Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Itseasiassa on erittäin epäkiitollista olettaa muista ihmisistä, että nämä kuitenkin kohtelevat minua väärin.

ap

Eivät ihmiset kohtele toisiaan erityisen oikein eivätkä erityisen väärin. Ihmiset kohtelevat aika välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole heille tärkeitä. On siis ajan haaskausta odottaa ihmisiltä yhtään mitään. Tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, joihin voi luottaa ja joiden mielipiteillä on väliä ja joilta haluaa ymmärrystä, on elämässä vain muutamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Åäö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Onpa herttaista kyökkipsykologiaa. Toivottavasti et sentään itse siihen usko. Vähän turhan helppo maailmankuva: "se kärsii siitä itse, mutta ei huomaa". Höpön pöpön  :-)

Kyllä narsismin seurauksista voi kärsiä niin, ettei itse edes huomaa. Kun ei ole terveempää pohjaa, mihin verrata. Pitää oppimiaan asioita ihan luonnollisina, vaikka niissä olisikin itse asiassa kuoppa itselle.

ap

Kunhan tajuaisit, että se että jokin voi olla totta, ei tarkoita että se olisi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Itseasiassa on erittäin epäkiitollista olettaa muista ihmisistä, että nämä kuitenkin kohtelevat minua väärin.

ap

Eivät ihmiset kohtele toisiaan erityisen oikein eivätkä erityisen väärin. Ihmiset kohtelevat aika välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole heille tärkeitä. On siis ajan haaskausta odottaa ihmisiltä yhtään mitään. Tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, joihin voi luottaa ja joiden mielipiteillä on väliä ja joilta haluaa ymmärrystä, on elämässä vain muutamia.

Ai? En mä kyllä ole tuollainen, että kohtelen melko välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole mulle tärkeitä. Eikä sellaisiakaan ihmisiä saa loukata, monen mielestä sillä ei ilmeisesti ole väliä, aika karua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Åäö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Mä nään tän saman. Ja mussa itsessäni on tää sama ominaisuus.

Ei näitä asioita voi ymmärtää, ellei ole kokenut narsistia tai marttyyria.

Ja mä luulen että osa näistä päänaukojista on myös itse narsismin uhreja, mutta eivät vain näe sitä. Se että tajuaa olleensa narsismin uhri, rikkoo minuuden. mutta kun se minuus on mennyt rikki, sen pystyy korjaamaan. laittaa ne palat oikeille paikoille jotka menivät lapsuudessa väärin.

♡

Onpa herttaista kyökkipsykologiaa. Toivottavasti et sentään itse siihen usko. Vähän turhan helppo maailmankuva: "se kärsii siitä itse, mutta ei huomaa". Höpön pöpön  :-)

Kyllä narsismin seurauksista voi kärsiä niin, ettei itse edes huomaa. Kun ei ole terveempää pohjaa, mihin verrata. Pitää oppimiaan asioita ihan luonnollisina, vaikka niissä olisikin itse asiassa kuoppa itselle.

ap

Kunhan tajuaisit, että se että jokin voi olla totta, ei tarkoita että se olisi...

No eihän tuo korjoittaja sanonutkaan, että satavarmasti täällä kommentoivilla on narsistinen vanhempi, vaan tarjosi sitä yhtenä hyvinkin mahdollisena selityksenä osan kommenteille.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Ihan aiheellisesta häpeää, jos olet vitun kelvoton äiti. Ei sellaiseen tarvitse neutraalisti olkiaan kohautellen suhtautua. Kyllä sinut saa siitä haukkua.

Etkö osaa ajatella yhtään nenääsi pidemmälle? Ajatella, että sinulla myös on vastuu kanssaihmisistäsi? Jos joku ei osaa jotain oikea tapa suhtautua ei ole haukkua, vaan auttaa ja tukea. Sinusta ei ole tuollaisena mitään hyötyä kenellekään avuntarpeiselle.

ap

Minulla ei ole mitään aikomusta auttaa sinua, etkä sinä ole avuntarpeessa koska nautit vihastasi. Sinuun suunnattu empatia on paremmin käytetty likaisen koiranruokakupin sympatiseeraamiseen. Sinä olet paha ihminen, ja mitä nopeammin katoat laitokseen sen parempi kaikille muille ympärillesi.

Kaasuvalotusta. Minä en kysynyt apua sinulta, sinäkin saatat olla vaikka miten kuormittunut ja avun tarpeessa itsekin, sanoinpahan vain, ettei sinusta ole tuollaisena mitään hyötyä lähimmäisillesi, jotka ehkä saattaisivat olla ns. hädässä. Eikä susta tarttekaan olla, mutta tiedostapa se, ettet kuvittele tuollalailla haukkumalla nyt tukevasi jotakuta vaan. Tekee enemmän pahaa kuin se, kelle se on suunnattu hyvinkin mahdollisesti.

ap

Sinä et oikein taida tietää mitä kaasuvalotusta termi oikein tarkoittaa, mutta on jotenkin kuvaavaa että käytät sitä mielelläsi. Katsot aivan oikein sen jotenkin liittyvän narsistin uhrin kohtaamaan kohteluun, mutta käytät sitä aivan liian laveasti. Mikä meille tietysti kertoo, että haluat epätoivoisesti uhriutua ja velloa siinä.

Kun sinä kaasuvalotat, niin silloin käytän sitä termiä, kyllä.

ap

Juu, käytäthän sinä, mutta väärin. Termi on vain osa vihantunteellesi antamaasi oikeutusta.

Ei ole, vihan tunne on oikeutettu ja se on syntynyt noin 5-6-vuotiaana ja siitä eteenpäin.

Ja näen kyllä, että sitä on ruokittu äitini kaasuvalotuksella. Jota sinä jatkat.

ap

Se, että kuvittelet minun kaasuvalottavan, kertoo että olet mieltynyt siihen termiin siinä mitassa että käytät sitä väärin. Meillä on vain sinun kertomuksesi suhteestasi äitiisi ja mitä enemmän viestejäsi luen, sitä varmempi olen siitä ettet kerro koko totuutta. Käytöksesi kavaltaa sinut.

Sori vaan, mutta ei kannattaisi ampua ilman todisteita. Ja tällä en nyt tarkoita, että hähhhähhää, piilottelenpa niitä teiltä kaikilta, vaan mietipä, miten tuo käytöksesi erottaa sinut ihmisistä, joilla ei väittämiäsi tai kuvittelemiasi luurankoja olekaan kaapissa?

ap

Hei ap - nyt on aika lopettaa. Älä fragaa. Sä sait jo vastauksia otsikossa esittämääsi kysymykseen. Mietihän niitä. Tulee olo, että sä haluat voittaa. Lopeta. Mihin muuhun sinä tähtäät kuin riitelemiseen ja sen näyttämiseen, että täältähän pesee? Mikä muu pointti sulla on?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap - nyt on aika lopettaa. Älä fragaa. Sä sait jo vastauksia otsikossa esittämääsi kysymykseen. Mietihän niitä. Tulee olo, että sä haluat voittaa. Lopeta. Mihin muuhun sinä tähtäät kuin riitelemiseen ja sen näyttämiseen, että täältähän pesee? Mikä muu pointti sulla on?

Ehkä mä haluankin voittaa ne, jotka kuvittelivat pesevänsä av:n lattiat mun naamalla.

ap

Ja siis henkinen hyväksikäyttö lapsuudessa on aihe, jonka vertaiskokemukset kiinnostaa. Kiistelty kaasuvalotus ym.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap - nyt on aika lopettaa. Älä fragaa. Sä sait jo vastauksia otsikossa esittämääsi kysymykseen. Mietihän niitä. Tulee olo, että sä haluat voittaa. Lopeta. Mihin muuhun sinä tähtäät kuin riitelemiseen ja sen näyttämiseen, että täältähän pesee? Mikä muu pointti sulla on?

Ehkä mä haluankin voittaa ne, jotka kuvittelivat pesevänsä av:n lattiat mun naamalla.

ap

Sinulla on pyyhitty lattiaa täällä jo niin monet kerrat. Kivikissaäiti/äitihullu, olet ansaitusti palstan kestovitsejä. Ei siinä ole mitään kuvittelua. Korkeintaan ammattivalittaja ja anaalihamsteri ovat yhtä vähän arvostettuja ja se kertoo jo jotain sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap - nyt on aika lopettaa. Älä fragaa. Sä sait jo vastauksia otsikossa esittämääsi kysymykseen. Mietihän niitä. Tulee olo, että sä haluat voittaa. Lopeta. Mihin muuhun sinä tähtäät kuin riitelemiseen ja sen näyttämiseen, että täältähän pesee? Mikä muu pointti sulla on?

Ehkä mä haluankin voittaa ne, jotka kuvittelivat pesevänsä av:n lattiat mun naamalla.

ap

Sinulla on pyyhitty lattiaa täällä jo niin monet kerrat. Kivikissaäiti/äitihullu, olet ansaitusti palstan kestovitsejä. Ei siinä ole mitään kuvittelua. Korkeintaan ammattivalittaja ja anaalihamsteri ovat yhtä vähän arvostettuja ja se kertoo jo jotain sinusta.

No, rehellisyydellä on hintansa, ja jatka vain pesemistä, aika hyvin saan ammuttua kuitenkin takaisin.

ap

Tai tietynlaisella avoimuudella. On hintansa.

ap

Te siellä poteroissa istuskelevat piileksijät ette saa sitten apuakaan haavoihinne, koska ette halua niistä täällä puhua. Toki saa niin valita. Tämä alkoi täysin vahingossa avaduttuani eräästä äitiini liittyvästä täällä.

ap

Äitisi on voinut muuttua noista päivistä. Sinuna kirjoittaisin hänelle kirjeen, jossa kertoisin kuinka huonosti voin. Ilman vihaa tai kiivautta. Jos otat riskin ja avaudut, elämäsi saattaa muuttua myönteisellä tavalla. Ei ole häpeä tunnustaa olevansa heikko. Jokainen on joskus.Jos ei äitisi vastaakaan toiveisiisi, et mitään menetäkään. Voimia päiviisi

Minä olen kertonut hänelle kuinka huonosti voin. Vastauksena tuli todella toimimattomia neuvoja, kuten mene työväenopistoon ja raivoa, kun sanoin, ettei se auta. Samoin hakeutumiseni terapiaan haukuttiin. Kuulemma ainoa, mikä auttaa on työ.

Ei rakkauselämää tarvita, ei mitään. Töitä.

ap

Ja siihen aikaan, kun ainoa neuvo, jonka sain oli mennä töihin (oon Laudaturin ylioppilas, en ehkä ihan viitsis kuluttaa elämääni liukuhihnalla), niin kärsin masennuksen aiheuttamasta sosiaalisesta fobiasta. Silläkään ei ollut äidin mielessä mitään vaikutusta elämänlaatuuni, töihin vaan jonnekin, mihin sillä henkisellä kapasiteetilla pääsisi. Ei mitään puhetta tuesta, ei paranemisesta, ei mitään huolta siitä, miten mä jaksan, jos mun elämä jää sellaiseksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Itseasiassa on erittäin epäkiitollista olettaa muista ihmisistä, että nämä kuitenkin kohtelevat minua väärin.

ap

Eivät ihmiset kohtele toisiaan erityisen oikein eivätkä erityisen väärin. Ihmiset kohtelevat aika välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole heille tärkeitä. On siis ajan haaskausta odottaa ihmisiltä yhtään mitään. Tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, joihin voi luottaa ja joiden mielipiteillä on väliä ja joilta haluaa ymmärrystä, on elämässä vain muutamia.

Ai? En mä kyllä ole tuollainen, että kohtelen melko välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole mulle tärkeitä. Eikä sellaisiakaan ihmisiä saa loukata, monen mielestä sillä ei ilmeisesti ole väliä, aika karua.

ap

Välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan tarkoittaa neutraalia ja asiallista kohtelua, ei loukkaamista.  Vierailta ihmisiltä on kuitenkin turha odottaa ymmärrystä tai hyväksyntää, ei ole heidän asiansa antaa sitä, vaan läheisten.

Haukuntaa vaan siitä, etten laudaturin ylioppilaana halunnut elää tuhoutunutta elämääni. Masennus siis alkoi kun olin 17. Apua siihen hain ekan kerran 7 vuoden kuluttua. Silloin koitettiin ensin selviytyä masennuksesta itse. Ajattelin, että jos se menee oh. Noilla äidin puheilla se vain paheni.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan lapsuus ja huono äitisuhde vaikuttaa vielä aikuisuudessakin. Jos äiti on ollut tunnekylmä niin helposti tulee mt-ongelmia. Ymmärrän ap:tä. Olet katkera. Ja se on ihan hyväksyttävää. Mutta niin kuin monet täällä on sanonut: sun äiti ei tule muuttumaan, sä itse olet avain katkeruudesta eroon pääsemiseen. Asiat ei miksikään muutu täällä jankuttamalla, eikä täältä löydy kukaan joka ymmärtäisi sua - käänny terapeutin puoleen.

Niin, eikä ketään kiinnosta kasvattaa itseään ymmärtämäänkään. Miksi ihmeessä luottaisin ihmisiin?! Itsekeskeisiä, omahyväisyyksisssään pyöriviä mulkkuja. Muutamaa poikkeusta tässäkin ketjussa lukuunottamatta! Mitä muuta mulle koskaan toitotettiin lapsena, kuin että muita pitää ymmärtää! Nyt helvetti soikoon muut ymmärtäkööt ja hyväksykööt minut vittu!

:D

ap

Se, että on saanut huonoa kohtelua osakseen, ei oikeuta kohtelemaan muita huonosti eikä oikeuta vaatimaan muilta ymmärrystä tai hyväksyntää. Elämässä tulee loppujen lopuksi vastaan vain joitain ihmisiä, jotka todella hyväksyvät meidät tai ymmärtävät meitä. On epärealistista odottaa sitä ihmisiltä. Kun sitä saa, se on suuri lahja ja ilo.

Itseasiassa on erittäin epäkiitollista olettaa muista ihmisistä, että nämä kuitenkin kohtelevat minua väärin.

ap

Eivät ihmiset kohtele toisiaan erityisen oikein eivätkä erityisen väärin. Ihmiset kohtelevat aika välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole heille tärkeitä. On siis ajan haaskausta odottaa ihmisiltä yhtään mitään. Tärkeitä ja merkityksellisiä ihmisiä, joihin voi luottaa ja joiden mielipiteillä on väliä ja joilta haluaa ymmärrystä, on elämässä vain muutamia.

Ai? En mä kyllä ole tuollainen, että kohtelen melko välinpitämättömästi ihmisiä, jotka eivät ole mulle tärkeitä. Eikä sellaisiakaan ihmisiä saa loukata, monen mielestä sillä ei ilmeisesti ole väliä, aika karua.

ap

Välinpitämättömyys vieraita ihmisiä kohtaan tarkoittaa neutraalia ja asiallista kohtelua, ei loukkaamista.  Vierailta ihmisiltä on kuitenkin turha odottaa ymmärrystä tai hyväksyntää, ei ole heidän asiansa antaa sitä, vaan läheisten.

No, voin vakuuttaa, ettei äitini ole puolustanut minua ventovieraiden hyökkäyksiltä minua kohtaan odottaen muilta neutraalia suhtautumista minuun, jos eivät pidä minusta. Vaan kaikkinainen paska käytös on ollut ihan ok. Minusta ei tietenkään ole.

ap

Työssä ajatustesi kehä katkeaa. Saat uuden alun, josta ponnistaa pikku hiljaa muihin perusasioihin kuten rakkauteen. Uskon vilpittömästi, että olet vielä ylpeä itsestäsi, kunhan saat ajatushautomodi tuuletetuksi. Uskon myös siihen, että äitisi on yksi tulevan hyvinvointisi kulmakivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap - nyt on aika lopettaa. Älä fragaa. Sä sait jo vastauksia otsikossa esittämääsi kysymykseen. Mietihän niitä. Tulee olo, että sä haluat voittaa. Lopeta. Mihin muuhun sinä tähtäät kuin riitelemiseen ja sen näyttämiseen, että täältähän pesee? Mikä muu pointti sulla on?

Ehkä mä haluankin voittaa ne, jotka kuvittelivat pesevänsä av:n lattiat mun naamalla.

ap

Sinulla on pyyhitty lattiaa täällä jo niin monet kerrat. Kivikissaäiti/äitihullu, olet ansaitusti palstan kestovitsejä. Ei siinä ole mitään kuvittelua. Korkeintaan ammattivalittaja ja anaalihamsteri ovat yhtä vähän arvostettuja ja se kertoo jo jotain sinusta.

No, rehellisyydellä on hintansa, ja jatka vain pesemistä, aika hyvin saan ammuttua kuitenkin takaisin.

ap

Jos takaisin ampumisella tarkoitat sitä viesteillesi tyypillistä vihantäyteistä raivoamista ja syyttelyä, niin joo, ammut tooosi hyvin takaisin. Meille muille se on vain patologista katkeruutta emmekä koe saaneemme mitenkään "takaisin" jankutuksestasi. Sinun kanssasi väitteleminen on kuin juoksisi kilpaa jalattoman kanssa. Sinä olet niin orpo tapaus, että ei siinä olla edes samalla kilpakentällä.