Jos mies ei kestäkään synnytystä?

Mitä jos äiti ei kestäkään synnytystä? Eikun vaan takavasemmalle, eiku..

Myöhästä se enää on kun nait tollasen hapsenkakkiaisen.

Kuten itsekin totesit, jos mies ei kestä synnytystä, hän poistuu paikalta. Mikä ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos äiti ei kestäkään synnytystä? Eikun vaan takavasemmalle, eiku..

Kuulema on ihan tavallista, että äiti haluaa peruuttaa synnytyksen sen käynnistyttyä. Mutta haluamiseksi yleensä jää. ;)

Ap.

Miehellä on se etu, että hän voi poistua paikalta. Tuleva äiti ei niin voi tehdä, vaikka rupeaisi yököttämään ja heikottamaan. Eli en olisi tuossa tilanteessa huolissani miehen voinnista.

Luulen että jos se siinä alkaa yökkimään niin sinä olet siinä tilassa että a) joko käsket lähtemään vähän äkäseen tai b) et välitä pätkääkään siitä mitä mies hommailee. Ne veret ja ulosteet tulee vasta ponnistusvaiheessa eikä siinä ehdi miehen suhtautumista pohtimaan. Sulla on siinä vaiheessa muuta mietittävää, niinkuin että onko tämä joku vitsi että tämän lapsen kuuluisi tulla tuolta ulos, ja että kuoletko vai etkö.

Varaudu kans siihen että jälkeenpäin mies selittää totisena miten hirveitä supistuksia sinulla oli. Kaikki miehet tekee niin, aivan kuin oma vaimo olisi kestänyt jotain aivan poikkeuksellista yliluonnollista tuskaa, ymmärtämättä että se on kaikilla ihan sama juttu.

Tsemppiä synnytykseen, sinä hoidat sen homman kyllä, miehestä ei niin väliksi.

Eli ongelmani on se, että arvelen tarvitsevani rauhoittavaa tukihenkilöä ja ehkäpä hermostuisin miehen voidessä pahoin tai poistuessa huonolla hetkellä.

Mutta hyvä jos synnytys menee kunnolla groteskiksi vasta loppuvaiheessa.

ap.

Mun mielestä asia on aika yksinkertainen. jos ei kestä niin voi poistua. Takaisin ei tartte tulla. ikinä.

Harva äitikään sinne haluaa, mutta kun on pakko.

"MIES" hmm...

Vierailija kirjoitti:

Myöhästä se enää on kun nait tollasen hapsenkakkiaisen.

Noh. Minun spekulointiahan aloitus on.

Yhden lapsen synnytykseen mies ei päässyt mukaan, mutta minua piti kädestä rauhoittava kätilöopiskelija tms. (siitä on jo aikaa, en muista niin tarkasti). Kaikki sujui hyvin.

Minun tärkein huoleni olisi kestänkö minä synnytystä. Mies saisi kyllä huolehtia itse omasta puolestaan.

Älä huoli se lapsi syntyy vaikka mies ei sitä kestäisikään. Kaikki vauvat tuppaa tulemaan ulos tavalla tai toisella eikä se ole kenenkään kestämisistä kiinni.

Ootko doulaa harkinnut? Vois olla ihan hyvä ja rauhottava tukihenkilö, eikä isääkään syrjäytä. Saattaa mieskin kokea olonsa turvallisemmaksi kun joku kokeneempi kertoo miten esimerkiksi äidin oloa voi hieronnalla yms helpottaa. Mikäli mies joutuu poistumaan paikalta, sulla ois siinä kuitenki joku tuttu ja turvallinen ihan sua varten!

Mini & 18+2

Anna miehen itse miettiä ja päättää asia. Sä olet raskaana ja synnytät, miksi sun pitää vielä lisäksi stressata toisen puolesta.

Oma kokemus: olisin vallan hyvin "pärjännyt" synnytyksissä ilman miestä (hassu muotoilu, koska pakkohan siellä on pärjätä, mutta en koe erityisesti tarvinneeni miestä mihinkään). Pidin/pidän kuitenkin miehen läsnäoloa hänen ja lapsen oikeutena, tai ainakin hyvänä juttuna heidän kannaltaan, että mies on ollut paikalla. Toiseksi lapsen syntymän jälkeen miehestä on ollut hyötyä, koska siinä vaiheessa kun kätilöt ovat lähteneet paikalta, hän on esim. pidellyt lasta niin että saatoin syödä.

Minä tiedän etukäteen, etten todennäköisesti kestäisi synnytystä. Yökkään ja pyörryn helposti. Se on hermostollinen ominaisuus, joka ei liity luonteeseeni mitenkään. On täysin mahdollista, että läsnäolostani on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos minut silti haluaa paikalle, sitten ei todellakaan valiteta sanallakaan jälkeenpäin.

Mulle on ollut alusta asti aika itsestaanselvaa etten halua miestani mukaan synnytyssaliin. Han ei kesta veren nakemista ja muutenkin luulen ettei hanesta paljon hyotya olisi, eli mieluummin aiti ja sisko mukaan. Onneksi mies on samaa mielta.

Sitte se pyörtyy.

Mä satuin olemaan töissä ko sairaalassa silloin erityisammattimiehenä (~talkkarina) ja synnytyksen kestäessä ja sängyn ollessa epäkunnossa, hain kellarista pakkini ja pistin pedin kuntoon. Kun poika putkahti ulos -maltoin hetken päästä viedä pakkini takaisin.

Meillä mies puhui jo alkuraskauden aikana ettei tiedä pystyykö olemaan mukana. Kerroin siinä että se pahin osa on vasta ihan lopussa ja minulle on okei jos hän ei sitä tahdo nähdä.

Sovittiin että poistui jos tai kun siltä tuntuu.

Oli koko ajan sairaalassa vierelläni ja kun h-hetki alkoi olla käsillä oli mieskin jo niin väsynyt ja sekaisin että jälkeen päin sanonut ettei tajunnut lapsen tulevan nyt.

On myös onnellinen että oli paikalla juuri silloin.

Tämä saattaa olla vain apn stressiä mutta puhu miehesi kanssa ja hyväksy hänen tunteensa ja pelkonsa tulevasta jottei kummankaan tarvise sitä stressata. Voi auttaa meitä kestämään tulevan jos ei häntä siihen pakota.

Ole huoleti ap, miehesi voi tosiaankin kadota paikalta. Meille kävi näin. Mies yllättäen tahtoikin mukaan synnytykseen ja ammattinsa puolesta ajattelin sen hänen kestävän. Mutta lopulta mies otti melkein lukua ja kätilö pyysi hänet keinutuoliin istumaan ja käski hänen pysyä siinä, kunnes synnytys on hoidettu loppuun. 

Synnytys meni muuten ihan nopsaan ja ilman suurempia häslinkejä, kivunlievitystä en saanut, koska synnytys oli liian pitkällä, kun pääsimme sairaalaan.  Jälkikäteen miehen mielestä synnytystä hoitaneet kätilöt olivat ammattitaidottomia tumpeloita, kun hän ei saanut riittävästi huomiota.  Mutta minun mielestä hoitivat homman hienosti. Sen enempää lasten isää ei olla synnytyssalissa nähty ja kätilöitten  ja harjoittelijoitten kanssa on loput synnytykset hoidettu.  Avioeroa ei tämän takia tullut, mutta antoihan se selvän kuvan miehestä, ikävä kyllä. 

Jos mies tahtoo niin kyllä se sen kestää.