Lue keskustelun säännöt.
Kaksi viikkoa häistä ja hirttää kiinni miehen kanssa aika pahasti jo nyt
04.09.2017 |
Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.
Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.
Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.
Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa
Kommentit (120)
Jonkinlainen arjen valmentaja voisi auttaa teitä selkiyttämään kaaosta. Pelkkä avainkaappi tai lipasto ei pelasta jos ongelmat ovat käytösmalleissa. Tai missä se ongelma ylipäänsä on, onko se myös parisuhteen dynamiikassa? Olisi myös tärkeää että sitoudut avoimesti tutkimaan myös itseäsi, ettei ajatus ole että kaikki syy on vain miehessä joka pilaa kaiken ja jonka on muututtava. Ymmärrän että suututtaa, mutta tilanne lukkiutuu hyvin helposti jos ajatus ei ole koko perheen yhteinen päämäärä sujuvasta arjesta ja parisuhteesta vaan päämäärä sujuvasta aviomiehestä jos ymmärrät mitä tarkoitan. Neuropsykiatriset valmentajat, ammattimaiset järjestäjät, life coachit ym ovat sitä porukkaa josta voisi löytyä palveluja teille. Guuglaa vaikka arjen hallinta ensi töiksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko Ensitreffit alttarilla -pari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...
Epäilen että olet mikään kovin mukava puoliso jos saat tuollaiset lapsellisuuskohtauksen yhdestä "simppeli"sanasta.
Et taida kestää mitään kritiikkiä itseäsi kohtaan, ja se voi ihan kivasti vaikuttaa miehesi keskustelu innokkuuteen sinun kanssasi.
Lapsellisuuskohtaus kun naureskelin ettet pysty loukkaamaan yrittäessäsi halventaa minua? Pliiiiis... hei, se en ollut mä joka alkoi kiukutella jostain kehoituksesta mennä nukkumaan jos on väsy, enkä nostanut itseäni millekkään jalustalle kuvitellen olevani filosofisempi tai syvällisempi.
Ja FYI, se että puolisosi kysyy, miten päiväsi on mennyt, ei ole tenttaamista, se voipi olla ihan puhdasta mielenkiinnon osoitusta sinun elämääsi kohtaan. Tiedätkö, ihmiset jotka välittävät toisistaan kun tuppaavat tehdä sellaista. Keskustella. Vaihtaa kuulumisia. Haluta kuulla, mitä toisen päivään on kuulunut.
Mutta ihan kauheaahan se varmaan on. Se juttelu. Toisilleen tekstaaminen sohvalla röhnöttäessä on niin paljon yksinkertaisempaa, eipä tarvitse kohdata ihmistä kasvotusten jonka kanssa alunperin ajatteli jakavansa elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kaksi lasta ja vähän samantyyppinen mies. Eli jos oltiin lähdössä johonkin, hoiti itsensä valmiiksi ja odotti sitten autossa, että hoidan itseni ja lapset matkaan. Kaikki lapsiin liittyvät asiat olivat ihan täysin mun hoidossa jne. Kyllästyin ja otin loman, ilmoitin että lähden viikoksi reissuun (hän oli tehnyt muutamia viikonloppureissuja kavereiden kanssa, joten ei oikein voinut mutista mun reissusta). Sopivasti kyseiselle viikolle mahtui normaalien päiväkotirutiinien lisäksi hammaslääkäriä ja pari iltamenoa.
Lapset eivät taatusti olleet sävysävyyn tai ehjiin vaatteisiin pukeutuneita ja tavaroita oli hukassa sekä koti kaaoksessa, mutta viikon tehokuuri auttoi. Rankan viikon ns. yksinhuoltajuuden jälkeen tuli enemmän tasa-arvoa meidän arkeen. Toki edelleen (nyt jo kouluikäisten) lasten asioiden hoito on enemmän mun hommaa, mutta ei enää niin, että ärsyttäisi. En tiedä auttaisiko teillä tämä, mutta tällä tavalla sain omalle miehelleni todennettua kuinka paljon pienistä lapsista on oikeasti työtä.
Meillä mies tekee vain jos käsketään. En ymmärrä tätä. Tyyliin minä vaihdan vaatteita ja Mies seisoo eteisessä valmiina, sanon miehelle että lapsen vaippa pitää vielä vaihtaa. Mies sanoo jaa, eikä tee mitään?! Sanon että "niin voitko vaihtaa sen vaipan nyt?" silloin kuulemma komentelen :D
eivind kirjoitti:
Siis heti aamenen jälkeen? Kuulostaa vähän pelottavalta. Kaveri siis olettaa sinun nyt olevan "omaisuuttaan" kun virallinen puoli on hoidettu. Näistä tyypeistä kuulee aina silloin tällöin, eikä ennuste aina kovin hyvä.
Ainakin: Laita heti liinat kiinni tuon orjana olon suhteen. Tee selkeästi tiedoksi (ilman huutoa). että jokainen aikuinen perheessä vastaa omista kamppeistaan ja yhteiset asiat (lapsen, taloudenhoidon yms) yhdessä.
Tilanne tulee pahenemaan jatkuvasti, jos et ota itseäsi nyt niskasta kiinni. Ja millaisen mallin saa lapsi tuollaisessa perheessä vanhempana olosta?!?!?
Justiinsa tämä. Sympatiat on ap:n puolella, hänelle on sattunut tällainen ylläri lapsimies -tapaus mieheksi. Nyt on ap:n elämässä sellainen käännekohta, joka vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä. Joko hän jatkaa entiseen tapaan, kunnes kamelin selkä katkeaa ja päätyy avioeroon. Tai sitten vääntää rautalangasta miehelle että ei ole tämän äiti vaan puoliso. Ja se vääntö kannattaa tehdä rauhallisesti keskustellen ja perustellen sekä huutoa välttäen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän yleistä vielä nykyaikana nämä lapseksi heittäytyvät miehet. Olisi kiva jos näissä ketjuissa ap palaisi joskus kertomaan miten kävi, muuttiko mies tapansa vai ei, ja jäikö ap jälkimmäisessä tapauksessa jatkamaan hidasta henkistä kuolemaa vai erosiko. Toki tämän ketjun ap ei ole vielä ehtinyt mitään ratkaisuja tehdä.
Seurusteltiin 8 v ja luulisi että siinä jo tuntisi toisensa. Kun tuli lapsi ja mentiin naimisiin, kaikki kotityöt kaatui yhtäkkiä minulle, ja kaikki oma aika paloi välittömästi, samoin vain minun yöunet. Mies jatkoi töitä ja vapaa-aikaa niin kuin mikään ei olisi muuttunut.
Oli myös yli 40 v mies, äidin passaama, liekö merkitystä. Seksi muuten loppui samaan saumaan.
Exä nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...
Epäilen että olet mikään kovin mukava puoliso jos saat tuollaiset lapsellisuuskohtauksen yhdestä "simppeli"sanasta.
Et taida kestää mitään kritiikkiä itseäsi kohtaan, ja se voi ihan kivasti vaikuttaa miehesi keskustelu innokkuuteen sinun kanssasi.
Lapsellisuuskohtaus kun naureskelin ettet pysty loukkaamaan yrittäessäsi halventaa minua? Pliiiiis... hei, se en ollut mä joka alkoi kiukutella jostain kehoituksesta mennä nukkumaan jos on väsy, enkä nostanut itseäni millekkään jalustalle kuvitellen olevani filosofisempi tai syvällisempi.
Ja FYI, se että puolisosi kysyy, miten päiväsi on mennyt, ei ole tenttaamista, se voipi olla ihan puhdasta mielenkiinnon osoitusta sinun elämääsi kohtaan. Tiedätkö, ihmiset jotka välittävät toisistaan kun tuppaavat tehdä sellaista. Keskustella. Vaihtaa kuulumisia. Haluta kuulla, mitä toisen päivään on kuulunut.
Mutta ihan kauheaahan se varmaan on. Se juttelu. Toisilleen tekstaaminen sohvalla röhnöttäessä on niin paljon yksinkertaisempaa, eipä tarvitse kohdata ihmistä kasvotusten jonka kanssa alunperin ajatteli jakavansa elämänsä.
Et ymmärr lukemaasi ja sinusta huomaa että olet täysin tunnekuohuissasi.
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani filosofinen tai syvällinen.
Puolisosi voi olla sinua syvällisempi ja paljon sensitiivisempi. Et nähtävästi ole ollenkaan kykeneväinen tai halukas ymmärtämään asioita puolisosi tai muiden näkövinkkelistä.
Olet tässäkin osoittanut olevasti tuollainen valtataistelija, vastaanväittelijä ja helposti asiat sotatantereina näkevä käkättäjä.
Kun sinä arvon rouva et tarvitse itse sosiaalista tilaa ja omaa sosiaalista kuormituksesta toipumisaikaa, vaan nautit tyhjästä lämpimikseen höpisemisestä, niin et tahdo ymmärtää että miehesi on erilainen.
Säälin miestäsi. En ole kiinnostunut voittamaan sinua lapsellisessa netti battlessa.
Sinua ei väsytä puhuminen, puhuminen varmasti tuo sinulle energiaa. Miehellesi voi olla oikeasti fyysisesti uuvuttavaa avata suunsa ja asetella sanansa sinua miellyttävään muotoon. Niin ihmeelliseltä kuin se sinusta kuulostaakin.
Varmasti hän kokee asian noin, koska sinä jo näissä muutamissa viesteissä olet paljastanut luonteesi niin helposti.
Toinen auto tai sulle oma auto jos ei mies ole valmis niin so lähet ilman sitä aikunen mies hoitakoot asiansa yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tarkoittaa "peruin menoni suurenmoinen elin otsassa"?
Miksi hyvä ihminen menit naimisiin, kun elämänne on tuollaista?!
Musta toi kaupankassaksi ehdottelu on ihan v*******lua ja kontrollointia jos on kerran sovittu että toinen saa mieluisat opinnot etenemään. Ja samaten se sotkusta valittaminen, sun pitäis häärätä pikku kotivaimona siellä ja käydä lisäksi vähän kaupan kassalla ettei ainakaan jää aikaa omaan elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt HETI poikki ainakin se mieslapsen passaaminen. Ihan oikeasti, heti. Älä totuta siihen että mamma tekee ja auttaa. Menkööt äitinsä luo asumaan.
Kyllä naisen pitää tehdä oma osansa. Ei sitä vaan voi olla kotona ja loikoilla, ei onnistu Suomen verotusmallissa. Kiitos demareiden täällä molempien vanhempien on pakko käydä töissä tai sitten on oltava lisätuloja perinnöstä tms.
Itselle sattui laiska (ex-)vaimo, hän oli kotona työttömänä lasten kanssa ja "opiskeli" samalla eli kävi koululla pitämässä hauskaa opintojen aloituksen yhteydessä hankittujen kavereiden kanssa. Tai oikeammin päiväkodissa ne lapset oli päivisin. Silti kotona sottaista ja jatkuvaa valitusta kun ei jaksa ja siivoaminen on niin kauheaa. Minun olisi sitten pitänyt siivota hänen kanssaan se vähäinen vapaa-aika mitä töiltä ja lasten hoitamiselta jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies hoitovapaalle ja vaimo töihin. Saattaa mieskin oppia arvostamaan kasvatustyötä. Näin kävi meillä. Ymmärrän täysin kun mieheni on täysin poikki taaperon kanssa vietetyn arkipäivän jälkeen. Itse palaan levänneenä työpaikalta ja energiaa riittäisi vaikka maratonin harjoitteluun. Vietän kuitenkin sen ajan lapsen kanssa, jotta mies saisi levättyä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä naisen pitää tehdä oma osansa. Ei sitä vaan voi olla kotona ja loikoilla, ei onnistu Suomen verotusmallissa. Kiitos demareiden täällä molempien vanhempien on pakko käydä töissä tai sitten on oltava lisätuloja perinnöstä tms.
Itselle sattui laiska (ex-)vaimo, hän oli kotona työttömänä lasten kanssa ja "opiskeli" samalla eli kävi koululla pitämässä hauskaa opintojen aloituksen yhteydessä hankittujen kavereiden kanssa. Tai oikeammin päiväkodissa ne lapset oli päivisin. Silti kotona sottaista ja jatkuvaa valitusta kun ei jaksa ja siivoaminen on niin kauheaa. Minun olisi sitten pitänyt siivota hänen kanssaan se vähäinen vapaa-aika mitä töiltä ja lasten hoitamiselta jäi.
Olisiko sinun pitänyt siis siivota omia sotkujasi? Oikeesti!
Vierailija kirjoitti:
Musta toi kaupankassaksi ehdottelu on ihan v*******lua ja kontrollointia jos on kerran sovittu että toinen saa mieluisat opinnot etenemään. Ja samaten se sotkusta valittaminen, sun pitäis häärätä pikku kotivaimona siellä ja käydä lisäksi vähän kaupan kassalla ettei ainakaan jää aikaa omaan elämään!
Eihän se ole silloin mikään pikku kotivaimo jos kerran menee vaan kiltisti sinne kaupankassalle töihin mihin perheenpää määrää menemään. Silloin hän on vain pelkkä pikku vaimo, jolla normaalit vaimon velvollisuudet. Siivous/makuuhuonepalvelut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...
Epäilen että olet mikään kovin mukava puoliso jos saat tuollaiset lapsellisuuskohtauksen yhdestä "simppeli"sanasta.
Et taida kestää mitään kritiikkiä itseäsi kohtaan, ja se voi ihan kivasti vaikuttaa miehesi keskustelu innokkuuteen sinun kanssasi.
Lapsellisuuskohtaus kun naureskelin ettet pysty loukkaamaan yrittäessäsi halventaa minua? Pliiiiis... hei, se en ollut mä joka alkoi kiukutella jostain kehoituksesta mennä nukkumaan jos on väsy, enkä nostanut itseäni millekkään jalustalle kuvitellen olevani filosofisempi tai syvällisempi.
Ja FYI, se että puolisosi kysyy, miten päiväsi on mennyt, ei ole tenttaamista, se voipi olla ihan puhdasta mielenkiinnon osoitusta sinun elämääsi kohtaan. Tiedätkö, ihmiset jotka välittävät toisistaan kun tuppaavat tehdä sellaista. Keskustella. Vaihtaa kuulumisia. Haluta kuulla, mitä toisen päivään on kuulunut.
Mutta ihan kauheaahan se varmaan on. Se juttelu. Toisilleen tekstaaminen sohvalla röhnöttäessä on niin paljon yksinkertaisempaa, eipä tarvitse kohdata ihmistä kasvotusten jonka kanssa alunperin ajatteli jakavansa elämänsä.
Et ymmärr lukemaasi ja sinusta huomaa että olet täysin tunnekuohuissasi.
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani filosofinen tai syvällinen.
Puolisosi voi olla sinua syvällisempi ja paljon sensitiivisempi. Et nähtävästi ole ollenkaan kykeneväinen tai halukas ymmärtämään asioita puolisosi tai muiden näkövinkkelistä.
Olet tässäkin osoittanut olevasti tuollainen valtataistelija, vastaanväittelijä ja helposti asiat sotatantereina näkevä käkättäjä.
Kun sinä arvon rouva et tarvitse itse sosiaalista tilaa ja omaa sosiaalista kuormituksesta toipumisaikaa, vaan nautit tyhjästä lämpimikseen höpisemisestä, niin et tahdo ymmärtää että miehesi on erilainen.
Säälin miestäsi. En ole kiinnostunut voittamaan sinua lapsellisessa netti battlessa.
Sinua ei väsytä puhuminen, puhuminen varmasti tuo sinulle energiaa. Miehellesi voi olla oikeasti fyysisesti uuvuttavaa avata suunsa ja asetella sanansa sinua miellyttävään muotoon. Niin ihmeelliseltä kuin se sinusta kuulostaakin.
Varmasti hän kokee asian noin, koska sinä jo näissä muutamissa viesteissä olet paljastanut luonteesi niin helposti.
Huh huh, nyt luulet tuntevas mut ja vielä lisäksi miehenikin...
Oot aika helmi.
T. Se nimeämäsi käkättäjä.
Ps: Juu valitsin memen ihan nimittelysi innostamana. Ihan ohiksena, että vaikken menekkään mukaan tuohon panetteluun ja halventamiseen, ei tarkoita sitä etten osaisi nimitellä sinua kunnes poskesi helottaisivat ja verenpaineesi nousisi, mutta olen aina lapsille kertonut miten toisten ihmisten halventajilla ja nimittelijöillä on vain pieni mieli ja haukkuminen alkaa kun sanat ja järki loppuu.
Make peace not nettibattlee X'D
Vierailija kirjoitti:
Olisit vähän panostani kirjoituksesi ulkoasuun, eihän tota pysty kukaan lukee.
Jep, opettele käyttämään enteriä. Raskasta luettavaa tommosena pötkönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...
Epäilen että olet mikään kovin mukava puoliso jos saat tuollaiset lapsellisuuskohtauksen yhdestä "simppeli"sanasta.
Et taida kestää mitään kritiikkiä itseäsi kohtaan, ja se voi ihan kivasti vaikuttaa miehesi keskustelu innokkuuteen sinun kanssasi.
Lapsellisuuskohtaus kun naureskelin ettet pysty loukkaamaan yrittäessäsi halventaa minua? Pliiiiis... hei, se en ollut mä joka alkoi kiukutella jostain kehoituksesta mennä nukkumaan jos on väsy, enkä nostanut itseäni millekkään jalustalle kuvitellen olevani filosofisempi tai syvällisempi.
Ja FYI, se että puolisosi kysyy, miten päiväsi on mennyt, ei ole tenttaamista, se voipi olla ihan puhdasta mielenkiinnon osoitusta sinun elämääsi kohtaan. Tiedätkö, ihmiset jotka välittävät toisistaan kun tuppaavat tehdä sellaista. Keskustella. Vaihtaa kuulumisia. Haluta kuulla, mitä toisen päivään on kuulunut.
Mutta ihan kauheaahan se varmaan on. Se juttelu. Toisilleen tekstaaminen sohvalla röhnöttäessä on niin paljon yksinkertaisempaa, eipä tarvitse kohdata ihmistä kasvotusten jonka kanssa alunperin ajatteli jakavansa elämänsä.
Et ymmärr lukemaasi ja sinusta huomaa että olet täysin tunnekuohuissasi.
En ole missään vaiheessa väittänyt olevani filosofinen tai syvällinen.
Puolisosi voi olla sinua syvällisempi ja paljon sensitiivisempi. Et nähtävästi ole ollenkaan kykeneväinen tai halukas ymmärtämään asioita puolisosi tai muiden näkövinkkelistä.
Olet tässäkin osoittanut olevasti tuollainen valtataistelija, vastaanväittelijä ja helposti asiat sotatantereina näkevä käkättäjä.
Kun sinä arvon rouva et tarvitse itse sosiaalista tilaa ja omaa sosiaalista kuormituksesta toipumisaikaa, vaan nautit tyhjästä lämpimikseen höpisemisestä, niin et tahdo ymmärtää että miehesi on erilainen.
Säälin miestäsi. En ole kiinnostunut voittamaan sinua lapsellisessa netti battlessa.
Mä lukenut pahemmin muuta kuin tämän kohdan, mutta aika paksu väittämä pitkässä kirjoituksessa jossa vastataan kohta kohdalta toisen henkilön pitkään kirjoitukseen :D
Huhhuh nyt pikkusen sitä itsensä arvostamista kehiin. Sun mieshän pitää sua kaikin puolin pilkkanaan. Ite en kattelis päivääkään!