Miksi puhutaan sosiaalisesta älykkyydestä? Eikö hyvät sosiaaliset taidot ole joko osa persoonaa tai opeteltu asia?

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

Jos ei ole ns. peilisoluja, eikä täten pysty yhtään samaistumaan toisen ihmisen asemaan, niin voiko sitä opetella?

Ihmisen älykkyyden lajeista useimmat ovat sekä geenien että ympäristön vaikutusta. Siksi älykkyyttä voi kehittää ja oppia, mutta ilman geneettistä perustaa ei ihan kaikki pelkällä opettelemisella onnistu.

Tyyliin että huippupianistia ei saa tyypistä, jolla ei ole sävelkorvaa vaan nakkisormet. Mutta voi oppia soittamaan pianoa jotenkuten. Toisaalta taas, jos joku musikaalisesti huippulahjakas ei harjoittele pianonsoittoa, ei hänen musikaalinen kykynsä pianistina pääse esiin eikä kehity.

Sosiaaliset taidot ovat evoluutiossa olleet todella tärkeät ihmiselle ja ovat edelleen. Varmaan sosiaalisesti älykkäät ovat lisääntyneet ja siksi suurin osa ihmisistä on sosiaalisesti verraten älykkäitä -- riippuu mihin vertaa tietysti: gorillaan vai kastematoon. Voisi sanoa että meille tämä on lajiomainaisuus. En siis usko että on ihmisiä, joilla ei ole lainkaan sosiaalisia taitoja (ellei ole jotain vammaa tai sairautta).

Nykyään varmaan sosiaalisesti älykkääksi kutsutaan henkilöä, joka poikkeuksellisen älykäs alalla. Luulen että biologinen pohja asialle voi olla juuri sellaista mitä yllä esitettiin: osataan lukea ihmisten kasvojen ilmeitä, havaitaan pienetkin värähdykset ja osataan tulkita niitä ja on tilannetajua. Osataan hahmottaa eri rooleja ja oma rooli tilanteissa. On kykyä luovia yhteisöissä niin että omat tavoitteet toteutuvat. Myös kykyä ohjata toisten toimintaa hyvässä (opettaja, terapeutti, yms.) ja pahassa (manipuloija). Osa taidoista on siis geeettisiä kykyjä, osa opittua ymmärrystä yhteiskunnan toiminnasta ja ihmisen psykologiasta.

Ne, jotka sanovat olevansa sosiaalisesti älykkäitä, eivät usein oikeasti olekaan sosiaalisesti älykkäitä.

Älykkyys ja taidot ovat eri asioita. Samoin sosiaalinen älykkyys ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Ihminen voi olla erittäin älykäs, vaikka hän ei osaisi lukea eikä kirjoittaa. Jos hän ei ole koskaan saanut eteensä kirjaa tai kynää ja paperia. Samoin ihminen voi olla sosiaalisesti älykäs, vaikka ei olisi tavannut koskaan toista ihmistä. Taitoja voi opetella, älykkyyttä ei. Älykkyys ei ole nk kirjaviisautta eikä kokemukseen perustuvaa oppimista vaan taito ymmärtää ja järkeistää sellaisiakin asioita, joista ei ole aikaisemmin kuullut mitään. Älykäs kuitenkin keksii varsin nopeasti tapoja, joilla voi korvata taitojensa puuttumisen. Jos siis haluaa. Ja oppii taidot vaivattomasti, koska taito tukee sitä käsitystä, mikä älykkäällä jo asiasta on. 

Perinteinen, suppea määritelmä älykkyydelle on kyky loogiseen ajatteluun ja päättelyyn, hyvä muisti ja hyvä oppimiskyky. Älykkyys olisi yleisluontoinen kyky, joka ennustaa hyvää suoriutumista monenlaisista tehtävistä. Laajemman määritelmän mukaan älykkyydellä on useita muotoja: Matemaattisesti lahjakas ei esim.välttämättä ole kielellisesti osaavin. Ihminen, jolla on hyvä visuaalis-avaruudellinen hahmottamiskyky, ei välttämättä ole liikunnallisesti lahjakas jne. Sosiaalinen äly voi olla yksi näistä älykkyyden lajeista. Ihmisellä on siis taito tulla toimeen muiden kanssa. Yleisesti ajatellaan kuitenkin, että sosiaaliset taidot ovat opittuja. Sosiaaliset taidot ovat määritelmän mukaan kaikki ne taidot, joita tarvitaan tullakseen toimeen muiden kanssa. Eri aikoina ja eri paikoissa vallitsee erilaisia käsityksiä siitä, mikä on kohteliasta jne. Ihminen ei peri taitoja geeneissä. Sos.taidot eivät myöskään riipu siitä, pitääkö ihmisten seurasta vai ei. Tietysti sellainen, joka viihtyy muiden kanssa saa enemmän harjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

Maailmassa on ainoastaan yksi korkeakoulutettu Down-henkilö, ja hän on espanjalainen. Hän on suorittanut tutkinnon kasvatustieteissä. Googlaa Pablo Pineda. En voi millään uskoa väitettäsi, että downinsyndroomainen toimisi terveyskeskuslääkärinä. Down-henkilöiden älykkyysosamäärä on tyypillisesti noin 50.

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys ja taidot ovat eri asioita. Samoin sosiaalinen älykkyys ja sosiaaliset taidot ovat eri asioita. Ihminen voi olla erittäin älykäs, vaikka hän ei osaisi lukea eikä kirjoittaa. Jos hän ei ole koskaan saanut eteensä kirjaa tai kynää ja paperia. Samoin ihminen voi olla sosiaalisesti älykäs, vaikka ei olisi tavannut koskaan toista ihmistä. Taitoja voi opetella, älykkyyttä ei. Älykkyys ei ole nk kirjaviisautta eikä kokemukseen perustuvaa oppimista vaan taito ymmärtää ja järkeistää sellaisiakin asioita, joista ei ole aikaisemmin kuullut mitään. Älykäs kuitenkin keksii varsin nopeasti tapoja, joilla voi korvata taitojensa puuttumisen. Jos siis haluaa. Ja oppii taidot vaivattomasti, koska taito tukee sitä käsitystä, mikä älykkäällä jo asiasta on. 

Tuota en kyllä usko (katso tummentamani kohta). 

23 kirjoitti hyvin siitä, miten älykkyyteen vaikuttavat sekä geenit että ympäristö. Nature and nurture. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

Maailmassa on ainoastaan yksi korkeakoulutettu Down-henkilö, ja hän on espanjalainen. Hän on suorittanut tutkinnon kasvatustieteissä. Googlaa Pablo Pineda. En voi millään uskoa väitettäsi, että downinsyndroomainen toimisi terveyskeskuslääkärinä. Down-henkilöiden älykkyysosamäärä on tyypillisesti noin 50.

Ei ole olemassa mitään tyypillistä, vaan jokainen on yksilö. Tutkitut ÄO:t asettuvat laajempaan haarukkaan 35-80. Siksi on Down-lapsia (ns. mosaiikkiperimä), joiden ÄO sijoittuu normaalin ÄO:n alueelle eli joku ns. normaali voi olla 70 eli alempi kuin korkean ÄO:n omaava Down-lapsi. Lisäksi Down-lasten ÄO:t ovat viime vuosikymmeniä alkaneet nousta.

En tiedä mistä olet tuon tiedon saanut että vain joku yksi espanjalainen on korkeakoulutettu. Muistan lukeneeni myös USA:sta valmistuneista eri oppilaitoksista, sitten oli historiasta kandin paperit saanut filippiiniläistyttö Brina Maxino. Ainakin nämä siis.

Olet siis väärässä.

Minusta on tullut iän myötä sosiaalisesti älykkäämpi. Osaan hallita tunteitani paremmin, suhtautua toiseen viisaammin ja olla lietsomatta tilanteita ja jopa auttaa niitä ratkeamaan. Olen myös rohkaistunut nostamaan vaikeita asioita pöydälle ja kohtaamaan tarvittaessa vastapuolen syvällisesti.

Nuorempana ei ollut riittävästi elämänkokemusta eikä itsetuntoakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

Oletko nyt varma, ettei se ollut Kodin kuvalehti ja cp-vamma?

Tiettävästi afrikkalaisten ÄO-testeillä mitattu "oikea" älykkyys on eurooppalaisia matalampi, ja monessa Aasian maassa Eurooppaakin korkeampi. Näin ollen _kaikki_ älykkyys on opeteltua, koska ihmiset on tunnetusti kaikkialla samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tiettävästi afrikkalaisten ÄO-testeillä mitattu "oikea" älykkyys on eurooppalaisia matalampi, ja monessa Aasian maassa Eurooppaakin korkeampi. Näin ollen _kaikki_ älykkyys on opeteltua, koska ihmiset on tunnetusti kaikkialla samanlaisia.

Tai kehitysmaissa ihmisten aivot eivät ole saaneet tarpeeksi hyvää ravintoa, proteiineja jne. Siksi kognitiiviset kyvyt vähän matalammat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

On virhe tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä pelkästään mainitsemasi ulkoisesti havaittavan käyttäytymisen perusteella. Ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja synnynnäisten ominaisuuksien suhteen, joita kuvaat ja jotka eivät liity älykkyyteen. Toiset harkitsevat pitkään vastaustaan, puhuvat hitaammin ja rauhallisemmin. Toiset puhuvat nopeasti ja vilkkaasti, vastaavat heti ja eivät mieti vastaustaan pitkään. Uudet tilanteet aiheuttavat useimmille tarpeen hetkeksi vetäytyä ja tarkkailla tilannetta. Usein tämä ei ole mahdollista ja olo voi olla epämukava, silloin voi olla vaikea "jatkaa juttua ja heittää siihen itse jotain lisää". Tällaisilla ihmisille ominaisilla käyttäytymistyyleillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

On virhe tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä pelkästään mainitsemasi ulkoisesti havaittavan käyttäytymisen perusteella. Ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja synnynnäisten ominaisuuksien suhteen, joita kuvaat ja jotka eivät liity älykkyyteen. Toiset harkitsevat pitkään vastaustaan, puhuvat hitaammin ja rauhallisemmin. Toiset puhuvat nopeasti ja vilkkaasti, vastaavat heti ja eivät mieti vastaustaan pitkään. Uudet tilanteet aiheuttavat useimmille tarpeen hetkeksi vetäytyä ja tarkkailla tilannetta. Usein tämä ei ole mahdollista ja olo voi olla epämukava, silloin voi olla vaikea "jatkaa juttua ja heittää siihen itse jotain lisää". Tällaisilla ihmisille ominaisilla käyttäytymistyyleillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Ei ole virhe tehdä päätelmiä ihmisten älykkyydestä. Ihan oikeasti.

Käytännön elämässä on vähän pakkokin tehdä päätelmiä toisen ihmisten kognitiivisesta kyvykkyydestä.

Se palvelee meitä kaikkia, kun osaamme vähän hahmotella kannattaako jollekin "sydämensivistyneelle/oikein mukavalle/herttaiselle/liikunnallisesti lahjakkaalle/erityiselle henkilölle alkaa selittämään jotain asiaa, jota hän ei pysty ymmärtämään. Helpottaa myös sen erityisen ihmisen elämää kun hänelle tiedetään sopeuttavasti ja vähän yksinkertaisemmin neuvoa joku juttu.

Kyllä taas huomaa miten äärimmäisen arka asia tämä koko älykkyys asia joillekin on. Siitä ei saisi mitenkään puhua tai on ylimielinen itsestään liikoja luuleva ihmisvihaaja tmsp.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

On virhe tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä pelkästään mainitsemasi ulkoisesti havaittavan käyttäytymisen perusteella. Ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja synnynnäisten ominaisuuksien suhteen, joita kuvaat ja jotka eivät liity älykkyyteen. Toiset harkitsevat pitkään vastaustaan, puhuvat hitaammin ja rauhallisemmin. Toiset puhuvat nopeasti ja vilkkaasti, vastaavat heti ja eivät mieti vastaustaan pitkään. Uudet tilanteet aiheuttavat useimmille tarpeen hetkeksi vetäytyä ja tarkkailla tilannetta. Usein tämä ei ole mahdollista ja olo voi olla epämukava, silloin voi olla vaikea "jatkaa juttua ja heittää siihen itse jotain lisää". Tällaisilla ihmisille ominaisilla käyttäytymistyyleillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Silloin kun noita hiljaisia pitkiä miettimishetkiä on koettu useita ja monta kertaa. Kun toistuvasti joku suurimmalle osalle ihmisistä helppo asia tuleekin toiselle yllätyksenä tai kun aina vaan ja uudestaan arkisissa ja yksinkertaisissa asioissa joutuu pettymään toisen alkeelliseen ja olemattomaan syy-seuraus-suhteiden päättelykykyyn tai havahtuu itse oppimisen ja erehdyksen kautta, ettei toinen ole kykenevä ymmärtämään sarkasmia tai vertauskuvia, niin SAAKO silloin tehdä päätelmiä?

Et kai tosissasi oleta, että pystymme elämään sellaisessa mielikuvitusmaailmassa jossa jokaista "pidetään" lähtökohtaisesti yhtä älykkäänä?

Et taida itsekään uskoa siihen, että voisimme olla täysin tekemättä päätelmiä toistemme älykkyydestä.

Sosiaalisuus ja sosiaalinen kyky on tyystin eri asia;

Miehen perässä ravaaminen ja solvaaminen on rikosasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

On virhe tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä pelkästään mainitsemasi ulkoisesti havaittavan käyttäytymisen perusteella. Ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja synnynnäisten ominaisuuksien suhteen, joita kuvaat ja jotka eivät liity älykkyyteen. Toiset harkitsevat pitkään vastaustaan, puhuvat hitaammin ja rauhallisemmin. Toiset puhuvat nopeasti ja vilkkaasti, vastaavat heti ja eivät mieti vastaustaan pitkään. Uudet tilanteet aiheuttavat useimmille tarpeen hetkeksi vetäytyä ja tarkkailla tilannetta. Usein tämä ei ole mahdollista ja olo voi olla epämukava, silloin voi olla vaikea "jatkaa juttua ja heittää siihen itse jotain lisää". Tällaisilla ihmisille ominaisilla käyttäytymistyyleillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Ei ole virhe tehdä päätelmiä ihmisten älykkyydestä. Ihan oikeasti.

Käytännön elämässä on vähän pakkokin tehdä päätelmiä toisen ihmisten kognitiivisesta kyvykkyydestä.

Se palvelee meitä kaikkia, kun osaamme vähän hahmotella kannattaako jollekin "sydämensivistyneelle/oikein mukavalle/herttaiselle/liikunnallisesti lahjakkaalle/erityiselle henkilölle alkaa selittämään jotain asiaa, jota hän ei pysty ymmärtämään. Helpottaa myös sen erityisen ihmisen elämää kun hänelle tiedetään sopeuttavasti ja vähän yksinkertaisemmin neuvoa joku juttu.

Kyllä taas huomaa miten äärimmäisen arka asia tämä koko älykkyys asia joillekin on. Siitä ei saisi mitenkään puhua tai on ylimielinen itsestään liikoja luuleva ihmisvihaaja tmsp.

Älykkyys onkin Suomessa tabu. Esimerkiksi tutkimuksissa, joissa tutkitaan lapsen koulumenestystä, selvitetään myös vanhempien koulutustaustan, opettajan oppilaskäsityksen jne vaikutusta, mutta ei älykkyyden. Muualla tämä onkin iso hämmästyksen aihe.

Älykkyys kuitenkin on vain yksi ominaisuus muiden joukossa, eikä siitä automaattisesti seuraa ihmisen elämään kaikkea hyvää ja ihanaa.

Mutta oikeastaan piti vain sanoa, että on oikeasti hyvin harmillista, että pitkään asiaansa harkitsevia, rauhallisia ja verkkaita ihmisiä pidetään "hitaina". Olen opettaja ja näen paljon erilaisia tapoja toimia ja reagoida. Mikään mainitsemistasi tyyleistä ei ole yhdeydessä oppilaan suorituskykyyn.

Älykkyyttä on montaa lajia. Looginen äly on vain yksi osa-alue. Juuri luen kirjaa, jossa sanotaan, että kun on tutkittu tunneälykkäitä ja "tavallisesti" älykkäitä ihmisiä, tunneäly ratkaisee. Se on metataito, johon tuo looginen älykin sisältyy. Sosiaalinen äly on sitä, että osaat käyttää tunneälylahjojasi. Lähes kaikessa ihmisen toiminnassa on kyse tunteista, ja siksi tunneäly ratkaisee. IHmisen toimet ovat myös aina riippuvaisia muista , joten sosiaalinen älykin ratkaisee. Vaikka olisit kuinka älykäs, et yleensä menesty elämässä, jos sulla on vain tuollaista loogista älykkyyttä. Osa älykkyydestä lienee perinnöllistä, mutta älyähän voi myös kehittää. Ja varsinkin tunne- ja sosiaalista älyä voi kehittää paljonkin.  Ja hehhe, luulin että olen itse vahvimmillani tuon tunneälyn kanssa. Tein älykkyystestin, ja ajattelin olevani siinä aika huono. Tulos olikin 135 eli olen sen mukaan erittäin älykäs. Silti olen sitä mieltä, että tunneäly on se "the äly". Ja tosi tyhmät ne älyllään koreilee :) KOreilun sijaan kannattais ryveta treenaamaan tuota tunne- ja sosiaalista älyä. Ne on sitä käytännön älyä, jossa oikeasti joutuu laittamaan resurssinsa likoon.. Ei kukaan hyödy pätkän vertaa siitä, että joku nokka pystyssä istuu jalustallaan tuntemassa ylemmyydentuntoa omasta älystään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä keskustelu. Paljon hyviä teorioita. No 9: Mistä sinä sitten erotat nämä ns vähä-älyiset? Minne itsesi sijoitat? Oletko näissä sijoitteluissa ottanut huomioon sen kuinka harhainen oma kuva on. Luin kerran suomenkuvalehdestä haastattelun ihmisestä kenellä oli downin syndrooma ja hän oli käynyt lääketieteellisen niin että sai tehdä töitä terveyskeskuslääkärinä. Hieman ohi aiheen.. Ei niinkään sosiaalisesta älykkyydestä vaan älykkyydestä yleisemmin.

En erota ulkonäöstä heti ensi silmäyksellä tietenkään.

Aika paljon kertoo se millä viivellä henkilö tajuaa juttuja, kuinka moni mutkaista huumoria hän tajuaa ja miten laaja-alaisesti hän on asioista kiinnostunut ja onko kiinnostunut.

Millainen sanavarasto hänellä on. Millaisia ratkaisuja ja toimintamalleja hänellä on.

Jos henkilö on opetellut vain yhden tavan tehdä asioita, eikä osaa mitään soveltaa muuttuvissa tilanteissa vaan menee ihan paniikkiin jos joku tuttu asia on eri tavoin, erillainen paistinpannu erinäköinen kaukosäädin..

Kasvonilmeistä ja ynähdyksistä ja hymähdysksistä..pitkistä miettimistauoista ja teennäisistä naurahduksista huomaa paljon, tajuaako tyyppi ihan kaikkea.

Se on myös hyvä indikaattori älykkyydelle ja asioiden ymmärtämiskyvylle, jos kaveri pystyy jatkamaan juttua ja heittämään siihen jotain itsekin lisäksi. Omin sanoin selittämään että nyt meni perille.

Älykkyydestä tai sen puutteesta ei kerro persoonallinen pukeutuminen. Tyhmäkin osaa imitoida laumaa ja ostaa samanlaisia vaatteita ja tuotteita itselleen.

Myöskään askeettinen elämän tapa ei kerro, että tuo on tyhmä kun asuu pikku murjussa metsänlaidalla.

Huonosta valehtelutaidosta, jekuttamisesta ja siitä että ylipäätään on valinnut keinoikseen selviytyä epärehelliset ja rikolliset kusetuskeinot, voi päätellä että oma järki ei riitä ja on vähän yksinkertainen ressukka, joka ei muuten pärjää.

Ai mihin itse sijoittaisin itseni? Keskiverron yläpuolelle monissa asioissa. En kuitenkaan paljoa.

Tätä perustelen sillä, että olen aina oppitunneilla ollut aika turhan monta askelta toisia edellä ja turhautunut. Myös useat suuntaa-antavat testit antavat vähän sellaista osviittaa, että en ihan tyhmä ole.

Mensan nettitestit, tieteenirvikuvalehdentestit ja sellaiset.. Ehkä joku 115 vähintään ja korkeintaan 125 voisi olla se marginaali.

Olen laiska, enkä ole kiinnostunut oikeinkirjoituksesta. Äidinkielestä kirjoitin L:n mutta siitä on aika hyvin pitkä aika.

On virhe tehdä päätelmiä ihmisen älykkyydestä pelkästään mainitsemasi ulkoisesti havaittavan käyttäytymisen perusteella. Ihmisten välillä on suuria yksilöllisiä eroja synnynnäisten ominaisuuksien suhteen, joita kuvaat ja jotka eivät liity älykkyyteen. Toiset harkitsevat pitkään vastaustaan, puhuvat hitaammin ja rauhallisemmin. Toiset puhuvat nopeasti ja vilkkaasti, vastaavat heti ja eivät mieti vastaustaan pitkään. Uudet tilanteet aiheuttavat useimmille tarpeen hetkeksi vetäytyä ja tarkkailla tilannetta. Usein tämä ei ole mahdollista ja olo voi olla epämukava, silloin voi olla vaikea "jatkaa juttua ja heittää siihen itse jotain lisää". Tällaisilla ihmisille ominaisilla käyttäytymistyyleillä ei ole mitään tekemistä älykkyyden kanssa.

Ei ole virhe tehdä päätelmiä ihmisten älykkyydestä. Ihan oikeasti.

Käytännön elämässä on vähän pakkokin tehdä päätelmiä toisen ihmisten kognitiivisesta kyvykkyydestä.

Se palvelee meitä kaikkia, kun osaamme vähän hahmotella kannattaako jollekin "sydämensivistyneelle/oikein mukavalle/herttaiselle/liikunnallisesti lahjakkaalle/erityiselle henkilölle alkaa selittämään jotain asiaa, jota hän ei pysty ymmärtämään. Helpottaa myös sen erityisen ihmisen elämää kun hänelle tiedetään sopeuttavasti ja vähän yksinkertaisemmin neuvoa joku juttu.

Kyllä taas huomaa miten äärimmäisen arka asia tämä koko älykkyys asia joillekin on. Siitä ei saisi mitenkään puhua tai on ylimielinen itsestään liikoja luuleva ihmisvihaaja tmsp.

Älykkyys onkin Suomessa tabu. Esimerkiksi tutkimuksissa, joissa tutkitaan lapsen koulumenestystä, selvitetään myös vanhempien koulutustaustan, opettajan oppilaskäsityksen jne vaikutusta, mutta ei älykkyyden. Muualla tämä onkin iso hämmästyksen aihe.

Älykkyys kuitenkin on vain yksi ominaisuus muiden joukossa, eikä siitä automaattisesti seuraa ihmisen elämään kaikkea hyvää ja ihanaa.

Mutta oikeastaan piti vain sanoa, että on oikeasti hyvin harmillista, että pitkään asiaansa harkitsevia, rauhallisia ja verkkaita ihmisiä pidetään "hitaina". Olen opettaja ja näen paljon erilaisia tapoja toimia ja reagoida. Mikään mainitsemistasi tyyleistä ei ole yhdeydessä oppilaan suorituskykyyn.

Luulen että suurin osa osaa erottaa rauhallisen ja harkitsevaisen ihmisen "hitaasta". Oleellistahan siinä on kuinka usein ja missä tilanteissa sitä "harkitsevuutta" tulee esiin ja missä määrin.

Niin sinä olet opettaja ja varmaan työskentelet lasten kanssa. Opettajan onkin tärkeä tehdä päätelmiä toisten älykkyydestä, koska siinä voi pahimmillaan mennä ihmisen koko loppuelämä piloille mukavasti jos on sorruttu siihen maan kuuluun tasapäistämiseen.