Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vähempikin pusuttelu riittää siihen, että kumppani saa kuvan, että on mieleinen.

Vierailija kirjoitti:

Aliisa teki täysin oikein ollessaan rehellinen tunteistaan, koska niiden salaaminen Esalta ja onnellisen morsiamen näytteleminen olisi johtanut heidät heti erilleen toisistaan emotionaalisesti. Rehelliseltä pohjalta etenemällä suhteella on ainakin mahdollisuus onnistua.

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Johanna ja Markus kaikkein kiinnostavin pari seurata. Aliisan draamailu ei niin kiinnosta, ja Mari ha Petri yksinkertaisesti tylsän oloisia.

Mari ja Petri taitavat olla hitaasti lämpiävää sorttia. Minusta on vain hyvä, etteivät heti ole iholla, vaan antavat tilanteen rauhassa kehittyä. Itse olen sen tyyppinen ihminen, että ahdistuisin valtavasti, jos käytännössä tuntematon ihminen olisi koko ajan halailemassa ja pussailemassa. Siksi en missään tapauksessa haluaisi tuollaiseen tilanteeseen kuin Johanna ja Markus. Petrin ja Marin linja sopisi minulle paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Tämän jakson perusteella Aliisa on kypsymätön. Toimii tunnekuohujensa vietävänä ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ei tajua olla päästelemättä suustaan sammakoita, joilla loukkaa toista. Pois leikattu kohtaus on luku sinänsä, mutta Aliisahan jatkoi samoilla linjoilla sen jälkeenkin. Kun pariskunta istui hääpöydässä vierekkäin, Aliisa kysyi mikä fiilis. Esa sanoi, että ihan hyvä. Aliisa sanoi, että niin hänelläkin. Ja että välillä on sellainen fiilis, että kukas tässä vieressä istuukaan, kuka tää olikaan. Minusta näytti, että Esa pahastui.

Jotkut ovat kommentoineet Esan oletettua älykkyyttä. Käsittääkseni osallistujien älykkyys on tutkittu ja parit on muodostettu siten, että osapuolten älykkyys on suunnilleen samalla tasolla. Tähän asti nähdyn perusteella ei vaikuta siltä, että Aliisa olisi ainakaan älykkäämpi kuin Esa.

Rasitti sekin, kun Aliisa kaakatti kaasojen kanssa. Johannan kaasoista jäi paljon fiksumpi vaikutelma.

No herranen aika, kai jokainen muistaa omalta kohdaltaan miten suhteen alussa oli ihanaa ja kivaa pusutella ja sitä halusi tehdä jatkuvasti- kuuluu näet tutustumisvaiheeseen pusuttelut ja halaukset ja rutistelut ja muut söpöstelyt. Sehän on aina hyvä merkki, jos pusuja haluaa antaa ja ottaa, nyt ehkä epäilen taas Johannaa ettei ole täysillä mukana jos pusut ei kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Onnea vaan sinulle ja koirallesi yhteiseen tulevaisuuteen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen korkeakoulutettu ja naimisissa amiksen kanssa :D paljon sivistyneempi se on ku minä.

Kirjoituksestasi päätellen siihen ei paljoa tarvita.

Hahhhaaahaa. Haukkumalla kirjoittamista yrittää päteä, vaikka on juuri tätä sakkia, joka on aveella. Se bättre folk ei edes tiedä mikä av on.

Petri vaikuttaa vähän sellaiselta pintapuolisen kohteliaalta tyypiltä, joka hokee "Kyllä!" ja "Aivan!" miettimättä mitä keskustelukumppani oikeastaan sanoo. Tunnen tällaisia ihmisiä ja he ovat jotenkin ahdistavaa seuraa. Toivottavasti tässä tapauksessa vaikutelma johtui jännityksestä tai alkukankeudesta, eikä Petri oikeasti ole tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

No herranen aika, kai jokainen muistaa omalta kohdaltaan miten suhteen alussa oli ihanaa ja kivaa pusutella ja sitä halusi tehdä jatkuvasti- kuuluu näet tutustumisvaiheeseen pusuttelut ja halaukset ja rutistelut ja muut söpöstelyt. Sehän on aina hyvä merkki, jos pusuja haluaa antaa ja ottaa, nyt ehkä epäilen taas Johannaa ettei ole täysillä mukana jos pusut ei kelpaa.

Pikkaisen eri asia pusutella ja halailla normaalioloissa suhteen alussa. Silloin on kuitenkin jo tutustuttu ja tunteet ovat heränneet. Harvempi lähtee heti ensimmäisellä tapaamisella pussailemaan ja halailemaan ainakaan kovin tiiviisti. Vai haluaisitko sinä, että ihminen, jonka olet tänään tavannut ensimmäistä kertaa, alkaa heti pussailemaan ja halailemaan tiiviissä tahdissa?

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Loppuillan irrottelukohtauksessa Markus joi tanssilattialla olutpullon suusta. Johannan ilme :D

Piintynyt pulloihminen kenties?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markus vaikuttaa samanlaiselta sarjapussailijalta kuin viime vuonna Mikko. Itsellä nousi viime vuonna inho siitä Mikkoa kohtaan ja nyt nämä kylmät väreet sai aikaan Markus.

Tämä nyt on ihan oma mielipide, mutta musta tuollainen iholle tuleminen heti alkuun on tosi tungettelevaa ja inhottavaakin. Toivottavasti Johanna tykkää. Itseä alkaisi ahdistaa.

Olin itsekin tulossa kirjoittamaan, että Markus tuikki pusuja kuin Mikko. Aina kun ei keksi sanottavaa, tuikkaa pusun. Toivottavasti tajuaa lopettaa sen. Jokainen muistaa Heidin pusujenestohatun ym.

Johannan ei auttanut kuin olla leikkivinään mukana. Muutenhan hän olisi joutunut kieltämään Markusta sanallisesti ja työntämään käsillä kauemmas. Tanssiessa Johanna ratkaisi pusujentuikkimisongelman sillä, että käänsi päänsä Markuksen kaulaan. Jos hän olisi jatkanut tanssia pää pystyssä ja silmiin katsellen, Markus olisi ollut koko ajan huulilla.

Viime kauden Mikko oli Heidin mukaan autoritäärinen. Mikon pusuttelun voinee liittää siihen. Tyyliin 'minä ota nyt pusun, sopipa se tuolle toiselle tai ei'. Toivottavasti Markuksen pusuttelun taustalta ei löydy halua olla jotenkin niskan päällä.

No olihan se Mikko loppuviimein vähän erikoinen, mutta se Heidi vasta outo tapaus olikin. En kestäis sellasta ihmistä minuuttia kauempaa. Piti itteensä jonain täydellisenä naisena ja oli kyllä hyvin kaukana siitä.

Moi, Mikko!

Vierailija kirjoitti:

No herranen aika, kai jokainen muistaa omalta kohdaltaan miten suhteen alussa oli ihanaa ja kivaa pusutella ja sitä halusi tehdä jatkuvasti- kuuluu näet tutustumisvaiheeseen pusuttelut ja halaukset ja rutistelut ja muut söpöstelyt. Sehän on aina hyvä merkki, jos pusuja haluaa antaa ja ottaa, nyt ehkä epäilen taas Johannaa ettei ole täysillä mukana jos pusut ei kelpaa.

Syöksytkö sinä heti ensitapaamisella suukottelemaan ja halailemaan? En usko, että kovinkaan moni niin tekee ja ihan hyvä niin. Suhteen alun söpöstelyt tulevat normaalisti kuvioihin, kun edes jonkin verran jo tunnetaan. Nämä parithan eivät toisiaan tunne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Onnea vaan sinulle ja koirallesi yhteiseen tulevaisuuteen!

Kiitos! On mulla kyllä miäskin, viduttaako? =D Ukko kyllä tietää että jos allergia puskis päälle myöhemmin, nin koira ei lähde mihinkään sen takia, eikä se luojan kiitos ees haluais sitä.

Vierailija kirjoitti:

Esan bestman A-P ja Aliisan kaaso Ida sopisi hyvin yhteen, heistä tulisi kaunis pari:

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/810540

FEilaa siihen, että suomalainen nainen ei voi ottaa miestä, joka on itseään (korkkarit jalassa) lyhyempi.

kyylä kirjoitti:

Mari ja Petri. Ei tule onnistuun, eivät uskalla heittäytyä, ainakaan Mari ei uskalla. Liika erilainen ja hissukka Petrille. Petri ois tarvinnu menevämmän naisen.

Minusta taasen Petri vaikutti hissukalta ja Mari yllättäen tomerammalta tästä pariskunnasta. Veikkaan, että Mari on tässä se keskusteluja enemmän aloittava ja johtava osapuoli. Petri vaikutti selvästi hermostuneemmalta ja Mari taasen tyyneltä Petriin nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Muuta eläintarhaan, sovit sinne paremmin, kuin i

meidän ihmisten maailmaan. :-D

No niin koirafanaatikko, menepä vaikka lenkille sen elämäsi rakkauden kanssa. Me muut voimme sitten rauhassa jatkaa keskustelua ketjun aiheesta eli tästä ohjelmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Muuta eläintarhaan, sovit sinne paremmin, kuin i

meidän ihmisten maailmaan. :-D

Sä et oo ihmistä nähnytkään. Hirviö.