Ensitreffit alttarilla Suomi 2017

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Just niin: ihan eri asia normaalielämässä, eihän se pussailu ja halailu varmaankaan alkanut ensi minuuteilla kun tapasit ihan uuden tyypin? Outoa minusta jos näin olisi.

Menin kerran nettitreffeille ennen tapaamattoman miehen kanssa ja ihmetttelin kun hän melkein heti ensikättelyssä halasi ja yritti antaa/ottaa pusun. Eli kun kävelimme alkutervehdyksen jälkeen muutaman metrin puiston penkille istumaan niin heti alkoi halailla ja pussailla.

Ei ollut kyllä mun mieleeni, vaikka olisi ollut kuinka mukava mies hyvänsä. Koska tämä hetipussaus teki sen, että en sitten enää jatkossa häntä alkanut tapailemaan, koska oli liian innokas suorasukainen, siis minun makuuni.

Markuksen ja Johannan pussailua ei voi verrata normaaliseurustelun pussauksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Aliisan ilme kun kysy mistä oot kotosin ja Esa vastas Pieksämäeltä. Aliisalle ois kelvannu mies vaan PKS-alueelta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Aliisan ilme kun kysy mistä oot kotosin ja Esa vastas Pieksämäeltä. Aliisalle ois kelvannu mies vaan PKS-alueelta.

Esa viäntee jotain Savon sekoitusta vielä kaiken lisäksi.  Se voi olla helsinkiläiselle liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Aliisan ilme kun kysy mistä oot kotosin ja Esa vastas Pieksämäeltä. Aliisalle ois kelvannu mies vaan PKS-alueelta.

Ei varmaan edes tiennyt, missä on Pieksämäki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aliisalla oli mielessä ihan erityyppinen mies. Voisin kuvitella, että odotuksissa oli kaupunkilainen ja akateeminen tyyppi, joka on ehkä vähän hipsteri.

Tämä. Esa on kyllä ihan kivan oloinen ja osaa hyvin kannatella tilanteita, ulkonäössä ei mitään vikaa jne., mutta valitettavasti tyylitaju on monelle Aliisan tyyppiselle naiselle tosi tärkeää. Sillä sektorilla Esalla on parantamisen varaa, ja se on myös asia josta on helppo saada aikaan tosi ikäviä riitoja, kun tyyliseikoista vähemmän välittävä pitää toista pinnallisena ja "pinnallinen" osapuoli taas toista välinpitämättömänä junttina. Tyyliä on myös vaikea tyhjästä kehittää, koska monella oman tyylin löytyminen on pitkä prosessi, joka kannattaisi aloittaa jo nuorena. Aliisa voi ratkaista ongelman lähinnä ottamalla itse vastuun Esan tyylistä - jos tämä on Esalle ok - mutta sekin on eri asia kuin aidosti tyylitajuisen miehen kanssa seurustelu. Se tyylitaju kuitenkin vaikuttaa niin moniin asioihin ja elämänlaatuun monella tavalla.

Itse olen ollut pitkässä parisuhteessa todella tyylitajuisen miehen kanssa, ja nautin siitä, mutta elämäni rakkaus on kuitenkin mies, jota ei kiinnosta pukeeko hän nyppyyntyneet pitkät kalsarinsa nurin- vai oikeinpäin.. Eli kun syvemmät asiat ovat oikein todella hyvin, nuo tyyliseikat menettävät merkityksensä. Näin kävi ainakin minun kohdallani. :)

Minun on vähän vaikea nähdä, miten Aliisan pettymys Esan tyylitajuttomuuteen olisi aiheuttanut viime jaksossa nähdyn pettymyksen tai tunnekuohun. Oltiin sentään pukuvuokraamon klassisissa lainatamineissa.

Aliisan ilme kun kysy mistä oot kotosin ja Esa vastas Pieksämäeltä. Aliisalle ois kelvannu mies vaan PKS-alueelta.

Esa viäntee jotain Savon sekoitusta vielä kaiken lisäksi.  Se voi olla helsinkiläiselle liikaa?

Aliisa on Hyvinkäältä, ei Helsingistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Täytyy olla ihmisen krvänkipeä, kun pitä sen päällisistä oikein tappohommiin alkaa, LOL. Nuo riippuvaisuudet, nuo addiktiot, nuo toisiin ripustautumiset ja tarrautumiset hinnalla millä hyvänsä...

Niin, itsehän takerrut vain siihen koiraan hinnalla millä hyvänsä...

Vierailija kirjoitti:

Tämän jakson perusteella Aliisa on kypsymätön. Toimii tunnekuohujensa vietävänä ja sanoo mitä sylki suuhun tuo. Ei tajua olla päästelemättä suustaan sammakoita, joilla loukkaa toista. Pois leikattu kohtaus on luku sinänsä, mutta Aliisahan jatkoi samoilla linjoilla sen jälkeenkin. Kun pariskunta istui hääpöydässä vierekkäin, Aliisa kysyi mikä fiilis. Esa sanoi, että ihan hyvä. Aliisa sanoi, että niin hänelläkin. Ja että välillä on sellainen fiilis, että kukas tässä vieressä istuukaan, kuka tää olikaan. Minusta näytti, että Esa pahastui.

Jotkut ovat kommentoineet Esan oletettua älykkyyttä. Käsittääkseni osallistujien älykkyys on tutkittu ja parit on muodostettu siten, että osapuolten älykkyys on suunnilleen samalla tasolla. Tähän asti nähdyn perusteella ei vaikuta siltä, että Aliisa olisi ainakaan älykkäämpi kuin Esa.

Rasitti sekin, kun Aliisa kaakatti kaasojen kanssa. Johannan kaasoista jäi paljon fiksumpi vaikutelma.

Itselle tuli siitä pöytäkohtauksesta olo, että Esa ei tajunnut Aliisan pointtia ja haki leikisti loukkaantumalla ("kiitos vaan") lisää myönteistä sanottavaa Aliisalta. Ymmärsin Aliisan tarkoittavan, että fiilikset on hyvät (paremmat kuin hetkeä aiemmin) ja että tuntuu vaan hullulle, että istuu siinä käytännössä ventovieraan vieressä ja on juuri mennyt tämän kanssa naimisiin. Esalla ei mielestäni mitään syytä loukkaantua tuosta ilmauksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Täytyy olla ihmisen krvänkipeä, kun pitä sen päällisistä oikein tappohommiin alkaa, LOL. Nuo riippuvaisuudet, nuo addiktiot, nuo toisiin ripustautumiset ja tarrautumiset hinnalla millä hyvänsä...

En vaan pidä koiraa yhtä arvokkaana, kuin ihmistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Täytyy olla ihmisen krvänkipeä, kun pitä sen päällisistä oikein tappohommiin alkaa, LOL. Nuo riippuvaisuudet, nuo addiktiot, nuo toisiin ripustautumiset ja tarrautumiset hinnalla millä hyvänsä...

En vaan pidä koiraa yhtä arvokkaana, kuin ihmistä. 

Montakos koiraa sinulla on ollut?

Vierailija kirjoitti:

Markus vaikuttaa samanlaiselta sarjapussailijalta kuin viime vuonna Mikko. Itsellä nousi viime vuonna inho siitä Mikkoa kohtaan ja nyt nämä kylmät väreet sai aikaan Markus.

Tämä nyt on ihan oma mielipide, mutta musta tuollainen iholle tuleminen heti alkuun on tosi tungettelevaa ja inhottavaakin. Toivottavasti Johanna tykkää. Itseä alkaisi ahdistaa.

Pisti myös silmään että Markuksen käsi hakeutui Johannan lantiolle heti papin aamenen jälkeen.Ajatteli varmaan että "nyt kun ollaan kerta naimisissa" hänellä on oikeus kosketella tuoretta vaimoaan kuinka haluaa.

Joo,olette kyllä aviopari,mutta kuitenkin tapasitte juuri äsken. Kyllä siinä pitäisi ensin vähän antaa tilaa toiselle,ja tutustua rauhassa.Huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Olet kamala ihminen!

t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taattua av-draamaa tämä, että Aliisan spontaani reaktio haukutaan epäkohteliaisuudeksi ja kiittämättömäksi, kun on täydellisen miehen sattunut saamaan. Huvittaa ajatus, että mitähän av:lla oltaisiin oltu mieltä allekirjoittaneen parisuhteen alkuajoista, kun ensimmäiset kuukaudet olin hyvin epävarma siitä, haluanko koko juttua ollenkaan, ja mies oli koko ajan tasaisen vakuuttunut että hyvä tästä tulee. :D Olin varmaan tosi kiittämätön joo, mutta minkäs tunteilleen mahtaa. Pikku hiljaa ne vaihtuivat myönteisiksi, kun mies antoi ymmärrystä ja tilaa. Nyt on tämän epävarman deitin kanssa kymmenen vuotta takana, jälkikasvuakin saatu, ja hyvin menee.

Eiköhän nyt vaan kannata katsoa tämäkin ohjelma loppuun ennen kuin arvostelee kenenkään tunne-elämää. 

Samaa olin tulossa kommentoimaan. Minulla meni 2,5 kuukautta arpoessa tunteideni kanssa, ja ekoilla treffeillä kun nykyinen mieheni antoi suukon, minua suorastaan ällötti ja kielsin häntä tekemästä niin uudelleen (seuraavan kerran siis suutelimme vasta tuon 2,5 kuukauden kuluttua). Mies suhtautui rennosti ja minua tukien, ja korosti sitä että hänellä on todella hyvä tunne jutustamme. Juuri siksi että sain olla täysin oma itseni hänen seurassaan ja puhua vaikeistakin tunteistani avoimesti, meistä tuli lopulta pari. Nyt olen mieheeni niin rakastunut että hän on suorastaan elämäni rakkaus - aiemmat suhteet ovat täysin mitättömän tuntuisia tämän rinnalla. 

Aliisa teki täysin oikein ollessaan rehellinen tunteistaan, koska niiden salaaminen Esalta ja onnellisen morsiamen näytteleminen olisi johtanut heidät heti erilleen toisistaan emotionaalisesti. Rehelliseltä pohjalta etenemällä suhteella on ainakin mahdollisuus onnistua.

Huh, miehelläsi on uskomaton pinna, normikaveri olisi taatusti ottanut tuon jo selvänä merkkinä siitä, että sinua ei kerta kaikkiaan kiinnosta, ja että haluat päästä miehestä eroon muttet vain kehtaa sanoa sitä suoremmin. Nämä palstatkin ovat niin täynnä "eikö mies tajua, että torjunta on torjunta"-juttuja...

Mutta itse asiaan, fiksumpaa käytöstä Aliisalta olisi ollut vaan sanoa, että tilanne vaatii sulattelua, eikä suoraan töksäyttää, että ei kolahtanut, koska tuo jälkimmäinen tuntuu niin vahvalta selkäydinreaktiolta, että helposti tulee miehellekin sellainen olo, että tähän ei nyt kannata heittäytyä täydellä tunteella, ja itseään ruokkiva varautuneisuuden kierre on valmis.

Aliisa on Hyvinkäältä, ei Helsingistä. [/quote]

Asuu Hyvinkäällä, ei syntyjään Hyvinkäältä 

Täällä paljon haukutaan Aliisan reaktiota.

Itse tekisin ihan samoin kuin hän.Jos sulhanen ei kolahtaisi ollenkaan,en kyllä lähtisi näyttelemään mitään innokasta morsmaikkua.

Minusta se olisi pelaamista myös Esan tunteilla. Hyvä tehdä heti aluksi selväksi missä mennään.

Aliisa oli todella kaunis morsian. Ihan kymppi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Ilmankos sulla ei miestä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Kyllä se on kuule koira joka pysyy, ukko saa lähteä jos ei koiraani hyväksy tai tuu koirani kanssa toimeen. Sillon on jotain vikaa. Toivottavasti sulla ei ole koiraa eikä tuu ikinä olemaankaan.

Entäpä jos tapaisit elämäsi miehen ja hän tulisi allergiseksi koiralle. Heittäisitkö sittenkin miehen pihalle? Allergiallehan ei mitään voi ja se voi puhjeta myöhemmälläkin iällä. Minusta olisi todella outoa asettaa eläin toimivan parisuhteen edelle, vaikka ns. koiraihminen olenkin.

Kyllä, koirani olisi ja pysyisi. Sitten asuttas vaikka eri osoitteessa, mutta koira ei lähde mihinkään kenenkään takia.

Ilmankos sulla ei miestä olekaan.

Sori, kyllä mulla on =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Täytyy olla ihmisen krvänkipeä, kun pitä sen päällisistä oikein tappohommiin alkaa, LOL. Nuo riippuvaisuudet, nuo addiktiot, nuo toisiin ripustautumiset ja tarrautumiset hinnalla millä hyvänsä...

En vaan pidä koiraa yhtä arvokkaana, kuin ihmistä. 

Montakos koiraa sinulla on ollut?

Lopettakaa nyt se raivostuttava koirista jankkaaminen!  Oletteko samoja tyyppejä, jotka jumittivat kinaamaan hoitaja/fyssari-tyhjänpäiväisyyksiä? Tässä ketjussa on tarkoitus keskustella Ensitreffit Alttarilla-ohjelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kyylä kirjoitti:

... Kukaan järkevä ei jätä koiraansa miehen/naisen takia...

Oletko ihan varma, että tällainen hierarkia on oman onnellisuuden näkökulmasta se kaikkein järkevin? Ymmärrän, että koira voi olla rakas. Joskus kuitenkin on valittava jopa lapsen ja puolison välillä, ja siinäkin kuviossa löytyy asiallisia vaihtoehtoja, jotka eivät tarpeettomasti haavoita ketään. Eikö ihmissuhdetta ole tosiaan mahdollista asettaa koirasuhteen edelle?

Suorastaan järkyttävä ajatus, että koira menee ihmissuhteen edelle. Itse veisin koiran piikille, jos se estäisi tärkeimmän ihmissuhteeni. Omassa hierarkiassani ihmiset menevät eläinten edelle.

Piikille? Kyllä olet sairas. Sut pitäs laittaa piikille. Naama ja nimi julki ettei kukaan ihminen tuu ikinä antaan sulle koiraa. Oot Serttilä kakkonen.

Kyllä. Uusiksi: Piikille lähtisi eläin, jos tulisi tärkeimmän ihmissuhteeni esteeksi. Sairautta on mielestäni se, että eläin syrjäyttää ihmisen...  esim. lapsi korvataan jollain karvaturrilla.

Kyllä olet todella sairas jos koira lähtee piikille. Et näytä edes miettivän vaihtoehtoa että voisit palauttaa koiran kasvattajalle esimerkiksi. Ei, piikille vaan. Sairas. Ja miten lapsi liittyy tähän ylipäänsä. Ei mitenkään. Jatka keskustelua ohjelmasta, jos pystyt ees siihen.