Lue keskustelun säännöt.
Kaksi viikkoa häistä ja hirttää kiinni miehen kanssa aika pahasti jo nyt
04.09.2017 |
Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.
Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.
Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.
Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa
Kommentit (120)
Kuulostaa tosi raskaalta. Ymmärrän sikäli, että meillä on myös taaperoikäinen lapsi ja jos ollaan esim. Viikonloppuna lähdössä johonkin miettii mies että "jos laitan herätyksen klo 9, ehdin juoda nopeasti kahvit ja sitten mennään." minä kysyn että niin entäs lapsen syöttäminen / vaatteet / muut? Kun minun täytyy laittaa itseni myös kuntoon, eli jokatapauksessa joudun heräämään aikaisemmin. Miehen vastaus "no laitat samalla sen lapsen kun meikkaat, en minä jaksa viikonloppuna herätä aikaisin!" ja tähän täytyy mainita että lapsi ja minä heräämme viikollakin aikaisemmin kun mies herää töihin.. Mistä miesten pohjaton itsekkyys kumpuaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Vau, täytyy sanoa, että tekstisi puolesta olet kaikkea muuta kuin mitenkään ihastuttava ihminen. Luuletko että pysyt jotenkin aiheuttamaan minulle pahaa mieltä käymällä loukkaavaksi? HAH! Säälittävää miten lyhyelle sunkin rahkeet veivät kun nyt jo alat. loukkaamaan muita. Epäilen kyl vakavasti, että olisit mitenkään se syvällisempi ja filosofisempi parisuhteessa. Agreasiivisempi ja vaativampi todennäköisesti...
Epäilen että olet mikään kovin mukava puoliso jos saat tuollaiset lapsellisuuskohtauksen yhdestä "simppeli"sanasta.
Et taida kestää mitään kritiikkiä itseäsi kohtaan, ja se voi ihan kivasti vaikuttaa miehesi keskustelu innokkuuteen sinun kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?
Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.
Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.
Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...
Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.
Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.
Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.
Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.
Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.
Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin.
Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.
Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap
Aaaah, se kännykkä ja tietokone... miten ihanat laitteet ne onkaan... teki mieli nakata ne parvekkeelta alas tai leikata piuhat pois. Meillä auttoi tilannetta kun tokaisin, että mikä siellä kännykässä on niin tärkeää kun katsot ennemmin sitä etkä lastasi joka on kaivannut sinua koko päivän. Tehosi useimmiten.
En jaksa korottaa ääntäni, siitä tulee paha mieli vaan molemmille, tokaisen vaan että ei sitten ja lähden pois, useimmiten laukaisee tämän tilanteen.
Mies ihmeissään - mitä ny?
Minä - en jaksa puhua seinille. Joten menen sitten pois.
Mies - No anteeksi vaan, mutta on ollut rankka päivä töissä.
Minä - en epäile, siksi olisin halunnutkin kuulla miten minulle rakkaan ihmisen päivään olisi kuulunut. Mutta kaipa olen liian tylsää seuraa.
Mies kiukustuneena - No vi**u kun väsyttää!
Minä - selvä, mene sitten nukkumaan. Mutta muista, minä kysyn koska välitän sinusta ja haluan yhä kuulla miten voit. Sitten sinun kannattaa huolestua, kun en enää välitä kuulla päivästäsi, sillä sinä päivänä, en usko enää välittäväni sinusta.Ärsyttävää tuollainen "mene sitten nukkumaan" komentelu. Päivärytmi menee siinä ihan sekaisin ja hömelö olo tulee.
Ei kai kukaan mene töiden jälkeen nukkumaan heti, vaikka luonnollisesti väsyttää. Kai sitä ihminen saa muutaman minuutin röhnähtää omassa kotonaan sohvalle ja pikkuisen rentoutua, ilman että samalla sekunnin sadasosalla kun kotiinsa töistä tulee, niin pitäisi olla sosiaalinen ja lässyttäväinen.
Anna miehesi hengähtää ensin, kokeile sitten kuulumisten vaihtoa.
-itse sosiaalisten tilanteiden jäljiltä paljon ihan omien ajatusten ja hölmötysteni parissa enemmän aikaa vaativa nainen.
Miten ihanaa, jälleen kerran joku taas luulee tietävänsä elämäni paremmin kuin minä. Annoin levähtää, en hönkinyt niskassa, mutta tyhmänä oletin että parisuhteeseen kuului muukin kuin kännykän selaus sohvalla vierekkäin. Vaikka muutaman lauseen vaihtaminen keskenään kuten hyvää työpäivää tai mitä sulle kuuluu?
Ja jos väsyttää, en komenna nukkumaan mutta monesti asiat on simppeleitä. Jos on nälkä, syö. Jos väsyttää, nuku. Ota torkut tai mene ajoissa nukkumaan äläkä selaa sitä kännykkää puoleen yöhön asti.
Itse olet simppeli. Ymmärrätkö kuinka uuvuttavaa filosofisemmalle ja syvällisemmälle parisuhteen osapuolelle on väkisin vääntää tyhjänpäiväistä smalltalkkia kotonaan.
Miten töissä meni lässyn lässyn.
Keksi jotain oikeaa keskusteltavaa ja ole mielenkiintoisempi keskustelukumppani.
Nyt vaikuttaa siltä kuin olisit naispuolinen eksäni. Hän on todellakin entinen mieheni, koska veetutti niin paljon se turha tenttaaminen tekemisistäni, joista hän ei olisi kuitenkaan tajunnut sen enempää kuin sika satelliitista.
Miesten pitäisi ymmärtää ja osaa lukea naista täydellisesti, jos meinaavat vaikka lähennellä seksitarkoituksessa naistaan. Ei kai kukaan oleta että naine on kone, joka heti silloin kun miestä huvittaa, syttyy ja on valmis touhuihin.
Samaten voisimme me naisetkin ja miehet, kunnioitaa puolisoitamme jotka eivät koko ajan ole sosiaalisesti lässytys tyhjänjauhanta valmiudessa.
Molemmin puolin kunnioitusta ja TILAA/AIKAA
Hei,
Älä tee hätiköityjä päätöksiä nyt, olet selvästi stressantunut. yritä järjestää itsellesi aikaa hoitaa asioita, huolehtia itsestäsi ja rentoutua. Kun olet vähemmän stressaanutunut niin koeta arvioida tilanne uudelleen ja löydät varmaan parempia ratkaisuaj asioihin. Esim. hukkausongelmaan ja muita käytäntöjä, jotka auttavat arjessa. Vauva-arki on todella raskasta. Kun pääsette sen yli, niin elämä hieman helpottaa. Tsemppiä ja kaikkea hyvää teille <3
https://munmennyt.blogspot.fi/ Käykää lukemassa muutama tämän uuden blogin teksteistä. Blogi yrittää antaa ihmisille toivoa eri asioissa ja antaa uusia neuvoja pärjäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap haluaa vain "älkää menkö naimisiin, naimisissa olo on pasketta"-mainosta.
Missä muuten on se wanha tuttu jankkaaja, joka on onnellinen avoliitossa, ja valitsee "puolisonsa" kanssa toisensa joka aamu uudestaan?
Peruin suunnitellut häät, koska miehestä alkoi kuoriutua niin veemäisiä piirteitä, että ero oli mielessä jo ennen hääpäivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kaksi lasta ja vähän samantyyppinen mies. Eli jos oltiin lähdössä johonkin, hoiti itsensä valmiiksi ja odotti sitten autossa, että hoidan itseni ja lapset matkaan. Kaikki lapsiin liittyvät asiat olivat ihan täysin mun hoidossa jne. Kyllästyin ja otin loman, ilmoitin että lähden viikoksi reissuun (hän oli tehnyt muutamia viikonloppureissuja kavereiden kanssa, joten ei oikein voinut mutista mun reissusta). Sopivasti kyseiselle viikolle mahtui normaalien päiväkotirutiinien lisäksi hammaslääkäriä ja pari iltamenoa.
Lapset eivät taatusti olleet sävysävyyn tai ehjiin vaatteisiin pukeutuneita ja tavaroita oli hukassa sekä koti kaaoksessa, mutta viikon tehokuuri auttoi. Rankan viikon ns. yksinhuoltajuuden jälkeen tuli enemmän tasa-arvoa meidän arkeen. Toki edelleen (nyt jo kouluikäisten) lasten asioiden hoito on enemmän mun hommaa, mutta ei enää niin, että ärsyttäisi. En tiedä auttaisiko teillä tämä, mutta tällä tavalla sain omalle miehelleni todennettua kuinka paljon pienistä lapsista on oikeasti työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa ahdistavalta.
Ap uupuu lapsen- ja kodinhoidossa ja mies on vaimon pikkuapulainen joka joskus auttaa. Muina hetkinä mies yrittää olla mies ja perheenpää jatkaa motkottaa siivouksesta kun ei muutakaan keksi.
Ehdottaisin sellaista että jaatte niitä kodin vastuita. Jotta ap ei uuvu, ja mies saa kokea kuuluvansa perheeseen.
Huono merkki. Lähipiirissä eräs nainen nai miehen joka häiden jälkeen muuttui samaan tapaan. Mies jätti työnsä ja alkoholisoitui nopeasti, naiselle jäi kodin- ja lapsenhoito sekä perheen elatus. Liitto päättyi eroon, mies siirtyi loisimaan toisen naisen nurkkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Miehesi on lapsellinen sovinismiin taipuvainen kiusaaja. Itselle sama ilmiö tapahtui avomiehen kanssa yhteenmuuton jälkeen. Lähdin 3kk päästä..
Tälläisillä miehillä on taipumusta odottaa että naisen saa ns. nalkkiin ja sitten mies voi tuudittautua sokeassa ylpeydessään siihen että nainen ei enää mihinkään lähde, ihan sama mitä mies sanoo tai tekee.
Opettele välittömästi asettamaan terveellisiä rajoja ja sanomaan ei. Lapsesi omaksuu myös sinun mallisi omantunnonarvosta ja siitä miten toisia saa kohdella kotona. Pohdi itsessäsi sitä miksi tunnet tarvetta alistua tuollaiseen höykytykseen ja tee miehelle asia selväksi että muutos on tultava tai ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas haukutaan ap ja ehdotetaan menneisyyden muuttamista. Voi kun olisikin aikakone, mutta kun ei. Ihania av-mammat, kun heistä ei ole oikeasti mitään hyötyä. Hah! Siinä teillekin haukkumista.
Kuule ap, sun mies taantui ja luulee että sinä olet nyt hänenkin äitinsä. Se on aikuinen mies, joten älä tee asioita hänen puolestaan. Etsiköön itse tavaransa ja siivotkoon itse. Sano joka kerta ääneen että 'en ole äitisi, siivoa itse' tai 'älä ole lapsellinen, etsi itse'. Ja tasan tarkkaan sinä itse määräät koska menet töihin ja minne. Miehesi ei varmaan ota sinulta vastaan mitään neuvoja oman työnsä suhteen? Niin, onko kiva olla täysin alempiarvoinen siinä asiassa, mutta ainoa joka voi muka etsiä hänen avaimensa. Mies jallittaa sinua ihan kybällä.
Fiksukin mies taantuu ihmeen nopeasti. Meillä esim mies ei muka ikinä muista, mistä napista tiskikone pannaan päälle ja pois päältä. Matkoilla ollessani hän sitä kuitenkin käyttää ja muutenkin osaa vaikka mitä hienoa teknistä ja on mm itse koonnut moottoripyörän pelkistä osista. Ihan älytöntä ja vähän ärsyttävää, että siitä tiskikoneennapista pitää aina kysyä multa, joka kerta.
Herra opetelkoot nyt alkuunsa etsimään ihan itse hukaamansa tavarat. Itse katselin tuollaista menoa kymmenen vuotta avoliitossa. Ei ole herkkua olla jatkuvasti passaamassa kun aikuinen mies istuu peukalo p*rseessä. Jos ei mies opi tavoille niin muuttakaa erilleen, ei ole sinun hommasi passata aikuista ihmistä joka asiassa.
Tuo, että kirjoitus oli täysin jäsentelemätön, osoittaa että opiskelutkaan ei suju. Jos ei osaa kirjoittaa ja passaa miestään, salasanoista ei muista yhtäkään, ja että miehelläsi on mahdollisuus katsoa sähköpostiasi jos salasana on tallennettu, kaikki tämä saa minut hämilleen.
Marionetti. Se sana tuli mieleen. Miehellä kolme narua, lapsella yksi naru. Leikkaa kolme narua poikki, jätä lapsen naru. Kuvannollisesti. Jatka siitä. Ei auta vaikka mies nykii. Tyhjää nykii.
Joillekin naisille kodin ja lapsen hoito on liikaa kykyihin nähden.
Sanoisin että ap. on itse suvainnut miehen käytöksen eli syyttäköön itseään. Minä en yhdenkään miehen passaajaksi alkaisi enkä alkanut.Mieheni itse hoitaa omat asiansa samoin jos unohtelee jotain.
Sä olet ihan hullu. Laita liittosi kuntoon. Miten olet päästänytkään asiat tuolle tolalle?