Tuija Lehtisen kirjat muuttuneet rivoksi kioskikirjallisuudeksi

Vierailija kirjoitti:

Kirjastotätinä totean, että oln itsekin lukenut Lehtisen kirjoja ja tykkään niistä aiemmista. Nykyiset ovat juurikin tässä ketjussa esiintulleiden seikkojen vuoksi jotenkin huttua ja jos asiakas kyselee kevyttä ja viihdyttävää lukemista, suositus ei osu enää Lehtisen tuotantoon.

Sääli, koska Lehtinen aikanaan oli minusta omassa genressään todella hyvä, kirjat olivat hauskoja ja kestivät useammankin lukemisen. Tulee vähän tunne, että on leipääntynyt hommaansa ja kirjoittaa sit vähän yksityiskohtia muuttaen sellaista peruskavaa, jota maustetaan just jollain rivoilla kohtauksilla, jotka on mauttomia.

Tuija Lehtisen nuorten kirjat olivat aikanaan hyviä ja kestivät lukemista useampaankin kertaan. Nimen omaan Sarat ja Siivet varpaiden välissä esimerkiksi. Mitä suosittelet Lehtisen tilalle nykyään?

Mä oon lukenut paljon aikoinaan noita Lehtisen nuorten kirjoja. Tykkäsin kovasti. Aikuisten kirjat onkin jäänyt lukematta, mutta ei ehkä ylipäätään ole minua kiinnostava genre. Nyt rupes kiinnostaa tän ketjun ansiosta, että onko huonoa uusi tuotanto. Ehkä pitää kokeilla!

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lukenut paljon aikoinaan noita Lehtisen nuorten kirjoja. Tykkäsin kovasti. Aikuisten kirjat onkin jäänyt lukematta, mutta ei ehkä ylipäätään ole minua kiinnostava genre. Nyt rupes kiinnostaa tän ketjun ansiosta, että onko huonoa uusi tuotanto. Ehkä pitää kokeilla!

Suosittelen aloittamaan vanhemmasta päästä. Ne ovat huomattavasti lähempänä nuortenkirjojen hauskaa viihdettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loppuhan lässähti vielä pahemmin kuin pelkäsin. En halua spoilata, jos täällä on joku vielä aikeissa lukea, mutta joo... Loppuratkaisua olisi saanut pitkittää ja tuoda siihen enemmän kiemuroita, aineksia olisi kyllä ollut. Nyt se meni ohi melkein huomaamatta. Lehtinen myös tuntuu unohtaneen yhden kirjoittamisen perussäännöistä: näytä, älä selitä. Päähenkilön päätökset lopussa on selitetty, hyvin lyhyesti nekin. "Tein näin, koska tein." Ratkaisuun vaikuttaneet tekijät pyyhkäistiin pois, kättä heilauttamalla ja se siitä.

Tosin ne kirjan ainekset sitten. Tuli mieleen, että Lehtinen on katsonut Downton Abbeyta ja päättänyt siirtää sen mahdollisimman suoraan 2000-luvun Suomeen. Kirjan sisarukset ovat syntyneet noin 80-90-lukujen vaihteessa, joten heidän vanhempansa ovat epäilemättä 50-60-luvun vaihteen lapsia. Isovanhemmat ovat siis syntyneet arviolta 30-luvun puolivälin tienoilla. Ja nämä äiti ja isoäiti ovat pakottaneet mainitut sisarukset käyttämään kureliiviä, kun todellisuudessa jo isoäidin äiti on päässyt siitä eroon ennen äidiksi tuloaan! En muutenkaan tiedä, millaista ja kuinka sisäänpäinlämpiävää elämää nykyajan aateliset viettävät, mutta tuskin ihan sellaista kuin Lehtinen kuvittelee.

17

Juuri tässä oli kirjan ongelma: väärien vuosikymmenten asioita. Asenteet voivat olla vaikka miten vanhanaikaisia, mutta ei niitä tarvitse tuoda esille vääristyneesti. Ei ole ilo lukea kirjaa, joka on täynnä virheitä. Ihme, ettei kartanossa käytetty vielä veivattavaa puhelinta, jolla otetaan yhteys keskukseen.

Juuri näin. Tarina olisi ollut uskottavampi vaikka johonkin 50 vuoden taakse sijoitettuna. Kartanon neiti hurahtaa vasemmistolaiseksi, 1800-luvulla syntynyt isoäiti on kauhuissaa jne...

Eli viestiä Lehtiselle: enemmän tutkimustyötä, enemmän hiomista. Pelkkä romantiikka ei riitä, jos kehystarina on pielessä. Eikä joka vuosi tarvitse julkaista kahta tai kolmea kirjaa, parempi keskittyä kirjoittamaan yksi hyvin.

Erehdyin lukemaan vielä Takaisin Sumukartanoon -kirjan, kun ajattelin että se kuroisi lankoja yhteen. No ei!

SPOILER ALERT

Sama tarina, ensin päähenkilö (tällä kertaa toinen sisko) märisee valtaosa kirjasta, kuinka suku ja kartano ei kiinnosta, vaikka kuitenkin siellä on pakko jostain syystä luuhata.

Kirjailija marssittaa areenalle jatkuvasti uusia hahmoja, joita lukijan odotetaan pohtivan "onko se tämä?", mutta kummassakaan kirjassa ei yksinkertaisesti ole romantiikkaa. Se ja sama, kaikki hahmot vaikuttavat niin tympeiltä ettei heidän rakkauselämänsä kiinnosta.

Tietenkään happy ever after -loppu miehen kainalossa ei ole pakollinen, mutta kun kirjaa kuljetetaan sitä kohti ja lopussa (viimeiset pari sivua) kiepsautetaan juoni ympäri, jää lukijalle tunne, että mitä täytetekstiä se monisataasivuinen jorina ennen loppua oli. Siskokset muka repäisevät itsensä irti kartanosta, vaikka toimivat niin kuin ovat aina ennenkin tehneet.

Ihan liian pitkä teksti kirjoista, joista ei jää lukijoille mitään käteen. Luin nuorena Lehtisen kirjoja ja pidin niistä, mutta nykyinen liukuhihnatuotanto saa kyllä jäädä hyllyyn tästä lähin.

Nuoruudessa luin Tuija Lehtisen kaikki kirjat. Esim. Mirkka- ja Laura-sarjat, Sarat, Vanilijasyndrooma jne. Siitä siirryin myöhemmin Lehtisen aikuisten kirjoihin ja pitkään niistä tykkäsin, mutta nyt viimeisimmät (etenkin Sumulaaksoon sijoittuvat) ovat olleet huonoja. Takaisin Sumulaaksoon pohjanoteeraus. Harmi.

Miksi naisten kirjoittamat hahmot kaikissa medioissa ovat yleensä jotain käyttäytymisongelmaisia ja rasittavia tuittupäitä, joita pitäisi vain loputtomiin ymmärtää?

Takaisin Sumulaaksoon on tosiaan kirjailijan pohjanoteeraus. Vaivoin sain kahlattua läpi ja viimeisellä sivulla iski vain äärimäinen ketutus. Älkää tuhlattu aikaanne tai rahojanne tähän.

Vierailija kirjoitti:

Takaisin Sumulaaksoon on tosiaan kirjailijan pohjanoteeraus. Vaivoin sain kahlattua läpi ja viimeisellä sivulla iski vain äärimäinen ketutus. Älkää tuhlattu aikaanne tai rahojanne tähän.

Takaisin Sumulaaksoon ei ole enää Lehtisen pohjanoteeraus. Studio Thora oli vielä paljon paskempi.

Vierailija kirjoitti:

Kirjastoihmisenä en koskisi Lehtisen kirjoihin paitsi niitä lainatessa jollekin wt-lähiömutsille on pakko, kun eihän se osaa käyttää itsepalvelulainausta.

Tämä! Aika hyvin kitetytetty. Mutta sullahan onkin akateeminen koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon lukenut paljon aikoinaan noita Lehtisen nuorten kirjoja. Tykkäsin kovasti. Aikuisten kirjat onkin jäänyt lukematta, mutta ei ehkä ylipäätään ole minua kiinnostava genre. Nyt rupes kiinnostaa tän ketjun ansiosta, että onko huonoa uusi tuotanto. Ehkä pitää kokeilla!

Suosittelen aloittamaan vanhemmasta päästä. Ne ovat huomattavasti lähempänä nuortenkirjojen hauskaa viihdettä.

Tai sitten niitä uusia dekkari juttuja, joita on varmaan kolmisen kirjaa.

Se tuon Takaisin Sumulaaksoon-kirjan jälkeen ilmestynyt Peseonaatti Huijuva talo oli todellinen rimanalistus. Kirjoittaisi lisää siitä farmaseuttinaisesta kertovia kirjoja. Nuo olivat vielä kiinnostavia.

Vierailija kirjoitti:

En ole lukenut, mutta onko siis sellaista Kaari Utrio / Kristiina Vuoren "rouvaspornoa"? Sehän on ihanaa!!

Kunpa Utrio surussaan saisi kirjoitettua jälleen sellaisen alkuaikojen pläjäyksen 😍

Kaipisin kovasti Kaarilta vielä voimia kirjoittaa jotain. Mutta ymmärrän ettei ole jaksamista ja suree miestään. Joka lähti aivan liian aikaisin.

Kyllä Tuija on tainnut lopettaa kirjoittamisen, tämä Sumulaakson salatut suhteet oli jopa vielä huonompi kuin edeltäjänsä. Lisäksi Tuija on tipahtanut täydellisesti nykyajasta.

Luin uudelleen nuoruuteni suosikin Laura-sarjan kolme viimeistä kirjaa, näissä kirjoissa oli vielä hauskaa huumoria, muttta moni asia sai minut tuhahtelemaan kirjoja lukiessa. Esimerkiksi Laura kesätöissä, kirjassa Laura työskenteli retkeilymajan siivoojana. Laura oli 16-vuotias, ja hänellä oli töitä joka ikinen päivä koko kesän ajan ja ainoastaan yksi kirjan hahmoista ihmetteli onko tämä ok. Olin kirjan ilmestyessä muutaman vuoden Lauraa nuorempi, silloin asia ei ihmetyttänyt, mutta lukiessani kirjaa vanhempana ihmettelen suuresti että Lehtinen on halunnut antaa nuorille kuvan että tällainen työpaikkaa on ihan hyvä.

Lehtinen ei myöskään ole vuosiin ollut kartalla nuorten pukeutumisesta, vai moniko muistaa uuden ylioppilaan pukeutuneen jakkupukuun vuonna 2005? Tämäkään ei nuorempana ihmetyttänyt, mutta nyt kolmekymppisenä voin todeta, että en ole ikinä omistanut jakkupukua, joka tuntuu löytyvän jokaisen Tuija Lehtisen hahmon vaatekaapista.

Vieläköhän tulee uusia kirjoja? Nyt on julkaistu digitaalisesti näitä Tuija Lehtisen ensimmäisiä kolmiokirjalle kirjoittamia lehtisiä. Onko joku lukenut? Ovatko parempia, kuin tämä nykyinen tuotanto.

Nuorena tykkäsin lukea Lehtisen novelleja MeKaks-lehdestä ja jotain Mirkka-kirjoja luin. Se huumori oli silloin jotain ihan kreisiä. Mitä olen myöhemmin katsonut edes takakansitekstejä niin ei kiitos. Aina pitää olla joku bling bling -mainostoimisto tai jotain muuta päheää, siis jotenkin koomisen oloista. Mutta en ole siis lukenut, ehkä olisi pitänyt. Niitä dekkareita olen lukenut ja ovat sujuvia, mutta no, jotenkin persoonattomia. Kokenut, leipääntynyt kirjoittaja tulee mieleen.

Suositelkaa hyvää kirjailijaa Lehtisen tilalle, jotain kevyttä kesälukemista.

Mirkka-kirjat tuli luettua nuorena. Mun ystävä Rufus oli teininä ihan lempparikirja. Eipä ole tullut noita Lehtisen uudempia luettua mutta täytynee korjata tilanne.