Niin voimakas vetovoima, että on mahdotonta jutella normaalisti. Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

En ole kokenut mitään tuollaista, olenko epänormaali ?

Nainen 50v ja 4 lasta

Et ole ehtinyt, kun olet tehnyt 4 lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ei se mitään etten saa sanaa suustani ja aivoni ovat käkikello tasoa, mutta se että se toinen huomaa omaavansa tälläisen vaikutuksen minuun. Kyllä . Voisin repiä vaattet hänen päältään. Voisin tehdä hänen kanssaan vaikka mitä. Hän olisi kallio johon luottaisin, hän ojentaisi vain kätensä ja veisi minut elämän seikkailuun. Palvoisin hänen jokaista kohtaa, sanaa, tekoa. Antaisin anteeksi jos hän loukkaisi, kunhan vain palaisi takaisin ja saisin olla hänen hänen sylissään.

Mutta joo.. näitä ei elämässä montaa vastaan tule, ehkä vain tämä yksi.

Jos tunne olisi molemminpuolista, jos.

.....

Eikö ole molemminpuoleista? Usein se nimittäin on, mutta toista osapuolta se pelottaa liikaa.

Mulla oli kerran tällainen tilanne. Tavattiin yhteisten tuttujen kautta baarissa ja tuijotettiin toisiamme koko ilta. Ei varmaan vaihdettu kuin lause tai kaksi. Viimeisenä ennen lähtöä sain soperrettua koko nimeni, ja että etsisi minut Facebookista.

Hän etsi, ja mentiin seuraavana päivänä treffeille. Istuskeltiin helteessä, tuijotettiin merta ja toisiamme ja lopulta suudeltiin. Ilta johti upeaan seksiin. Ei olla nähty sen jälkeen, koska hän nousi lentokoneeseen aamulla ja lensi takaisin maahan, jossa asuu nyt. Minä ole nykyään avoliitossa ja hänellä on lapsi, joten mitään ei tule enää tapahtumaan.

Mietin häntä silti aina välillä, koska se tunne oli niin intensiivinen ja molemminpuolinen.

Olisi kiva kuulla myös miesten kokemuksia :)

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla myös miesten kokemuksia :)

Pimppa kuin pimppa, samanlaisia ne lopulta ovat. Omissa kuvistelmissa saattaa joskus erehtyä muuta luulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Ihan jäätävää. Juuri se ihminen, jolle haluaisin eniten puhua saa aivot sulamaan niin täydellisesti pelkällä läsnäolollaan, että en vaan pysty tuottamaan mitään lauseeksi tunnistettavaa. No eipähän tarvitse tehdä tuttavuutta sitten :(

Tää vois olla ihan mun kirjoittama. Mulla kyllä tapahtuu noin kaikkien kanssa joista olen vähääkään kiinnostunut. Yleensä päädynkin tapailemaan niitä ihan ok tyyppejä, juuri tästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei takuulla ole kaikki kokeneet sellaista! Se on harvinaista ja tapahtuu n.1-2 kertaa koko elämässä. Sellaista ihmistä et unohda koskaan. Pelkkä tämän ihmisen ajatteleminen tekee hulluksi.

Tämäpä lohdullinen tieto. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. :(

Olen kokenut. On kai vain ajan kysymys että milloin jotain tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko kaikki ketjuun vastanneet naisia?

Ei.

Vierailija kirjoitti:

OLEN,ihan tärisin Hänen läheisyydessä ja tietysti poskiin nousi puna.

Tässä yläpuolella on miehen vastaus

Olen kyllä. Siitä on aikaa jo vuosia. Pystyin kirjaimellisesti tuntemaan valtavan jännitteen meidän kahden välillä. Sähköä ilmassa, kirjaimellisesti. Seurustelimme molemmat, eli mitään ei tapahtunut, mutta humalassa hän kerran tunnusti, että meidän välillä on jotain erityistä energiaa. Monet kerrat fantasioin seksistä tän miehen kanssa, huh huh...

Joo, satuin olemaan risteilyllä äitini kanssa. Mies ja hänen isänsä tuli meidän pöytää. Olin pahantuulinen ja hieman nenäkäs. Tää tyyppi näki suoraan mun läpi, vähän pelottavaakin. Juteltiin koko yö ja kaipuu hänen seuraan seuraavana päivänä oli kova. Risteilyn jälkeenne tunsin itseni melkein sairaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Ei se mitään etten saa sanaa suustani ja aivoni ovat käkikello tasoa, mutta se että se toinen huomaa omaavansa tälläisen vaikutuksen minuun. Kyllä . Voisin repiä vaattet hänen päältään. Voisin tehdä hänen kanssaan vaikka mitä. Hän olisi kallio johon luottaisin, hän ojentaisi vain kätensä ja veisi minut elämän seikkailuun. Palvoisin hänen jokaista kohtaa, sanaa, tekoa. Antaisin anteeksi jos hän loukkaisi, kunhan vain palaisi takaisin ja saisin olla hänen hänen sylissään.

Mutta joo.. näitä ei elämässä montaa vastaan tule, ehkä vain tämä yksi.

Jos tunne olisi molemminpuolista, jos.

.....

Eikö ole molemminpuoleista? Usein se nimittäin on, mutta toista osapuolta se pelottaa liikaa.

Toivon totisesti että on molemminpuolista mutta oma henkinen tilani hänen läheellään on niin läheellä ameebaa etten pysty lukemaan hänestä mitään. Sähköinen olo voi olla vain mun tunnekäämien käryä. Joka hetki kun näen hänet pelkään enemmän sitä, että hän sanoo jotain torjuvaa kuin että valmistun siihen että hän osoittaa mielenkiintonsa minuun.

Ihana aihe

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi kiva kuulla myös miesten kokemuksia :)

Pimppa kuin pimppa, samanlaisia ne lopulta ovat. Omissa kuvistelmissa saattaa joskus erehtyä muuta luulemaan.

Niin, jos naiset näkee pelkkänä reikänä, itselle taas kiinnostavinta on se reiän ympärillä oleva ihminen, voi olla sinulle vaikea konsepti ymmärtää.

Olen ollut neljä vuotta yhdessä miehen kanssa, jolla on tällainen vaikutus minuun. Vieläkään en voi katsoa häntä silmiin hymyilemättä ja punastumatta. Pää on aivan tyhjä kun olemme yhdessä enkä meinaa saada mitään järkevää sanotuksi. Olen päätellyt että vetovoima on molemminpuolista, koska muuten kukaan ei voisi sietää tällaista kumppania. En tiedä voiko tästä koskaan tulla normaalia parisuhdetta, jossa voisi tutustua toiseen syvällisesti keskustelujen kautta.

Olen kokenut. Kerran elämässäni. Ja hän oli työkaveri, jota jouduin välillä näkemään. Lopulta aloimme välttelemään toisiamme. Ja hän vaihtoi kohdetta.

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Olen kokenut tämän kahden eri miehen kanssa elämäni aikana. Kumpikaan ei ole sellaisia, joiden kanssa voisi tulla parisuhdetta. Se tunne ei ole ihastumista, mistä joku tuolla kirjoitti. Kyse on niin mykistävästä magneettisesta vetovoimasta, ettei voi ajatella järkevästi eikä meinaa saada sanottua mitään. Ilma väreilee ja molemmat tietää ja tuntee sen. Kosketus tekee hulluksi himosta ja katseet naulautuu väkisin kiinni toisen silmiin. Välillä hymyilyttää ja välillä on niin vakava, että ei voi kuin tuijottaa ja nauttia siitä käsittämättömästä sähkön tunteesta. Taivaallinen tunne.

Magneetti kirjoitti:

Vanha ketju, mutta pakko kommentoida. Olen kokenut tämän kahden eri miehen kanssa elämäni aikana. Kumpikaan ei ole sellaisia, joiden kanssa voisi tulla parisuhdetta. Se tunne ei ole ihastumista, mistä joku tuolla kirjoitti. Kyse on niin mykistävästä magneettisesta vetovoimasta, ettei voi ajatella järkevästi eikä meinaa saada sanottua mitään. Ilma väreilee ja molemmat tietää ja tuntee sen. Kosketus tekee hulluksi himosta ja katseet naulautuu väkisin kiinni toisen silmiin. Välillä hymyilyttää ja välillä on niin vakava, että ei voi kuin tuijottaa ja nauttia siitä käsittämättömästä sähkön tunteesta. Taivaallinen tunne.

Voisi olla minun kirjoittamani teksti, lukuunottamatta sitä, että itse olen kokenut tuon vain kerran. Tuo mies on todellakin kuin magneetti ja saa aivoni johonkin käsittämättömään häiriötilaan pelkällä olemassaolollaan, sanat juuttuu kurkkuun js sydän takoo tuhatta ja sataa!

Päädyimme jonkinlaiseen suhteeseenkin tuon miehen kanssa, mutta eihän siitä meinaa tulla mitään kun järki pakenee päästä joka kerta, kun hän katsoo minuun. Menetin yöuneni ja ruokahalunikin moneksi kuukaudeksi. Mieskin on ihastunut, mutta ei ehkä näin järjettömästi kuin minä. Itse olisin valmis lähtemään vaikka maailman ääriin sen miehen perässä, vaikka tiedän, ettei meidän suhteesta voi tulla koskaan sellaista perinteistä parisuhdetta. Miehessä on sellaisia piirteitä, jotka tekevät elämisen hänen kanssaan mahdottomaksi, mutta jotka toisaalta myös tekevät hänestä niin ainutlaatuisen. Vetovoima on molemminpuolista kuitenkin, siitä ei ole epäilystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Työkaverimies, jonka lähellä en saa yhtään järjellistä lausetta aikaiseksi. Olemme molemmat varattuja joten mitään en ole antanut tapahtua mutta kyllähän se pyörii mielessä että millaistahan seksi olisi ihmisen kanssa jonka tulo samaan huoneeseenkin saa aivot sulamaan kuten edellä hyvin kuvailtiin ;)

The chase is better than the catch.