Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Markus vaikuttaa samanlaiselta sarjapussailijalta kuin viime vuonna Mikko. Itsellä nousi viime vuonna inho siitä Mikkoa kohtaan ja nyt nämä kylmät väreet sai aikaan Markus.

Tämä nyt on ihan oma mielipide, mutta musta tuollainen iholle tuleminen heti alkuun on tosi tungettelevaa ja inhottavaakin. Toivottavasti Johanna tykkää. Itseä alkaisi ahdistaa.

Pisti myös silmään että Markuksen käsi hakeutui Johannan lantiolle heti papin aamenen jälkeen.Ajatteli varmaan että "nyt kun ollaan kerta naimisissa" hänellä on oikeus kosketella tuoretta vaimoaan kuinka haluaa.

Joo,olette kyllä aviopari,mutta kuitenkin tapasitte juuri äsken. Kyllä siinä pitäisi ensin vähän antaa tilaa toiselle,ja tutustua rauhassa.Huh huh.

Mutta Thunderi hehkutti jaksossa, että antakaa palaa ja ruvetkaa välittömästi koskettelemaan toisianne...

Vierailija kirjoitti:

Täällä paljon haukutaan Aliisan reaktiota.

Itse tekisin ihan samoin kuin hän.Jos sulhanen ei kolahtaisi ollenkaan,en kyllä lähtisi näyttelemään mitään innokasta morsmaikkua.

Minusta se olisi pelaamista myös Esan tunteilla. Hyvä tehdä heti aluksi selväksi missä mennään.

Aliisa oli todella kaunis morsian. Ihan kymppi!

Ei tietenkään tarvitse näyttelemään alkaa, mutta onhan se epäkohteliasta sanoa heti ensimetreillä, että nyt ei kolahtanut. Varsinkin kun on lähtenyt tällaiseen ohjelmaan, jonka ajatus on antaa rakkaudelle mahdollisuus eikä heti tyrmätä, jos toinen ei ensisekunneilla vie jalkoja alta. Asiat voi ilmaista hienovaraisemminkin. Aliisa ei sitä osannut, siksi häntä täällä moititaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä täälläkin ääni sille, että koira jää. 

Tilanteen kanssa voi myös oppia elämään. Näin meillä tehtiin kun kissoille allerginen mies ja hänen myöskin allerginen tyttärensä  tuli taloon. Toki uusia kissoja tuskin tulee kunhan näistä aika jättää. Toki sitten jos on harrastukset tiukasti kiinni esimerkiksi koirissa niin tilanne on kinkkisempi. Sijoituskoti tulevilla koirille yksi vaihtoehto. Tai mahdollisuuksien rajoissa vaikka ulkona pärjäävän rodun harkitseminen. 

Noh, pointti joka tapauksessa se, että minusta hyvän suhteen vuoksi kompromisseja täytyy tehdä molempien, lemmikkiasioissakin, ja  jos toinen ei ole sellaisiin valmis, niin hei hei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Onnea vaan sinulle ja koirallesi yhteiseen tulevaisuuteen!

Kiitos! On mulla kyllä miäskin, viduttaako? =D Ukko kyllä tietää että jos allergia puskis päälle myöhemmin, nin koira ei lähde mihinkään sen takia, eikä se luojan kiitos ees haluais sitä.

Pahasti koira-allergisena voin kyllä sanoa, että miehes (jos sellaista nyt edes on) kyllä vaihtais mielipidettä allergisoiduttuaan. Ilmoittais sulle, että se on joko koira tai hän joka lähtee. Elämä jatkuvan aivastelun, nuhan, hengenahdistuksen, kutinan ja silmien vuotamisen (nämä siis vaikka on lääkitys) kanssa ei ole niin herkkua, että sitä jaksaisi vuositolkulla. Enkä voisi kyllä itsekään ketään vaatia kestämään moista koiran takia. En itsekään sitä jaksanut, vaan koirani lähti uuteen perheeseen kun elämä meni liian hankalaksi.

Ei siis kannata ruveta uhoamaan kun ei asiasta mitään tiedä tai ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä täälläkin ääni sille, että koira jää. 

Tilanteen kanssa voi myös oppia elämään. Näin meillä tehtiin kun kissoille allerginen mies ja hänen myöskin allerginen tyttärensä  tuli taloon. Toki uusia kissoja tuskin tulee kunhan näistä aika jättää. Toki sitten jos on harrastukset tiukasti kiinni esimerkiksi koirissa niin tilanne on kinkkisempi. Sijoituskoti tulevilla koirille yksi vaihtoehto. Tai mahdollisuuksien rajoissa vaikka ulkona pärjäävän rodun harkitseminen. 

Noh, pointti joka tapauksessa se, että minusta hyvän suhteen vuoksi kompromisseja täytyy tehdä molempien, lemmikkiasioissakin, ja  jos toinen ei ole sellaisiin valmis, niin hei hei. 

Tehdä kompromisseja terveyden kustannuksella? Kaikkea sitä kuuleekin. Ei meinaan ole ihan pikkujuttu välttämättä, jos on allerginen. Siinä voi oikeasti leikkiä hengellään, jos altistaa itsensä liikaa allergeenille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esan bestman A-P ja Aliisan kaaso Ida sopisi hyvin yhteen, heistä tulisi kaunis pari:

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/810540

FEilaa siihen, että suomalainen nainen ei voi ottaa miestä, joka on itseään (korkkarit jalassa) lyhyempi.

Olihan Tiinakin Samuelia pidempi.

Katsoin juuri kaksi ensimmäistä jaksoa. Kommentit:

Markus ja Johanna:

Eniten minuntyyliseni pari. Kaikille ei toimi heti iholle meno, mutta Markuksen tapaisena miehenä samaistun hänen tapaansa ja pidän sitä hyvänä merkkinä. Kirjeen, käyttäytymisen ja kommenttien perusteella hän on hyvin herkkä ja romanttinen kaveri. Hän selvästi koki Johannan viehättävänä ja halusi osoittaa sen hänelle.

Johannaa minun oli hiukan vaikeampi lukea. Pääosin näytti nauttivan Markuksen huomionantotavasta. Jos hommat toimivat makuuhuoneen puolella, he pysyvät yhdessä.

Petri ja Mari

Mätsättiinkö liian samanlaiset persoonat yhteen? Molemmat ovat kohteliaita toisilleen, mutta mitään leimahdusta en nähnyt. Kummallekin pitäisi olla tulisieluisempi johtaja parisuhteessa. Nyt meno näyttää haahuilulta.

Esa ja Aliisa

Kuvien perusteella luulin, että tässä on tämän kauden pari. Esa on hyvä mies, mutta ei kelpaa Aliisalle. Aliisan ongelmia Esassa ovat ainakin maalaisuus, ulkonäkö ja murre. Aliisa vaikuttaa kypsymättömältä. Uskaltaisin väittää, ettei ole rikkonut sydäntään eikä toisaalta kenenkään muunkaan sydäntä, koska ei osaa arvostaa Esan lämpöä. Toisaalta jos ei iske, niin ei iske ja minkäs sille teet. Onko Aliisa ollut rehellinen haastatteluissa? Olisiko sulhasen ulkonäköä ja olemusta kannattanut rajata tiukemmin kriteerein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esan bestman A-P ja Aliisan kaaso Ida sopisi hyvin yhteen, heistä tulisi kaunis pari:

https://www.katsomo.fi/#!/jakso/810540

Feilaa siihen, että suomalainen nainen ei voi ottaa miestä, joka on itseään (korkkarit jalassa) lyhyempi.

Blondi kaaso muistuttaa suuresti jotain amerikkalaista komedia?näyttelijää, mutta en saa nimeä mieleen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna ja Markus miettivät selvästi tuossa sängyn laidalla: "Koittakaas nyt häipyä niiden kameroiden kanssa niin saadan olla kahden"

"Yhdeksänkymmentä hiirtä myös!!!"😆😆😆

????

Ninety mice too. Sano ääneen ja mieti mille kuulostaa suomeksi.

Vierailija kirjoitti:

Aliisa on Hyvinkäältä, ei Helsingistä. 

Asuu Hyvinkäällä, ei syntyjään Hyvinkäältä 

Mistä tiedät? Vaikea kuvitella, että ainakaan PK-seudulla syntynyt nuori haluaisi muuttaa Hyvinkäälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johanna ja Markus miettivät selvästi tuossa sängyn laidalla: "Koittakaas nyt häipyä niiden kameroiden kanssa niin saadan olla kahden"

"Yhdeksänkymmentä hiirtä myös!!!"😆😆😆

????

Ninety mice too. Sano ääneen ja mieti mille kuulostaa suomeksi.

Taas näitä kirkkovene *hihhihhii* teineilyjä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Onnea vaan sinulle ja koirallesi yhteiseen tulevaisuuteen!

Kiitos! On mulla kyllä miäskin, viduttaako? =D Ukko kyllä tietää että jos allergia puskis päälle myöhemmin, nin koira ei lähde mihinkään sen takia, eikä se luojan kiitos ees haluais sitä.

Pahasti koira-allergisena voin kyllä sanoa, että miehes (jos sellaista nyt edes on) kyllä vaihtais mielipidettä allergisoiduttuaan. Ilmoittais sulle, että se on joko koira tai hän joka lähtee. Elämä jatkuvan aivastelun, nuhan, hengenahdistuksen, kutinan ja silmien vuotamisen (nämä siis vaikka on lääkitys) kanssa ei ole niin herkkua, että sitä jaksaisi vuositolkulla. Enkä voisi kyllä itsekään ketään vaatia kestämään moista koiran takia. En itsekään sitä jaksanut, vaan koirani lähti uuteen perheeseen kun elämä meni liian hankalaksi.

Ei siis kannata ruveta uhoamaan kun ei asiasta mitään tiedä tai ymmärrä.

Jos mun mies allergisoitus niin muuttais sitten muualle. Koira ei lähtisi eikä todellakaan lopetettaisi M I E H E N takia. Miehiä saa kyllä uusia jos tarve vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Aliisan ilme kun kysy mistä oot kotosin ja Esa vastas Pieksämäeltä. Aliisalle ois kelvannu mies vaan PKS-alueelta.

Olen luullut että PKS =  PieKSämäki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Täytyy olla ihmisen krvänkipeä, kun pitä sen päällisistä oikein tappohommiin alkaa, LOL. Nuo riippuvaisuudet, nuo addiktiot, nuo toisiin ripustautumiset ja tarrautumiset hinnalla millä hyvänsä...

En vaan pidä koiraa yhtä arvokkaana, kuin ihmistä. 

Montakos koiraa sinulla on ollut?

Kaksi. Kumpikaan niistä ei tullut onneni esteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Onnea vaan sinulle ja koirallesi yhteiseen tulevaisuuteen!

Kiitos! On mulla kyllä miäskin, viduttaako? =D Ukko kyllä tietää että jos allergia puskis päälle myöhemmin, nin koira ei lähde mihinkään sen takia, eikä se luojan kiitos ees haluais sitä.

Pahasti koira-allergisena voin kyllä sanoa, että miehes (jos sellaista nyt edes on) kyllä vaihtais mielipidettä allergisoiduttuaan. Ilmoittais sulle, että se on joko koira tai hän joka lähtee. Elämä jatkuvan aivastelun, nuhan, hengenahdistuksen, kutinan ja silmien vuotamisen (nämä siis vaikka on lääkitys) kanssa ei ole niin herkkua, että sitä jaksaisi vuositolkulla. Enkä voisi kyllä itsekään ketään vaatia kestämään moista koiran takia. En itsekään sitä jaksanut, vaan koirani lähti uuteen perheeseen kun elämä meni liian hankalaksi.

Ei siis kannata ruveta uhoamaan kun ei asiasta mitään tiedä tai ymmärrä.

Jos mun mies allergisoitus niin muuttais sitten muualle. Koira ei lähtisi eikä todellakaan lopetettaisi M I E H E N takia. Miehiä saa kyllä uusia jos tarve vaatii.

Tosi rakkautta. Mutta onnea vaan valitsemallasi tiellä.

Ilmoitan ketjun asiattomaksi, kun täällä ei osata kuin jankata koirista!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisa on Hyvinkäältä, ei Helsingistä. 

Asuu Hyvinkäällä, ei syntyjään Hyvinkäältä 

Mistä tiedät? Vaikea kuvitella, että ainakaan PK-seudulla syntynyt nuori haluaisi muuttaa Hyvinkäälle.

Ihan hältä itseltään. Muistin mukaan Lahdesta, miehen perässä Hyvinkäälle muuttanut

Vierailija kirjoitti:

Miehistä Esa oli ainoa, joka teki positiivisen vaikutuksen. Leppoisa ja rento, selvästi ymmärtäväinen ja kuumottavat tilanteet (kuten morsiammen mini-breakdown) hienosti handlaava kaveri! 

Toiset kaksi.. ääh.  Markus jotenkin ärsyttävän oloinen jo nyt. Toisesta kaljupäästä, en muista nimeä, ei saanut mitään otetta. Ei tuntunut olevan kovinkaan innoissaan morsiammestaan?

Mutta eivät tän kauden naisetkaan suurta vaikutusta ole vielä tehneet.  Johanna selvästi haluaa naimsiin ja piste, on valmis hyväksymään rinnalleen melkein kenet tahansa. Mari täysin märkä rätti, todella todella mitään sanomaton hahmo. Ainut jossa vähän eloa oli tietysti Aliisa. Hienosti kokosi itsensä pikku itkun jälkeen ja oli kuitenkin kohtelias ja huomaavainen Esaa kohtaan eikä heittäytynyt tylyksi.

Mutta sarjan kovana fanina, toivon tietysti vieläkin, että homma lähtee liikkeelle ensi viikolla ja ihmisten persoonat alkaa tulla kunnolla esiin -ja toisi vähän jotain mielenkiintoa tähän kauteen!

 

Tosi kova sarjan fani olet kun et edes osallistujien nimiä viitsi katsoa MTV3 sivuilta. No arvioistasi päätellen sarjan käsikirjoittajat vievät sinua kuin märkää rättiä.

Mari on minun suosikkini. Haluaisin itsekin olla noin tasapainoinen ja sinut itseni kanssa. Hänestä suorastaan huokuu sisäinen rauha.

Toivottavasti Petri ei osoittaudu niin luotaantyöntäväksi kuin hänestä saamani ensivaikutelma on. En tiedä itsekään, mikä hänen olemuksessaan on niin vastenmielistä, mutta jokin vain saa aikaan pustatusta kun häntä katsoo. Luonteellaan voisi onnistua poistamaan tuon reaktion, jos osoittautuisikin ihastuttavaksi persoonaksi.