Mikä tuli siitä tuttavastasi, joka vuosi toisensa jälkeen haki lääkikseen, oikikseen...

Lääkäri tuosta tuli. 9 vuotta haki, nyt valmistunut jo. Koko tuon ajan oli elämä pysähdyksissä, teki vähän hanttihommia ja puolet vuodesta luki.

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri tuosta tuli. 9 vuotta haki, nyt valmistunut jo. Koko tuon ajan oli elämä pysähdyksissä, teki vähän hanttihommia ja puolet vuodesta luki.

Mitä tarkoittaa, että on elämä pysähdyksissä? Eikö sitten valmiina lääkärinä ole elämä pysähdyksissä, kun lääkisjuttuihin menee enemmän aikaa kuin pääsykokeisiin lukiessa?

Lääkäri, haki viisi kertaa. Hammaslääkäri, haki kolme kertaa. Kaksi eläinlääkäriä, toinen haki kolme, toinen neljä kerta.

Yksi juristi, haki kolme kertaa, lopulta meni Tallinnaan opiskelemaan.

Ei ole oikeastaan kuin yksi tuttu, joka em. aloille hakiessa "luovutti", haki lääkikseen, mutta jäi lopulta lukemaan kemiaa, nyt on sairaalakemisti.

Vierailija kirjoitti:

Itse tulen kuulumaan tähän ryhmään, joka hakee monia kertoja. Tosin itselle tuottaa tuskaa jo niille helpommillekin aloille pääsy. Matikka surkea ja enkku vielä surkeampi. Lukio meni kiusaamisen ja masennuksen takia huonosti, vaikka toisaalta pärjäsinkin joissakin aineissa. En ikinä anna itselleni anteeksi sitä, että menin tuohon lukioon, sillä en todellakaan jaksanut opiskella täysillä. Jossakin muualla olisi ehkä ollut vähän inhimillisempää olla.

Jos pääsykokeessa on matikkaa tai enkkua niin minun ei edes kannata hakea. Niinpä olenkin sitten hakenut kaikenlaisiin oudompiinkin koulutuksiin humanistisenkin puolelle ja luonnontieteisiin. Historiaankin voisi hakea ja sinne teologiseen. Amk :ssa tuntuu tuota matikka/enkku yhdistelmää olevan pääsykokeissa. Toisaalta en edes haluaisi sosiaali- tai terveysalalle.Insinöörin koulutus kiinnostaisi, mutta ei tietenkään tällä matikalla. Jos joku tietää  aloja joihin on "helppo" päästä tällaisen tyhmemmänkin niin kertokaa. En millään haluaisi mennä amikseen vaan olisi kuitenkin halua päästä yliopistoon. Se on sitten toinen juttu miten opiskelu siellä sujuisi, mutta olisi kiva edes päästä yrittämään. Älkää suuttuko taviksen viestistä. En siis todellakaan ole sinne lääkikseen  hakemassa : )

Sosiaalityö oli vielä ainakin aiemmin helpoin sisäänpääsyn kannalta. Töitä myös tarjolla valmistuneille ja opiskelijoille kesätöitä.

Ihan kaikille Teatterikorkeaan ja Nätyyn pyrkineille ja pyrkijöille haluan sanoa, että muitakin reittejä alalle on. Ne vaan täytyy löytää tai tehdä itse.

Fakta on se, että Teakin tai Nätyn käyneistä kaikki ei tule työllistymään tai menestymään koulun käytyään. Jotkut vaihtaa jopa alaa kun töitä ei ole. Ja kouluun valitaan varmasti välillä myös ns. huteja, jotka ei työllisty/sovellu alalle vaikka alkuun olisivatkin siltä vaikuttaneet.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikille Teatterikorkeaan ja Nätyyn pyrkineille ja pyrkijöille haluan sanoa, että muitakin reittejä alalle on. Ne vaan täytyy löytää tai tehdä itse.

Fakta on se, että Teakin tai Nätyn käyneistä kaikki ei tule työllistymään tai menestymään koulun käytyään. Jotkut vaihtaa jopa alaa kun töitä ei ole. Ja kouluun valitaan varmasti välillä myös ns. huteja, jotka ei työllisty/sovellu alalle vaikka alkuun olisivatkin siltä vaikuttaneet.

Mitä muita reittejä? (en päässyt aikoinaan nätyyn ja luin opettajaksi..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologiaa lukemaan, en edes tiedä montako vuotta. Heitetään nyt viisi. Pääsi sitten kuitenkin.

Oikeesti? Itse pääsin teologiseen ekalla yrittämällä ja luin pääsykoekirjat tasan kerran juuri ennen pääsykokeita. Olin ajatellut pitää välivuoden, joten en kauheasti panostanut. Jotenkin olen kuvitellut, että sinne pääsee kaikki jotka edes puoli tosissaan yrittää.

Täytyy olla todella tyhmä jos ei pääse teologiseen ekalla kerralla. Ja se surkea palkka siellä vielä. Tsiisus näitä  idiootteja

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme tuo lääkispakkomielle on?

Kahden vuoden kuluttua suomalaisia lekureita valmistuu 400 enemmän kuin lääkäreitå poistuu työstä eli työttömyys edessä.

Lääkiksen kuktavuodet oli ja meni.

Vaan mitä alaa tuo ei koskisi? Saattaa olla, että lääkärienkin "kulta vuodet" ovat ohi. Mutta siihen mennee vielä pitkä aika kun lääkäreitä on tahtomattaan työttömänä. Lääkäreillä toisin kuin varmaan millään muulla alalla on etuna se, että häikäilemättä voivat kiristää ihmishenkien menetyksellä lisää liksaa. Mutta kauas kantosesti ja jo useamman vuoden ajan keinotekoisesti vaikuttaa mm. siihen kuinka monta opiskelupaikkaa on tarjolla.

Ihmishengillä kiristämine kuullostaa pahalta, eikä hyvin järjestäytyneessä lääkärikunnassa tarvitse siihen yksittäisten lääkäreiden ryhtyä, vaan likaisen työn voi tehdä ja hoitaa lääkäriliitto, jonka keinot ovat moninaiset, joten aina sen ei toki tarvitse välittömästi hyväksi käyttää siaraista ja henkitoreissaan olevia.

Mitään "likaista" eikä toki arveluttavaakaan ole siinä, että lääkärit voivat tai ovat voineet tähän asti kilpailla hyvin avoimesti omaa työnantajaansa vastaan, joka ei monelta muulta ammattilaiselta, koulutetulta tai kouluttamattomalta ei onnistu yhtä vapaasti. Ei ole tavatonta, että n.n lääkäri on puolet päivästä esimerkiksi yliopistolllisella sairaalassa tai terveyskeskuksessa ja loppupäivän pitäen (kallista,erikois) lääkärin vastaanottoa omaan lukuunsa.

Hämmentävää on myös se, että siinä missä lääkäri voi ns. päivystää yli 20 tuntia putkeen ja toimia tämän jälkeen vielä osana potilastyöskentelyä. - Jossain muussa ammatissa toiminta saatetaisiin kieltää työturvallisuuteen vedoten. Lääkäriä ei kuitenkaan velvoitettu normaaliin vuorotyöhön, jottei tällaisia tilanteita ei syntyisi, vaan ovat ihan arkipäivää. Voidaan tietysti sanoa, että lääkrin työ on siisti sisätyö, eikä siten niinraskasta. Ehkä totta. Muta ei varmaan ole mitään väljä potilasturvallisuudellakaan. - Kyllä minä ainakin koen, että 20 tunnin valvomisella on vaikutusta aivotoimintaani, mutta en olekaan lääkäri.    

 Mutta tuosta palkan riittävyydestä  vielä. Kun lääkriliitto on toistaiseksi jyrähtänyt, että haluamme, että jäsenistöllemme maksetaan palkkaa lisää kun ovat korkeasti koulutettuja ammattilaisia (niin minkään muun alan koulutus ei ole korkeasti arvostettua)  ja pla pla ja ellei niin menevät lakkoon, vaikka aluksi viikoksi. Viikon ei ole monetikaan tarvinnut ehtiä puoleenkaan väliin kun alkaa jo yksi ja toinen pohtia, että paljonkos tällä ketaa olisi tarpeeksi suuri korotus(?) 

Kun vertailunvuoksi esimerkiksi sairaanhoidossa ja terveydenhuollon toimijat ovat noin pari kertaa vuosisadassa ilmoittanut tyytymättömyytensä palkkansa tasoon, niin heidät on tavattu vastata itsekkäinä kusipäinä, jotka vaarantavat koko Suomen kansantalouden ja siten uhkauksellaan koko suomen tulevaisuuden ja olemassa olon.(..)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teologiaa lukemaan, en edes tiedä montako vuotta. Heitetään nyt viisi. Pääsi sitten kuitenkin.

Oikeesti? Itse pääsin teologiseen ekalla yrittämällä ja luin pääsykoekirjat tasan kerran juuri ennen pääsykokeita. Olin ajatellut pitää välivuoden, joten en kauheasti panostanut. Jotenkin olen kuvitellut, että sinne pääsee kaikki jotka edes puoli tosissaan yrittää.

Täytyy olla todella tyhmä jos ei pääse teologiseen ekalla kerralla. Ja se surkea palkka siellä vielä. Tsiisus näitä  idiootteja

Et sinäkään penaalin terävimmältä kynältä vaikuta. 

Lääkärien koulutuksen pullonkaulaan on auttanut globalisaatio ja EU. Yhä useampi lääkäriksi haluava lähtee opiskelemaan ulkomaille.

Karibian saarilta saa paperit samalla kun surffaa.

Yksi ystäväni opiskeli suomessa ja väitteli tohtoriksi kunnes nelikymppisenä päätti vielä toteuttaa haaveen ja lähti Tartoon opiskelemaan lääkäriksi. Sitä ennen teki pätkätöitä apurahoilla yliopistomaailmassa. Perhe on Suomessa ja odottavat milloin pääsevät taas asumaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöset keskustelut on ihan paskaa. Kaikkiin noihin on helkkarin vaikea päästä eikä siinä ole mitään pahaa, että tavoittelee unelmiaan. Oksettavaa tämmönen.

Minusta ei ole ollut lainkaan oksettavaa, vaan on ollut paikoin vertaistukea, kun huomaa, ettei toden totta ole ainoa, joka ei ole heti saanut sitä unelmanaan pitämäänsä opiskelupaikkaa, eikä siitä huolimatta ole välttämättä yhtään tyhmä.  Jotenkin näet ainakin itsestäni tuntuu, että jos itse on tarpeeksi fiksu ja vaikka sitten myös saanut sen himoitun opiskelupaikan ensimmäisellä kerralla, niin liiemmin ole tarvetta pitää muita hakijoita tyhminä, hakivapa he minne tahansa. Toki tällainen ylemmyyden ja voimissa olon tunto on perin inhimillistä jos ja kun on vasta hyvin lyhyen aikaa sitten saanut opiskelupaikan. - Mutta useimmilla tämä tunto hävinnee aika pian opintojen edetessä.

Siksi munsuta enemmän tällainen opiskelupaikkoja useampaan kertaan hakevia kohtaan räksyttävä ja halvesia kertoo omasta vajavaiuudestaan; tai kenties katkeruudestaan kun ei itse jaksanut tai hänellä ei ole tai ole ollut mahdollisuutta hakea usemapaan kertaan syystä tai toisesta unelmiensa opiskelupaikkaa. - Jos sellaisesta on "osannut" koskaan edes haaveillakaan. Eivät kaikki ihmiset haaveksi tai unelmoi siitä, että voi kumpa pääsisivät oppimaan ja opiskelemaan jotain alaa. 

Tällaista ketjua lukiessa voi(nee) tietysti tulla tällöin "okettava olo" jos kokee, että kaikki odottavat, että on pakko opiskella ns. korkeakoulussa tai yliopistossa ja vielä jotain itselle täysin yhdentekevää tai vähemmän kiinnostavaa saavuttaakseen hyväksynnän.

 Minusta on myös typerää olettaa, että meillä kaikilla olsi vain yksi ja oikea ja kiistatta samanlainen unelma olemassa, jota tavoittelisimme ja haluaisimme saavuttaa. - Joillekin se voi olla unelma opiskelusta kun taas toiselle unelma päästä Hawajille, joku kolmas voi haaveilla molemmista tai sitten ei kummastakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kaikille Teatterikorkeaan ja Nätyyn pyrkineille ja pyrkijöille haluan sanoa, että muitakin reittejä alalle on. Ne vaan täytyy löytää tai tehdä itse.

Fakta on se, että Teakin tai Nätyn käyneistä kaikki ei tule työllistymään tai menestymään koulun käytyään. Jotkut vaihtaa jopa alaa kun töitä ei ole. Ja kouluun valitaan varmasti välillä myös ns. huteja, jotka ei työllisty/sovellu alalle vaikka alkuun olisivatkin siltä vaikuttaneet.

Mitä muita reittejä? (en päässyt aikoinaan nätyyn ja luin opettajaksi..)

Paljonhan elokuva ja viihdemaailmassa pyörii tyyppejä joilla ei virallista koulutusta. Esim. Se kalastava viikingeissä näyttelevä mies ja se naiskoomikko joka kertonut hakeneensa teatterikorkeaan ainakin 7 kertaa. Nimiä en muista. Joku voi täydentää.

Ja entä Janne Kataja. Julkisuuteen ja projekteihin pääsee kun osallistuu mukaan eikä odota että sinut palkataan viimeisen vuosikurssin päättötyön tähtiroolin perusteella.

Melkeen kaikista on tullut tradenomeja.

Yksi pyrki lääkikseen ruotsinkielisessä kiintiössä ja pääsi kolmannella kerralla sisään kun isäpappa (lekuri) teki oikeisupyynnön jostain nyanssista. Valintakomiteassa oli isäpapan kaveri, rehenteli tällä kännipäissään bileissä, että suhteilla pääsi. Oli siis ihan suomenkielisessä lukiossa meidän kanssamme, mutta tiesi että ruotsinkielisenä pääsee helpommin ja oli mutkan kautta jotain ruotsinkielistä perinnettä ja oli hyvä ruotsissa.

On nykyisin kovapalkkainen lääkäri. Hyvä hänelle.

Eläinlääkäri -> sairaanhoitaja

Lääkäri -> ensihoitaja

Näyttelijä -> keikkatyöläinen alalla, esim. Muumi-hahmona oleminen, nukketeatterin tekijä ym.

Muut ovat tainneet lopetta hakemisen, mutta viimeisin hakee edelleen teakiin, vaikka ikääkin on jo yli 30.

Kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen monta lääkikseen useampaan kertaan hakenutta kemistiä.

- Heitäkin varmasti on. Itseäni taas surettaa hieman yhden ystäväni puolesta, joka on tänä päivänä ehtinyt väitelläkin. Mutta hyvin monta kertaa hän sai selitellä ja kertoa, että miksi hän valitsi kemian ja fysiikan opiskelun sen sijaan, että hän olis seitsemän laudaturin ylioppilaana hakenut lääkikseen tai oikikseen, tai ratsastusta harrastavana vaikka eläinlääkikseen kun oikeasti noin älykäs ja ihmisenäkin oikein mukava. - Siis ikään kuin meidän kaikkien oletettaisiin olevan kiinnostuneita just lääkiksestä tai oikiksesta jos vain saisimme vapaasti valita, mihinmenisimme opiskelemaan. Toki minusta, joka en kuulu siihen penaalin terävämpään päähän oli jännää kuulla, että fysiikan ja kemian ohella hän kertoi harkitsevansa myös teologian tai filosofian opintoihin hakeutumista.   

Ei kukaan voi olla noin idiootti, että alkaa opiskella jotain fysiikkaa tai kemiaa samaa paskaa ja huuhaata on jokin telokia tai vieläkin hirveämpää joku filosofia joka on vain jotain antiikki ukkojen höpinöitä.

Yksi joka haki kaksi kertaa lääkikseen opiskelee nykyään jotakin lääketieteen tekniikka (?) yliopistossa, eikä meinaa enää hakea lääkikseen.

Yksi jo sairaanhoitajaksi opiskeleva haki lääkikseen jotain viisi kertaa ja luovutti sitten ja päätyi hammaslääkikseen. Hän on toiminut jo pitkään hammaslääkärinä ja vaikuttaa ihan tyytyväiseltä. Hän ehti siis hankkia myös sairaanhoitajan tutkinnon, mutta ei tainnut työskennellä sillä alalla harjoitteluja lukuunottamatta ollenkaan, kun sai lapsen heti valmistuttuaan.

Yksi lukion luokkakaveri haaveili myös lääkärin ammatista, mutta luovutti jossain vaiheessa. Ymmärtääkseni hän haki lääkikseen vain pari kertaa, minkä jälkeen haki ja pääsi hammaslääkikseen.

Minä suoritin vähän lääketieteen perusopintoja biokemian sivuaineena. Aloittavalla vuosikurssilla oli yksi noin 50-60-vuotias nainen (ulkonäön perusteella sanoisin, että yli 55-vuotias). Hänen lääketieteen opintonsa olivat minusta resurssien tuhlaamista. En tiedä mikä hänen taustansa oli ja mihin tarvitsi lääketieteen opintoja, mutta kun valmistumiseen menee se 5,5-6 vuotta, niin hyvin lyhyeen hänen työuransa lääkärinä tuli jäämään ja vei tuossa vain opiskelupaikan joltain muulta. Voihan sitä työskennellä vaikka 80-vuotiaaksi asti, mutta veikkaan, ettei välttämättä tule palkatuksi mihinkään iäkkäänä, mutta vähän työkokemusta omaavana lääkärinä...

Lääkäreistä on pulaa joten kyllä kaikki töitä haluavat lääkärit niitä saavat.