Soittaisinko äidille ja kertoisin, miten kuormittava hän oli kun olin hänen valtansa alla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta lapsuudestahan pitäisi vaan päästä tahdonvoimalla yli, vaikkei ole edes kunnolla identiteettiä päässyt kehittymään. Mites vaikka pikku eerika? Hänellä meni henki. Tiesittekö että on ihmisiä, joita oma äiti tai vanhemmat on kiduttaneet, mutta ovat säilyneet juuri ja juuri hengissä lapsuudestaan. Pitäisi vaan jatkaa elämää? Te ette tiedä mitä niissä kulisseissa on tapahtunut, vaikka kaikki viimeiseen asti näyttäisi normaalilta. Muutenhan sekin pikku lapsi olisi kyllä pelastettu vai kuinka ?

Juuri näin juuri näin *sarcasm.

Olisi kivaa jos teillä samaa kokeneista olisi joskus joku nimimerkki vaikkette sitä haluaisikaan pääsääntöisesti käyttää, niin voisin joskus "tunnistaa" että ollaan juteltu aiemminkin. En pahastu, vaikkette haluaisikaan sellaista kuitenkaan käyttää.

ap

Luulen, että tunnistat minut jos vastailen näihin ketjuihisi myöhemminkin. Sinun ketjut ainakin tunnistan. Voin mainita vaikka tämän ketjun tai narsistiäitini, nimimerkkiä mulla ei ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti taas jatkaa omahyväistä marinaansa ja meidän kuormittamistaan.

Miksi otat taakkaa vastaan?

ap

En otakaan. Ivaan sinua, koska katson että olet haitaksi ympäristöllesi. Et sinä minua pysty taakoittamaan, vaikka sellaista toimintasi on. En ole lapsesi enkä miehesi, joten toimintasi ei oikeasti minuun vaikuta. Pidän sinua vain sairastapauksena, jonka olisi parasta erakoitua johonkin lähiöyksiöön kymmenen kissan kanssa. Sen jälkeen et vahingoittaisi ketään muuta lähelläsi.

No miksi sitten mariset, että kuormitan sinua?

Ja ivaat? Ja kehtaat arvostella mua suhtautumisestani lapsiini? Mene itseesi, ihme omahyväinen henkilö. Pidä minua omien ennakkoluulojesi ja rajoittuneisuutesi vuoksi vaikka sairaana, et ole kuitenkaan tutustunut ilmeisesti kiusattuihin ihmisiin tunnistaaksesi eron heissä ja sairaissa.

ap

Voisin huomioida kommenttisi marisemisesta, ellei se tulisi sinulta, koko palstan ykkösmarisijalta. :-)

Ja kyllä, ihan omien viestiesi pohjalta kehtaan arvostella sinua. En lähde uhriutumisretoriikkaasi mukaan. Olet tällä palstalla se, jonka kaikista eniten soisi erakoituvan ja syrjäytyvän yhteisöstä, koska tuota vain pahaa.

Ja tämäkään ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa sinusta, tai siis se kertoo nimenomaan sinusta, mitä sanot minusta viestieni pohjalta. On monia, jotka ovat alkaneet tukea minua viestieni pohjalta. Sinä valitset ivata.

ap

Kyllä niin valitsen. Sinä olet tietoisesti ja tarkoituksella paha. Vetoat, että sinulle oltiin pahoja, niin muuta et osaa. Minua ei kiinnosta syysi ja menneisyytesi, koska ne ovat mennyttä. Minua kiinnostaa enemmän se itseriittoinen pahuus, jota välität eteenpäin. Siksi olet ivattava.

No ei se ainakaa tuollaisella suhtautumisella muutu, tuolla lailla olet vain samalla tasolla kuin ivattavasi.

ap

Hah! Juuri pääsit edellisessä viestissäsi hekumoimaan kuinka äitisi saisi käytöksesi vuoksi kokea nahoissaan miten on sinua kohdellut. Sen jälkeen heti kohta pääset vaikeroimaan, kuinka minun käytökseni sinua kohtaan ei muuta mitään koska olen vain laskeutunut sinun kanssasi samalla tasolla. Sinä olet niin syvällä omassa itsesäälin sekaisessa uhritutumisessasi, ettet edes tajua kirjoittamasi ironisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmis antamaan ihmisille anteeksi, jos näkisin jonkun näkevän hyvää minussa. Ikävä kyllä sitä en saa.

ap

Kun ehtii aikuiseksi asti luonnehäiriöisen suljetussa valheessa, niin sitä ei saa. Kukaan ei näe sitä tarvetta, kukaan ei näe haavoja, joista purkautuu katkeruutta, vaan väistää sitä, eikä näe muuta kuin sen katkeruuden sitten. Ymmärrettävää, mutta vaikeaa uhrille.

ap

Kyllä minä näen sinussa hyvää ja jotain samaa kuin minussa. Ainakin olet vahva, kun olet selvinnyt. Ehkä ihminen, jolla on haavoja ja kipeitä kohtia, piilottaa myös  itseään jollain tavalla. Silloin ihmiset ei pääse näkemään sitä hyvää ja herkkää mikä siinä ihmisessä on. 

Joo, piilottaa varmasti, tai onko niihin edes tutustunutkaan... Ai että miten helppoa muiden on näykkiä siitä "hyvyyden puutteesta"... Siis kun se hyvä nyt ei vaan sattuneesta syystä niin näy, tai ole päässyt edes kehittymään (onneksi mulla oli edes isäsuhteeni). Niin siinä sitten uskoo itsekin, että missa on vikaa, kun noiden muiden on niin helppo välittää.

Kunnes tulee joku joka sanoo, että ei, sinulle on tehty henkistä väkivaltaa. Sitten alkaa miettiä, että say what? Mulleko, joka oon se paha? Alkaa tajuta, että tosiaan... Siitä on sitten pitkä tie saavuttaa se, minkä näkee.

ap

missa = minussa

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti taas jatkaa omahyväistä marinaansa ja meidän kuormittamistaan.

Miksi otat taakkaa vastaan?

ap

En otakaan. Ivaan sinua, koska katson että olet haitaksi ympäristöllesi. Et sinä minua pysty taakoittamaan, vaikka sellaista toimintasi on. En ole lapsesi enkä miehesi, joten toimintasi ei oikeasti minuun vaikuta. Pidän sinua vain sairastapauksena, jonka olisi parasta erakoitua johonkin lähiöyksiöön kymmenen kissan kanssa. Sen jälkeen et vahingoittaisi ketään muuta lähelläsi.

No miksi sitten mariset, että kuormitan sinua?

Ja ivaat? Ja kehtaat arvostella mua suhtautumisestani lapsiini? Mene itseesi, ihme omahyväinen henkilö. Pidä minua omien ennakkoluulojesi ja rajoittuneisuutesi vuoksi vaikka sairaana, et ole kuitenkaan tutustunut ilmeisesti kiusattuihin ihmisiin tunnistaaksesi eron heissä ja sairaissa.

ap

Voisin huomioida kommenttisi marisemisesta, ellei se tulisi sinulta, koko palstan ykkösmarisijalta. :-)

Ja kyllä, ihan omien viestiesi pohjalta kehtaan arvostella sinua. En lähde uhriutumisretoriikkaasi mukaan. Olet tällä palstalla se, jonka kaikista eniten soisi erakoituvan ja syrjäytyvän yhteisöstä, koska tuota vain pahaa.

Ja tämäkään ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa sinusta, tai siis se kertoo nimenomaan sinusta, mitä sanot minusta viestieni pohjalta. On monia, jotka ovat alkaneet tukea minua viestieni pohjalta. Sinä valitset ivata.

ap

Kyllä niin valitsen. Sinä olet tietoisesti ja tarkoituksella paha. Vetoat, että sinulle oltiin pahoja, niin muuta et osaa. Minua ei kiinnosta syysi ja menneisyytesi, koska ne ovat mennyttä. Minua kiinnostaa enemmän se itseriittoinen pahuus, jota välität eteenpäin. Siksi olet ivattava.

No ei se ainakaa tuollaisella suhtautumisella muutu, tuolla lailla olet vain samalla tasolla kuin ivattavasi.

ap

Hah! Juuri pääsit edellisessä viestissäsi hekumoimaan kuinka äitisi saisi käytöksesi vuoksi kokea nahoissaan miten on sinua kohdellut. Sen jälkeen heti kohta pääset vaikeroimaan, kuinka minun käytökseni sinua kohtaan ei muuta mitään koska olen vain laskeutunut sinun kanssasi samalla tasolla. Sinä olet niin syvällä omassa itsesäälin sekaisessa uhritutumisessasi, ettet edes tajua kirjoittamasi ironisuutta.

Ei siinä ole mitään ironisuutta. En minä hae mitään opetusta äidilleni sillä, että haluaisin hänen kärsivän siitä, mitä teki minulle ja kutsuu sitä oikeutetuksi, vaan minä haluan antaa hänelle samaa kärsimyskokemusta, kuin mistä itse sain "nauttia". Ei mitään tarvetta kuvitellakaan, että hän siitä mitään oppisi.

ap

Ja tässä näin, viestissä 229 tuli taas hieno todiste MINUN pahuudestani, eikö niin? Ihan aitoa, alkuperäistä pahuutta, ilman kenenkään myötävaikutusta asiaan, että haluan hänen kärsivän, itse? Mä oon paha? I don't think so. Haluan joko apua, tai kiduttaa sitä bitchiä, te jotka reagoitte, valitkaa apu, vai kiusaaminen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kivikissaäiti taas jatkaa omahyväistä marinaansa ja meidän kuormittamistaan.

Miksi otat taakkaa vastaan?

ap

En otakaan. Ivaan sinua, koska katson että olet haitaksi ympäristöllesi. Et sinä minua pysty taakoittamaan, vaikka sellaista toimintasi on. En ole lapsesi enkä miehesi, joten toimintasi ei oikeasti minuun vaikuta. Pidän sinua vain sairastapauksena, jonka olisi parasta erakoitua johonkin lähiöyksiöön kymmenen kissan kanssa. Sen jälkeen et vahingoittaisi ketään muuta lähelläsi.

No miksi sitten mariset, että kuormitan sinua?

Ja ivaat? Ja kehtaat arvostella mua suhtautumisestani lapsiini? Mene itseesi, ihme omahyväinen henkilö. Pidä minua omien ennakkoluulojesi ja rajoittuneisuutesi vuoksi vaikka sairaana, et ole kuitenkaan tutustunut ilmeisesti kiusattuihin ihmisiin tunnistaaksesi eron heissä ja sairaissa.

ap

Voisin huomioida kommenttisi marisemisesta, ellei se tulisi sinulta, koko palstan ykkösmarisijalta. :-)

Ja kyllä, ihan omien viestiesi pohjalta kehtaan arvostella sinua. En lähde uhriutumisretoriikkaasi mukaan. Olet tällä palstalla se, jonka kaikista eniten soisi erakoituvan ja syrjäytyvän yhteisöstä, koska tuota vain pahaa.

Ja tämäkään ei anna kovin vakuuttavaa kuvaa sinusta, tai siis se kertoo nimenomaan sinusta, mitä sanot minusta viestieni pohjalta. On monia, jotka ovat alkaneet tukea minua viestieni pohjalta. Sinä valitset ivata.

ap

Kyllä niin valitsen. Sinä olet tietoisesti ja tarkoituksella paha. Vetoat, että sinulle oltiin pahoja, niin muuta et osaa. Minua ei kiinnosta syysi ja menneisyytesi, koska ne ovat mennyttä. Minua kiinnostaa enemmän se itseriittoinen pahuus, jota välität eteenpäin. Siksi olet ivattava.

No ei se ainakaa tuollaisella suhtautumisella muutu, tuolla lailla olet vain samalla tasolla kuin ivattavasi.

ap

Hah! Juuri pääsit edellisessä viestissäsi hekumoimaan kuinka äitisi saisi käytöksesi vuoksi kokea nahoissaan miten on sinua kohdellut. Sen jälkeen heti kohta pääset vaikeroimaan, kuinka minun käytökseni sinua kohtaan ei muuta mitään koska olen vain laskeutunut sinun kanssasi samalla tasolla. Sinä olet niin syvällä omassa itsesäälin sekaisessa uhritutumisessasi, ettet edes tajua kirjoittamasi ironisuutta.

Miksi pahantekijän eli hänen äidin EI tulisi kokea omat tekonsa nahoissansa? Itsehän hän on ne tehnyt. Ja jos hänen äitiä ei teoistaan tuomita, miksi hän kokisi, että hänen olisi oltava erilainen kuin äitinsä, parempi. Minusta pitäisi suoraan sanoa että hänen äitinsä oli paska ja hän on parempi ja tulisi ollakin. Auttaa minusta paljon enemmän, kuin epälooginen äidin tekojen hyssyttely, mutta samaan aikaan täytyisi ap:n olla erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä näin, viestissä 229 tuli taas hieno todiste MINUN pahuudestani, eikö niin? Ihan aitoa, alkuperäistä pahuutta, ilman kenenkään myötävaikutusta asiaan, että haluan hänen kärsivän, itse? Mä oon paha? I don't think so. Haluan joko apua, tai kiduttaa sitä bitchiä, te jotka reagoitte, valitkaa apu, vai kiusaaminen?

ap

Hae mieluummin apua, itsesi takia. Sinun ei tarvitse alentua kiusaamaan äitiäsi, hän ei ole enää minkään arvoinen. Sitä paitsi koska olet hyvä ihminen, ei omatuntosi loppujenlopuksi ehkä kestäisi sitä, ja sinulle tulisi myöhemmin huono olo. Katkeruus on silti mielestäni normaalia, sekä viha. Se vaan täytyy kanavoida oikein, voimavaraksi parantamaan itsesi ja jättää äitisi omaan arvoonsa. T. narsistiäidin tytär

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä näin, viestissä 229 tuli taas hieno todiste MINUN pahuudestani, eikö niin? Ihan aitoa, alkuperäistä pahuutta, ilman kenenkään myötävaikutusta asiaan, että haluan hänen kärsivän, itse? Mä oon paha? I don't think so. Haluan joko apua, tai kiduttaa sitä bitchiä, te jotka reagoitte, valitkaa apu, vai kiusaaminen?

ap

Hae mieluummin apua, itsesi takia. Sinun ei tarvitse alentua kiusaamaan äitiäsi, hän ei ole enää minkään arvoinen. Sitä paitsi koska olet hyvä ihminen, ei omatuntosi loppujenlopuksi ehkä kestäisi sitä, ja sinulle tulisi myöhemmin huono olo. Katkeruus on silti mielestäni normaalia, sekä viha. Se vaan täytyy kanavoida oikein, voimavaraksi parantamaan itsesi ja jättää äitisi omaan arvoonsa. T. narsistiäidin tytär

Kyseessä on MINUN ÄITINI. MINUN AINOA, OIKEA YKSI ÄITINI. JOS SE KUSIPÄÄ VALITSI RANGAISTA MINUA ASIOISTA, JOITA EN OLE TEHNYT, TAI SYYTTTÄÄ MINUA TUNTEISTA, JOITA OLEN TUNTENUT, TAI SYYTTÄÄ MINUA TUNTEISTA, JOITA OLEN AIHEUTTANUT MUILLE, VAIKKEN OLEKAAN, NIIN SE ANSAITSEE RANGAISTUKSEN. Minusta ei tulee pahaa persoonaa, jos sanon tämän ja haluaisin sen hänelle. Ehken tee sitä, tein nytkin ketjun tänne, en soittanut hänelle, muta en siksi, koska en halua satuttaa häntä, (aivan kuin piittaisin siitä juuri nyt), enkä siksi, että mun pitää todistella kellekään, että olen hyvä ihminen, koska en ole, olen ihan tavallinen kostonhimoiseksikinnitseni tunteva ihminen, mutta ehkä tein tämän ketjun tänne sen takia, että TEIDÄN kanssanne voin keskustella asiasta enemmän, kuin ikinä voisin äitini kanssa ja siitä jokaiselle joka jotain sanoo, kiitos.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tässä näin, viestissä 229 tuli taas hieno todiste MINUN pahuudestani, eikö niin? Ihan aitoa, alkuperäistä pahuutta, ilman kenenkään myötävaikutusta asiaan, että haluan hänen kärsivän, itse? Mä oon paha? I don't think so. Haluan joko apua, tai kiduttaa sitä bitchiä, te jotka reagoitte, valitkaa apu, vai kiusaaminen?

ap

Hae mieluummin apua, itsesi takia. Sinun ei tarvitse alentua kiusaamaan äitiäsi, hän ei ole enää minkään arvoinen. Sitä paitsi koska olet hyvä ihminen, ei omatuntosi loppujenlopuksi ehkä kestäisi sitä, ja sinulle tulisi myöhemmin huono olo. Katkeruus on silti mielestäni normaalia, sekä viha. Se vaan täytyy kanavoida oikein, voimavaraksi parantamaan itsesi ja jättää äitisi omaan arvoonsa. T. narsistiäidin tytär

Kyseessä on MINUN ÄITINI. MINUN AINOA, OIKEA YKSI ÄITINI. JOS SE KUSIPÄÄ VALITSI RANGAISTA MINUA ASIOISTA, JOITA EN OLE TEHNYT, TAI SYYTTTÄÄ MINUA TUNTEISTA, JOITA OLEN TUNTENUT, TAI SYYTTÄÄ MINUA TUNTEISTA, JOITA OLEN AIHEUTTANUT MUILLE, VAIKKEN OLEKAAN, NIIN SE ANSAITSEE RANGAISTUKSEN. Minusta ei tulee pahaa persoonaa, jos sanon tämän ja haluaisin sen hänelle. Ehken tee sitä, tein nytkin ketjun tänne, en soittanut hänelle, muta en siksi, koska en halua satuttaa häntä, (aivan kuin piittaisin siitä juuri nyt), enkä siksi, että mun pitää todistella kellekään, että olen hyvä ihminen, koska en ole, olen ihan tavallinen kostonhimoiseksikinnitseni tunteva ihminen, mutta ehkä tein tämän ketjun tänne sen takia, että TEIDÄN kanssanne voin keskustella asiasta enemmän, kuin ikinä voisin äitini kanssa ja siitä jokaiselle joka jotain sanoo, kiitos.

ap

Ja siis tuossa kuuluisi myös lukea: syyttää minua ajatuksista tai tunteista, joita en ole ajatellut, tai tuntenut.

Kyllä mä sen sille anteeksi annan, mutta en sitä, mitä se homma on tehnyt mun elämälleni. Ennen kuin en enää kärsi siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sun äitiä ei ole ennenkään kiinnostanut miltä susta tuntuu nii miksi sitä kiinnostaisi nyt? Et tule saamaan äidiltäsi haluamaasi. Toki voi helpottaa, että huudat hälle/kerrot omista kokemuksista, mutta jos sä oikeasti haluat eteenpäin niin sen jälkeen sun täytyy päästää irti. Sä et voi ketään pakottaa pyytää sulta anteeksi. Sekin täytyy hyväksyä, että vanhemmat eivät välttämättä rakastaneet, mutta itse voi rakastaa ja ainakaan ei pidä toistaa vanhempien virheitä. Äitiyteen voi saada muutakin tukea kuin oma äiti. Miehesi ei varmasti pysty heti satasella luottamaan, mutta ehkä pikku hiljaa. On myös ehkä hyvä ettet heti ota täyttä vastuuta, koska se voi myös kuormittaa paljon. Miehellesi ei tästä kannata olla vihainen, hänen ensisijainen tehtävä on ajatella lastenne parasta. He eivät voi toimia sinun terapialeluina. Ymmärrät varmasti itsekkin.

En mä nyt niin vihainen olekaan, vähän pettynyt vaan, mutta varmaan omiin kuvitelmiini auttamiskyvystä, ei mies niiden toteutumisesta vastuussa olekaan.

Mies ja nuorempi lapsista kävivät luonani muuten äsken. Puhelin oli ollut äänettömällä, kun halusin olla rauhassa. Mutta ihan kiva että tulivat.

ap

Niin että siinä teille, jotka haluaisitte heidän hylkäävän minut.

ap

Käviväy luonasi? Eli olet siis otettuna sisään osastolle... Mitä teit? Yrititkö tappaa itsesi?

En ole osastolla, mulla on vuokrattuna oma pieni asunto, jossa saan vetäytyä rauhaan.

ap

Ja siis tämäkin, mitä tässä yhteiskunnassa muuta kuin haukutaan kaltaiseni naiset maan rakoon, jotka ei kestä omia lapsiaan? Haluaisin olla siellä hoitamassa heitä, koska tosiaan olen lapsistani vastuussa, mutta... se ei vain yt käy. Hirveä taakka ja tavallaan häpeä siitäkin, että olen näin vitun kelvoton mutsina.

ap

Se on niinkuin ikään kuin oikeutettua, haukkua lapsensa syrjään hättäneitä naisia. Se on aina oikein. Siinä ei ikinä tarvitse haukkujan miettiä, mistä koko tilanteessa on kuysymys. Fuck minä you teidän mielipiteistänne, mutta se on sosiaalinen itsemurha.

ap

Toivottavasti olet järjestänyt lapsillesi terapian.

Koskaan ei mietitä, että mikä on naisen kuormittumistilanne? Onko tosiaankin parempi, että lapset ovat voimia enemmän omaavan vanhemman kanssa? N tajua mistä tämä äitihulluus johtuu. En itse ole lainkaan sellainen. Tuomitsija. Isäni kumppani menetti lapsensa avioerossa, ja mä tiedän kyllä, että hän taisteli heistä. Hän vain teki hölmöjä virheitä, jotka kostautuivat noin hänelle. Olen häntä siitä joskus suominut, lähinnä vihassa siitä, millainenhän on mua kohtaan sittemmin ollut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti olet järjestänyt lapsillesi terapian.

Katsotaan nyt mikä tulee olemaan sen tarve. Perheissä tapahtuu muutakin outoa lasten siitä traumatisoitumatta.

ap

Hyvä, että saat levätä. Älä syyllistä itseäsi siitä. Jaksat levättyäsi lasten kanssa paremmin. Saathan apua ?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä, että saat levätä. Älä syyllistä itseäsi siitä. Jaksat levättyäsi lasten kanssa paremmin. Saathan apua ?

Kiitos! Mulla on terapia. Kyllä mä syyllistän itseäni tästä, ei oikeasti hyvät äidit joudu tämmöiseen.

ap

Eikä oikeasti hyvät äidit ja kansalaiset ole niin väsyneitä, kuin minä, eikä oikeasti hyvät äidit tee edes lapsia, jos niitä on kiusattu lapsina jne.

Silti mä halusin lapsia, koska tätähän ei voita äiti, vaan minä. Mun elämää, siis. Millainen se on. Mä saan olla äiti, enkä joku hylkiö mt-nainen, surkimus.

ap