Naiset joilla on tapailusuhde

Miehessä pitäisi olla jotain erityistä, että antaisin aikaani ylipäätään mihinkään suhteeseen. Suhteen alussa voisi olla vaikea tietää, mitä suhteesta tulee, että jääkö tapailuiksi vai kehittyykö muuksi. Ketään ei vaan jaksaisi roikottaa elämässäni, jos hänestä ei saa jotain erityistä iloa elämään. Todennäköisesti tulenkin olemaan kauan yksin.

Emme ole edes puhuneet suhteesta, kumpikin olemme paatuneita pelureita ja pyörittämme tahoillamme melkoista karusellia. Päädymme epäsäännöllisesti toistemme syliin, meillä on hyvät keskustelut ja lähestulkoon käsinkosketeltava fyysinen kemia, mutta mihinkään vakavaan meistä ei olisi ja olemme myös pitkään puhumatta aina välillä. Hän on myös aika ajoin esimieheni, joten siinäkin mielessä julkinen suhde olisi huono idea. Kevyt (ja muiden poissaollessa vähemmän kevyt) flirtti piristää työpäiviä, työhuoneessa varastetut intohimoiset suudelmat pitävät vireänä ;)

Matkustan ympäri vuoden. Mies ei ole varattu, mutta työtilanteensa on vähintään yhtä haastava kuin minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailen miestä yhteisillä ehdoillamme. Matkustan yli puolet vuodesta, enkä voi siksi sitoutua. Miehellä omat syynsä.

Olemme tyytyväisiä näin.

Matkustatko syksyllä jonnekkin,minulla on mies jota yleensä tapailen syksystä ja kun kesä alkaa lähestyä jäämme tauolle ja taas syksystä alkaa.

Introverttina tarvitsen paljon sellaista aikaa, jolloin voin vain oleilla rauhassa tai puuhastella jotain yksin. Siksi pelkkä tapailu sopii minulle tässä vaiheessa mainiosti. Lisäksi miehellä on vielä kotona asuvia lapsia ja itse olen lapseton. Toistaiseksi on mukavinta vain tavata minun luonani tai mennä yhdessä ulos silloin tällöin.

Kumpikaan meistä ei tietääkseni tapaile ketään toista, joten sikäli voi olla, että tätä voisi kyllä jo sanoa seurusteluksikin. Ei sitä kai ole tarpeenkaan niin tarkasti määritellä.

En jaksanut sellaista suhdetta. Alkoi pikkuhiljaa tuntumaan, että olin miehelle pelkkä kulutushyödyke.

Tutustupa naisiin vähän lähemmin. Tässä vuoden aikana on useampaakin varsin "normaalia" ja sattumalta hyvin kouluttautunutta naista tullu tapailtua. Kummallisesti jokaisella on useampi mies samaa aikaa. Ei välttämättä seksiä kaikkien kanssa, mutta hyvin intiimejä keskusteluja ja treffejä. Sitä on moni suomalainen nainen vuonna 2017. Ei osata päättää, ei uskalleta vakiintua. Kertoo täydellisestä itsetuntemattomuudesta ja tunne-elämän pinnallisuudesta. Seitsemän naista ja joka ikisellä sama kuvia, joten ihan sattumaakaan ei ole. Viisi heistä on ollu omien sanojensa mukaan hyvin kiinnostunu musta, mutta silti on se tarve pitää muita miehiä ympärillä. Kaverit on erikseen, mutta joo ei kiinnosta nainen, joka ei tiedä mitä ja minkälaisen miehen haluaa. Kai nyt aikusen ihmisen pitäis jo tunnistaa oikeesti kiinnostava ihminen. Ahdistuvat lähinnä, jos kertoo kiinnostuneensa vakavasti. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät olisi kiinnostuneet, sillä kehuvat vuolaasti ja roikkuvat lahkeessa, kun en jaksa naista, jolla on intiimejä keskusteluja muiden miesten kanssa ja deittailua ja muuta sen jälkeen, kun ollaan useemman kerran tavattu ja toisemme erityisiksi havaittu. Ja jokaisella sama kuvio heti aluksi myös sen suhteen, että "Emmä mitään eti, mut jos nyt sattuu vastaan unelmieni mies..." blaa blaa. Tän vuoksi olenkin siirtyny Tinderistä tosimaailmaan naisia narraamaan. No en narraamaan, mutta kaipaan elämäni viimeistä naista ja tietysti silloin on halu tutustua ihmisiin ja puiston penkiltä löytää niitä aidosti toiseen ihmiseen keskittyviä kultakimpaleita. Suomalainen nainen ei halua sitoutua, vaan olla itsenäinen ja sit 34v itketään, kun pitäis äkkiä saada lapsia ja perhe ja sitä ja tätä.

En halua parisuhdetta enkä edes seurustelusuhdetta. Haluan asua yksin, päättää itse kaikista asioistani, ja tavata miestä/miehiä silloin kun itse haluan. Minulla on miesystävä, jota tapailen säännöllisesti, mutta ei tulisi mieleenkään alkaa leikkiä mitään pariskuntaa. Olen 45-vuotias, enkä ole koskaan halunnut perhettä tai avioliittoa.

Voiko entistä tapailusuhteen miestä sanoa exäksi? Vai miksi näitä kutsutaan? Mulla on ollut näitä useita. Yleensä kestäneet vuoden. Ei oikeen mitään yhteistä ole ollut näiden kanssa. Tapailtu noin kerran viikossa yleensä vain seksin merkeissä. Joskus harvoin esim. kaveriksi konserttiin.

Tapaillaan erään naisen kanssa, koska olemme molemmat niin yksinäisiä nimenomaan kumppanin puutteen vuoksi. Emme sido toisiamme mihinkään. Jos toinen löytää haluamansa kumppanin, niin silloin toinen katoaa. Yhteisellä sopimuksella pidetään homma yksinkertaisena. Win-Win-tilanne. Molemmilla elämä yksinäisyyttä lukuunottamatta kunnossa. Eipähän aina tarvitse olla ilman läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Emme ole edes puhuneet suhteesta, kumpikin olemme paatuneita pelureita ja pyörittämme tahoillamme melkoista karusellia. Päädymme epäsäännöllisesti toistemme syliin, meillä on hyvät keskustelut ja lähestulkoon käsinkosketeltava fyysinen kemia, mutta mihinkään vakavaan meistä ei olisi ja olemme myös pitkään puhumatta aina välillä. Hän on myös aika ajoin esimieheni, joten siinäkin mielessä julkinen suhde olisi huono idea. Kevyt (ja muiden poissaollessa vähemmän kevyt) flirtti piristää työpäiviä, työhuoneessa varastetut intohimoiset suudelmat pitävät vireänä ;)

Eikö haittaa,että jaat tämän miehen muiden kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole edes puhuneet suhteesta, kumpikin olemme paatuneita pelureita ja pyörittämme tahoillamme melkoista karusellia. Päädymme epäsäännöllisesti toistemme syliin, meillä on hyvät keskustelut ja lähestulkoon käsinkosketeltava fyysinen kemia, mutta mihinkään vakavaan meistä ei olisi ja olemme myös pitkään puhumatta aina välillä. Hän on myös aika ajoin esimieheni, joten siinäkin mielessä julkinen suhde olisi huono idea. Kevyt (ja muiden poissaollessa vähemmän kevyt) flirtti piristää työpäiviä, työhuoneessa varastetut intohimoiset suudelmat pitävät vireänä ;)

Eikö haittaa,että jaat tämän miehen muiden kanssa..

En ole tuo vastaaja, mutta olen vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin hänkin. Tuo vastaajahan sanoi itsekin pyörittävänsä karusellia. Miksi ihmeessä häntä haittaisi, että myös miehellä on muita naisia. Itse olen tässä vuoden sisällä tapaillut satunnaisesti kolmea miestä. Näistä kenenkään kanssa en halua parisuhdetta ja tiedän, että heillä on muitakin naisia. Ei haittaa pätkääkään. Mutta ethän sinä tätä tietenkään usko. 

Mulla oli tapailusuhde silloin, kun en muuta suhdetta elämääni tarvinnut. Kuten ei ilmeisesti mieskään, kun kerran suhteessa pysyi. Molemmille oli myös selvää, että vaikka meillä synkkasi kivasti ja etenkin sängyssä, ei meistä varsinaista paria olisi tullut.

Välillä jaksan hyvin ja välillä ottaa enemmän päähän.

Toisaalta saa osan parisuhteen "parhaista paloista" päältä, ja niitä "huonoja" ei joudu sietämään. Toisaalta kokoajan mieltä kalvaa se kuinka on itse ihastunut, tai oikeastaan rakastunut mieheen jota on tapaillut monta vuotta ja mieleen putkahtaa välillä ihmeellisiä mustasukkaisia ajatuksia ja silloin tällöin alkaa epäillä kaikkea ilman syytäkään. Ja vielä pahempaa on se kun näät tämän toisen olevan rakastunut myös sinuun, siitä ei ole enää epäilystäkään, mutta ette "uskalla" ottaa seuraavaa askelta molemmin puolisen sitoutumiskammon vuoksi (ajatus PARISUHTEESTA ahdistaa hirveästi, vaikka elämme melkolailla kuin parisuhteessa olevat, emme vain käytä ikinä tuota sanaa, me tapailemme). Voiko tästä tulla ikinä mitään? Haluaisin uskoa että voi, kunhan käyttää tarpeeksi aikaa tottua ajatukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emme ole edes puhuneet suhteesta, kumpikin olemme paatuneita pelureita ja pyörittämme tahoillamme melkoista karusellia. Päädymme epäsäännöllisesti toistemme syliin, meillä on hyvät keskustelut ja lähestulkoon käsinkosketeltava fyysinen kemia, mutta mihinkään vakavaan meistä ei olisi ja olemme myös pitkään puhumatta aina välillä. Hän on myös aika ajoin esimieheni, joten siinäkin mielessä julkinen suhde olisi huono idea. Kevyt (ja muiden poissaollessa vähemmän kevyt) flirtti piristää työpäiviä, työhuoneessa varastetut intohimoiset suudelmat pitävät vireänä ;)

Eikö haittaa,että jaat tämän miehen muiden kanssa..

En ole tuo vastaaja, mutta olen vähän samankaltaisessa tilanteessa kuin hänkin. Tuo vastaajahan sanoi itsekin pyörittävänsä karusellia. Miksi ihmeessä häntä haittaisi, että myös miehellä on muita naisia. Itse olen tässä vuoden sisällä tapaillut satunnaisesti kolmea miestä. Näistä kenenkään kanssa en halua parisuhdetta ja tiedän, että heillä on muitakin naisia. Ei haittaa pätkääkään. Mutta ethän sinä tätä tietenkään usko. 

Uskon,kun niin sanot.

Tapailusuhde perustui alussa seksiin, vuosien (6+) kuluessa syventynyt paljon enemmäksi. Kummallakin on omat asunnot ja omat ystävät ja omat menot. Silloin kun tapaamme käymme elokuvissa, ravintoloissa, keilaamassa, pelaamassa biljardia... Ja nyhjäämme kyljikkäin sohvalla :)

Sopii meille hyvin, emme halua yhdessäasumista, emme lapsia, emme lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Tutustupa naisiin vähän lähemmin. Tässä vuoden aikana on useampaakin varsin "normaalia" ja sattumalta hyvin kouluttautunutta naista tullu tapailtua. Kummallisesti jokaisella on useampi mies samaa aikaa. Ei välttämättä seksiä kaikkien kanssa, mutta hyvin intiimejä keskusteluja ja treffejä. Sitä on moni suomalainen nainen vuonna 2017. Ei osata päättää, ei uskalleta vakiintua. Kertoo täydellisestä itsetuntemattomuudesta ja tunne-elämän pinnallisuudesta. Seitsemän naista ja joka ikisellä sama kuvia, joten ihan sattumaakaan ei ole. Viisi heistä on ollu omien sanojensa mukaan hyvin kiinnostunu musta, mutta silti on se tarve pitää muita miehiä ympärillä. Kaverit on erikseen, mutta joo ei kiinnosta nainen, joka ei tiedä mitä ja minkälaisen miehen haluaa. Kai nyt aikusen ihmisen pitäis jo tunnistaa oikeesti kiinnostava ihminen. Ahdistuvat lähinnä, jos kertoo kiinnostuneensa vakavasti. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät olisi kiinnostuneet, sillä kehuvat vuolaasti ja roikkuvat lahkeessa, kun en jaksa naista, jolla on intiimejä keskusteluja muiden miesten kanssa ja deittailua ja muuta sen jälkeen, kun ollaan useemman kerran tavattu ja toisemme erityisiksi havaittu. Ja jokaisella sama kuvio heti aluksi myös sen suhteen, että "Emmä mitään eti, mut jos nyt sattuu vastaan unelmieni mies..." blaa blaa. Tän vuoksi olenkin siirtyny Tinderistä tosimaailmaan naisia narraamaan. No en narraamaan, mutta kaipaan elämäni viimeistä naista ja tietysti silloin on halu tutustua ihmisiin ja puiston penkiltä löytää niitä aidosti toiseen ihmiseen keskittyviä kultakimpaleita. Suomalainen nainen ei halua sitoutua, vaan olla itsenäinen ja sit 34v itketään, kun pitäis äkkiä saada lapsia ja perhe ja sitä ja tätä.

Jos kaikki suhteesi toistavat samaa kaavaa, niin pikaisella päättelyllä niissä kaikissa on yksi yhdistävä ja identtinen tekijä: sinä itse. Eli katse peiliin ja mieti, miksi hakeudut sellaisten naisten seuraan (tai miksi vedät heitä puoleesi), jotka eivät halua sitoutua sinuun? Nimittäin kaikki naiset eivät ole samanlaisia, ja jos vastaan tulee vain tätä kuvailemaasi laatua, niin silloin tilannetta ja myös sitä omaa käytöstä ja kommunikaatiota kannattaa miettiä vähän erilaisestakin näkökulmasta. Tekstisi perusteella kuulostat hieman katkeralta ja ehkä vähän liiankin innokkaalta sitoutumaan heti suhteen alkuvaiheessa, ennen kuin osapuolet edes kunnolla tuntevat toisiaan. Se voi vaikuttaa kohtaamisesi naisten käytökseen, vaikka et itse tunnista tällaista dynamiikkaa suhteissasi.

Ja en sano tätä mitenkään pahalla, koska olisin antanut saman neuvon tilanteessa, jossa sukupuoliroolit olisivat toisin päin. Tsemppiä :)

Ja mitähän eroa on tapailu- ja seurustelusuhteessa? Vai onko näistäkin jotkut alalajit olemassa?

Mua häiritsee se oletusarvo että nainen haluaa aina parisuhteen, naimisiin, perheen, punaisen talon yms ja sopeutuu vaan miehen haluihin. Istuu kiltisti kotona ja odottaa että mies kosii.

Jos kysymys on tarkoitettu että miten tapailusuhteessa olevat naiset jaksaa mikäli haluaisi olla kyseisen miehen kanssa parisuhteessa niin olisi eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Tutustupa naisiin vähän lähemmin. Tässä vuoden aikana on useampaakin varsin "normaalia" ja sattumalta hyvin kouluttautunutta naista tullu tapailtua. Kummallisesti jokaisella on useampi mies samaa aikaa. Ei välttämättä seksiä kaikkien kanssa, mutta hyvin intiimejä keskusteluja ja treffejä. Sitä on moni suomalainen nainen vuonna 2017. Ei osata päättää, ei uskalleta vakiintua. Kertoo täydellisestä itsetuntemattomuudesta ja tunne-elämän pinnallisuudesta. Seitsemän naista ja joka ikisellä sama kuvia, joten ihan sattumaakaan ei ole. Viisi heistä on ollu omien sanojensa mukaan hyvin kiinnostunu musta, mutta silti on se tarve pitää muita miehiä ympärillä. Kaverit on erikseen, mutta joo ei kiinnosta nainen, joka ei tiedä mitä ja minkälaisen miehen haluaa. Kai nyt aikusen ihmisen pitäis jo tunnistaa oikeesti kiinnostava ihminen. Ahdistuvat lähinnä, jos kertoo kiinnostuneensa vakavasti. Kyse ei ole siitä, että naiset eivät olisi kiinnostuneet, sillä kehuvat vuolaasti ja roikkuvat lahkeessa, kun en jaksa naista, jolla on intiimejä keskusteluja muiden miesten kanssa ja deittailua ja muuta sen jälkeen, kun ollaan useemman kerran tavattu ja toisemme erityisiksi havaittu. Ja jokaisella sama kuvio heti aluksi myös sen suhteen, että "Emmä mitään eti, mut jos nyt sattuu vastaan unelmieni mies..." blaa blaa. Tän vuoksi olenkin siirtyny Tinderistä tosimaailmaan naisia narraamaan. No en narraamaan, mutta kaipaan elämäni viimeistä naista ja tietysti silloin on halu tutustua ihmisiin ja puiston penkiltä löytää niitä aidosti toiseen ihmiseen keskittyviä kultakimpaleita. Suomalainen nainen ei halua sitoutua, vaan olla itsenäinen ja sit 34v itketään, kun pitäis äkkiä saada lapsia ja perhe ja sitä ja tätä.

Itse olen havainnut tätä juuri miehissä? Tai voi olla että minussa on jotain, miksi en kelpaa siksi ainoaksi. Itse epäilen että en näytä paperilla tarpeeksi hyvältä mm. ammattikoulutus ja työttömyys. Vaikka olen nainen. Sukupuoli ei auta mit

Vierailija kirjoitti:

Ja mitähän eroa on tapailu- ja seurustelusuhteessa? Vai onko näistäkin jotkut alalajit olemassa?

Tapailla voi montaakin samanaikaisesti. Mitään ei toiselle luvata. Seurustelussa ollaan jo suhteessa. Ei kai kukaan ala seurusteleen heti mukavan pariin löytyessä. Ensin tapaillaan. Toiset haluaa tapailla vuosia, kun ei haluta tiivistä seurustelua. Tällöin on selvää että koskaan ei tiedä tuleeko seuraavaa tapaamista.