Minulla oli lapsena leluina vain muutama puinen palikka ja nekin oli naulattu pirtin lattiaan kiinni ja

2 käpylehmää, mutta ne olivat juuttuneet kumpikin lattian rakoihin. Kaikki ikkunat olivat metsään päin, ruokana oli vain päreitä ja pettuleipää ja heti pikkulapsena jouduin mukaan raskaisiin metsätöihin, joita tehtiin kahdeksana päivänä viikossa 18 tuntia päivässä metsässä, jossa oli aina säkkipimeää, vähintään 50 astetta pakkasta, koko ajan satoi lunta, ympärillä kiersi nälästä ulvovat sudet ja päällä oli vain pieni lapsen paita niin että varpaat paleltuivat ja tippuivat pois heti ensimmäisellä viikolla. Sitten kun jouduin kouluun, niin se oli vain 2 viikon kiertokoulu, mutta sinne oli matkaa sen metsän läpi vähintään 100 valovuoden pituinen matka, koulupäivä alkoi aina toissapäivän aamulla kello 3 ja loppui ylihuomisen illalla kello 23. Joka aamu koulu oli palanut, joten meidän oppilaiden piti rakentaa aina uusi koulu ennen opetuksen alkua. Kotona oli niin kylmä, että yöllä piti puolen tunnin välein herätä pitämään tanssiaiset, ettei oltaisi kuoltu nälkään. Uusi lehmä hankittiin aina kerran kuussa, mutta se kuoli ennen kuin sitä ehdittiin kertaakaan lypsämään, niin että maitoa ei ollut edes kaikista pienimmille lapsille koskaan. Vauvoillekin annettiin heti alusta alkaen pettuleivästä, vedestä ja suolasta keitettyä velliä ja niitä vauvoja vanhemmat löysivät joka viikko saunan lauteiden alta. Uusi vauva ehti maata kätkyessä korkeintaan siihen asti kunnes seuraava vauva viikon päästä sieltä lauteiden alta löytyi ja sitten sekin joutui jo töihin, jos ei muuhun, niin ryömimään pitkin pirtin lattiaa ja keräämään roskia kasaan. Kurjaa se oli, koska siellä lattian tasolla oli aina hirveän kylmä, kaikki syljeskelivät lattialle (ja joskus niiden vauvojen päälle) ja roskia oli niin paljon, että vauvat olivat hukkua niihin, niin siksi me kaikki lapset kehityimme mahdollisimman nopeasti, viimeistään viikon päästä kätkyestä pois lähdön jälkeen jokainen lapsi osasi kävellä ja joutui mukaan metsätöihin.