Uskotko siihen että paha tulee saamaan palkkansa jossain vaiheessa elämää?

Paha saa palkkansa viimeistään kuoleman jälkeen. Ja me kaikki ollaan tehty pahoja asioita. Siksi onkin parasta tehdä tilit selviksi niin Jumalan kuin ihmistenkin kanssa ajoissa. Sekä tietysti yrittää hyvittää tekonsa jos mahdollista.

Sanotaan että usko on epäloogista. Minusta taas on epäloogista kuvitella, että joku voi kiduttaa, raiskata ja tappaa ilokseen ja nautinnokseen, ja kun häntä tullaan vangitsemaan, hän ampuu itsensä, ja pääsisi muka pälkähästä (tämä esimerkki on tosielämästä). Ei ei. Vastuutaan ei pääse karkuun tuollakaan keinoin.

Useissa kuolemanrajakokemuksissa on ollut yhteneväisenä se asia, että ihmiselle näytetään kuin filminauhana hänen elämänsä ja tekonsa MUIDEN KANNALTA koettuna, myös eläinten. Tämän ihmiset kokevat ahdistavana. Teot punnitaan hyvinä ja huonoina, ja elämäänsä nämä ihmiset sitten jatkavat sen tiedon kanssa, mihin vaaka kallistuu. Itse tiedän että olen tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää, ja se on raskas tieto kantaa.

Tuonpuoleisessa ainakin.

Hyvä teko ei jää rankaisematta.

Paha saa aina palkkansa ja ison talon edut.

Kyllä, lähes aina. Aika surullisia ovat ne lukio aikojen pahikset.

Karma kostaa. Hyvän tekeminen tuo hyvää, pahan pahaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskon. Esimerkkejä on omasta elämästä ja muidenkin. Uskon karmaan. En tiedä mitä hyvin pahaa olen tehnyt, koska kohtalo kourii jatkuvasti kovalla kädellä.

Mutta - olen havainnut myös sen, että minun ei tarvitse kostaa kärsimääni pahaa. Eräässäkin tapauksessa jouduin odottamaan yli 20 vuotta, ennenkuin elämä lähetti laskun pahantekijän perään.

Muitakin on. Jos takaisinmaksua ei tule suoraan itselle, niin se tulee lähipiiriin, johon henkilö kuuluu. Hän joutuu osaksi tätä paybackia.

Hyväntahtoisia ihmisiä ei tosiaankaan paljoa ole. Jos on, niin leimaantuvat tyhmiksi höyniksi. Röyhkeydellä ketkutellaan hyvin pitkälle, valehdellaan päin naamaa ja  hoidetaan vain oma pylly. Kyllä se lasku heillekin lähetetään.

Minä jaksan odottaa. Ei ole mielessä edes vuosittain - en ole kostonhimoinen - mutta muistan asioiden yhteydet sitten kun jotain tapahtuu.

Kelle vain voi tapahtua jotain ikävää, mutta kun se tapahtuu jollekin, joka on sivusta katsojan mielestä ansainnut sen, se tulee ehkä määriteltyä "karmaksi". Ihan samalla tavalla se olisi voinut tapahtua kenelle tahansa muullekin, hyvällekin ihmiselle (toki asiasta riippuen), mutta silloin se on vain... epäonnea?

On tietysti tyydyttävää ajatella, että kun paha saa palkkansa, niin se ei ole vain sattumaa, vaan maailmankaikkeuden/Jumalan tai minkä ikinä tietoisesti järkkäämä opetus. Ja vaikka ei uskoisikaan ihan noin, ilahduttaa ehkä ajatus, että tuo sattuman järjestämä epäonni oli ansaittua. Se joka ei halunnut syyllistyä omilla teoillaan pahaan eli kostamiseen, sai kuitenkin lopulta "kostonsa".

Sana kirjoitti:

Kristittynä uskon viimeiseen tuomioon niille, jotka ovat tehneet pahaa ja jotka eivät ole ottaneet vastaan Jumalan armahdusta Jeesuksessa, syntiemme sovittajassa ja ylösnousseessa elämän Herrassa.

Kaikki, jotka ovat tehneet tietoisia valintoja, ovat tehneet pahaa.

Paha tulee siis saamaan palkkansa paitsi, jos hän nöyrtyy armollisen Jumalan edessä, kääntyy ja tekee parannuksen.

Käytännössä jos sillä jumalalla yhtään järkeä ja oikeudenmukaisuutta on päässään, niin helponta ja fiksuinta olisi antaa tuomiot ja palkinnot sielunvaelluksen kautta. Eikä helvetin tai taivaan aika hepposilla ja epäreiluilla tuosta noin poikki ja pinoon, what ever tavoilla.

Se ei varmaan kunnon kristityille sovi, koska ajatus on itämainen ja siksi pahasta.

Uskon todellakin. Kolme tuttavaani, ovat olleet juuri näitä kusipäisiä selkäänpuukottajia ja jokainen niistä on menettänyt kaikkein tärkeimmän läheisensä yht äkkiä. Vuorotellen.

Kylmä totuus on vain se ,että kyllä se karma oikean osoitteen löytää. Tavalla tai toisella.

Mutta mietin vain kuinka monta ihmistä täytyy menettää näiden ihmisten takia ennen kuin tajuavat tekonsa. Ei ihmistä ole luotu olemaan ilkeä, pahantahtoinen. Vaan kaikkien kanssa toimeen tuleva. Kaikkia rakastava. Ei vihaava.

Sana kirjoitti:

Kristittynä uskon viimeiseen tuomioon niille, jotka ovat tehneet pahaa ja jotka eivät ole ottaneet vastaan Jumalan armahdusta Jeesuksessa, syntiemme sovittajassa ja ylösnousseessa elämän Herrassa.

Kaikki, jotka ovat tehneet tietoisia valintoja, ovat tehneet pahaa.

Paha tulee siis saamaan palkkansa paitsi, jos hän nöyrtyy armollisen Jumalan edessä, kääntyy ja tekee parannuksen.

Uskot siis että maailmankaikkeuden ja kaikkien ulottuvuuksien kaikilla mittareilla paras, hyvin, rakastavin, viisain ja älykkäin henki, haluaa pelkästään vain että ihmiset NÖYRISTYVÄT. Sitten hänelle tulee hyvä mieli ja hänen kypsä mielensä tulee tyytyväiseksi.

Vähän niin kuin kehittymättömällä ihmisellä.

Tahdotko sinä että sinun edessäsi nöyrrytään.

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle mulkvistille on käynyt huonosti kauan kauan sen jälkeen kun on mulle tehnyt törkeästi.

Uskon karmaan ja kyllä se paha saa palkkansa joten mukava asento vaan ja odottamaan.

Eli uskot että jos on tässä elämässä ilkeä, niin seuraavssa voi syntäkin ihmisen sijaan esim. sammakoksi?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä uskon. Esimerkkejä on omasta elämästä ja muidenkin. Uskon karmaan. En tiedä mitä hyvin pahaa olen tehnyt, koska kohtalo kourii jatkuvasti kovalla kädellä.

Mutta - olen havainnut myös sen, että minun ei tarvitse kostaa kärsimääni pahaa. Eräässäkin tapauksessa jouduin odottamaan yli 20 vuotta, ennenkuin elämä lähetti laskun pahantekijän perään.

Muitakin on. Jos takaisinmaksua ei tule suoraan itselle, niin se tulee lähipiiriin, johon henkilö kuuluu. Hän joutuu osaksi tätä paybackia.

Hyväntahtoisia ihmisiä ei tosiaankaan paljoa ole. Jos on, niin leimaantuvat tyhmiksi höyniksi. Röyhkeydellä ketkutellaan hyvin pitkälle, valehdellaan päin naamaa ja  hoidetaan vain oma pylly. Kyllä se lasku heillekin lähetetään.

Minä jaksan odottaa. Ei ole mielessä edes vuosittain - en ole kostonhimoinen - mutta muistan asioiden yhteydet sitten kun jotain tapahtuu.

Uskotko ihan oikeasti sielunvaellukseen??

Vierailija kirjoitti:

Uskon todellakin. Kolme tuttavaani, ovat olleet juuri näitä kusipäisiä selkäänpuukottajia ja jokainen niistä on menettänyt kaikkein tärkeimmän läheisensä yht äkkiä. Vuorotellen.

Kylmä totuus on vain se ,että kyllä se karma oikean osoitteen löytää. Tavalla tai toisella.

Mutta mietin vain kuinka monta ihmistä täytyy menettää näiden ihmisten takia ennen kuin tajuavat tekonsa. Ei ihmistä ole luotu olemaan ilkeä, pahantahtoinen. Vaan kaikkien kanssa toimeen tuleva. Kaikkia rakastava. Ei vihaava.

Löytäähän se sitten kun ihminen kuolee ja syntyy uudelleen joksikin alempitasoiseksi eliöksi.

Aika paljon buddhalaisia linjoilla tänään.

Minkä taakseen jättää kirjoitti:

Paha saa palkkansa viimeistään kuoleman jälkeen. Ja me kaikki ollaan tehty pahoja asioita. Siksi onkin parasta tehdä tilit selviksi niin Jumalan kuin ihmistenkin kanssa ajoissa. Sekä tietysti yrittää hyvittää tekonsa jos mahdollista.

Sanotaan että usko on epäloogista. Minusta taas on epäloogista kuvitella, että joku voi kiduttaa, raiskata ja tappaa ilokseen ja nautinnokseen, ja kun häntä tullaan vangitsemaan, hän ampuu itsensä, ja pääsisi muka pälkähästä (tämä esimerkki on tosielämästä). Ei ei. Vastuutaan ei pääse karkuun tuollakaan keinoin.

Useissa kuolemanrajakokemuksissa on ollut yhteneväisenä se asia, että ihmiselle näytetään kuin filminauhana hänen elämänsä ja tekonsa MUIDEN KANNALTA koettuna, myös eläinten. Tämän ihmiset kokevat ahdistavana. Teot punnitaan hyvinä ja huonoina, ja elämäänsä nämä ihmiset sitten jatkavat sen tiedon kanssa, mihin vaaka kallistuu. Itse tiedän että olen tehnyt enemmän pahaa kuin hyvää, ja se on raskas tieto kantaa.

Minä uskon myös siihen että omat tekonsa joutuu kokemaan ja tuntemaan toisen näkökulmasta. Kirjaimellisesti saat kokea sen tuskan tai hyvän mitä toiselle eläimelle tai ihmiselle teit.

Se on oikein. Ja reilua, eikä mikään puolet jengistä pelastuu ja puolet kiirastuleen, väliä mitiä vaikka erot heidän tekosissaan kuinka marginaalisia.

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon buddhalaisia linjoilla tänään.

No jos tuolle linjalle lähdetään niin itse olet varmaankin muslimi tai juutalainen.

Tapakristittyjä närästää ajatus etteivät he pahojen tekojensa jälkeen pelastukaan taivaaseen lellittäviksi vain sillä että palvovat jumalaansa nöyristellen ja muita uskontoja paheksumalla.

Tapakristitty pelkää ajatusta että oikeasti joutuisi vastuuseen tekosistaan sielunvaelluksen kautta.

Kauhea ajatus ja paheksuttava. Pitää ihan omien jumalan karitsa ystävien joukosta käydä kirkosta hakemassa tukea uskolleen, että eiks jee, kyllä jeesuksen tunnustamalla taivaan portit aukeaa ja muut joutuvat hukkumaan.

Minua kiusasi töissä eräs nainen pitkään, puhui pahaa selän takana, haukkui, sabotoi, teki vain yksinkertaisesti elämästäni kamalaa. Hän lähti toisiin hommiin onneksi sieltä. Kannoin pitkään mukanani sitä tuskaa tuosta kiusaamisesta ja mietin pitkään pystynkö ikinä antamaan anteeksi. Sittemmin hän vieläpä löysin rikkaan miehen, he elivät (elävät) leveästi ja elämä kaiketi hymyili (meillä oli yhteisiä tuttuja). Kunnes kuulin vuosi sitten että hänellä on diagnosoitu syöpä. Silloin ajattelin hetken karmaa vaikka ikinä, ikinä en toivoisi kellekään tuollaista kohtaloa. Silti mietin että saiko paha palkkansa..

Haluan uskoa ja vielä hartaammin niin toivon..

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, että saako paha kohtuullisen rangaistuksen sitten "loppujen lopuksi". Mua ei haittaisi, vaikka paha ihminen, joka on mulle henkilökohtaisesti auheuttanut pahaa, eli viha olisi henkilökohtaista, hän kuollessaan pääsisi taivaaseen, jos sellainen olemassa olisi, ja olisi siellä ikuisuuden loppuun asti onnellinen.

Ainoa mistä välittäisin, olisi se että paha loppuisi tai sen vaikutukset katoaisivat. Jos voisin painaa nappia, jolla saisin tuon pahan ihmisen elämästäni pois, mutta vastineeksi tuo ihminen palkittaisiin eikä saisi ikinä rankaistusta, painaisin sitä nappia ilomielin. Se mitä sille tyypille sen jälkeen tapahtuu, on yks hailee. Vaikka ei koskaan katuisi eikä miksikään muuttuisi, ihan sama. Kunhan ei enää saisi tilaisuutta tehdä pahaa, varsinkaan minulle tai läheisilleni, mutta mielellään ei toki kenellekään muullekaan.

Uskonko karmaan? En, mutta en välitä. Tiedän vain että pahaa tapahtuu, eikä sitä korjaa se, että kärsiikö paha kohtuullisen rangaistuksen, koska mikään rangaistus ei korvaa niitä tekoja, mitä on tehnyt.

Rangaistuksia kuitenkin kannatan (esim. vankilaa), mutta en koston vuoksi, vaan siksi että on edes jotain, mikä vähän ennaltaehkäisee pahuutta. Jos ei edes tiedä saavansa rangaistusta, niin on ihan sama saako sen, ellei rangaistus estä pahaa käytöstä myös tulevaisuudessa. Jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin ei usko lopulliseen rangaistukseen, joka sieltä tulisi, ei siis ole rangaistuksenpelkoa. Ilman ennakkopelkoa jokin kuolemanjälkeinen rangaistus itsestään on täysin turha. Se ei opeta mitään, se ei korjaa mitään. Jos siellä helvetissä vihdoin "oppii", on oppi täysin merkityksetön, koska ei olisi enää muutenkaan ketään, johon pahaa voisi enää kohdistaa tai olla kohdistamatta.