Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Ap. Kyllä kaikki menee hyvin kun teet just toisin kuin äitis. Mulla narsistiäiti, jonka ei olis pitänyt lisääntyä. Oikein oksettaa kun mietin, että hän on mun äiti...mutta eteenpäin mennään ja tee omasta elämästäsi se sinulle paras🌷

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

No jos näin on, niin mitä sä sitten edes kommunikoit ihmisille? Muuta vittu soikoon sinä sinne metsän keskelle yksinäsi, ei täällä tuommoisia kaivata, terve menoa!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Kun sinä kaasuvalotat, niin silloin käytän sitä termiä, kyllä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

No jos näin on, niin mitä sä sitten edes kommunikoit ihmisille? Muuta vittu soikoon sinä sinne metsän keskelle yksinäsi, ei täällä tuommoisia kaivata, terve menoa!

ap

Outo kysymys henkilöltä, joka on tehnyt tuhansia vihan- ja raivontäyteisiä avauksia palstalle. Sinua narsissismissasi häiritsee, kun joku antaa sinulle samalla mitalla takaisin eikä viitsi langeta nielaisemaan tarjoamaasi kuvaa apua kaipaavasta ja lapsuuden kolhimasta naisesta. Et sinä sitä ole, muuten et käyttäytyisi kuten käyttäydyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

No jos näin on, niin mitä sä sitten edes kommunikoit ihmisille? Muuta vittu soikoon sinä sinne metsän keskelle yksinäsi, ei täällä tuommoisia kaivata, terve menoa!

ap

Ei vaan, minä en ole kukaan sanomaan, missä sinua kaivataan, eikä natkutuksesi erityisemmin häiritse minua, mutta epäselvyytesi häiritsee. Se kaasuvalotus siis.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Kun sinä kaasuvalotat, niin silloin käytän sitä termiä, kyllä.

ap

Juu, käytäthän sinä, mutta väärin. Termi on vain osa vihantunteellesi antamaasi oikeutusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

No jos näin on, niin mitä sä sitten edes kommunikoit ihmisille? Muuta vittu soikoon sinä sinne metsän keskelle yksinäsi, ei täällä tuommoisia kaivata, terve menoa!

ap

Outo kysymys henkilöltä, joka on tehnyt tuhansia vihan- ja raivontäyteisiä avauksia palstalle. Sinua narsissismissasi häiritsee, kun joku antaa sinulle samalla mitalla takaisin eikä viitsi langeta nielaisemaan tarjoamaasi kuvaa apua kaipaavasta ja lapsuuden kolhimasta naisesta. Et sinä sitä ole, muuten et käyttäytyisi kuten käyttäydyt.

Olet väärässä, en ymmärrä, millä lailla koet antavasi minulle samalla mitalla takaisin? Näetkö sinä minut pahuutena siinä äitini ja minun välisessä elämässä? Miten? Miten se pienempi heistä kahdesta on sinusta se pahan alku ja juuri? Ja äitinikö on se uhri? Siis minun uhrini? Perin outo näkemys.

ap

Åäö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Onpa herttaista kyökkipsykologiaa. Toivottavasti et sentään itse siihen usko. Vähän turhan helppo maailmankuva: "se kärsii siitä itse, mutta ei huomaa". Höpön pöpön  :-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Kun sinä kaasuvalotat, niin silloin käytän sitä termiä, kyllä.

ap

Juu, käytäthän sinä, mutta väärin. Termi on vain osa vihantunteellesi antamaasi oikeutusta.

Ei ole, vihan tunne on oikeutettu ja se on syntynyt noin 5-6-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Ja näen kyllä, että sitä on ruokittu äitini kaasuvalotuksella. Jota sinä jatkat.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Minä en nyt puhu mistään käytöskorjasta, enkä käytösohjeista. Minä puhun todellisista tunteista, ja on kaksi eri asiaa tuntea niitä, ja käyttäytyykö niitten mukaan. Minä puhuin nyt siitä, että niitä tunteita ON. Minulla on kaikki oikeus olettaa, että saan muilta aina oikeaa kohtelua, kuten heidänkin on syytä olettaa, että minä en ole kusipäämulkku.

ap

Åäö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Näinpä. Se on aika vaikeaa, mutta noin minäkin ajattelen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Itseasiassa on erittäin epäkiitollista olettaa muista ihmisistä, että nämä kuitenkin kohtelevat minua väärin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Sulla on kyllä pahasti jotain pielessä. Oletko kenties koulukiusaaja? Voisit tehdä ihmiskunnalle palveluksen ja poistua kieriskelemään urpoudessasi.

Minä en kuitenkaan ole kirjoittanut tänne tuhansia avauksia täynnänsä itsekeskeistä vihaa, toisten syyllistämistä ja kostonhimoa... En, en todellakaan tunne mitään sympatiaa sellaista ihmistä kohtaan, joka niin voi toimia. Onnettoman lapsuuden loukattuihin tunteisiin vetoaminen ei tehoa minuun.

No jos näin on, niin mitä sä sitten edes kommunikoit ihmisille? Muuta vittu soikoon sinä sinne metsän keskelle yksinäsi, ei täällä tuommoisia kaivata, terve menoa!

ap

Outo kysymys henkilöltä, joka on tehnyt tuhansia vihan- ja raivontäyteisiä avauksia palstalle. Sinua narsissismissasi häiritsee, kun joku antaa sinulle samalla mitalla takaisin eikä viitsi langeta nielaisemaan tarjoamaasi kuvaa apua kaipaavasta ja lapsuuden kolhimasta naisesta. Et sinä sitä ole, muuten et käyttäytyisi kuten käyttäydyt.

Olet väärässä, en ymmärrä, millä lailla koet antavasi minulle samalla mitalla takaisin? Näetkö sinä minut pahuutena siinä äitini ja minun välisessä elämässä? Miten? Miten se pienempi heistä kahdesta on sinusta se pahan alku ja juuri? Ja äitinikö on se uhri? Siis minun uhrini? Perin outo näkemys.

ap

Ja noin äitinikin minut varmaan näkee 😬

ap

Vierailija kirjoitti:

Åäö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Onpa herttaista kyökkipsykologiaa. Toivottavasti et sentään itse siihen usko. Vähän turhan helppo maailmankuva: "se kärsii siitä itse, mutta ei huomaa". Höpön pöpön  :-)

Kyllä narsismin seurauksista voi kärsiä niin, ettei itse edes huomaa. Kun ei ole terveempää pohjaa, mihin verrata. Pitää oppimiaan asioita ihan luonnollisina, vaikka niissä olisikin itse asiassa kuoppa itselle.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Kun sinä kaasuvalotat, niin silloin käytän sitä termiä, kyllä.

ap

Juu, käytäthän sinä, mutta väärin. Termi on vain osa vihantunteellesi antamaasi oikeutusta.

Ei ole, vihan tunne on oikeutettu ja se on syntynyt noin 5-6-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Ja näen kyllä, että sitä on ruokittu äitini kaasuvalotuksella. Jota sinä jatkat.

ap

Se, että kuvittelet minun kaasuvalottavan, kertoo että olet mieltynyt siihen termiin siinä mitassa että käytät sitä väärin. Meillä on vain sinun kertomuksesi suhteestasi äitiisi ja mitä enemmän viestejäsi luen, sitä varmempi olen siitä ettet kerro koko totuutta. Käytöksesi kavaltaa sinut.