Uskotko siihen että paha tulee saamaan palkkansa jossain vaiheessa elämää?

Vierailija kirjoitti:

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, että saako paha kohtuullisen rangaistuksen sitten "loppujen lopuksi". Mua ei haittaisi, vaikka paha ihminen, joka on mulle henkilökohtaisesti auheuttanut pahaa, eli viha olisi henkilökohtaista, hän kuollessaan pääsisi taivaaseen, jos sellainen olemassa olisi, ja olisi siellä ikuisuuden loppuun asti onnellinen.

Ainoa mistä välittäisin, olisi se että paha loppuisi tai sen vaikutukset katoaisivat. Jos voisin painaa nappia, jolla saisin tuon pahan ihmisen elämästäni pois, mutta vastineeksi tuo ihminen palkittaisiin eikä saisi ikinä rankaistusta, painaisin sitä nappia ilomielin. Se mitä sille tyypille sen jälkeen tapahtuu, on yks hailee. Vaikka ei koskaan katuisi eikä miksikään muuttuisi, ihan sama. Kunhan ei enää saisi tilaisuutta tehdä pahaa, varsinkaan minulle tai läheisilleni, mutta mielellään ei toki kenellekään muullekaan.

Uskonko karmaan? En, mutta en välitä. Tiedän vain että pahaa tapahtuu, eikä sitä korjaa se, että kärsiikö paha kohtuullisen rangaistuksen, koska mikään rangaistus ei korvaa niitä tekoja, mitä on tehnyt.

Rangaistuksia kuitenkin kannatan (esim. vankilaa), mutta en koston vuoksi, vaan siksi että on edes jotain, mikä vähän ennaltaehkäisee pahuutta. Jos ei edes tiedä saavansa rangaistusta, niin on ihan sama saako sen, ellei rangaistus estä pahaa käytöstä myös tulevaisuudessa. Jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin ei usko lopulliseen rangaistukseen, joka sieltä tulisi, ei siis ole rangaistuksenpelkoa. Ilman ennakkopelkoa jokin kuolemanjälkeinen rangaistus itsestään on täysin turha. Se ei opeta mitään, se ei korjaa mitään. Jos siellä helvetissä vihdoin "oppii", on oppi täysin merkityksetön, koska ei olisi enää muutenkaan ketään, johon pahaa voisi enää kohdistaa tai olla kohdistamatta.

Minua ainakin helpottaa ja auttaa jos tiedän että minulle tai läheiselleni tai jollekin viattomalle eläimelle pahaa tehnty ihminen TAJUAA ja ymmärtää mitä tuli tehneeksi.

Ei todellakaan ole yksi hailee, kuten sulle.

En. Monet saavat, mutta eivät kaikki.

Uskon. Minulle on käynyt juuri niin. Olen ollut todella ilkeä ihminen. Loukannut useampaa ihmistä. Saanut pahoilla puheillani aikaan sen, että työkaverini sai potkut ym. Viimeisen noin kymmenen vuoden aikana olen joutunut kokemaan kaiken moninkertaisena.

Lisäys tuohon 43. En pelkää kuolemaa. Toivon sitä joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, että saako paha kohtuullisen rangaistuksen sitten "loppujen lopuksi". Mua ei haittaisi, vaikka paha ihminen, joka on mulle henkilökohtaisesti auheuttanut pahaa, eli viha olisi henkilökohtaista, hän kuollessaan pääsisi taivaaseen, jos sellainen olemassa olisi, ja olisi siellä ikuisuuden loppuun asti onnellinen.

Ainoa mistä välittäisin, olisi se että paha loppuisi tai sen vaikutukset katoaisivat. Jos voisin painaa nappia, jolla saisin tuon pahan ihmisen elämästäni pois, mutta vastineeksi tuo ihminen palkittaisiin eikä saisi ikinä rankaistusta, painaisin sitä nappia ilomielin. Se mitä sille tyypille sen jälkeen tapahtuu, on yks hailee. Vaikka ei koskaan katuisi eikä miksikään muuttuisi, ihan sama. Kunhan ei enää saisi tilaisuutta tehdä pahaa, varsinkaan minulle tai läheisilleni, mutta mielellään ei toki kenellekään muullekaan.

Uskonko karmaan? En, mutta en välitä. Tiedän vain että pahaa tapahtuu, eikä sitä korjaa se, että kärsiikö paha kohtuullisen rangaistuksen, koska mikään rangaistus ei korvaa niitä tekoja, mitä on tehnyt.

Rangaistuksia kuitenkin kannatan (esim. vankilaa), mutta en koston vuoksi, vaan siksi että on edes jotain, mikä vähän ennaltaehkäisee pahuutta. Jos ei edes tiedä saavansa rangaistusta, niin on ihan sama saako sen, ellei rangaistus estä pahaa käytöstä myös tulevaisuudessa. Jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin ei usko lopulliseen rangaistukseen, joka sieltä tulisi, ei siis ole rangaistuksenpelkoa. Ilman ennakkopelkoa jokin kuolemanjälkeinen rangaistus itsestään on täysin turha. Se ei opeta mitään, se ei korjaa mitään. Jos siellä helvetissä vihdoin "oppii", on oppi täysin merkityksetön, koska ei olisi enää muutenkaan ketään, johon pahaa voisi enää kohdistaa tai olla kohdistamatta.

Minua ainakin helpottaa ja auttaa jos tiedän että minulle tai läheiselleni tai jollekin viattomalle eläimelle pahaa tehnty ihminen TAJUAA ja ymmärtää mitä tuli tehneeksi.

Ei todellakaan ole yksi hailee, kuten sulle.

Ymmärsit väärin. Jos joku kokee rangaistuksen, MUTTA LIIAN MYÖHÄÄN, eli se pahanteko ei ole koskaan loppunut sen takia, että olisi tajunnut muuttua, niin mulle on ihan sama, että miten se sitten jälkikäteen asian kokee. Jos tyyppi joutuu loppuelämäkseen joka tapauksessa vankilaan, sillä ei ole väliä mitä hän siellä ajattelee. Uhka on poissa, ja se on tärkeintä. Sillä että katuu, voi olla joku miniminimerkitys (kiva ekstra), mutta isossa kuvassa se on turhaa.

Jos uskoisin vaikka helvettiin, mutta pahantekijäni ei, en välitä että pääseekö se sinne helvettiin, koska helvetti olisi vain kosto eikä ennaltaehkäisijä. Pahan kärsimys helvetissä ikuisuuden loppuun olisi TURHAA, en siis oikeastaan edes toivo, että hän saisi sellaisen rangaistuksen, koska silloin toivoisin toiselle tuskaa turhaan. Jos pahat on joka tapauksessa jo tehty ja on liian myöhäistä enää oppia mitään tulevaisuuden kannalta, mieluummin jopa soisin hänelle ikuisen onnen taivaassa. Vaikka joidenkin mielestä se ei ehkä olisi reilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, että saako paha kohtuullisen rangaistuksen sitten "loppujen lopuksi". Mua ei haittaisi, vaikka paha ihminen, joka on mulle henkilökohtaisesti auheuttanut pahaa, eli viha olisi henkilökohtaista, hän kuollessaan pääsisi taivaaseen, jos sellainen olemassa olisi, ja olisi siellä ikuisuuden loppuun asti onnellinen.

Ainoa mistä välittäisin, olisi se että paha loppuisi tai sen vaikutukset katoaisivat. Jos voisin painaa nappia, jolla saisin tuon pahan ihmisen elämästäni pois, mutta vastineeksi tuo ihminen palkittaisiin eikä saisi ikinä rankaistusta, painaisin sitä nappia ilomielin. Se mitä sille tyypille sen jälkeen tapahtuu, on yks hailee. Vaikka ei koskaan katuisi eikä miksikään muuttuisi, ihan sama. Kunhan ei enää saisi tilaisuutta tehdä pahaa, varsinkaan minulle tai läheisilleni, mutta mielellään ei toki kenellekään muullekaan.

Uskonko karmaan? En, mutta en välitä. Tiedän vain että pahaa tapahtuu, eikä sitä korjaa se, että kärsiikö paha kohtuullisen rangaistuksen, koska mikään rangaistus ei korvaa niitä tekoja, mitä on tehnyt.

Rangaistuksia kuitenkin kannatan (esim. vankilaa), mutta en koston vuoksi, vaan siksi että on edes jotain, mikä vähän ennaltaehkäisee pahuutta. Jos ei edes tiedä saavansa rangaistusta, niin on ihan sama saako sen, ellei rangaistus estä pahaa käytöstä myös tulevaisuudessa. Jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin ei usko lopulliseen rangaistukseen, joka sieltä tulisi, ei siis ole rangaistuksenpelkoa. Ilman ennakkopelkoa jokin kuolemanjälkeinen rangaistus itsestään on täysin turha. Se ei opeta mitään, se ei korjaa mitään. Jos siellä helvetissä vihdoin "oppii", on oppi täysin merkityksetön, koska ei olisi enää muutenkaan ketään, johon pahaa voisi enää kohdistaa tai olla kohdistamatta.

Minua ainakin helpottaa ja auttaa jos tiedän että minulle tai läheiselleni tai jollekin viattomalle eläimelle pahaa tehnty ihminen TAJUAA ja ymmärtää mitä tuli tehneeksi.

Ei todellakaan ole yksi hailee, kuten sulle.

Mitä jos ei tajua? Miten ihminen, joka on kiusannut toista 30 vuotta sitten, osaa yhdistää syöpänsä tähän menneisyyden tapahtumaan? Ei tulisi itselle ainakaan ekana mieleen eli tässä mielessä karmaa ei ole.

Mietin vain että kuinka pikkumainen ja katkera ihminen odottaa ja odottaa, että jollekkin käy huonosti. Eikö se vie omankin elämänhalun ja energian?

Kerronpa oman tarinani. Ensirakkauteni petti ja jätti ja ylitse pääsy kesti vuosia. 15 vuotta tuon jälkeen jätkä ei edes muistanut nimeäni. Mitä mä olin hyötynyt siitä, että haudoin vihaa tuota ihmistä kohtaan ja toivoin "karman" rankaisevan. Ei rankaissut, ainoa joka kärsi olin minä.

Joten, antakaa tekin anteeksi ja menkää eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

En usko että välttämättä tässä elämässä. Esimerkkejä löytyyy pilvin pimein. Olen kristitty, uskon että kuoleman jälkeen jokainen saa tuomionsa. Silloin punnitaan jokaisen teot. Jos et ota jeesusta vastaan elämässäsi ja kadu, kuoleman jälkeen kaikki on myöhäistä. Silloin et enää voi katua.

En usko Jeesukseen, en taivaaseen enkä uudelleen syntymiseen. Kuolema on loppu ja niin on hyvä.

Jos paha saa palkkansa miks mun tilillä ei näy rahoja

En usko, vaikka syvästi toivoisin niin!

Vierailija kirjoitti:

Jos paha saa palkkansa miks mun tilillä ei näy rahoja

Sen palkan pitäisi olla miinusmerkkinen. Mutta tililtäsi ei varmaan ole rahaa mystisesti kadonnutkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ei henkilökohtaisesti kiinnosta, että saako paha kohtuullisen rangaistuksen sitten "loppujen lopuksi". Mua ei haittaisi, vaikka paha ihminen, joka on mulle henkilökohtaisesti auheuttanut pahaa, eli viha olisi henkilökohtaista, hän kuollessaan pääsisi taivaaseen, jos sellainen olemassa olisi, ja olisi siellä ikuisuuden loppuun asti onnellinen.

Ainoa mistä välittäisin, olisi se että paha loppuisi tai sen vaikutukset katoaisivat. Jos voisin painaa nappia, jolla saisin tuon pahan ihmisen elämästäni pois, mutta vastineeksi tuo ihminen palkittaisiin eikä saisi ikinä rankaistusta, painaisin sitä nappia ilomielin. Se mitä sille tyypille sen jälkeen tapahtuu, on yks hailee. Vaikka ei koskaan katuisi eikä miksikään muuttuisi, ihan sama. Kunhan ei enää saisi tilaisuutta tehdä pahaa, varsinkaan minulle tai läheisilleni, mutta mielellään ei toki kenellekään muullekaan.

Uskonko karmaan? En, mutta en välitä. Tiedän vain että pahaa tapahtuu, eikä sitä korjaa se, että kärsiikö paha kohtuullisen rangaistuksen, koska mikään rangaistus ei korvaa niitä tekoja, mitä on tehnyt.

Rangaistuksia kuitenkin kannatan (esim. vankilaa), mutta en koston vuoksi, vaan siksi että on edes jotain, mikä vähän ennaltaehkäisee pahuutta. Jos ei edes tiedä saavansa rangaistusta, niin on ihan sama saako sen, ellei rangaistus estä pahaa käytöstä myös tulevaisuudessa. Jos ei usko mihinkään kuolemanjälkeiseen, niin ei usko lopulliseen rangaistukseen, joka sieltä tulisi, ei siis ole rangaistuksenpelkoa. Ilman ennakkopelkoa jokin kuolemanjälkeinen rangaistus itsestään on täysin turha. Se ei opeta mitään, se ei korjaa mitään. Jos siellä helvetissä vihdoin "oppii", on oppi täysin merkityksetön, koska ei olisi enää muutenkaan ketään, johon pahaa voisi enää kohdistaa tai olla kohdistamatta.

Minua ainakin helpottaa ja auttaa jos tiedän että minulle tai läheiselleni tai jollekin viattomalle eläimelle pahaa tehnty ihminen TAJUAA ja ymmärtää mitä tuli tehneeksi.

Ei todellakaan ole yksi hailee, kuten sulle.

Mitä jos ei tajua? Miten ihminen, joka on kiusannut toista 30 vuotta sitten, osaa yhdistää syöpänsä tähän menneisyyden tapahtumaan? Ei tulisi itselle ainakaan ekana mieleen eli tässä mielessä karmaa ei ole.

Mietin vain että kuinka pikkumainen ja katkera ihminen odottaa ja odottaa, että jollekkin käy huonosti. Eikö se vie omankin elämänhalun ja energian?

Minua ainakin häiritsee ajatus että joku voi ja saa perseillä ihan miten sattuu ja silti saa elää onnellisena.

Olen varmasti pikkusieluinen tai jotain mutta ainakin tunnen aidosti iloa kun pahikselle käy jotain huonoa.

Kerronpa oman tarinani. Ensirakkauteni petti ja jätti ja ylitse pääsy kesti vuosia. 15 vuotta tuon jälkeen jätkä ei edes muistanut nimeäni. Mitä mä olin hyötynyt siitä, että haudoin vihaa tuota ihmistä kohtaan ja toivoin "karman" rankaisevan. Ei rankaissut, ainoa joka kärsi olin minä.

Joten, antakaa tekin anteeksi ja menkää eteenpäin.

Mulla oli joskus tunne siitä että suurinosa ihmisistä on pahoja. Tunsin epäoikeudenmukaisuutta ja valtavaa tuskaa. Tuntui siltä että maailmaamme pyörittää pahuudenkoneisto, jossa ihminen voi vaikka valehdella suojellaakseen omaa nahkaansa ja asemaansa.

Eräs ihminen jonka olisi pitänyt muka auttaa sanoi että koska olet niin haavoilla niin sua ihan tarkoituksella koetellaan ja testataan. Mä mietin että talloisiko hän mielellään kituvaa eläintäkin. Melkein oksensin ajatuksesta.

Päätin kestää. Ajattelin että ei maailma oikeasti voi olla näin valheellinen ja paha.

Ehkä musta aurinko nousee.

Up

Vierailija kirjoitti:

Jonkin verran joo. Kyllähän pahus ja ilkimys kerjää verta nenästään, tosin aika usein pääsevät kuin koirat veräjästä.

En siis usko mihinkään erilliseen karman voimaan, mutta ihmisten omat teot sitä pyörää pyörittää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ja mitä muita näitä sanontoja oli.

Tähän minäkin uskon. Kun sanotaan että minkä taakseen jättää sen edestään löytää, niin olen nähnyt sen monta kertaa pitävän paikkaansa. Eikä siinä mitään mystistä ole, voi mennä pitkäänkin ennen kuin tulee jonkinlainen kuitti tekemisistään, mutta harvoin se kokonaan jää tulematta.

Vierailija kirjoitti:

Jonkin verran joo. Kyllähän pahus ja ilkimys kerjää verta nenästään, tosin aika usein pääsevät kuin koirat veräjästä.

En siis usko mihinkään erilliseen karman voimaan, mutta ihmisten omat teot sitä pyörää pyörittää. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, ja mitä muita näitä sanontoja oli.

On olemassa evoluutio teoria ja sitten kristinusko teoria, mutta uskotpa sä kumpaan kolkuttaan tahansa, toinen niistä on väärä. Eikä se välttämättä olekaan se, mihin sinä uskot. Mulle se on enää aivan sama.

Enpä ole mitään pahaa tehnyt, josta en olis maksanut jo, korkojen kera, eli liioitellusti. Minua vastaan rikkoneet ovat saaneet anteeksi.

Kerran jouduin maksamaan yhdestä viattomasta flirtistä aika tanan kovan hinnan. Vieläkin välillä mietin, et millä tun oikeudella hän mulle niin teki. Ei millään.

Uppp!!

Uskon. Olen sen useamman kerran nähnyt.

Kyllähän niin hyvin herkästi käy. Mutta riippuu tietenkin siitä, että millaista pahuutta tässä nyt tarkoitetaan.

Mihinkään yliluonnolliseen karmanlakiin tms. en usko, haluaisin kyllä uskoa, mutta ei sitä niinvain kykene järjen ääntä hiljentämään.