jormaniinan kanssa lipettiin!

Käänteinen madonlukujen lausunta: Kulta rakas jos panostaisin tavaroiden hukkaamisen ennaltaehkäisyyn omatoimisemmin, niin meille jäisi yhteistä aikaa enemmän ja emme kumpikaan olisi tälläisiä ärrimurrimuroja syöneitä ihmispeppuja koko ajan vaan jaksaisimme jopa puputella takomon puolella monta vartti enemmän, eiks je?

Panostaisin piti olla panostaisit.

Suurin onni lyhyin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?

Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.

Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.

Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...

Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.

Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.

Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.

Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.

Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.

Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin. 

Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.

Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap

Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.

En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.

Mies ihmeissään - mitä ny?

Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.

Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.

Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.

Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!

Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.

Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.

Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.

Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.

-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.

Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?

Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.

Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.

Miten töissä meni lässyn lässyn.

Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.

Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Häiden suhteen sama homma minulla ex-liitossa. Sammakoistakin on ensikäden kokemusta joten tuikkaa sille hemmolle viestiä ettei hänellä ole sinuun määräysvaltaa.Tee se niin kauan että viesti menee perille. Laita hanttiin ja tee mitä teit ennen vihkimistäkin. Jos sammakko kurnuttaa vastaan, lue madonluvut. Sun tehtävä ei ole muuttua miehelle mutsiksi, anna sen ite hake avaimensa äläkä siivoa sen jälkiä.Se ei ole sun hommaa. Miehen omaa kypsymättömyyttä jos taantuu uhmaikäiseksi sen takia että vauva tarvitsee sun huomiota.Siitähän tuo kiukuttelu johtuu. Ukko on mustis lapselleen.

Jos tilanne eskaloituu, lähde lapsen kanssa mieluummin kuin alistut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonluvut

Eli siis uhkailla pahimmalla skenaariolla?

Eikö kannattaisi pikemminkin luetella ensin "käänteisetmadonluvut" jos se olisikin houkuttelevampaa.

Madonluku/käärmeloitsu esimerkki: Etsit nyt tästä lähin mukisematta kamas itte tai eroon ja lähen jormaniinan kanssa lipettiin!

Käänteinen madonlukujen lausunta: Kulta rakas jos panostaisin tavaroiden hukkaamisen ennaltaehkäisyyn omatoimisemmin, niin meille jäisi yhteistä aikaa enemmän ja emme kumpikaan olisi tälläisiä ärrimurrimuroja syöneitä ihmispeppuja koko ajan vaan jaksaisimme jopa puputella takomon puolella monta vartti enemmän, eiks je?

Kommentistasi huomaa ettet ole ymmärtänyt ap.n tilanteesta paljon mitään. Ap:n on pakko pitää puolensa mieslasta vastaan eikä se onnistu hymisemällä.

Ja juu,mulla on tiedossa toistasataa tapausta joissa mies on taantunut välittömästi aamenen jälkeen kuvitellessaan että siitä tyttöystävästä tuli vaimon sijaan vihittäessa äiti, orja, kodinkone-sihteeri tai muu vastaava. Tui tui vaan itsellesi.

Nyt lopeta etsiminen, kysyt vain normaalilla äänellä että milloin viimeksi näit ne. Etkä lähde etsimään.

Opiskele, hoida tutkintosi loppuun. Siitä hän on kateellinen. Mutta tee selväksi että nyt on opintojen aika, töihin menet vasta sen jälkeen.

Siivouspäivä on perjantai-ilta. Sinä viskaat matot ulos ja hän tamppaa ne. Hän pesee vessan ja sinä imuroit ja laitat lehdet veks niin ja tyhjät pullot.  Hän käy lehtilaatikolla lapsen kanssa ja vie metallit ja pahvit samalla. Tavarat paikoilleen ja viikonloppu on mukava. Tämän on tapahduttava joka perjantai, joten silloin ei maata sohvalla eikä mennä salille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Häiden suhteen sama homma minulla ex-liitossa. Sammakoistakin on ensikäden kokemusta joten tuikkaa sille hemmolle viestiä ettei hänellä ole sinuun määräysvaltaa.Tee se niin kauan että viesti menee perille. Laita hanttiin ja tee mitä teit ennen vihkimistäkin. Jos sammakko kurnuttaa vastaan, lue madonluvut. Sun tehtävä ei ole muuttua miehelle mutsiksi, anna sen ite hake avaimensa äläkä siivoa sen jälkiä.Se ei ole sun hommaa. Miehen omaa kypsymättömyyttä jos taantuu uhmaikäiseksi sen takia että vauva tarvitsee sun huomiota.Siitähän tuo kiukuttelu johtuu. Ukko on mustis lapselleen.

Jos tilanne eskaloituu, lähde lapsen kanssa mieluummin kuin alistut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Madonluvut

Eli siis uhkailla pahimmalla skenaariolla?

Eikö kannattaisi pikemminkin luetella ensin "käänteisetmadonluvut" jos se olisikin houkuttelevampaa.

Madonluku/käärmeloitsu esimerkki: Etsit nyt tästä lähin mukisematta kamas itte tai eroon ja lähen jormaniinan kanssa lipettiin!

Käänteinen madonlukujen lausunta: Kulta rakas jos panostaisin tavaroiden hukkaamisen ennaltaehkäisyyn omatoimisemmin, niin meille jäisi yhteistä aikaa enemmän ja emme kumpikaan olisi tälläisiä ärrimurrimuroja syöneitä ihmispeppuja koko ajan vaan jaksaisimme jopa puputella takomon puolella monta vartti enemmän, eiks je?

Kommentistasi huomaa ettet ole ymmärtänyt ap.n tilanteesta paljon mitään. Ap:n on pakko pitää puolensa mieslasta vastaan eikä se onnistu hymisemällä.

Ja juu,mulla on tiedossa toistasataa tapausta joissa mies on taantunut välittömästi aamenen jälkeen kuvitellessaan että siitä tyttöystävästä tuli vaimon sijaan vihittäessa äiti, orja, kodinkone-sihteeri tai muu vastaava. Tui tui vaan itsellesi.

Kommenttini käsitteli lähinnä tuota madonlukuasiaa.

Ymmärrän kyllä aikuisten mieslasten järkyttävyyden, siksi olenkin pysynyt sinkkuna.

Ymmärrän myös että lapsiinkin tehoaa paremmin käänteisetmadonluvut. Ihan vain sen takia, koska itseni on madonluvuilla kasvatettu ja en todellakaan kasvanut kunnon terveeksi hyvinvoivaksi ihmiseksi sen tiimoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?

Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.

Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.

Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...

Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.

Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.

Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.

Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.

Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.

Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin. 

Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.

Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap

Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.

En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.

Mies ihmeissään - mitä ny?

Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.

Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.

Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.

Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!

Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.

Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.

Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.

Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.

-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.

Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?

Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.

Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.

Miten töissä meni lässyn lässyn.

Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.

Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.

Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...

Hanki äkkiä ero!

0/3

mun miehellä on kaikki aina hukassa. Ja kaikki jää matkasta, ja sitten niitä haetaan. Minä tiedän kyllä missä mun talossa tavarat ovat, nekin joita en ole itse johonkin laittanut, sillä skanneri toimii sillä tavalla että kun avaan laatikon, ja otan sieltä jotain, niin minulle jää muistikuva siitä mitä muuta siellä laatikossa oli kun tarvitsemani asia. Tottakai mies saa hyötyä tästä. Minä sitten taas hyödyn monista hänen ominaisuuksistaan :)

Tuunaa itsellesi kostokroppa kaija koota kuunnellen ja jätä se. Olet sen arvoinen nainen. Ainutlaatuinen. Vahva nainen.

Mies kuulostaa sen verran urpolta, että itse eroaisin. Tai suorita opinnot miehen rahoilla loppuun, hanki työpaikka ja eroa sitten! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies pitää sinua itsestäänselvänä kodinkoneena, jonka omistaa virallisestikin nyt häiden jälkeen.

Sori, vihkiminen ei tarkoita sitä että naisesta tulisi miehen omaisuutta tai että naisen ihmisoikeudet vähenisivät. Sulla on ihan väärää tietoa asioista. Suomessa ei ole kellään omistusoikeutta toiseen ihmiseen minkään lain  nojalla.

:D. Tää oli hyvä. Hyvää sarkasmia.

Ei vaan totuus. Minua ei aviomieheni holhoa koska hänellä ei ole siihen oikeutta. Eikä hän myöskään minua omista. Ihmisellä joka muuta kuvittelee on iso vika päässä.

Hmmm.

Oletteko ehtineet asua yhdessä pitkään? Onko lapsi miehen?

Kuulostaa siltä, että kumpikaan ette oikein osaa tehdä kompromisseja ja sietää toista. Mies ärsyyntyy sinusta, sinä miehestä.

Olisikohan nyt ihan perusteellisen keskustelun paikka. Mitä kukin tekee kotona yhteisen huushollin ja lastenhoidon eteen. Jakakaa mielellään työt kokonaisuudessaan niin, että toinen vastaa vaikka KOKO pyykkihuollosta, toinen KOKO ruokahuollosta, toinen viikkosiivosta ja toinen vaikkapa roskien viennistä. Jos alatte jakaa töitä niin, että kukin tekee, milloin ehtii, niin vastuu jää käytännössä sinulle, yksin.

Jos esimerkiksi ruokahuolto on yksin miehen vastuulla, hän ei voi syyttää sinua puuttuvasta maidosta ja leivästä. Ihan oma vika silloin.

Miehen unohtelevaisuus on todennäköisesti pysyvä piirre. Jotkut ovat hömelöitä ja hajamielisiä, ei mahda mitään. Älä kanna vastuuta miehen unohteluista, etsiskellööt itse. Hän on todennaköisesti kotonaan tottunut siihen, että äitinsä etsii hänelle puuttuvat kamat matkaan, joten jos nyt otat siitä vastuuta, niin olet jumissa sen kanssa ikuisesti.

Koeta kumminkin muistaa se, että jokaisella meistä - sinullakin - on omat pikkuvikansa, ja ne voivat ärsyttää muita. Aikuiseen elämään kuuluu a) pyrkiä muuttamaan ne viat, jotka pystyy ja b) oppia sietämään ne, joita EI pysty muuttamaan. 

Miehesi on siinä asemassa, että hän SAA ehdottaa sinulle töihin menoa, mutta PAKOTTAA hän ei tietenkään voi. Olisi se nyt aika outoa, jos ei omalle puolisolle ei saa ehdottaa perheen yhteiseen taloudenpitoon vaikuttavaa asiaa ilman, että hän saa siitä kilarit! Jos koet, että ehdotus on huono, et vaan toteuta sitä, ja selität miehellesi, miksi et. Ei siitä tuolla lailla tarvitse hermostua, ehdotus mikä ehdotus, ja tässä tapauksessa se oli huono ehdotus.