Escitalopram-annoksen pienennys 3 kk sitten, nyt ahdistaa ja on usein itkuinen olo

Vierailija kirjoitti:

Itse sain suunnilleen hermoromahduksen Escitalopramin vuosien syömisen lopettamisesta. Ikinä en ollut voinut niin huonosti kuin silloin. Itkin pienestä, sain vihanpuuskia ja ärsyyntyneisyyttä (lopetusoire), mielialat sahasi(ihan uutta minulle), olin täysin hermoheikko, en saanut nukuttua (yksi lopetusoire), iski ahdistusta (jota ei ollut sellaisena koskaan ollut) ja piti jäädä joksikin aikaa saikulle, kun työnteosta ei tullut mitään. Yhtäkkiä iski aivosumuinen olo ja pää ei tuntunut pelaavan yhtään. Menin sitten lääkäriin, kaksi kuukautta lopetuksesta, joka käski aloittaa uudelleen ja laittoi saikulle. Mutta minulla tuli lääkkeen ottamisesta levoton epämiellyttävä olo, eikä se toiminut yhtään kuten ennen. Päädyin lopettamaan kamppailtuani viikon ihan hirveän olon kanssa, jossa tuntui kuin olisi tehnyt mieli päästä nahoistaan, mihin lääkäri antoi Opamoxia. Aikanaan mulla ei ollut yhtään aloitusoireita.

Vuosia lykkäsin aina lopetusta, kun yritin selviytyä töissä, ja kun vähensin, oli hankala selviytyä. Ennen aina kehuin lääkettä, kuinka se oli auttanut minua, mutta enää en ole samaa mieltä ja olen alkanut olla samalla linjalla kuin ennen foliohattuina pitämäni ihmiset, koska minulla on tuosta lääkkeestä niin pitkä käyttöhistoria ja kokemusta lopettamisesta.

Olin todellakin koukussa lääkkeeseen. Halusin jopa itse omatoimisesti nostaa annosta pyytäen sitä lääkäriltä kerran saavuttaakseni sen saman alun hyvän olotilan, mikä alussa oli. Mutta lääke ei ikinä vuosien aikana toiminut minulla hyvin kuten alussa. Sitten alkoi lääkkeen noston jälkeen olla muun muassa seksipuolella jo isompia ongelmia ja lääke leikkasi tunneskaalaa. Olin erittäin väsynyt päivisin ja vaikka en kokenut itseäni masentuneeksi, aloitekyky isolla annoksella oli huonoa. Kaikki oli tasaisen paksua. Tähän onneksi toi helpotusta lääkeannoksen puolitus.

Päätin siis lopettaa lääkekokeilut siihen.

Meni melkein vuoden päivät, että aloin voida paremmin ja olla entinen oma itseni. Se ei ole nopeaa hommaa palautua lääkkeistä, kun on käyttänyt lääkettä +10 vuotta.

Tuli sellainen olo, että mitä minä olen napsinut vuosia? Nykyään kun olen aiheesta lukenut, niin en ole kokemuksieni kanssa yksin. Joillekin lopetus tekee tällaista. http://m.iltalehti.fi/mieli/2015050819312111_md.shtml

Minulle annosvähennys kahdestakympistä kymppiin ei ollut vaikea, mutta kun yritin vähentää kympistä vitoseen ja viidestä nollaan niin huh huh! Kamala lääke kertakaikkiaan.

Vierailija kirjoitti:

Masennusta on monenlaista. Jollakin se voi olla sängynpohjalle lamaavaa ja itsemurhan ainoana tavoitteena olevaa. Toisella se on järjetöntä ahdistusta johon liittyy kaikkea mahdollista pakko-oireista paniikkikohtauksiin.

Nämä netistä itseopiskelleet masennuslääkkeiden ehdottomat vastustajat eivät tasan tarkkaan tiedä kaikkien ihmisten kokemuksia. Kyllä, minäkin ihmettelen jos lääkäri on määrännyt tuttavalleni mirtatsapiinia pelkkään unettomuuteen. Mutta asiat eivät ole niin yksioikoisia.

Oman kokemuksen mukaan, kun mieli on maassa, niin siihen ei riitä se, että joku käskisi mennä lenkille ja lopettaa uikutus. Kun on matala mieliala niin silloin asiat vääristyvät. Kuvittelee muiden olevan itseään vastaan ja että kukaan ei välitä.

Minä sain muutamassa kuukaudessa näillä lääkkeillä toimintakykyni takaisin. Ahdistus väheni jolloin lähtivät pakko-oireet ja niistä johtuvat paniikkikohtaukset. Lääkkeen avulla sain apua vaikeaan elämäntilanteeseen ja hetken hengähdystauon avulla aikaa järjestää elämääni parempaan suuntaan. Huomasinpa jopa että asioista voi puhua, eikä kukaan pilkkaa minua.

Minä en todellakaan ole mikään netistä itseopetellut masennuslääkkeiden vastustaja, vaan niitä 12 vuotta käyttänyt ja lopetuksen niistä kokenut. Ja kyllä ne minullekin aikanaan toimi. Lopetus oli vaan niin helvetti, että minusta tuli niiden vastustaja siksi.

Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet). He ovat todennäköisesti ottaneet lääkityksen avosylin vastaan minkä tahansa avun, kun eivät tienneet näiden vastustajien luettelemia "pysyviä" haittavaikutuksia. Viisitoista vuotta sitten ei todellakaan ollut sellaista tietoa tai kokemuksia siitä, että lääkkeet voivat aiheuttaa pitkällä tähtäimellä haittaa enemmän kuin hyötyä.

Nyt sitten nämä toista vuosikymmentäkin syövät lukevat näistä vaikutuksista keskustelupalstoilla, ja kun he yrittävät vain auttaa, tulee aina joku netistä opiskellut tai lääkkeet kerran onnistuneesti lopettanut paasaamaan jotain kuten "tajuutko millasta vahinkoa se on aiheuttanut sun aivoihin" ja "tajuutko vai etkö muka oo huomannu ettet oo vuosikausiin nauttinu seksistä niinku normaali ihminen", eli kuten joku sanoi: "Kokeile ja katso miten käy seksuaalisuudelle, aivokemialle, aineenvaihdunnalle!"

Helppohan se on sieltä rannalta huudella, kun ei oikeasti ole niitä lääkkeitä koskaan tarvinnutkaan, koska on pystynyt ne lopettamaan ja voi paljon paremmin ilman, ja ovat tunteneet lääkkeen lopetettuaan itsensä "huonommaksi kuin silloin kun aloitti". Miksi te popsitte niitä alun perin, ei nimittäin ilmeisesti ei kovin paljon heikottanut? Halusitte saikkarille vai?

On "sairaita" ja on oikeasti sairaita, ja nämä aikoinaan "sairaat" ja lääkkeitä kokeilleet jaksavat huudella että he tietävät, kun oikeasti he eivät sairaasta maailmasta mitään, ja kuin tahallaan pilaavat senkin elossa pysymisen ilon niiltä, jotka pysyvät pitävät itsensä possa katatonisesta tilasta vain niillä lääkkeillä kun mikään muu ei auta kiertomalla, että he ovat itse aiheuttaneet itselleen "lobotomian".

Hlvetin ajattelemattomat kusiaiset.

Lopeta ne lääkkeet kokonaan!!!

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet). He ovat todennäköisesti ottaneet lääkityksen avosylin vastaan minkä tahansa avun, kun eivät tienneet näiden vastustajien luettelemia "pysyviä" haittavaikutuksia. Viisitoista vuotta sitten ei todellakaan ollut sellaista tietoa tai kokemuksia siitä, että lääkkeet voivat aiheuttaa pitkällä tähtäimellä haittaa enemmän kuin hyötyä.

Nyt sitten nämä toista vuosikymmentäkin syövät lukevat näistä vaikutuksista keskustelupalstoilla, ja kun he yrittävät vain auttaa, tulee aina joku netistä opiskellut tai lääkkeet kerran onnistuneesti lopettanut paasaamaan jotain kuten "tajuutko millasta vahinkoa se on aiheuttanut sun aivoihin" ja "tajuutko vai etkö muka oo huomannu ettet oo vuosikausiin nauttinu seksistä niinku normaali ihminen", eli kuten joku sanoi: "Kokeile ja katso miten käy seksuaalisuudelle, aivokemialle, aineenvaihdunnalle!"

Helppohan se on sieltä rannalta huudella, kun ei oikeasti ole niitä lääkkeitä koskaan tarvinnutkaan, koska on pystynyt ne lopettamaan ja voi paljon paremmin ilman, ja ovat tunteneet lääkkeen lopetettuaan itsensä "huonommaksi kuin silloin kun aloitti". Miksi te popsitte niitä alun perin, ei nimittäin ilmeisesti ei kovin paljon heikottanut? Halusitte saikkarille vai?

On "sairaita" ja on oikeasti sairaita, ja nämä aikoinaan "sairaat" ja lääkkeitä kokeilleet jaksavat huudella että he tietävät, kun oikeasti he eivät sairaasta maailmasta mitään, ja kuin tahallaan pilaavat senkin elossa pysymisen ilon niiltä, jotka pysyvät pitävät itsensä possa katatonisesta tilasta vain niillä lääkkeillä kun mikään muu ei auta kiertomalla, että he ovat itse aiheuttaneet itselleen "lobotomian".

Hlvetin ajattelemattomat kusiaiset.

Niin että sinunko mielestäsi näistä vaaroista ei kannata puhua? 

Kyllä mielestäni hyödyt ja haitat kuuluu ottaa puheeksi. Todella helposti ihmisille näitä määrätään ja vaaroista vaietaan.

Mun tarkoitus ei ole aiheuttaa kenellekkään pahaa mieltä, mutta valitettavasti itse sain paniikkikohtaukset luultavasti loppuelämäni riesaksi tuosta lääke kokeilusta. Voi kunpa joku olisi minua osannut aikoinaan varoittaa, en ehkä yhtä helposti olisi turvautunut lääkkeisiin. 

"Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet)."

En edes neuvoisi ketään + 10 vuotta käyttänyttä, lääkityksellä tasapainossa siitä vähiä haittoja kokevaa lopettamaan. Ainakaan ymmärtämättä riskejä mitä siihen liittyy noinkin pitkäaikaisessa käytössä. Elämä voi romuttua hetkessä ja lääkkeen uudelleenaloitus ei aina auta eikä lääke toimi välttämättä uudelleen aloitettuna kuin ennen. Edessä voi olla työkyvyttömyys, lääkekierre, mielenterveyden romahtaminen, ja kaikkea kamalaa voi tapahtua kun lopettaa lääkkeen. Voi tulla melkoiset identiteettiongelmat mitä on ihmisenä ilman lääkettä. Vieroitusoireet voi olla hyvin vakavia unettomuuksineen, mielialan heilahteluineen ja ne voivat olla paljon vaikeampia mihin aikanaan lääkkeen aloitti.

Jotkut naiset joutuvat todenteolla puntaroimaan jos on esimerkiksi perheen perustaminen edessä kun näitä lisääntymisikäisille ihmisille paljon syötetään.

Mutta sanomani asiat ei tarkoita että nämä lääkkeet on välttämättä hyviä! Olen entistä enemmän sitä mieltä että lopetus lääkkeisiin totuttautumisen ja fysiologisen riippuvuuden syntymisen jälkeen voi altistaa ihmiset yhä vaikeammalle oireilulle lopettaessa ja kroonistaa ihmisten masennustiloja. Ja tällöin syy voi olla LÄÄKE itsessään. Aivot joutuu melkoiseen häiriötilaan ja kemialliseen epätasapainoon lopettamisen TAKIA, mikä voi saada aikaan erilaista oireilua mikä voi pitkään käyttäneillä kestää kuukausia tai pitempäänkin. Mistä ihminen lopussa enää tietää, onko epämääräisen oireilun syy lääke vai omasta itsestä lähtevät ongelmat, kysyn vaan.

Aina sanotaan että masennus uusii. Katin kontit! Monet kuvaa paljon PAHEMPIA, UUSIA oireita kuin ennen lääkkeitä. Lopetus voikin olla melkoinen koetus mielenterveydelle pitkäaikaiskäytössä. Monet luulee että he loputtomiin tarvii lääkettä vaikka lääke aikaansaa oireita lopettaessa.

Siksi psyykenlääkkeitä kannattaisi ensisijaisesti turvallisin olisi käyttää pahimman jakson yli kantamaan, ei loputtomiin ja kokeilla jossain vaiheessa lopettaa. Monelle tosin tätä ei ole sanottu vaan reseptiä on uusittu vuositolkulla.

Lääkkeet voi aikaansaada huonompia lopputulemia pitkässä käytössä.

Tunteiden leikkautuminen esim ssri lääkkeillä ja vaikeat seksuaaliongelmat jotka voi jatkua määrittelemättämän ajan lopetuksen jälkeen on tosia joillekin. Näistä lääkkeistä ei yhtään turhaan varotella. Valitettavasti joitain ei ole lääkäri näistäkään koskaan infonnut josko näistä edes kunnolla tiedettiin lääkkeen tullessa markkinoille.

Enemmän tai vähemmän ihmiset on lääkkeillä koekaniineja. Varsinkin pitkässä käytössä. Ikävä fakta.

Hei ap! Minkälainen jaksaminen ja toimintakyky sinulla on? Jaksaisitko vielä odottaa että olo tasoittuu? Onko suunnitelmissa lopettaa käyttö kokonaan? Näin olen ymmärtänyt, että lopettamisoireissa voi kulua huomattavasti pidempi aika kuin mitä pakkausselosteissa lukee. Jos olet päättänyt kestää vähennysoireiden kanssa vielä toistaiseksi, ja jos vaan pystyt ja jaksat, yritä taistella niitä vastaan tekemällä paljon sellaisia asioita joista tulee hyvä olo ja/tai iloinen mieli, asioita joihin keskityt niin hyvin ettet kerkeä muuta ajattelemaan, edes pienikin tällainen ilon pilkahdus tarkoittaa aivokemian muuttumista luomusti. Tiedän kokemuksesta että tämä kuulostaa todella typerältä silloin kun olo on liian kaamea mutta siksi kirjoitinkin, että jos sinulla vaan riittää tähän tarpeeksi jaksamista. Haluan tsempata, että anna vähentämiselle/lopettamiselle tarpeeksi aikaa!!

Jotkut ovat kirjoittaneet, että liian nopea tiputus tuo 5 mg. En vähentänyt siis suoraan 5 mg:aa, vaan ensin juuri 2,5 mg noin kuukauden ajaksi.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Minkälainen jaksaminen ja toimintakyky sinulla on? Jaksaisitko vielä odottaa että olo tasoittuu? Onko suunnitelmissa lopettaa käyttö kokonaan? Näin olen ymmärtänyt, että lopettamisoireissa voi kulua huomattavasti pidempi aika kuin mitä pakkausselosteissa lukee. Jos olet päättänyt kestää vähennysoireiden kanssa vielä toistaiseksi, ja jos vaan pystyt ja jaksat, yritä taistella niitä vastaan tekemällä paljon sellaisia asioita joista tulee hyvä olo ja/tai iloinen mieli, asioita joihin keskityt niin hyvin ettet kerkeä muuta ajattelemaan, edes pienikin tällainen ilon pilkahdus tarkoittaa aivokemian muuttumista luomusti. Tiedän kokemuksesta että tämä kuulostaa todella typerältä silloin kun olo on liian kaamea mutta siksi kirjoitinkin, että jos sinulla vaan riittää tähän tarpeeksi jaksamista. Haluan tsempata, että anna vähentämiselle/lopettamiselle tarpeeksi aikaa!!

Kiitos tsempeistä! :) Ei oloni ihan järkyttävän huono ole, välillä vain niitä ankeita hetkiä. Työkykyinen esim. olen kyllä. Ajattelin nyt ainakin kuukauden tai parikin seurata tilannetta tällä 10 mg annoksella.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet). He ovat todennäköisesti ottaneet lääkityksen avosylin vastaan minkä tahansa avun, kun eivät tienneet näiden vastustajien luettelemia "pysyviä" haittavaikutuksia. Viisitoista vuotta sitten ei todellakaan ollut sellaista tietoa tai kokemuksia siitä, että lääkkeet voivat aiheuttaa pitkällä tähtäimellä haittaa enemmän kuin hyötyä.

Nyt sitten nämä toista vuosikymmentäkin syövät lukevat näistä vaikutuksista keskustelupalstoilla, ja kun he yrittävät vain auttaa, tulee aina joku netistä opiskellut tai lääkkeet kerran onnistuneesti lopettanut paasaamaan jotain kuten "tajuutko millasta vahinkoa se on aiheuttanut sun aivoihin" ja "tajuutko vai etkö muka oo huomannu ettet oo vuosikausiin nauttinu seksistä niinku normaali ihminen", eli kuten joku sanoi: "Kokeile ja katso miten käy seksuaalisuudelle, aivokemialle, aineenvaihdunnalle!"

Helppohan se on sieltä rannalta huudella, kun ei oikeasti ole niitä lääkkeitä koskaan tarvinnutkaan, koska on pystynyt ne lopettamaan ja voi paljon paremmin ilman, ja ovat tunteneet lääkkeen lopetettuaan itsensä "huonommaksi kuin silloin kun aloitti". Miksi te popsitte niitä alun perin, ei nimittäin ilmeisesti ei kovin paljon heikottanut? Halusitte saikkarille vai?

On "sairaita" ja on oikeasti sairaita, ja nämä aikoinaan "sairaat" ja lääkkeitä kokeilleet jaksavat huudella että he tietävät, kun oikeasti he eivät sairaasta maailmasta mitään, ja kuin tahallaan pilaavat senkin elossa pysymisen ilon niiltä, jotka pysyvät pitävät itsensä possa katatonisesta tilasta vain niillä lääkkeillä kun mikään muu ei auta kiertomalla, että he ovat itse aiheuttaneet itselleen "lobotomian".

Hlvetin ajattelemattomat kusiaiset.

Kuka nyt tekee vahinkoa ja kenelle? Taitaa se lääketeollisuus ja varomattomat lääkärit tehdä enemmän vahinkoa määräämällä joka toiselle ihmiselle mielialalääkitystä. Jos siitä lääkityksestä n.pari prosenttia ihmistä hyötyy, eikä todellakaan PYS-TY elämään ilman sitä, niin hyvä niille. Jos tiedät olevasti yksi näistä parista prosentista, ehkä ei tarvitse edes keskustella näissä ketjuissa. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä näistä lääkkeistä on vaan haittaa, haittavaikutukset ovat paljon vakavampia kuin yksikään masennus/ahdistus, jonka kanssa pystyy elämään, ellei ole ihan itsarin partaalla. Silloinkin rauhoittavat tai luonnonlääkkeet olisivat varmaan turvallisempi vaihtoehto. Ajattelematonta se ei ole, että varoitellaan näistä lääkkeistä, ja kerrotaan omia kokemuksia, koska lääkärithän niitä ei kerro. Kukaan lääkäri ei sano, että mieti TARKKAAN tarvitseeko sinun aloittaa tätä lääkitystä, koska voi olla ettet koskaan pääse siitä eroon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet). He ovat todennäköisesti ottaneet lääkityksen avosylin vastaan minkä tahansa avun, kun eivät tienneet näiden vastustajien luettelemia "pysyviä" haittavaikutuksia. Viisitoista vuotta sitten ei todellakaan ollut sellaista tietoa tai kokemuksia siitä, että lääkkeet voivat aiheuttaa pitkällä tähtäimellä haittaa enemmän kuin hyötyä.

Nyt sitten nämä toista vuosikymmentäkin syövät lukevat näistä vaikutuksista keskustelupalstoilla, ja kun he yrittävät vain auttaa, tulee aina joku netistä opiskellut tai lääkkeet kerran onnistuneesti lopettanut paasaamaan jotain kuten "tajuutko millasta vahinkoa se on aiheuttanut sun aivoihin" ja "tajuutko vai etkö muka oo huomannu ettet oo vuosikausiin nauttinu seksistä niinku normaali ihminen", eli kuten joku sanoi: "Kokeile ja katso miten käy seksuaalisuudelle, aivokemialle, aineenvaihdunnalle!"

Helppohan se on sieltä rannalta huudella, kun ei oikeasti ole niitä lääkkeitä koskaan tarvinnutkaan, koska on pystynyt ne lopettamaan ja voi paljon paremmin ilman, ja ovat tunteneet lääkkeen lopetettuaan itsensä "huonommaksi kuin silloin kun aloitti". Miksi te popsitte niitä alun perin, ei nimittäin ilmeisesti ei kovin paljon heikottanut? Halusitte saikkarille vai?

On "sairaita" ja on oikeasti sairaita, ja nämä aikoinaan "sairaat" ja lääkkeitä kokeilleet jaksavat huudella että he tietävät, kun oikeasti he eivät sairaasta maailmasta mitään, ja kuin tahallaan pilaavat senkin elossa pysymisen ilon niiltä, jotka pysyvät pitävät itsensä possa katatonisesta tilasta vain niillä lääkkeillä kun mikään muu ei auta kiertomalla, että he ovat itse aiheuttaneet itselleen "lobotomian".

Hlvetin ajattelemattomat kusiaiset.

Kuka nyt tekee vahinkoa ja kenelle? Taitaa se lääketeollisuus ja varomattomat lääkärit tehdä enemmän vahinkoa määräämällä joka toiselle ihmiselle mielialalääkitystä. Jos siitä lääkityksestä n.pari prosenttia ihmistä hyötyy, eikä todellakaan PYS-TY elämään ilman sitä, niin hyvä niille. Jos tiedät olevasti yksi näistä parista prosentista, ehkä ei tarvitse edes keskustella näissä ketjuissa. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä näistä lääkkeistä on vaan haittaa, haittavaikutukset ovat paljon vakavampia kuin yksikään masennus/ahdistus, jonka kanssa pystyy elämään, ellei ole ihan itsarin partaalla. Silloinkin rauhoittavat tai luonnonlääkkeet olisivat varmaan turvallisempi vaihtoehto. Ajattelematonta se ei ole, että varoitellaan näistä lääkkeistä, ja kerrotaan omia kokemuksia, koska lääkärithän niitä ei kerro. Kukaan lääkäri ei sano, että mieti TARKKAAN tarvitseeko sinun aloittaa tätä lääkitystä, koska voi olla ettet koskaan pääse siitä eroon. 

Muuten olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, mutta olen eri mieltä rauhoittavista. Ne on koukuttavia ja niistä voi olla helvetti päästä erilleen. Sanottu olevan vaikeampaa vieeoittautua niiatä kuin heroiinista. Vaarallisia lääkkeitä. Teho loppuu nopeaa säännöllisessä käytössä ja varmaan järkevin käyttötapa on vaan satunnaisissa ahdistuskohtauksissa, mutta helposti lipsahtaa säännöllisen puolelle. Masennusta lisää joillakin. Mutullako te jotkut heittelette kuinka hyviä rauhoittavat on? Ne on psyykenlääkkeitä siinä missä mielialalääkkeetkin, vaikuttaa voimakkaasti välittäjäaineisiin, Gabaan ja tekee vieroitusoireina mm unettomuutta, ahdistusta ja rauhattomuutta.

5 mg Escitalopramia on iso annos! 2,5 milligrammankin vähennys voi olla herkille iso vähennys. Kyseisen lääkkeen maksimiannos on 20 mg ja se on tujua tavaraa pienemmilläkin pitoisuuksilla. 5 mg on jo pienin terapeuttinen hoitoannos. Itse käytin vastaavaa lääkettä, Cipralexia ja lopetin nestemäisellä versiolla 1 mg vähennyksillä. Käytin vähentämiseen yhden vuoden, sillä olin käyttänyt sitä niin monta vuotta. Ihan vaan oloa kuunnelleen rauhassa vähentelin. Ehkä tämän ansiosta en juurikaan kokenut tuntemuksia, mitä AP kuvaa.

Up

" kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan kamalaa, että jotkut lääkkeiden vastustajat eivät ajattele ollenkaan, millaista vahinkoa he tekevät sellaiselle masennuslääkkeen syöjälle, joka on vuosikausia syönyt lääkkeitä (esimerkiksi nuo 15 vuotta syöneet). He ovat todennäköisesti ottaneet lääkityksen avosylin vastaan minkä tahansa avun, kun eivät tienneet näiden vastustajien luettelemia "pysyviä" haittavaikutuksia. Viisitoista vuotta sitten ei todellakaan ollut sellaista tietoa tai kokemuksia siitä, että lääkkeet voivat aiheuttaa pitkällä tähtäimellä haittaa enemmän kuin hyötyä.

Nyt sitten nämä toista vuosikymmentäkin syövät lukevat näistä vaikutuksista keskustelupalstoilla, ja kun he yrittävät vain auttaa, tulee aina joku netistä opiskellut tai lääkkeet kerran onnistuneesti lopettanut paasaamaan jotain kuten "tajuutko millasta vahinkoa se on aiheuttanut sun aivoihin" ja "tajuutko vai etkö muka oo huomannu ettet oo vuosikausiin nauttinu seksistä niinku normaali ihminen", eli kuten joku sanoi: "Kokeile ja katso miten käy seksuaalisuudelle, aivokemialle, aineenvaihdunnalle!"

Helppohan se on sieltä rannalta huudella, kun ei oikeasti ole niitä lääkkeitä koskaan tarvinnutkaan, koska on pystynyt ne lopettamaan ja voi paljon paremmin ilman, ja ovat tunteneet lääkkeen lopetettuaan itsensä "huonommaksi kuin silloin kun aloitti". Miksi te popsitte niitä alun perin, ei nimittäin ilmeisesti ei kovin paljon heikottanut? Halusitte saikkarille vai?

On "sairaita" ja on oikeasti sairaita, ja nämä aikoinaan "sairaat" ja lääkkeitä kokeilleet jaksavat huudella että he tietävät, kun oikeasti he eivät sairaasta maailmasta mitään, ja kuin tahallaan pilaavat senkin elossa pysymisen ilon niiltä, jotka pysyvät pitävät itsensä possa katatonisesta tilasta vain niillä lääkkeillä kun mikään muu ei auta kiertomalla, että he ovat itse aiheuttaneet itselleen "lobotomian".

Hlvetin ajattelemattomat kusiaiset.

Kuka nyt tekee vahinkoa ja kenelle? Taitaa se lääketeollisuus ja varomattomat lääkärit tehdä enemmän vahinkoa määräämällä joka toiselle ihmiselle mielialalääkitystä. Jos siitä lääkityksestä n.pari prosenttia ihmistä hyötyy, eikä todellakaan PYS-TY elämään ilman sitä, niin hyvä niille. Jos tiedät olevasti yksi näistä parista prosentista, ehkä ei tarvitse edes keskustella näissä ketjuissa. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä näistä lääkkeistä on vaan haittaa, haittavaikutukset ovat paljon vakavampia kuin yksikään masennus/ahdistus, jonka kanssa pystyy elämään, ellei ole ihan itsarin partaalla. Silloinkin rauhoittavat tai luonnonlääkkeet olisivat varmaan turvallisempi vaihtoehto. Ajattelematonta se ei ole, että varoitellaan näistä lääkkeistä, ja kerrotaan omia kokemuksia, koska lääkärithän niitä ei kerro. Kukaan lääkäri ei sano, että mieti TARKKAAN tarvitseeko sinun aloittaa tätä lääkitystä, koska voi olla ettet koskaan pääse siitä eroon. 

Muuten olen kanssasi pitkälti samaa mieltä, mutta olen eri mieltä rauhoittavista. Ne on koukuttavia ja niistä voi olla helvetti päästä erilleen. Sanottu olevan vaikeampaa vieeoittautua niiatä kuin heroiinista. Vaarallisia lääkkeitä. Teho loppuu nopeaa säännöllisessä käytössä ja varmaan järkevin käyttötapa on vaan satunnaisissa ahdistuskohtauksissa, mutta helposti lipsahtaa säännöllisen puolelle. Masennusta lisää joillakin. Mutullako te jotkut heittelette kuinka hyviä rauhoittavat on? Ne on psyykenlääkkeitä siinä missä mielialalääkkeetkin, vaikuttaa voimakkaasti välittäjäaineisiin, Gabaan ja tekee vieroitusoireina mm unettomuutta, ahdistusta ja rauhattomuutta.

Olet varmaan oikeassa. Tuo rauhoittavat oli tavallaan heitto. Olen niin vastaan ssri-lääkkeitä, että kuvittelen jopa rauhoittavien olevan kevyempiä, vaikka näin ei tietenkään ole, olin väärässä. Tarkoitin lähinnä luonnonlääkkeitä, jotka rauhoittaa.