Itsellesi merkityksellinen runo?

"Vuorille

ei pääse kiipeämättä

Pohjaa

ei näe sukeltamatta

Rohkeutta

ei opi pelkäämättä

Kivusta

ei pääse kärsimättä

Tämä halu

lähtee vain kuolemalla."

Tabermann.

Eira Stenberg:

Väkevä tuuli pyörsi meidät yhteen,

kietaisi jalat ja käsivarret vartalon ympäri,

solmi lujasti

kipeästi,

ja koskaan en tahtonut irrota.

mutta kohtalottaret olivat tulleet,

me tottelimme unen lakeja:

hitaasti sinä muutuit muuriksi

ja minä muratiksi

joka mykkänä riipuin kivisellä rinnallasi.

Voi te kirotut muusat,

eivätkö teille riittäneet muinaiset tragediat?

Olisin tahtonut rakentaa toisin

tämän näytelmän juonen.

En minä tahtonut mustepullooni sydänverta.

Pablo Neruda:

Täällä sinua rakastan.

Tuuli setvii itseään tummissa männyissä.

Kuu loistaa kiertäviin vesiin lailla fosforin.

Päivät jahtaavat samankaltaisina toisiaan.

Lumi levittyy tanssivina hahmoina.

Hopeinen lokki liukuu alas lännestä.

Joskus liitäen.

Korkealla, korkealla tähdet.

Oi laivan musta risti.

Yksin.

Joskus nousen varhain ja jopa sieluni on märkä.

Kaukana meri soi ja kaikuu.

Tämä on satama.

Täällä sinua rakastan.

Täällä sinua rakastan ja horisontti kätkee sinut turhamaisuuteen.

Rakastan sinua yhä näiden kylmien asioiden seassa.

Toisinaan suudelmani lähtevät noissa raskaissa aluksissa, jotka ylittävät meren saapumatta.

Näen itseni unohdettuna kuin nuo vanhat ankkurit.

Laiturit synkistävät illan kiinnittyessä sinne.

Ilman tarkoitusta elämäni kasvattaa väsymyksen nälkää.

Rakastan sitä mitä minulla ei ole.

Olet niin kaukana. Haluttomuuteni painii hitaine hämärineen.

Mutta yö tulee ja tähdet alkavat laulaa minulle.

Kuu kääntyy sen kellopeliuneen.

Sinun silmistäsi minua katsovat suurimmat tähdet. Ja kun rakastan sinua, männyt haluavat laulaa tuulessa nimeäsi lankaneulasin.

Keijujen kuningas

Ken ratsain ulkona yössä lie?

Läpi viiman ja yön isä lastaan vie;

isä piltin on kietonut kainalohon

syli suojan suo, syli lämmin on.

Pääs peität – mi, laps, sua peljättää?

Isä, keijujen kuningas – etkö nää?

Sa kruunun ja laahuksen nääthän tuon?

Se on, lapsi kulta, vain sumua suon.

"Tule, armas laps, sinut kanssani vien!

Me leikimme kauniisti kaiken tien;

kukat kirjavat viittovat virran luo,

puvut kultaiset äitini sulle tuo."

Isä, kuuluetko, etkö sa kuule, kuin

mua kutsuu se kuiskivin houkutteluin?

Laps, etkö jo tyynny, jo viihtyä voi?

Vain kuivissa lehvissä tuuli soi.

"Tule pois, soma poikanen! Tuttuaan

tytärparveni valmis on vaalimaan;

kisat yölliset kitää ja keinuttaa,

unin tanhu ja laulu sut uinuttaa."

Isä, katso, tuolla sen tyttäret nään!

Mua viitaan viittovat synkeään.

Sen, poikani, tarkoin ma nähdä voin:

pajut harmaat, vanhat ne huojuu noin.

"Mua, laps, sulomuotosi houkuttaa;

sinut ryöstän, jos suosioll' en sua saa."

Isä, auta, jo keijujen kuningas vie!

Isä, voi, mitä mulle hän tehnyt lie?Isä kauhuin kannusti ratsuuaan,

laps voihkiva, houriva rinnoillaan,

hädin tuskin saavutti kartanon,

käsivarrella lapsi jo vainaa on.

Goethe

suom. Otto Manninen

Anna minulla ranta puhdasta vettä

kivi rannalla, jotta voin istahtaa

riisua kenkäni, vilvoittaa

pitkästä matkasta uupuneet jalkani

anna minulle rakastettuni rinnalleni

rannalla

anna meille iltahetken rauha

oivaltaaksemme

että juuri näin pitää olla

että ilman matkaa tähän kaikki olisi ollut käsittämätöntä

ja että juuri tässä, juuri näin

pelko

jota kuolemaksi kutsutaan

riisuu naamionsa

ja osoittautuu ystäväksi.

(Arvo Turtiainen)

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen

oli seisahtunut alle

sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,

nojas kainalosauvoihin;

pelin tiimellystä katsoi

hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,

johon lehmus varjon loi,

moni riemukas huuto kiiri,

moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen.

Eräs seisoi hievahtamatta,

eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti

ei muistanut sauvojaan.

Oli haltioitunut hehku

hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän

hänen sieraintensa näin

joka kerta, kun maila pallon

löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin

joku rohkeni juosta pois,

oli niinkuin lehmuksen alta

eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin

olis sielu poikasen

ja syöksynyt kilpasille

kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta

kuin unesta havahtain

näki itsensä... Oikea jalka

oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin

yli pallokentän sen,

mut lehmuksen alla seisoi

eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,

iho harmaana kääntyi pois

kuin ruskean nutun alla

sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,

yhä kirkas nauru soi

yli aurinkoisen hiekan,

– johon lehmus varjon loi.

Vierailija kirjoitti:

Pablo Neruda:

Täällä sinua rakastan.

Tuuli setvii itseään tummissa männyissä.

Kuu loistaa kiertäviin vesiin lailla fosforin.

Päivät jahtaavat samankaltaisina toisiaan.

Lumi levittyy tanssivina hahmoina.

Hopeinen lokki liukuu alas lännestä.

Joskus liitäen.

Korkealla, korkealla tähdet.

Oi laivan musta risti.

Yksin.

Joskus nousen varhain ja jopa sieluni on märkä.

Kaukana meri soi ja kaikuu.

Tämä on satama.

Täällä sinua rakastan.

Täällä sinua rakastan ja horisontti kätkee sinut turhamaisuuteen.

Rakastan sinua yhä näiden kylmien asioiden seassa.

Toisinaan suudelmani lähtevät noissa raskaissa aluksissa, jotka ylittävät meren saapumatta.

Näen itseni unohdettuna kuin nuo vanhat ankkurit.

Laiturit synkistävät illan kiinnittyessä sinne.

Ilman tarkoitusta elämäni kasvattaa väsymyksen nälkää.

Rakastan sitä mitä minulla ei ole.

Olet niin kaukana. Haluttomuuteni painii hitaine hämärineen.

Mutta yö tulee ja tähdet alkavat laulaa minulle.

Kuu kääntyy sen kellopeliuneen.

Sinun silmistäsi minua katsovat suurimmat tähdet. Ja kun rakastan sinua, männyt haluavat laulaa tuulessa nimeäsi lankaneulasin.

Kiitos 23! Tosin olen itse kuullut tästä toisen suomennoksen. "...Tässä on satama/ minä rakastan sinua tässä...", joka sointuu minusta paremmin. Tai saattaa olla kyse tottumuksestakin.

T. Se joka kyseli

Katso elämää rauhassa, älä kiirehdi suotta.

Kasvaa päiviesi puu vielä monta vuotta.

Ota juuristasi voimaa ja levitä se lehtiin,

siksihän puunjuuret vahvoiksi tehtiin.

Siis kauneutta on. Rakkautta on. Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät, puolustakaa niitä!

-Eeva Kilpi

Saima Harmajan runo "Rannalla" oli aikoinaan kahvimainoksessa. Sitä on yleisesti pidetty rakkausrunona, mutta mielestäni runon symboliikasta ilmenee, että siinä puhutellaan kuolemaa. Saimahan oli hyvin sairas, kirjoitti monia runoja kärsimyksestä ja kuolikin nuorena.

Rannalla

"Ihanat vaaleat pilvet

liukuvat taivaalla.

Hiljaa ja lumoavasti

laulaa ulappa.

Aaltojen hyväilyistä

hiekka on väsynyt.

Tulisit aivan hiljaa

tulisit juuri nyt –"

Über allen Gipfeln

Ist Ruh,

In allen Wipfeln

Spürest du

Kaum einen Hauch;

Die Vögelein schweigen im Walde.

Warte nur, balde

Ruhest du auch.

-Goethe

Minä olisin halunnut olla keiju

mutta jouduin olemaan koivu.

Keijuilla on hopeasiivet ja harsohunnut

siitä en kyllä toivu!

Kevätjuhlanäytelmissä

keijuina tanssii aina muut.

Minä olen siellä missä

seisovat hiljaiset lehtipuut.

Eppu Nuotio

Äidistä minä hirveästi tykkään - silloinkin kun paskaa lykkään (saa tulla pyyhkimään)!

.

Sleepy Sleepers: Äiti

Ne varsin valehtelevat,

Tuiki tyhjeä panevat,

Jotka soittoa sanovat,

Arvelevat kanteletta

Väinämöisen veistämäksi,

Jumalan kuvoamaksi,

Hauin suuren hartioista,

Veen koiran koukkuluista.

Soitto on suruista tehty,

Murehista muovaeltu.

Koppa päivistä kovista,

Emäpuu ikipoloista,

Kielet kiusoista kerätty,

Naulat muista vastuksista.

- Elias Lönnrot -

Keinun, keinun, keinuni on karu

Siinä on vain yksi naru

Plus Hanna Lindin runot

Hirttoköysi:

Keinun, keinun, keinuni on karu.

Keinussani on vain yksi naru.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan Pablo Nerudan "Minä rakastan sinua tässä" runoa? Kun en löydä sitä netistä. Haluaisin laittaa sen tähän.

http://nokturno.fi/files/pablo-neruda/Pablo-Neruda_20-rakkausrunoa-ja-e…

Onko mukana?

Laskuvarjojääkärin rukous: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Paratrooper%27s_Prayer

Tekstistä oli minulle paljon lohtua elämäni vaikeimmassa paikassa.

Vierailija kirjoitti:

Laskuvarjojääkärin rukous: https://en.wikipedia.org/wiki/The_Paratrooper%27s_Prayer

Tekstistä oli minulle paljon lohtua elämäni vaikeimmassa paikassa.

Wau, tykkäsin.

Nuorena, kun luin jostain Eino Leinon runon, joka alkaa "Hyvä on hiihtäjän hiihdellä...", en osannut arvostaa sitä enkä viitsinyt sen kummemmin sitä miettiä, mutta luettuani sen aikuisena uudelleen, se on kiilannut yhdeksi lempirunoistani.