Pelottaa raskaus-ajan vaikeus. Kellään kokemuksia onko turha pelko?

Hei

Raskausaika voi olla myös ihanaa! Itselläni 3 raskautta takana. Yhdessä oli selkäkipua ja jotain muutakin ei-niin-pientä, mutta silti muistelen raskausaikoja lämmöllä. Raskauksia leimaa kuitenkin vauvan odotus, siihen voi ladata niin paljon positiivisia tunteita.

Raskauspahoinvointia ei kaikilla ole lainkaan.

Kaikki normielämä sujui, vaikka oli kausia, että kävelykin sattui. Matkustin, kävin töissä, kasvatin nuorempia, urheilin ja koko ajan se ihana tunne siitä, että on joku oma juttu, se vatsassa kasvava vauva.

Mulla on kaksi lasta. Molemmista oli alkuun vähän huonovointisuutta, ei oksennukseen asti kertaakaan mutta vähän sellaista "rajoittunutta ruokavaliota". Loppuraskaudesta vaivasi levottomat jalat. 

Siinä ne ongelmat olikin. Yleensä kipuileva selkä oli täysin kivuton, en turvonnut, sain sukat jalkaan ja kengännauhat kiinni, sairaalassa ei tarvinut makailla. Olo oli todella hyvä. :) Ei se aina mitään kamalaa ole. Suurimmalla osalla mun kavereista on mennyt raskaudet aika lailla yhtä kivasti kuin mulla. Sun ympärillä on vaan ollut huono tuuri.

Minulla on kaksi lasta, ja olen ollut molemmat raskausajat elämäni kunnossa.

Olen ammatiltani opettaja, ja pelkään ehkä eniten sitä että miten selviän työstäni. En saa jättää luokkaa yksin, ja siellä on muutama sellaisen vauhtivilivilpertti, että turvallisuussyistä en todellakaan voi luokasta poistua. Entä jos saan pahoinvointia ja pitää oksentaa yllättäen? Lähimmät wc-tilat on kaukana luokastani, minne oksennan? Voi kuulostaa todella typerältä, mutta minulle on tullut lähes fobia siitä, että oksennan yllättäen raskauden takia luokan edessä :( . Ap.

Kannattaa varautua pahimpaan ja lukea kunnolla mitä kremppaa voi olla raskauden aikana ja asennoitua siihen että se on se pahin mahdollinen mitä voi olla. Mutta tämä ei tarkoita että sinulle tulee kaikki ne ongelmat vaan sinulle voi tulla muutama tai sinulle voi olla että ei tule yhtään mitään ongelmia.

Kyllä tämän kestää kun tietää että sielä lopussa saa sen palkinnon syliin mutta ei tämä silti ainakaan minulla ole herkkua ollut.

Mitä tulee pahoinvointiin niin voit aina oksentaa vaikka roskakoriin. Tai pidät oksennuspusseja käden ulottuvilla. Voit lohduttautua sillä että jos sinulla on huono olo niin se tarkoittaa että istukka toimii.

Mulla oli aivan ihana raskaus! Alkuun oli pientä kuvotusta (oksensin 2kertaa). Huomasin silloin, että 2 tunnin välein syödä jotain pientä, hedelmä tai ihan kuivana imeskelin hapankorppua niin oksentelu jäi, monet hajut teki kyllä pahaa.

Loppuraskaus tuon kuvotuksen jälkeen oli aivan ihana. Seksihalut nousi ihan kohisten ja onneksi mies ei pelännyt vaan peitto heiluu väh. Kerran päivässä.

Olin jotenkin euforisessa tilassa, niin onnellinen elämään ja siitä että minusta tulee äiti.

Synnytys oli kyllä täys katastrofi, mutta vieläkin kaipaan aikaa kun olin raskaana. Ja siis terve ihana lapsi tuli, mutta imukuppisynnytys ilman puudutusta.

Oletko normaalipainoinen, ok-kuntoinen ja terve? Ei pitäisi sitten olla mitään suurempia ongelmia. Kaikki tuntemani vähän tuhdimmat ihmiset kohtaavat noita ongelmia ystäväpiirini mukaan.

Minulla oli tosi helppo raskaus, ei mitään oireita eikä ongelmia. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko normaalipainoinen, ok-kuntoinen ja terve? Ei pitäisi sitten olla mitään suurempia ongelmia. Kaikki tuntemani vähän tuhdimmat ihmiset kohtaavat noita ongelmia ystäväpiirini mukaan.

Minulla oli tosi helppo raskaus, ei mitään oireita eikä ongelmia. 

Sori murskata sun stereotypia mutta itse raskausryhmissä olijana sielä suurin osa on normaalipainoisia ja terveitä ja silti sielä kärsitään radista, raskausmyrkytyksistä, hypermeesistä, raskaushepatoosista, kipeistä lonkista ja selistä, ennenaikaisesta synnytyksestä, lapsiveden tihkumisista jne jne jne. Tiettyjen vaivojen riskiö esim ylipaino nostaa mutta suurin osa ongelmista on ihan tuuripeliä.

Minkä ikäisiä sinä ja ystäväsi olette? Se, mitä asialle on itse tehtävissä, on raskautua mahdollisimman nuorena, vaikka sekään ei toki tae ole. Ikä lisää kaikkien mahdollisten komplikaatioiden riskiä. Samoin kannattaa hoitaa erityisesti selkä- ja vatsalihakset kondikseen ennen raskautta ja harjoittaa niitä mahdollisuuksien mukaan sen jälkeenkin. Hyvät korsettilihakset suojaavat selkää. Lisäksi pitäisi laihtua normaalipainoon tai jos on lihava, ei saisi raskauden aikana lihoa. Ylipaino - kuten ikäkin - lisää kaikkia vaivoja ja riskejä.

Mutta elämä on riskejä täynnä ja raskaus varsinkin, ei sille mitään voi. Itse aluksi vähän oksentelin ja koko ajan olin tavallista hieman väsyneempi. Muuten ei ollut ongelmia, mutta olinkin vasta 25, terve ja normaalipainoinen.

Olen minä normaalipainoinen ja perusterve, mutta niin on olleet ystävänikin, joilla on ollut niitä vaikeita raskauksia. Luin netistä artikkelin jostain konsultista, jolla oli vaikea raskausajan pahoinvointi (hypermeesi?) ja hän siis oksenteli joka päivä ennakoimatta pitkin päivää ja oli kovin vaikeaa kun piti konsulttina pitää jotain asiakaskokouksia. Siitä sain sen pelon että miten minä opettajan sitten selviä. Katsooko ne tokaluokkalaiset vain sitten ihmeissään kun ope laattaa välillä roskikseen luokan edessä? Ap.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä sinä ja ystäväsi olette? Se, mitä asialle on itse tehtävissä, on raskautua mahdollisimman nuorena, vaikka sekään ei toki tae ole. Ikä lisää kaikkien mahdollisten komplikaatioiden riskiä. Samoin kannattaa hoitaa erityisesti selkä- ja vatsalihakset kondikseen ennen raskautta ja harjoittaa niitä mahdollisuuksien mukaan sen jälkeenkin. Hyvät korsettilihakset suojaavat selkää. Lisäksi pitäisi laihtua normaalipainoon tai jos on lihava, ei saisi raskauden aikana lihoa. Ylipaino - kuten ikäkin - lisää kaikkia vaivoja ja riskejä.

Mutta elämä on riskejä täynnä ja raskaus varsinkin, ei sille mitään voi. Itse aluksi vähän oksentelin ja koko ajan olin tavallista hieman väsyneempi. Muuten ei ollut ongelmia, mutta olinkin vasta 25, terve ja normaalipainoinen.

Olemme kaikki jo yli 30, tuttavapiirissäni kukaan ei ole lisääntynyt nuorena vaan on tehnyt uraa ja väitellyt jne. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Olen minä normaalipainoinen ja perusterve, mutta niin on olleet ystävänikin, joilla on ollut niitä vaikeita raskauksia. Luin netistä artikkelin jostain konsultista, jolla oli vaikea raskausajan pahoinvointi (hypermeesi?) ja hän siis oksenteli joka päivä ennakoimatta pitkin päivää ja oli kovin vaikeaa kun piti konsulttina pitää jotain asiakaskokouksia. Siitä sain sen pelon että miten minä opettajan sitten selviä. Katsooko ne tokaluokkalaiset vain sitten ihmeissään kun ope laattaa välillä roskikseen luokan edessä? Ap.

Mikäli hypermeesi vaivaa voi jäädä sairaslomalle

Sun pitää vaan kertoa oppilaille jos niin käy. Lapset kyllä ymmärtää kun heille kerrotaan. Ja raskausoksennus ei ole sellainen kuin vatsataudissa, se tulee ja menee.

En ole nuori, silti kivuton raskaus enkä kertaakaan oksentanut, ei edes kuvottanut. Loppuun asti tein kävelylenkkejä. Selkä- tai liitoskivut eivät vaivanneet. Toki tahti hidastui kun painoa tuli lisää. En ymmärrä etukäteen pelkoa ja surkuttelua, tajuat kai että sama kuin kauhusynnytyksissä, niin noissa rankemmissa tapauksissa juttu leviää laajemmin kuin me tylsät joilla normiraskaus pikku väsymyksineen ja hyvin mennyt synnytys.

Rankinta oli raskauden toivominen, kun ei onnistunut kovin pian. Mutta siitäkään et voi tietää tärppääkö, älä stressaa turhia vielä.

Minulla yksi raskaus takana ja kyllä se oli helppo kaiken kaikkiaan. Alkuun noin 12 viikolle asti satunnaista pahoinvointia - lähinnä oksensin aamuisin ja päivisin vain aaltoilevaa kuvotusta. Kyllä sen kanssa pärjättiin töissäkin. Keskiraskaus on usein helppoa aikaa ja niin oli minullakin.

Rv 20 jälkeen reippailla kävelylenkeillä alkoi tulla kivuttomia supistuksia. Se olikin oikeastaan ainoa elämää vaikeuttava oire loppuun asti. Hajuherkkyyttä ym pientä normaalia oli tietysti. Ei mitään selkäkipuja, uhkaa keskosuudesta, ei edes hiiva- tai virtsatietulehdusta. Uskaltaisin väittää että suurin osa raskauksista sujuu lähes ongelmitta ja AP:n ystävillä on käynyt vain huono tuuri.

Kolme lasta, kaikki hankittu yli 30v ikäisenä. Eikä edes millään kovin pienellä ikäerolla. Kertaakaan en oksentanut, päivääkään en synnytyksen lisäksi ole ollut sairaalassa tai vuodelevossa. Närästi niin pirusti, mutta se oli ainoa hankaluus, muuten raskaudet meni ihan OK, vaikka mulla se vatsa pullotti tuossa edessä jo ihan alusta lähtien. Enemmän pohtisin sitä raskauden jälkeistä aikaa: miten aiot jaksaa sen, jos miehellä on pitkät työpäivät ja -matkat?

Ei voi etukäteen tietää. Itsellä ainoina vaivoina olivat alkuraskaudessa tosi kipeät rinnat ja aikaisin illalla iskevä väsymys, mutta siihen se sitten jäikin. Ei pahoinvointia, migreeniä, liitoskipuja, raskausajan diabetesta, massiivista painonnousua tai turvotusta, selkävaivoja tms. No, ihan loppumetreillä oli hankala saada mukavaa asentoa nukkuessa, mutta silloin olin jo jäänyt pois töistä ja saatoin lepäillä päivällä.

Eli raskauspahoinvointi voi olla myös jatkuvaa yökkäämistä eikä pelkkää oksentelua.Itselläni moni haju sai voimaan pahoin ja yökkäilemään naama punaisena. Ja muistan kuinka tuo yökkääminen oli ihmisten ilmoilla kamalaa.Se ja oksentelu kesti kolmisen kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Kolme lasta, kaikki hankittu yli 30v ikäisenä. Eikä edes millään kovin pienellä ikäerolla. Kertaakaan en oksentanut, päivääkään en synnytyksen lisäksi ole ollut sairaalassa tai vuodelevossa. Närästi niin pirusti, mutta se oli ainoa hankaluus, muuten raskaudet meni ihan OK, vaikka mulla se vatsa pullotti tuossa edessä jo ihan alusta lähtien. Enemmän pohtisin sitä raskauden jälkeistä aikaa: miten aiot jaksaa sen, jos miehellä on pitkät työpäivät ja -matkat?

Olen selvinnyt ennenkin hyvin vaikeista elämäntilanteista, jos vain olen ollut jotenkin fyysisesti kunnossa itse, joten enköhän selviä vauvan kanssa ellen sairastu. Mutta jos olen ollut fyysisesti huonossa kunnossa itse, niin olen ollut ihan pois pelistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen minä normaalipainoinen ja perusterve, mutta niin on olleet ystävänikin, joilla on ollut niitä vaikeita raskauksia. Luin netistä artikkelin jostain konsultista, jolla oli vaikea raskausajan pahoinvointi (hypermeesi?) ja hän siis oksenteli joka päivä ennakoimatta pitkin päivää ja oli kovin vaikeaa kun piti konsulttina pitää jotain asiakaskokouksia. Siitä sain sen pelon että miten minä opettajan sitten selviä. Katsooko ne tokaluokkalaiset vain sitten ihmeissään kun ope laattaa välillä roskikseen luokan edessä? Ap.

Minusta kuulostaa, että sinulla on kehittynyt jonkinlainen fobia nimenomaan tuota oksentelua kohtaan. Itselläni takana 1 raskaus+synnytys, ja nyt toinen vauva tulossa. Se alkuraskauden pahoinvointi on ainakin itselläni todella paljon kiinni siitä, että osaa ennakoida ja pitää verensokerin tasaisena niillä pienillä välipaloilla joista joku tänne jo kirjoittikin. Kertaakaan en ole raskauspahoinvoinnin takia oksentanut, vaikka toki epämiellyttävä olo on ollutkin.

Toinen asia, mikä sinun kannattaa uskoa on se, että jokainen raskaus on yksilöllinen. Kun tilanne on ns. "päällä" ja esikoista odotetaan, niin totta kai vaikka ystävien kanssa tulee jaettua kaikki tuntemukset, jolloin niiden erilaisten vaivojen mittakaavakin kuulostaa ulkopuolisen korvissa järkyttävältä (ja sinun tuttavapiirisssäsi on ilmeisesti ollut poikkeuksellisen rankkoja raskausksia, jotka vääristävät näkökulmaasi). Suurin osa naisista kuitenkin pärjää raskautensa kanssa ihan ok, vaikka niitä kremppoja tulee ja menee. En sinuna ainakaan lähtisi ruokkimaan pelkojasi lukemalla kaikkia worst case scenario -tyyppisiä kokemuksia, sillä todennäköisempää on, etteivät ne kaikki kuitenkaan satu omalle kohdallesi. Muuten olet siinä tilanteessa, että pelko asioista, jotka eivät edes toteudu, hallitsee sinua, ja jäät kokonaan ilman (toivomaasi) lasta.