Onko minulla mitään järkeä enää hakea korkeakouluihin? Vai olenko liian tyhmä?

Luin tuota keskustelua "Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen..." keskustelua. Nämä kommentit tuntuivat osuvan minuun: "Nykyään sille yläasteen matikasta vitosia saavallekin toitotetaan kuinka hän on yhtä hyvä koululainen ja älykäs kuin muutkin. Mutta kun ei oikeasti ole."
"Yksi tuttuni ei koskaan pärjännyt koulussa, vaikka yritti, koska oli vain ihan oikeasti hieman keskivertoa tyhmempi. Ei vain tajua sitä itse ja silti yrittää päästä vuodesta toiseen yliopistoon, koska haluaa paremman statuksen ja tienata enemmän rahaa."

Toki en halua kouluttautua statuksen tai rahan takia, en vain haluaisi jäädä perusasiakaspalvelijaksi, kun se ei tunnu sopivan minulle. Enkä ole hakemassa mihinkään lääkikseen vaan sosionomiksi. Lukiossa olin aivan surkea, vaikka yritin. Tai tuntuu ainankin, että yritin, ehkä olisi voinut yrittää vähän enemmän. Matikka, englanti, ruotsi, äidinkieli, fysiikka, kemia, kuvaamataito, musiikki, liikunta - aineet olivat sellaisia, että en pärjännyt ollenkaan. Toki liikunnasta taisin lopulta saada seiskan tai kasin. Ainoastaan keskiverto olin historian opinnoissa (olisin opettajan mukaan saanut ysin, jos olisin viitannut tunneilla, mutta en uskaltanut viitata, koska pelkäsin vastauksen olevan väärä ja minulle naurettaisiin). Ja ehkä oli pari kasia muustakin aineesta, en jaksa nyt tarkistaa. Kirjotukset menivät tietenkin myös huonosti, ainoastaan historiasta sain M:n (senkin jouduin korottamaan, aluksi sain C:n).

Olen hakenut sosionomiksi nyt kahtena vuonna enkä ole päässyt esivalintakokeesta läpi. Toisella yrittämällä oikeasti yritin ja luin paljon ja sain huonommat pisteet kuin ekalla yrittämällä. Toki sosionomiopinnot olisivat täysin erilaiset kuin lukio-opinnot ja olen kasvanut ihmisenä ja minulla olisi motivaatiota opiskella.

Minusta minulta löytyy maalaisjärkeä, hyvä yleisivistys ja kiinnostus maailman asioista. En tunne itseäni niin tyhmäksi, vaikka koulu ei ole mennyt hyvin. Pelkään vain, että jos joku ihme kävisi, että kouluun pääsen niin en pääse kursseista läpi, vaikka kuinka yrittäisin. Ehkei kaikkia ole tarkoitettu korkeakouluopintoihin. Tekee pahaa, kun mieheni ei jaksa lukea kokeisiin ja saa hyviä arvosanoja. Itse samassa tilanteessa lukisin kolminkertaisen määrän enkä välttämättä yltäisi samoihin tuloksiin.