Millainen oli teidän luokan kiusatuin tyyppi?

Naivi ja lapsellinen. Varmasti tosi älykäs, mutta käsittämättömän naivi.

Matemaattisissa aineissa hyvä mutta sosiaalisesti tunneälykääpiö semiaspergeri.

(eli minä)

Todella ujo, hiljainen ja sosiaalisesti kehno. Huono itsetuntoinen. Eli minä..

Todella ärsyttävä ihminen. Aukoi koko ajan päätä kaikille. Ihan ilman syytä. Sitten se kiusaaminen alkoi kun kaikilla meni hermot. Itse sain puukäsitöissä kuunnella aukomista mm. siitä, että olin ainoa tyttö, sekä töistä joita tein. "Mikset vaan osta sitä tätä ja tuota? Vai ootteko niin köyhiä ettei oo varaa?" Ja ivallista naurua päälle. Monta kertaa olin jo lyömässä vasaralla sormille kun sitä kuuntelin pari vuotta jokaikisellä tunnilla. Jossain vaiheessa sitten oikeasti kävin päälle kun huuteli käytävillä taas yhden väittelyn päätteeksi "X on tautinen p*ska ja sen perhe on köyhä ja sen isä on alkoholisti!!" kun oli sen alkoholismin sattunut kuulemaan kun keskustelin asiasta syrjässä hiljaa saman kokeneen ystäväni kanssa. Jälki-istunto, puhuttelu ja yhteydenotto kotiinhan siitä seurasi, mutta mitään en katunut ja muiden oppilaiden sympatiat sain kun en ollut edes ainoa jonka kipeitä asioita huuteli ympäri käytävää. Hampaan siltä lohkaisin ja nenän mursin. Ne olivat mulle oikeasti tosi rankkoja asioita kaikki, ja tuo huuteli niitä käytävillä vaan koska halusi tehdä mulle kiusaa. Kyseisen henkilön takia mulla oli pahoja aggressio-ongelmia joita kävin terapiassa läpi.

Mitä sillä väliä, kaikki kiusaaminen on väärin.

Ylä-asteella meidän luokan kiusatuin tyyppi oli itseasiassa tosi mukava, se vaan eros joukosta hippityylillään, ei se antanu kuitenkaan niille kiusaajille valtaa ja hyvä niin.

En tiedä oliko kiusatuin mutta syrjityin. Tyttö oli todella hiljainen. Ei koskaan sanonut mitään jos ei ollut pakko. Oli tosi tuskaista yrittää väkisin kiskoa edes jotain toisesta ulos aina kun piti tehdä pari/ryhmätehtäviä. Jäi varmaan tämän takia yksin muulloinkin. Sääliksi kävi kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Todella ärsyttävä ihminen. Aukoi koko ajan päätä kaikille. Ihan ilman syytä. Sitten se kiusaaminen alkoi kun kaikilla meni hermot. Itse sain puukäsitöissä kuunnella aukomista mm. siitä, että olin ainoa tyttö, sekä töistä joita tein. "Mikset vaan osta sitä tätä ja tuota? Vai ootteko niin köyhiä ettei oo varaa?" Ja ivallista naurua päälle. Monta kertaa olin jo lyömässä vasaralla sormille kun sitä kuuntelin pari vuotta jokaikisellä tunnilla. Jossain vaiheessa sitten oikeasti kävin päälle kun huuteli käytävillä taas yhden väittelyn päätteeksi "X on tautinen p*ska ja sen perhe on köyhä ja sen isä on alkoholisti!!" kun oli sen alkoholismin sattunut kuulemaan kun keskustelin asiasta syrjässä hiljaa saman kokeneen ystäväni kanssa. Jälki-istunto, puhuttelu ja yhteydenotto kotiinhan siitä seurasi, mutta mitään en katunut ja muiden oppilaiden sympatiat sain kun en ollut edes ainoa jonka kipeitä asioita huuteli ympäri käytävää. Hampaan siltä lohkaisin ja nenän mursin. Ne olivat mulle oikeasti tosi rankkoja asioita kaikki, ja tuo huuteli niitä käytävillä vaan koska halusi tehdä mulle kiusaa. Kyseisen henkilön takia mulla oli pahoja aggressio-ongelmia joita kävin terapiassa läpi.

Mutu-tuntumalta keittiöpsykologina väitän että aggressiosi ei johdu ko. henkilöstä.

Pari hiljaista ihmistä eivät olleet kovin sosiaalisia. En tunne paremmin.

En mä Ville ole ollut koulukiusattu.

Ujo tyttö, jolla oli äärettömiä hankaluuksia puhua toisille. Käytännössä katsoen mykkä. Puhui vain opettajille, erittäin hiljaisella äänellä - jopa kuiskaus olisi ollut äänekkäämpi. Ei ikinä tehnyt mitään ryhmätöitä (vapautettiin kai niistä) eikä reagoinut toisten puheeseen tai kun hänen mielipidettään kysyttiin johonkin asiaan x. Olisin ihan hyvin voinut tutustua häneen, mutta hän ei edes antanut mahdollisuutta tai vaikuttanut siltä, että olisi halunnut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa. Se oli suorastaan raivostuttavaa, mutta ei olisi oikeuttanut ketään kiusaamaan raukkaa.

Hassuinta oli, että tutultani kuulin tämän samaisen tytön kuitenkin kotonaan huutavan vanhemmilleen kuin mielipuoli ja vaativan mitä erikoisempia asioita. En tiedä, oliko se totta vai vain huhua. 

Arvatkaa, miltä tuntui olla se kiusattu ja syrjitty?

Minulla ei ollut yhtään kaveria 9-21 -vuotiaana.

Minä olin se kiusattu. Olin oppikouluun mennessä pienikokoinen. Tokalla luokalla meille tuli kaksi luokalle jäänyttä poikaa jotka alkoivat kiusata minua. Olin helppo uhri isoille pojille. Sitten siihen kiusaamiseen alkoi luokan pari muutakin poikaa. Opettaja ei saanut kiusaajia kuriin. Luokalla oli 46 oppilasta, ihan liikaa yhdelle opettajalle.

Lyhin/ pienikokoisin, koska "helpoin". Toinen oli sitten kaikki herkät, eli ne jotka suuttuu tai alkaa itkemään herkästi.

hiljainen ja ujo

Kärsi aknesta ja oli "liian hyvä" koulussa (eli minä).

Vierailija kirjoitti:

Naivi ja lapsellinen. Varmasti tosi älykäs, mutta käsittämättömän naivi.

Naiivi

Kaunis, pitkä ja älykäs. Kateellinen 150 cm pitkä ihmishirviö kiusasi. Mutta paha sai palkkansa...

Vierailija kirjoitti:

Ujo tyttö, jolla oli äärettömiä hankaluuksia puhua toisille. Käytännössä katsoen mykkä. Puhui vain opettajille, erittäin hiljaisella äänellä - jopa kuiskaus olisi ollut äänekkäämpi. Ei ikinä tehnyt mitään ryhmätöitä (vapautettiin kai niistä) eikä reagoinut toisten puheeseen tai kun hänen mielipidettään kysyttiin johonkin asiaan x. Olisin ihan hyvin voinut tutustua häneen, mutta hän ei edes antanut mahdollisuutta tai vaikuttanut siltä, että olisi halunnut vuorovaikuttaa kenenkään kanssa. Se oli suorastaan raivostuttavaa, mutta ei olisi oikeuttanut ketään kiusaamaan raukkaa.

Hassuinta oli, että tutultani kuulin tämän samaisen tytön kuitenkin kotonaan huutavan vanhemmilleen kuin mielipuoli ja vaativan mitä erikoisempia asioita. En tiedä, oliko se totta vai vain huhua. 

Ja tätä tyttöä piti sitten kiusata? Miksi?

Toiselta paikkakunnalta pieneen kyläkoulun tullut, ei aluksi mitenkään erikoinen mutta koko koulun aloittaman kiusaamisen jälkeen araksi tullut. Minä.