Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit todella yksinäinen ja sosiaalisesti taidoton ihminen, joka kuitenkin kaipaa kavereita, niin mistä aloittaisit?
01.09.2017 |
Sosiaalisten taitojen parantamisessa ja kavereiden hankkimisessa? Ja jos tilanne on vielä se, ettei mitään säännöllistä ihmiskontaktia elämään sisälly.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin terapiaan. Sieltä saa säännöllisen ihmiskontaktin lisäksi keinoja elämän rakentamiseen.
Tätä on alapeukutettu, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että henkisellä puolella on jotain kehittämisen varaa, jos ihmisellä ei ole mitään ihmiskontakteja, ei yhtään ystävää, ei lainkaan sosiaalista elämää. Kyllä silloin täytyy aloittaa niin perusteista, ettei se hoidu itsestään vain sillä, että lähtee ihmisten keskelle.
Kyllä se on aikuisiällä myöhäistä alkaa oppimaan niitä vuorovaikutustaitojen perusteita, jotka tavallisesti opitaan jo ennen kouluikää. Kun lapsesta saakka on tekemisissä muiden kanssa niin siinä ne sosiaaliset taidot kehittyy ja jos nämä jää aikanaan oppimatta niin ei niitä enää mikään terapeutti pysty aikuiselle ihmiselle taikomaan. Sitä on pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä ehtinyt "kasvaa kieroon" ja sen kun ei tarvitse olla edes mikään iso asia mikä omassa käytöksessä saa muilla karvat pystyyn. Yleensä sen huomaa vasta siitä, että ensin hyvin/normaalisti sujunut tutustuminen onkin yht'äkkiä sille vastapuolelle vastenmielistä ja ihminen ottaa etäisyyttä. Se on oikeasti ihan kamala tunne, kun huomaa että taas kohdellaan epätoivottuna henkilönä eikä itsellä ole aavistustakaan miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
-sosiaaliset taidot ovat taitoja, eli lue niistä ja googlaa, mitä menetelmiä on harjoitella sosiaalisia taitoja
-terapia, jos ongelma on niin vakava, ettei itsehoito auta
-lue psykologiaa
-jos ongelma vain toiminnallinen, kaikki kurssit: työväenopisto, avoin yliopisto, kuntosali, kirjaston yleisöluennot...
-käy joka paikassa: kaupassa, lenkillä, kaupungin tapahtumissa, koiraa ulkoiluttamassa... ihan mitä vaan joka nostaa todennäköisyyttäsi tavata ihmisiä[/quote]
No joo, tapaahan sitä sen kerran ja sitten seuraavalla kerralla jo vältellään parhaansa mukaan. Aina sanotaan, että koiran avulla löytää juttuseuraa muista koiraihmisistä mutta valitettavasti tuo ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Ihan on normisti höpisty pari sanaa säästä tms ja varsinkin koirat on tullut hyvin juttuun, mutta niin vain seuraavaa kertaa ei tule vaan vastaan tullessa on jopa vaihdettu kadun toiselle puolelle ettei vain osuta kohdakkain. Ilmeisesti minusta tosiaan säteilee ympäristöön jotain todella luotaantyöntävää kun tuo pari minuuttiakin seuraani on liikaa. Usein surettaa että tuo koirakin on minun takiani yksinäinen :-(
Vierailija kirjoitti:
Jos olet ujo, paikkoja, joissa tod.näk. voi tavata muita ujoja ihmisiä: kirjoituskurssit, taidekurssit, kirjasto, luontopolut, yliopisto, netissä fiksut keskustelupalstat (huom, fiksut!)...
Miksi pitäisi tavata nimenomaan muita ujoja?
Minäkin kutsun itseäni mielessäni nykyisin ihmiskarkottimeksi koska jotain sellaista vikaa olemuksessani on että kavereita, ystäviä eikä edes tuttavia kerry. Olen kyllä ollut pitempään todella uupunut enkä jaksa puhua ihmisille juuri mitään, mitä olen pitänyt yhtenä syynä, mutta jos olisin hirveän kiinnostava ja karismaattinen niin kaippa minua lähestyttäisiin tästä huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menisin terapiaan. Sieltä saa säännöllisen ihmiskontaktin lisäksi keinoja elämän rakentamiseen.
Tätä on alapeukutettu, mutta kyllä minäkin olen sitä mieltä, että henkisellä puolella on jotain kehittämisen varaa, jos ihmisellä ei ole mitään ihmiskontakteja, ei yhtään ystävää, ei lainkaan sosiaalista elämää. Kyllä silloin täytyy aloittaa niin perusteista, ettei se hoidu itsestään vain sillä, että lähtee ihmisten keskelle.
Kyllä se on aikuisiällä myöhäistä alkaa oppimaan niitä vuorovaikutustaitojen perusteita, jotka tavallisesti opitaan jo ennen kouluikää. Kun lapsesta saakka on tekemisissä muiden kanssa niin siinä ne sosiaaliset taidot kehittyy ja jos nämä jää aikanaan oppimatta niin ei niitä enää mikään terapeutti pysty aikuiselle ihmiselle taikomaan. Sitä on pahimmassa tapauksessa vuosikymmeniä ehtinyt "kasvaa kieroon" ja sen kun ei tarvitse olla edes mikään iso asia mikä omassa käytöksessä saa muilla karvat pystyyn. Yleensä sen huomaa vasta siitä, että ensin hyvin/normaalisti sujunut tutustuminen onkin yht'äkkiä sille vastapuolelle vastenmielistä ja ihminen ottaa etäisyyttä. Se on oikeasti ihan kamala tunne, kun huomaa että taas kohdellaan epätoivottuna henkilönä eikä itsellä ole aavistustakaan miksi.
Niinpä. Tuo on täysin totta. Jos ei ole lapsena oppinut sosiaalisesti normaaliksi niin ei tule ikinä oppimaan. Valitettavasti. Niinpä se itsemurha on mullekin ainoa vaihtoehto mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen kaveri, jonka kanssa kokemani ihmissuhde on vaikein ikinä. Hänellä mielialat heittelee ja kohtelu on sen mukaista. On hyvin vähäpuheinen ja sulkeutunut. Hänen kanssaan on usein vaikea olla, eikä hänellä olekaan muita ystäviä kuin minä. Sen lisäksi on vanhemmat. Ja vanhempien luona tapaa joskus sisaruksiaan.
Joku syyhän siihen täytyy olla, ettei hänen kanssaan kukaan muukaan viihdy sen paremmin kuin minäkään. En ole kuitenkaan halunnut välejä kokonaan katkaista, sillä en halua olla se, joka vie häneltä sen ainoan ihmissuhteen tapaisen.
En osaa sanoa mitä hänen pitäisi tehdä. Puhua enemmän ja olla avoimempi, vähemmän varautunut. Mutta koska tuollaiset asiat eivät tapahdu käskemällä, niin en ole niitä hänellekään sanonut. Ihmisten ilmoilla joutaisi liikkua enemmän, jotta tottuisi ihmisiin ja kanssakäymiseen.
Totta kai on, mutta tuskin se ystäväsi tietää sitä sen paremmin kuin sinäkään. Sitä kun on paha sanoa, onko tuo syy vai seuraus, koska se että ystäväsi on varautunut johtuu varmasti juurikin tästä että hän on huomannut että ihmiset ei viihdy hänen seurassaan.
Millaisia ihmisiä sitten välttelette te joilla ei ole suurempia ongelmia sos taidoissa? Täytyykö esim ihmisellä olla työ ja parisuhde ja onnellinen lapsuus että kelpaa ystäväksi? Pitääkö olla iloinen ja hauska ja sellainen joka nauraa paljon kaikelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, koiran ulkoiluttamisesta huomauttaneelle: mieti asia näin päin, ehkä on HYVÄ asia, että koiraa ulkoiluttaessa ei puhu montaa krt samoille ihmisille, koska silloin saa harjoitusta (sosiaalisten taitojen) muttei heti joudu 'kiikkiin' eli siihen tilanteeseen, jossa täytyy heti osata pitkiä keskusteluja toisen kanssa (vrt. kaverin hankinta).
Eli joillekkin esim sosiaalisesta pelosta kärsiville on HYVÄ aloittaa täysin perusasioista: esim. 1.poistu kotoa 2. kävele ulkona 3. yritä katsoa ihmisiä ystävällisesti (älä tuijota maahan kokoajan, mutta älä myöskään tuijota liian pitkään ihmisiä) huom! joillekkin jo tämä silmiin katselu voi olla liikaa, jos luet tätä ja kärsit vakavasta sos.tilanteiden pelosta, mieti aina ITSE mikä tuntuu hyvältä, älä ota netistä mitään neuvoja, jos ne tuntuvat pahalta!
No mix te 2 itsemurhaa hautovat ette ala kavereixi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, koiran ulkoiluttamisesta huomauttaneelle: mieti asia näin päin, ehkä on HYVÄ asia, että koiraa ulkoiluttaessa ei puhu montaa krt samoille ihmisille, koska silloin saa harjoitusta (sosiaalisten taitojen) muttei heti joudu 'kiikkiin' eli siihen tilanteeseen, jossa täytyy heti osata pitkiä keskusteluja toisen kanssa (vrt. kaverin hankinta).
Eli joillekkin esim sosiaalisesta pelosta kärsiville on HYVÄ aloittaa täysin perusasioista: esim. 1.poistu kotoa 2. kävele ulkona 3. yritä katsoa ihmisiä ystävällisesti (älä tuijota maahan kokoajan, mutta älä myöskään tuijota liian pitkään ihmisiä) huom! joillekkin jo tämä silmiin katselu voi olla liikaa, jos luet tätä ja kärsit vakavasta sos.tilanteiden pelosta, mieti aina ITSE mikä tuntuu hyvältä, älä ota netistä mitään neuvoja, jos ne tuntuvat pahalta!
Olen eri, mutta mulla on niin ilkeä koira, että se haukkuu kaikille ihmisille jotka yrittävät puhua mulle :p
Aloittaisin alkeista eli joku ilmaisutaidon kurssi tai vaikka englannin suullinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä sitten välttelette te joilla ei ole suurempia ongelmia sos taidoissa? Täytyykö esim ihmisellä olla työ ja parisuhde ja onnellinen lapsuus että kelpaa ystäväksi? Pitääkö olla iloinen ja hauska ja sellainen joka nauraa paljon kaikelle?
Veikkaan että kyse on lähinnä varautuneisuudesta, välittömyyden ja rentouden puutteesta. Voin olla väärässäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen kaveri, jonka kanssa kokemani ihmissuhde on vaikein ikinä. Hänellä mielialat heittelee ja kohtelu on sen mukaista. On hyvin vähäpuheinen ja sulkeutunut. Hänen kanssaan on usein vaikea olla, eikä hänellä olekaan muita ystäviä kuin minä. Sen lisäksi on vanhemmat. Ja vanhempien luona tapaa joskus sisaruksiaan.
Joku syyhän siihen täytyy olla, ettei hänen kanssaan kukaan muukaan viihdy sen paremmin kuin minäkään. En ole kuitenkaan halunnut välejä kokonaan katkaista, sillä en halua olla se, joka vie häneltä sen ainoan ihmissuhteen tapaisen.
En osaa sanoa mitä hänen pitäisi tehdä. Puhua enemmän ja olla avoimempi, vähemmän varautunut. Mutta koska tuollaiset asiat eivät tapahdu käskemällä, niin en ole niitä hänellekään sanonut. Ihmisten ilmoilla joutaisi liikkua enemmän, jotta tottuisi ihmisiin ja kanssakäymiseen.
Minullakin oli tällainen ystävä, selvitin mistä hänen ongelmansa johtuvat, kuuntelin ja tuin, ohjasin terapiaan. Kannustin myös hänen päätöksissään läpi "matkan". Nykyään sosiaalinen ja onnellinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kutsun itseäni mielessäni nykyisin ihmiskarkottimeksi koska jotain sellaista vikaa olemuksessani on että kavereita, ystäviä eikä edes tuttavia kerry. Olen kyllä ollut pitempään todella uupunut enkä jaksa puhua ihmisille juuri mitään, mitä olen pitänyt yhtenä syynä, mutta jos olisin hirveän kiinnostava ja karismaattinen niin kaippa minua lähestyttäisiin tästä huolimatta.
Ihmiskarkotin olen minäkin. Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että omalla kohdallani syy ei mitä todennäköisimmin johdu sanomisistani vaan syy on muuten olemuksessani ja/tai jossain eleessä/ilmeessä. En ole keksinyt mitään mistä toinen olisi esimerkiksi pahoittanut mielensä, kun keskustelu on tosiaan ollut ihan kepeää small talkia. Pahinta on se, että mitä todennäköisimmin tämä ele/ilme on täysin tiedostamaton, ei nyt ehkä refleksi, mutta kuitenkin jokin sellainen mille en itse mitään edes voi, koska en ainakaan tarkoituksella ole ollut toista kohtaan torjuva.
Mä olen aspergerhenkilö. En aina tajua kirjoittamattomia sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä ja annan luultavasti ikävähkön ensivaikutelman itsestäni. Sosiaalisia kontakteja ei ole paljon, mutta niitä on enemmän kuin ennen ja juuri sen verran kuin jaksan rasittumatta liikaa. Olen jopa huomannut että ihmiset pitävät minusta ja arvostavat minua kun vain saavat aikaa niin että hyvät puolet tulevat ensivaikutelman alta esiin.
Silloin kun koin yksinäisyyden ongelmaksi, tein näin:
-menin kielikurssille kansanopistoon. Kielen ohella siellä tulee pakosti harjoiteltua tavallisia kommunikointitilanteita. Meillä tanssikursseille tarvitaan yleensä pari jo ilmoittautuessa. Erilaiset jumpat, käsityö- ja taidekurssit jotka kestävät koko lukuvuoden ovat sen sijaan hyviä. Monet käyvät omassa ryhmässä monta vuotta ja ryhmistä muodostuu käytännössä säännöllisesti tapaavia kaveriporukoita.
-käytä hyväksi töissä vastaantulevat tilanteet sosiaalisten tilanteiden harjoittelemiseen
-mieti muita sosiaalisia harrastuksia kuten yhdistystoimintaa, politiikkaa, vapaaehtoistyötä. Näihin tarvitaan aina tekijöitä ja löydät helposti samanhenkistä seuraa jonka kanssa on jo valmiiksi yhteistä puhuttavaa
-etsin ja löysin netistä samanhenkistä seuraa ihmisistä jotka harrastavat samoja epäsosiaalisia asioita kuin minäkin. Negatiiviset asiat nettimaailmasta ovat nyt pinnalla, mutta etsimällä löytää sellaisiakin paikkoja missä ihmiset ovat enimmäkseen mukavia ja täyspäisiä.
-mietin, mitkä ovat minulla kommunikoinnin ongelmakohtia ja sitä käyttäydynkö joissain tilanteissa huonosti muusta syystä kuin aspergerista? Totesin että osa on asioita joille en mahda mitään mutta osaan voin vaikuttaa. Hyväksyin sen että en koskaan opi ottamaan katsekontaktia enkä olemaan luontevasti aloitteellinen, joten lakkasin stressaamasta niistä. Opettelin niitä sosiaalisia taitoja missä huomasin voivani kehittyä ja sitten opettelin ihan vain olemaan aiempaa huomaavaisempi ja kohteliaampi. Mallia saa sekä ihailtavista että ärsyttävistä ihmisistä. Jälkimmäiset ovat hyviä varoittavia esimerkkejä. Lisäksi lähden aina siitä että olen vaan sellainen ihminen jonka parhaat puolet tulevat esiin ajan kanssa. Annan ihmisille aikaa hyväksyä minut ja olen alkanut luottamaan että yleensä näin myös käy.
Oletko draamakuningatar, epäluotettava, suututko helposti, oletko ilkeä, oletko kamalan pinnallinen, valehteletko tai jotain vastaavaa? Tällaisista ikävistä piirteistä voi harjoitella pois.
-muistan että laaja kaveripiiri on todiste ekstroversiosta, ei sosiaalisista taidoista. Usein isokin osa näiden ihmisten kaveripiiristä on hyvin pinnallisia tuttavuuksia. Aspergerina minulla on luonnostaan tiettyjä kommunikointivaikeuksia. Toisaalta en valehtele, juoni, käytä ihmisiä hyväksi, tunkeile, määräile tai tuomitse muita. Nämä ovat selkeitä sosiaalisia vahvuuksia. Älä aliarvioi itseäsi tai ajattele olevasi täysi tumpelo. Jos minä ja minun aspergertutut ei olla niin tuskin sinäkään.
-muistan että yksinäisyys ei tarkoita että olet hylkiö. Nykyisin yksinäisyys on niin yleistä että se on iso kansanterveysongelma. Erityisesti yksinäisiä aikuisia on paljon- ja se tarkoittaa sitä että myös mahdollisia ystäviä on paljon. Heidät tarvitsee vain löytää jotenkin.
-muistan että kukaan ei tule kotoa hakemaan vaan että sosiaalinen elämä vaatii aina omaa aktiivisuutta ja sitä että lähtee ihmisten ilmoille vaikka yksin. Ajattele että ole tutustumisen arvoinen, mielenkiintoinen ihminen. aktiivisuutta ja halua muuttaa tilannetta.
Onnea ystävien etsintään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisia ihmisiä sitten välttelette te joilla ei ole suurempia ongelmia sos taidoissa? Täytyykö esim ihmisellä olla työ ja parisuhde ja onnellinen lapsuus että kelpaa ystäväksi? Pitääkö olla iloinen ja hauska ja sellainen joka nauraa paljon kaikelle?
Veikkaan että kyse on lähinnä varautuneisuudesta, välittömyyden ja rentouden puutteesta. Voin olla väärässäkin.
Minä taas veikkaan, että nämä luettelemasi syyt on ainoastaan seurausta toistuvasta torjutuksi tulemisesta ja siitä ettei kelpaa muille. Vaikka samapa tuo onko kyseessä syy vai seuraus, lopputulos on kuitenkin sama ja ihminen jää yksin.
Luultavasti menisin jonkin suositun lenkkeilyreitin varteen pensaisiin, josta olisi helppo huudella ohikulkijoille ja tarvittaessa vaikka juosta perään tuttavuutta tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sellainen kaveri, jonka kanssa kokemani ihmissuhde on vaikein ikinä. Hänellä mielialat heittelee ja kohtelu on sen mukaista. On hyvin vähäpuheinen ja sulkeutunut. Hänen kanssaan on usein vaikea olla, eikä hänellä olekaan muita ystäviä kuin minä. Sen lisäksi on vanhemmat. Ja vanhempien luona tapaa joskus sisaruksiaan.
Joku syyhän siihen täytyy olla, ettei hänen kanssaan kukaan muukaan viihdy sen paremmin kuin minäkään. En ole kuitenkaan halunnut välejä kokonaan katkaista, sillä en halua olla se, joka vie häneltä sen ainoan ihmissuhteen tapaisen.
En osaa sanoa mitä hänen pitäisi tehdä. Puhua enemmän ja olla avoimempi, vähemmän varautunut. Mutta koska tuollaiset asiat eivät tapahdu käskemällä, niin en ole niitä hänellekään sanonut. Ihmisten ilmoilla joutaisi liikkua enemmän, jotta tottuisi ihmisiin ja kanssakäymiseen.
Minullakin oli tällainen ystävä, selvitin mistä hänen ongelmansa johtuvat, kuuntelin ja tuin, ohjasin terapiaan. Kannustin myös hänen päätöksissään läpi "matkan". Nykyään sosiaalinen ja onnellinen ihminen.
Mistä ne sitten johtuivat? Mä kyllä ihmettelen mitä taikatemppuja tuon ihmisen kanssa on tehty tai tapahtunut, niin toivottomalta tää tuntuu, että ikinä vois oppia olemaan luontevasti ja juttelemaan ihmisten kanssa.
Aloittamalla minua kiinnostavan harrastuksen. tai opiskelut sellaiselta alalta joka on lähellä sydäntä. Tsemppiä! ♡
Mutta kun ei osaa puhua ihmisille niin eihän se ihmisten ilmoilla liikkuminenkaan mitään muuta tai auta. Itsemurha lienee ainoa mahdollisuus mitä on.