Työkaveri hylkäsi kaveripyynnön facessa = kiusaamista?

Tuon ja monen muun syyn takia en oo naamakirjassa ,vältympä hiekkalaatikkotappeluilta huokaus

Vierailija kirjoitti:

Sandra1986 kirjoitti:

Itse olen työkavereideni facekaveri mutta välillä kyllä mietin että helpompaa olisi ilman. Esim. tällähetkellä meillä on ns. tilanne päällä töissä kun yksi sairaslomalla ollut työkaveri laittoi kuvan nettiin jonka perusteella hän ei todellakaan ole sairas. Pomo aikoo ottaa tämän hänen kanssaan puheeksi ja kyseenalaistaa sairasloman tarpeellisuuden. Eli tarkkana saa välillä olla mitä siellä jakaa.

Mitä ihmettä, ei kai kukaan luule, ettei esimerkiksi masennus-diagnoosilla saa ns. juhlia??

En luule näin. Mutta jos on soittanut itsensä yhden päivän sairauslomalle (tyyliin migreeni tai vatsatauti) niin on aika erikoista että kaverinsa vahinkotägäys Fb:ssä paljastaakin tyypin olevan kaikkea muuta kuin sairas.

Kaikkien kaveri pitää olla. Ketään ei saa jättää ulkopuolelle. Tätähän te lapsille jauhatte!

Puoluetoveri poisti kaveripyyntöni.

On kaikkien muiden fb-kaveri puolueen nuoriso-osastossa, kuten minäkin.

Tuntui kyllä hyytävältä. Tapaamme vähintään viikottain ja tiedämme paljon toisistamme.

Hän on huomattavan erikoisen näköinen nuori ihminen, joka on aiemmin yrittänyt kammeta minua matkasta yhteisillä puoluematkoilla,

mutta ei ole onnistunut. Epäilin jo aiemmin, että hän tuntee olonsa uhatuksi minun seurassani, yritti seurustellakin minun eksäni kanssa.

Epäilin että hän on vihamielinen minua kohtaan.

Nyt se varmistui.

Kyllä Facebook-kaveripyynnön hylkääminen on aika raju osoitus inhosta ja voi olla merkki kiusaamisen yrityksestä.

Minulla on avoimet FB-sivut, mutta kavereina ei ole omia työtovereita, Voi silloin helpommin rajata jotain ryhmiä. Minua ei häiritse vaikka joku utelias vieras seuraisi eli stalkkaisi. Kiva kun on kavereita ympäri maailmaa. Työtovereita en periaatteesta ota kavereiksi, elleivät ole sukulaisia. Suomen melkein suurin työnantaja kyseessä, joten ei voi paljon piileskellä.

Prototyyppi kirjoitti:

No ei kyllä ole mitään kiusaamista. En itsekään hyväksyisi duunikavereita face-kavereiksi.

Teillä kuulostaa olevan hyvä henki työpaikalla.

Mun kollegat ovat työkavereita, kavereita. Nähdään joskus vapaa-ajallakin.

Työkavereistani vain yksi on fb-kaverini. Ja tämä siksi, että hän on työkavereistani ainoa, joka on myös ystäväni. En tapaa muita työkavereitani vapaa - ajalla.

Tiedän yhden aikuisen naisen, jonka äiti määrää kenet saa ottaa FB- kaveriksi. Äiti on rikkonut melkein kaikki naisen parisuhteet, ilkeä ja ikävä ihminen, siis äiti hallitsee.

Ymmärrän tunteesi. Oon kokenu ikävän jutun myös.

Muutama vuosi sitten menin sijaiseksi vuodeksi uuteen paikkaan ja ilostuin huomatessani miten monta minun ikäistäni naista siellä oli (ehkä 5/20). Kuljin yhden näistä kanssa työmatkojakin yhdessä hänen kyydillään, eikä hän huolinut bensarahaa. Kaikki olivat perusystävällisiä. Tauoilla jaettiin face-kokemuksia jne. Olivat keskenään, ainakin suurin osa, face-kamuja.

Ehkä kolmannella viikolla kolme näistä naisista lähti ulkomaille työmatkalle. Halusin kuulla reissusta tuoreeltaan, joten laitoin kaikille näille naisille ja kahdelle muulle kaveripyynnöt. Neljä viidestä hylkäsi pyynnön. Olivat silti aktiivisia facessa.

Reissun jälkeen nuo kolme hylännyttä olivat nihkeämpiä mua kohtaan kuin aiemmin. Jäin ulkopuolelle, mutta sain kaverin siitä yhdestä ja muutamasta keski-ikäisestä. Tuntui koko vuoden pahalle, enkä uskaltanut puhua heille asiasta. Sijaisuuden loppuessa yks näistä laittoi mulle kaveripyynnön. Hyväksyin. Vieläkin ihmettelen, että miksi jättivät ulos.