Kaksi viikkoa häistä ja hirttää kiinni miehen kanssa aika pahasti jo nyt

Herran jestas sulla on idiootti mies. Muuttakaa erilleen, toihan kuulostaa ihan maanpäälliseltä helvetiltä. 

Kuka vielä tänä päivänä uskoo avioliittoon? Jos lapsikin on jo hankittu (vai onko se sun lapsi pelkästään?), niin mikä pakko on mennä naimisiin? Varsinkin paskan miehen kanssa. En ymmärrä. Itse oot tehnyt valintasi. Pistä mies pellolle, ja hoida oma arkesi yksin. Et sä siihen tota miestä tarvii, joka vaan kuormittaa sun stressiäsi. Ei taida mies tehdä mitään lapsen eteen? Eli sä hoidat kaiken, lapsen, hoitoonviennin, kodin, ruuat jne. Eikö niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eroa! Aina kannattaa mennä kiireellä naimisiin ja erota heti. Se antaa hyvän kuvan sinusta.

Tämä alkoi välittömästi papin aamenen jälkeen, joten kuinka kauan tulisi odotella yhdessä ennen sitä? ap 

Korjaus: paheni välittömästi papin aamenen jälkeen.. 

Mies siis ennen häitä osasi pitää avaimistaan ja muista tavaroista huolta ja sinun on vasta häiden jälkeen pitänyt häntä auttaa niiden löytämisessä? Vai oletko sinä alkanut häiden jälkeen ärsyyntyä jo aiemmin tapahtuneeseen käytökseen ja muuttanut reagointitapaasi?

Jos pelkästään sinä olet häiden jälkeen kypsynyt jo aikaisemmin jatkuneeseen toimintaan, voisi sanoa että sinun käytös on muuttunut välittömästi häiden jälkeen, eikä miehen. Miehen uudet kiukkuilut ovat selvästi seurausta sinun toiminnasta (=et enää auta häntä tavaroiden etsimisessä) niin sinähän se muutoksen takana olet eikä mies?

Jos taas mies on tässä kahden viikon aikana unohtanut miten tavaroistaan pidetään huolta, niin aika nopeasti olet kiukkusi kehittänyt, erityisesti jos olet ehtinyt testata jo kaikenlaisia avainkaappeja ja hyllytiloja.

Siis heti aamenen jälkeen? Kuulostaa vähän pelottavalta. Kaveri siis olettaa sinun nyt olevan "omaisuuttaan" kun virallinen puoli on hoidettu. Näistä tyypeistä kuulee aina silloin tällöin, eikä ennuste aina kovin hyvä.

Ainakin: Laita heti liinat kiinni tuon orjana olon suhteen. Tee selkeästi tiedoksi (ilman huutoa). että jokainen aikuinen perheessä vastaa omista kamppeistaan ja yhteiset asiat (lapsen, taloudenhoidon yms) yhdessä.

Tilanne tulee pahenemaan jatkuvasti, jos et ota itseäsi nyt niskasta kiinni. Ja millaisen mallin saa lapsi tuollaisessa perheessä vanhempana olosta?!?!?

0/5-ripulia

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Lol, tuollaista se naimisissa oleminen on.

eivind kirjoitti:

Siis heti aamenen jälkeen? Kuulostaa vähän pelottavalta. Kaveri siis olettaa sinun nyt olevan "omaisuuttaan" kun virallinen puoli on hoidettu. Näistä tyypeistä kuulee aina silloin tällöin, eikä ennuste aina kovin hyvä.

Ainakin: Laita heti liinat kiinni tuon orjana olon suhteen. Tee selkeästi tiedoksi (ilman huutoa). että jokainen aikuinen perheessä vastaa omista kamppeistaan ja yhteiset asiat (lapsen, taloudenhoidon yms) yhdessä.

Tilanne tulee pahenemaan jatkuvasti, jos et ota itseäsi nyt niskasta kiinni. Ja millaisen mallin saa lapsi tuollaisessa perheessä vanhempana olosta?!?!?

Tämä. Sitä ei aina voi arvata etukäteen, kuka muuttuu häuden jälkeen. Oma mieheni muuttui ja ihan tuntien kuluessa vihkimisestä. Hän koki omiatavansa minut jollain tavalla ja lähti kuin eri urille. Vuoden katselin, se oaheni koko ajan. Sitten lähdin aaumuseroon ja hän jotenkin naksahti normaaliksi siinä ja on sittemmin pysynyt aika normaalina. Olisi pitänyt vetää rajat jo paljon aiemmin, mutten aluksi tajunnut, mitä oli tapahtumassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Onneksi mulla on normaali mies jolla pysyy tavarat tallessa ja muukin elämä hallinnassa sekä jeesaa kotona

Kuuntelin tuota samaa kotona, kun isäpuolella oli aina KAIKKI hukassa - ja hänen mielestään äiti oli hukannut hänen avaimensa, silmälasinsa, lompakkonsa jne.

Osa ihmisistä taantuu lapsiksi mentyään parisuhteeseen. Ikävää, että sinun miehesi kuuluu heihin. 

Tuon asian takia en asu ukon kaa yhessä. Mix menitte nii äkkii avioon. Oma vika, mikä sika

http://www.vauva.fi/keskustelu/2958376/heti-naimisiin

Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?

Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.

Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.

Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...

Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.

Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.

Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.

Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.

Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.

Ymmärrän ap:tä täysin. Edellämainitun lisäksi mun mies suuttuu herkästi ja sitten nimittelee. Eilen oli "p*rs*r*ikä"'. Inhoan koko ihmistä. Ainakaan toistaiseksi en kuitenkaan niin paljon, että jättäisin hänet (talo, lapsi jne).

Vierailija kirjoitti:

Mies pitää sinua itsestäänselvänä kodinkoneena, jonka omistaa virallisestikin nyt häiden jälkeen.

Sori, vihkiminen ei tarkoita sitä että naisesta tulisi miehen omaisuutta tai että naisen ihmisoikeudet vähenisivät. Sulla on ihan väärää tietoa asioista. Suomessa ei ole kellään omistusoikeutta toiseen ihmiseen minkään lain  nojalla.

Miksi olette hankkineet lapsia? Totta kai arki tökkii, kun on niin paljon velvoitteita, askareita ja turhauttavaa säätöä. Kun ei ole lapsia, on todella vaikea saada aikaan riitaa kotitöistä.

Kaksi viikkoa häistä ja teillä on jo lapsi? Kylläpäs on biologia teitä erikoisesti kohdellut. Ja jos olette jo tuossa vaiheessa, miten miehen omituisuus voi tulla sinulle yllätyksenä? Sinä olet nyt miehesi hoitaja. Hänhän on täysin huithapeli.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, täällä on samankaltainen kohtalotoveri, lukuunottamatta noita opiskelu ja tietokonejuttuja. Mutta nuo hukkaamiset, marinat ym ym... en tiennyt nauraa vaiko itkeä. Ei sunkin mies satu olemaan kotiäidin passaama?

Itse opetellut toteamaan, että oon vaimos, en äitis, en ehdi sua passaan enkä olemaan löytötavaratoimistos.

Jos marisee siivoista, totean että jos olisit panostanut marisemisen sijasta energiasi sen homman hoitoon, olisit jo sen siivonnut.

Ja juu, yhteiseloa oli yli vuosikymmen ja hommat hoitui hienosti... kun tuli lapsi perheeseen... HUH, niin vain tapahtui taantuminen... luulin että vain lapset tuppaavat taantumaan kun perheeseen tulee lapsi, ei aikuinen mies...

Naiset kaikki huomio huomio!!! Älkää ikinä luvatko äitiyslomallanne kaikkia kodintöitä. Se lapsen kasvatus on se työnne. Jos lupaatte hoitavanne kaikki pyykeistä, tiskeistä lähtien pölyihin ja muihin, huomaatte miten mies porskuttaa eteenpäin kuin ei mitään, luopumatta mistään ja sinä menetät mahdollisuutesi harrastuksiin, rauhallisiin ystävien tapaamisiin ja muihin omiin menoihisi.

Ja mikä pahinta, tämä sama jatkuu kun palaat töihin. Joudut luopumaan kaikesta ja joustamaan ja joustamaan tai tappelemaan yksinkertaisista oikeuksistasi, koska miksi ihmeessä kukaan luopuisi saamistaan helpotuksista ja eduistaan.

Ja todellakaan kaikki miehet eivät toimi näin, mutta liian helposti elämä voi tähän luisua ja siitä irti pääseminen voi olla hyvinkin vaikeaa, jollei jopa mahdotonta ilman eroa.

Lapsen hoitaminen kotona, siihen kuuluu yöpäivystys, kiduttamiseen verrattavat yöunet ja töitä 7:nä päivänä viikossa... ja rahallinen korvaus on todellakin kohtuuton. Oma valinta joo, mutta ei ole kohtuutonta odottaa, että töiden jälkeen töissäkäyvä puoliso myös kantaa kortensa kokoon.

Jos jaksaa ja energiaa kuin amfetamiinia vetäneenä, miin senkus passaat ja palvelet, mutta varaudu siihen, että puolisosi voi kaikista kauniista lupauksistaan huolimatta taantua lapsesi tasolle ja ei kiukuttelematta halua palveluistaan luopumaan.

Jos tää olisi facebook, painaisin tässä sydäntä! <3 Ymmärsit oitis, mistä on kyse! Alkuun kun tapasimme, mies oli energinen, täsmällinen, tarkka ja tosi dynaaminen. Osasi juttuja, ei marissut, teki tosi paljon ja enemmänkin. Sitten tuli lapsi ja alkoi se lässytys oman ajan tärkeydestä ja nyt se on paennut töihin kokonaan. Aluksi se teki pitkää päivää lähtemällä aiemmin, nyt se tekee pitkää päivää tulemalla myöhemmin illalla kotiin. 

Mikään keskustelu ei etene ilman että korottaa lopulta ääntään. Olen kerran kuvaillut miehelle jotain, niin hän on hukkunut yhtäkkiä taustalle räpläämään puhelinta. Kerran kokeilin mitä tapahtuu kun en yritä saada hänen huomiotaan ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että kesken lauseen hän syventyi puhelimeensa ja unohduin hänen läheltään. Kuulolaite menee välittömästi kiinni kun saan ääneni kuuluviin. Mikään keskustelu ei etene kahta lausetta pidemmälle, mies ei vastaa ehkä yhtään mitään. Tuolla kerralla laitoin takin päälle ja lähdin ovista ja mies oli havahtunut kun en ollutkaan enää paikalla.

Tänään kun mies tulee töistä, hänen laturinsa ovat kadonneet ja tietokoneen virtapiuha samaten. Mystistä. ap

Vierailija kirjoitti:

No voi vittu muuttakaa erilleen! Ps. Miksi passaat aikuista miestä? Etsikööt itse avaimensa. 

Etsikööt? Etsiköön. Puhu suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisältö pääasiassa otsikossa, mutta nyt vain kiristää vannetta ja lujaa ja tästä on tullut päivittäistä hampaiden kiristelyä. Huomaan alituisesti, miten omat menoni ja tarpeeni väistyvät lapsenhoidon mutta enenevissä määrin miehen touhujen takia. Jotenkin rasauttaa niin mahdottoman paljon, kun arki takkuaa kaiken aikaa ja vaikka seisoisin päälläni laulaen hoosiannaa, en vain saisi sitä sujumaan niin sujuvasti kuin tarvitsisi.

Mies jättelee tavaroita minne sattuu ja alituisesti haeskelemme hänen hukkaamiaan avaimia, puhelimia, latureita tai autonavaimia. Jonnekin lähtiessä mies olettaa että autan haeskelemaan hänen itsensä hukkaamia esineitä, ja sen jälkeen ollaankin myöhässä kun laittautumiseeni menee enemmän aikaa. Kyse ei kuitenkaan ole mistään hiustenlaitosta, vaan vaatteiden vaihdosta, kenkien ja takin päälle pistämisestä ja lapsen tavaroiden kokoamisesta, joten aikaa menee ihan kohtuuttoman kauan miehen esineiden etsimiseen. havahduttuani siihen miten usein jätän todella paljon tekemättä itseni eteen lähtiessämme johtuu siitä, että autan kokoamaan miehen tavaroita. Tämän sietäisin jos olisi joskus tai silloin tällöin, mutta tää on joka kertainen sirkus ja nykyisin en edes yksinkertaisesti jaksa olla kärsivällinen. Toinen bravuuri on lähteä harrastukseen, ajaa sinne, ajaa takaisin hakemaan unohtuneita avaimia ja taas meni aikaa siihen. Viimeksi kun annoin miehen kiukutella itsekseen avaimiensa kanssa ja laitoin itseni ja lapsen valmiiksi, kuulin autossa saarnan siivouksen tarpeesta. Olen jo auttanut tilannetta hankkimalla avainkaapin ja tekemällä lipaston ylälaatikoihin tilaa joissa säilytetään avaimia, puhelimia sun muita, mutta ei.

Siivous onkin hauskaa. Mies huomaa alituisesti miten sotkuista meillä on, mutta olen ainoa joka on täystyöllistetty tekemään asialle jotain. Tässä pitää huomioida, että meillä ei erityisen sekaista ole paitsi miehen itsensä jäljiltä. Iltaisin hän makaa sohvalla, karkaa salille tai koneelle koska on niin väsynyt. Viime aikoina käsittämättömintä on, että mies on alkanut kritisoimaan tekemättömiä taloustöitä todella kovaäänisesti, eli kun olen lopettanut hänen passaamisensa, on alkanut kauhea ulina siitä. Itselleni on riittävästi vilkkaan vuoden ikäisen paimentamisessa, ruokkimisessa ja pukemisessa. Lapsi aloitti tarhan juuri siksi, että pystyisin hiukan hallitsemaan kaaosta ja saisin viimeinkin tehtyä keskeneräisiä opintojani kasaan jotka ovat seisseet ihan liian pitkään.

Tästä loistavana aasinsiltana kerrottakoon, että mies keksi, että nyt kun lapsi on osa-aikaisesti tarhassa, voinkin aivan hyvin lähteä vielä töihin. Kaipaisin hetken hengähdystaukoa, koska olen aika tauotta hoitanut kotia, lasta ja siihen päälle miljoonia muita asioita, joten se muutama tunti päivässä on tervetullutta että pystyn hoitamaan ne opinnot, työjutut ja virastopuhelut rauhassa ja ajallaan eikä lapsen päiväunien mukaan. Mies ehdotti sinisilmäisesti, miten voisin laittaa

Uskoisin että mies oli  ihan samanlainen ennen avioliittoakin ja silti menit hänen kanssaan naimisiin. Ilmeisesti koska halusit ne häät.

Ei ne häät muuta sammakkoa prinssiksi, mutta aika usein käy toisinpäin joten kerropa sille sammakolle ettei hänellä ole yhtään enempää oikeuksia määräillä sinua kuin ennen avioliittoakaan. Suomen laissa ei ole pykälää joka velvoittaa vaimot passaamaan miehiä joilla on kaksi toimivaa kättä.

Se oli mies joka halusi häät ja naimisiin, mä olisin halunnut pienimuotoisemmat setit jos häitä ollenkaan. Aika kova yleistys sieltä ruudun takaa, koska et todellakaan tiedä lähtötilannetta tai motiiveja avioitumiselle. Kummasti prinssi muuttui sammakoksi ja vielä nopealla aikataululla. 

Häiden suhteen sama homma minulla ex-liitossa. Sammakoistakin on ensikäden kokemusta joten tuikkaa sille hemmolle viestiä ettei hänellä ole sinuun määräysvaltaa.Tee se niin kauan että viesti menee perille. Laita hanttiin ja tee mitä teit ennen vihkimistäkin. Jos sammakko kurnuttaa vastaan, lue madonluvut. Sun tehtävä ei ole muuttua miehelle mutsiksi, anna sen ite hake avaimensa äläkä siivoa sen jälkiä.Se ei ole sun hommaa. Miehen omaa kypsymättömyyttä jos taantuu uhmaikäiseksi sen takia että vauva tarvitsee sun huomiota.Siitähän tuo kiukuttelu johtuu. Ukko on mustis lapselleen.

Jos tilanne eskaloituu, lähde lapsen kanssa mieluummin kuin alistut.