Millainen oli teidän luokan kiusatuin tyyppi?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä oliko kiusatuin mutta syrjityin. Tyttö oli todella hiljainen. Ei koskaan sanonut mitään jos ei ollut pakko. Oli tosi tuskaista yrittää väkisin kiskoa edes jotain toisesta ulos aina kun piti tehdä pari/ryhmätehtäviä. Jäi varmaan tämän takia yksin muulloinkin. Sääliksi kävi kyllä.

Ja pitikö tätäkin kiusata...aikamoisia reppanoita noi kiusaajat.

Siis ei ollut mitään syytä kiusata, mutta kun oon niin saakelin vitun tyhmä idiootti niin en osaa muuta. Tulee niin helvetin hyvä olo kun saa jonkun toisen itkemään. Vittu mää oon hyvä.

Venäläinen, älykäs, mukava, kaunis tyttö. En aktiivisesti kiusannut mutta harmittaa etten myöskään puolustanut. Juttelin hänen kanssaan, mutta niin niin niin paljon enemmänkin olisin voinut tehdä.

Kaiketi kiltimpi ja mukavampi kuin ne omassa tyhmyydessään rypevät säälittävät otukset, jotka sitä kiusas.

😦

Vierailija kirjoitti:

Ujo tyttö, jolla oli äärettömiä hankaluuksia puhua toisille. Käytännössä katsoen mykkä. Puhui vain opettajille, erittäin hiljaisella äänellä - jopa kuiskaus olisi ollut äänekkäämpi. Ei ikinä tehnyt mitään ryhmätöitä (vapautettiin kai niistä) eikä reagoinut toisten puheeseen tai kun hänen mielipidettään kysyttiin johonkin asiaan x. Olisin ihan hyvin voinut tutustua häneen, mutta hän ei edes antanut mahdollisuutta tai vaikuttanut siltä, että olisi halunnut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa. Se oli suorastaan raivostuttavaa, mutta ei olisi oikeuttanut ketään kiusaamaan raukkaa.

Hassuinta oli, että tutultani kuulin tämän samaisen tytön kuitenkin kotonaan huutavan vanhemmilleen kuin mielipuoli ja vaativan mitä erikoisempia asioita. En tiedä, oliko se totta vai vain huhua. 

Orivesi 2004?

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan itse ollut se meidän.

Sama täällä. Mun tapauksessa psykopaattinen isä joka ei kertaakaan puolustanut minua vuodesta toiseen jatkuvaa kiusaamista vastaan. Aikuisena psykoterapian jälkeen tajusin että se itse asiassa oli kiusaajieni puolella niin kummalliselta kuin se voi normaalin vanhemmuuden kokeneille kuulostaa.

Sellainen ilkeä ja karvaperseinen kiusaaja. Tosi iso ja lihava. Haukkui minua laudaksi ja kääpiöksi. Hyvähän sen oli sanoa, kun oma perse oli sellainen perunasäkki ja näytti viisikymppiseltä, riipputissiseltä vaihdevuotiselta ämmältä.

Nähtävästi kateus johtaa kiusaamiseen...ja että on wt-perheestä

Miten jotkut jaksavat kiusata? En ymmärrä. Jotain vikaa päässä täytyy olla tau kotoa opittu malli.

Onneksi omat pojat fiksuja ja he ovat puolustaneet kiusattua ja yrittäneet puhua sählääjille. Kotoa ovat oppineet.

Hänet oli adoptoitu setänsä perheeseen ja se oli kai ainut syy. Kerran toinen tyttöporukka lumipesi tätä ja minun kävi yllätäen sääliksi. Katsoin sitä touhua vierestä ja teki pahaa. Illalla soitin hänen äitipuolelleen ja kerroin mitä tapahtui. Meistä tuli myöhemmin lastemme kummitätejä.

Muita selvästi lyhyempi, sosiaalisesti kömpelö, hieman ujo ja helposti höynäytettävissä oleva poika. Fyysistä kiusaamista ei ollut, mutta porukasta pois jättämistä ja naljailua. Itse olin tosi usein hänen pari ryhmätöissä ja välillä ärsytti kun itse joutui kaiken tekemään. Meillä kun oli pariton määrä tyttöjä luokassa, niin minä jäin sitten usein ilman paria myös.