Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Ensitreffit alttarilla Suomi 2017
Kommentit (9874)
Maija ta kirjoitti:
Kyllä Aliisan olis pitänyt tietysti ottaa tuore aviomies matkalle mukaan. Ymmärrän täysin Esan loukkaantumisen.
Aliisa oli tyytyväinen, kun pääsi viikoksi miehestä eroon. Ei ole kiinnostunut pätkääkään Esasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti Petrillä arvokas fillari ja Mari asuu Kalliossa niin totta helkkarissa fillari vietävä sisätiloihin. Kerrostalossa ei saa käytävillä säilyttää mitään.
se mikään arvokas fillari ole. ihmiset säilyttää tuota kyseistä pyörää 100 kertaa arvokkaampia autoja kadun varrella. siksi ihmisillä on vakuutukset. ihme niuhoja nuo kortsupukuiset fillarinatsit.
Autoanalogia ontuu ainakin siinä, että autojen varastaminen on monin kerroin vaikeampaa. Ensin pitää murtaa itsensä sisään, sitten saada auto käyntiin ja tämä kaikki niin, ettei kukaan epäile mitään vaikka hälytin ulvoisi. Varastetun auton myyminen on myös vaikeampaa kuin varastetun pyörän.
Kalliossa asuneena tiedän, että sillä pyöriä napsitaan mukaan tuosta noin vain riippumatta siitä, onko ne tolpassa kiinni vai ei. Pyörät heitetään pakuun ja yhdellä keikalla saadaan helposti kymppitonnin edestä pyöriä.
Minustakin Petri on kuin seipään niellyt, mutta ihme urpo tuo Marikin, kun ei osaa tällaisessa asettua toisen asemaan. Kuka nyt haluaa ottaa riskiä, jossa oma pyörä noin 75 % todennäköisyydellä pöllitään (jos se on arvokas, en tiedä oliko se pyörä sitten kuinka kallis).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea kommentteja Markuksesta. Ensiksi hänen ulkonäköään ja tyylitajuaan arvosteltiin julmasti, aivan kamalan näköinen mies jne. Nyt kun hänellä on synkannut Johannan kanssa, hän on naisten mielestä niin komea ja keskitasoa paremman näköinen. Johannan kauneuden hehkutusta en vieläkään ymmärrä, hän on pullaposkinen ja ylipainoinen, ei varmasti kelpaisi miehille. Tietenkin naisten mielestä hän on kaunis, kun osaa pukeutua eli häneen on helppo samaistua.
Mutta ota huomioon, että Markuksen ulkonäön arvostelu tapahtui siinä vaiheessa, kun hänestä oli nähty vain valokuva. Ihmisen hyvännäköisyys ja kauneus ja komeus on kuitenkin vahvasti siinä, miten hän "kantaa itsensä". Itsevarma olemus, hyvä ryhti, tietynlaiset ilmeet, tietynlainen katse.. Ne tekevät komean miehen. Sitä ei valokuvasta näe, vaan vain livenä tai videolta, ja yleensä vain tilanteissa, joissa hän on vuorovaikutuksessa jonkun kanssa.
Vastaavasti viime kaudella Mikkoa hehkutettiin kuvien perusteella. Kuitenkin kun yleinen olemus ja persoonallisuus alkoi valjeta, niin samalla väheni ulkomuodon kehuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko ainoa joka ihmetteli sitä miten Aliisan mielestä on niin kamalaa/kummallista kun Esa jättää laturin johdon seinään? Sähkönkulutus on melko minimaalista kun laturi on käyttämättömänä pistorasiassa. Turvallisuusriskikään se ei ole Tukesin mukaan.
Et ollut ainoa. Minä aina jätän laturit seinään, samaten mieheni, eksäni, äitini, anoppini ja suurin osa tuntemistani ihmisistä. Ihmettelin kyllä eniten sitä, että miten Aliisa kiinnittää edes huomiota tuollaiseen asiaan, teki sen niin tai näin. Mitä väliä?
Minusta se laturi tai sipulijuttu taas ei olleet, ei Esan eikä Alissan mielestä kovin isoja juttuja. Kunhan ihmettelivät vähän naureskellen toistensa erilaisia tapoja. Eivät ottaneet asiaa vakavasti.
Ja itse otan laturit pois seinästä lähtiessäni asunnosta. Vievät virtaa ja ovat turvallisuusriski. Kyllähän noita on välillä kärähdellyt. Sipulit taas pistän pussiin, niistähän irtoaa sitä kuorta. Jonkun yksittäisen sitruunan voin taas punnita ja kuljettaa ilman pussia.
Alissan matka lienee suunniteltu, varattu ja maksettu jo ajat sitten. Olisko Esa edes päässyt mukaan vaikka Alissa olis halunnut. Lisäksi olisko Alissan porukat halunneet Esaa mukaan. Lisäksi Esa itsekin tuntui tajuavan alkusuutahtamisen jälkeen, ettei matka sittenkään ehkä olis mikään hyvä idea. Arkeahan se ei olis, eikä siellä oltais kahdestaan. Muutenkin mun mielestä Alissan ja Esan elo oli ihan mukavaa. Ihan tavallista meininkiä, enkä mä huomannut mitään suurempia ongelmia. Ihan tyytyväisiltä nuo näytti. Kyllä tuossa vielä mahdollisuuksia on.
Aikuisen itsenäisen ihmisen porukat (vanhemmat) ei päätä sitä, että tuleeko tämän henkilön aviomies tai vaimo matkalle mukaan. Aikuinen ihminen päättää sen itse, eikä ole asiassa vanhempiensa mielipiteiden armoilla. Jopa niin, että jos oman vanhemmat alkaa puhumaan jotain siihen suuntaan että eivät haluaisi aviomiestä mukaan matkalle, niin aikuinen ihminen ilmoittaa vanhemmilleen tiukasti, että nyt loppuu tuollaiset puheet, sillä jos loukkaatte puolisoani niin samalla loukkaatte siinä minua, ja nyt olette puuttumassa asiaan joka ei pätkääkään teille kuulu. Aikuisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä eikä edes mieti että haluaakohan minun vanhemmat nyt minun tekevän niin tai näin.
Toki teiniprinsessat tai mammanpojat ei ole näitä aikuisia ihmisiä.
Aliisaan tai hänen vanhempiin en nyt ota tällä kantaa, vaan yleisellä tasolla.
Aikuisuus on myös sitä, että ottaa muut huomioon. Eikä kävele muiden yli noin vaan. Kun mulla on tässä tämä ohjelmaprojekti ja sen mukana tullut uus aviomies. Viis isän synttäreistä. Kun minä haluan niin minä haluan. Viis muista. Minä ja minä ja minä. Eihän se oikeassa elämässä ihan noin mene. Totta helvetissä muiltakin kysytään sopiiko mukaan tuoda uppo-outo aviomies.
Tietenkin on kohteliasta kysyä synttärisankarin mielipidettä. Mutta on eri asia antaa sen mielipiteen vaikuttaa kuin kohteliaisuudesta kysyä sitä.
On aika kummallista, että jos se että ottaa tuoreen aviomiehen mukaan matkalle, olisi muiden yli kävelemistä. Se uusi aviomies on nyt se perhe. Eikä se liity isän ylikävelemiseen mitenkään. Siinähän se isä sitäpaitsi tutustuu paremmin siihen uuteen aviomieheen, joka on nyt siis tyttärensä perhe. Jos isä kokee sen ylikävelemisenä että tytär ottaa matkaan mukaan uuden aviomiehensä, niin silloin tuossa isä-aikuinentytär -suhteessa on jotain pielessä. En voisi kuvitella sellaista tilannetta, että minun puolisoani (oli se sitten tuore tai ei) ei haluttaisi mukaan matkalle, jonne olen itse lähdössä. Vanhempani ovat aina kunnioittaneet valintojani (vaikka eivät välttämättä olisi pitäneet niitä aina viisaina valintoina).
Se uusi aviomies on käytännössä ihan pelkkä vasta tavattu poikaystävä. Ei tosin ihan edes sitä. Koko homma on pelkkää kokeilua, taustalla on avioero joka otetaan jos ei kemiat kohtaakaan. Homma on käytännössä vasta tapailuasteella. Siitä huolimatta että on avioliittoon menty, takaportti kun on auki koko ajan. Kaikki tämän tietää. Joten en tosiaan veis viikon tuntemisen jälkeen tätä seurustelukumppania perhematkalle ja edellyttäisi että perheeni pitäisi hihkua riemusta ja tutustua mieheen joka saattaa hyvinkin kadota maisemista viiden-kuuden viikon kuluttua. Vielä vähemmän odottaisin että synttärisankari maksais tämän "perheenjäsenen" matkankin.
Jos olisin perheenjäsen niin ilmoittaisin ettei mies todellakaan tule mukaan. Hän ei vielä ole mikään perheenjäsen. Hän on vasta kokeilemassa tulisiko hänestä perheenjäsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti Petrillä arvokas fillari ja Mari asuu Kalliossa niin totta helkkarissa fillari vietävä sisätiloihin. Kerrostalossa ei saa käytävillä säilyttää mitään.
se mikään arvokas fillari ole. ihmiset säilyttää tuota kyseistä pyörää 100 kertaa arvokkaampia autoja kadun varrella. siksi ihmisillä on vakuutukset. ihme niuhoja nuo kortsupukuiset fillarinatsit.
Autoanalogia ontuu ainakin siinä, että autojen varastaminen on monin kerroin vaikeampaa. Ensin pitää murtaa itsensä sisään, sitten saada auto käyntiin ja tämä kaikki niin, ettei kukaan epäile mitään vaikka hälytin ulvoisi. Varastetun auton myyminen on myös vaikeampaa kuin varastetun pyörän.
Kalliossa asuneena tiedän, että sillä pyöriä napsitaan mukaan tuosta noin vain riippumatta siitä, onko ne tolpassa kiinni vai ei. Pyörät heitetään pakuun ja yhdellä keikalla saadaan helposti kymppitonnin edestä pyöriä.
Minustakin Petri on kuin seipään niellyt, mutta ihme urpo tuo Marikin, kun ei osaa tällaisessa asettua toisen asemaan. Kuka nyt haluaa ottaa riskiä, jossa oma pyörä noin 75 % todennäköisyydellä pöllitään (jos se on arvokas, en tiedä oliko se pyörä sitten kuinka kallis).
Jep. Lisäksi, jos pyörällä kulkee töihin joka päivä, pöllitty pyörä hankaloittaa kulkemista huomattavasti. Vaikka kuinka vakuutus korvaisi, niin pyörättä eläminen ja uuden hankkiminen hankaloittaa arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiset yleensä jättävät pyörän pyykkitelineeseen, voisi kuvitella, ettei siitä yleensä ihan heti varasteta pyörää vai ovatko kaikki idiootteja?
Vierailija kirjoitti:
Olenko ainoa, josta "keholleen eläminen" kuulostaa aika homomaiselta? Siis se itseihailu, oman peilikuvan ihailu, miehisen kehon ihailu?
Eri asia, jos haluaa, että on vain terveelliset elämäntavat. Niihin ei tarvita proteiinijauhe- ja rahkamättöjä.
Taas menee ihan gay -hommiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauska lukea kommentteja Markuksesta. Ensiksi hänen ulkonäköään ja tyylitajuaan arvosteltiin julmasti, aivan kamalan näköinen mies jne. Nyt kun hänellä on synkannut Johannan kanssa, hän on naisten mielestä niin komea ja keskitasoa paremman näköinen. Johannan kauneuden hehkutusta en vieläkään ymmärrä, hän on pullaposkinen ja ylipainoinen, ei varmasti kelpaisi miehille. Tietenkin naisten mielestä hän on kaunis, kun osaa pukeutua eli häneen on helppo samaistua.
Mutta ota huomioon, että Markuksen ulkonäön arvostelu tapahtui siinä vaiheessa, kun hänestä oli nähty vain valokuva. Ihmisen hyvännäköisyys ja kauneus ja komeus on kuitenkin vahvasti siinä, miten hän "kantaa itsensä". Itsevarma olemus, hyvä ryhti, tietynlaiset ilmeet, tietynlainen katse.. Ne tekevät komean miehen. Sitä ei valokuvasta näe, vaan vain livenä tai videolta, ja yleensä vain tilanteissa, joissa hän on vuorovaikutuksessa jonkun kanssa.
Vastaavasti viime kaudella Mikkoa hehkutettiin kuvien perusteella. Kuitenkin kun yleinen olemus ja persoonallisuus alkoi valjeta, niin samalla väheni ulkomuodon kehuminen.
Viime kausi ja viimekausi! Unohtakaa nyt se viimekausi lopultakin. Tai katselkaa sitten sitä viimekautta loppuikänne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko ainoa joka ihmetteli sitä miten Aliisan mielestä on niin kamalaa/kummallista kun Esa jättää laturin johdon seinään? Sähkönkulutus on melko minimaalista kun laturi on käyttämättömänä pistorasiassa. Turvallisuusriskikään se ei ole Tukesin mukaan.
Et ollut ainoa. Minä aina jätän laturit seinään, samaten mieheni, eksäni, äitini, anoppini ja suurin osa tuntemistani ihmisistä. Ihmettelin kyllä eniten sitä, että miten Aliisa kiinnittää edes huomiota tuollaiseen asiaan, teki sen niin tai näin. Mitä väliä?
Minusta se laturi tai sipulijuttu taas ei olleet, ei Esan eikä Alissan mielestä kovin isoja juttuja. Kunhan ihmettelivät vähän naureskellen toistensa erilaisia tapoja. Eivät ottaneet asiaa vakavasti.
Ja itse otan laturit pois seinästä lähtiessäni asunnosta. Vievät virtaa ja ovat turvallisuusriski. Kyllähän noita on välillä kärähdellyt. Sipulit taas pistän pussiin, niistähän irtoaa sitä kuorta. Jonkun yksittäisen sitruunan voin taas punnita ja kuljettaa ilman pussia.
Alissan matka lienee suunniteltu, varattu ja maksettu jo ajat sitten. Olisko Esa edes päässyt mukaan vaikka Alissa olis halunnut. Lisäksi olisko Alissan porukat halunneet Esaa mukaan. Lisäksi Esa itsekin tuntui tajuavan alkusuutahtamisen jälkeen, ettei matka sittenkään ehkä olis mikään hyvä idea. Arkeahan se ei olis, eikä siellä oltais kahdestaan. Muutenkin mun mielestä Alissan ja Esan elo oli ihan mukavaa. Ihan tavallista meininkiä, enkä mä huomannut mitään suurempia ongelmia. Ihan tyytyväisiltä nuo näytti. Kyllä tuossa vielä mahdollisuuksia on.
Aikuisen itsenäisen ihmisen porukat (vanhemmat) ei päätä sitä, että tuleeko tämän henkilön aviomies tai vaimo matkalle mukaan. Aikuinen ihminen päättää sen itse, eikä ole asiassa vanhempiensa mielipiteiden armoilla. Jopa niin, että jos oman vanhemmat alkaa puhumaan jotain siihen suuntaan että eivät haluaisi aviomiestä mukaan matkalle, niin aikuinen ihminen ilmoittaa vanhemmilleen tiukasti, että nyt loppuu tuollaiset puheet, sillä jos loukkaatte puolisoani niin samalla loukkaatte siinä minua, ja nyt olette puuttumassa asiaan joka ei pätkääkään teille kuulu. Aikuisuus on sitä, että elää omaa elämäänsä ja tekee itse omat päätöksensä eikä edes mieti että haluaakohan minun vanhemmat nyt minun tekevän niin tai näin.
Toki teiniprinsessat tai mammanpojat ei ole näitä aikuisia ihmisiä.
Aliisaan tai hänen vanhempiin en nyt ota tällä kantaa, vaan yleisellä tasolla.
Aikuisuus on myös sitä, että ottaa muut huomioon. Eikä kävele muiden yli noin vaan. Kun mulla on tässä tämä ohjelmaprojekti ja sen mukana tullut uus aviomies. Viis isän synttäreistä. Kun minä haluan niin minä haluan. Viis muista. Minä ja minä ja minä. Eihän se oikeassa elämässä ihan noin mene. Totta helvetissä muiltakin kysytään sopiiko mukaan tuoda uppo-outo aviomies.
Tietenkin on kohteliasta kysyä synttärisankarin mielipidettä. Mutta on eri asia antaa sen mielipiteen vaikuttaa kuin kohteliaisuudesta kysyä sitä.
On aika kummallista, että jos se että ottaa tuoreen aviomiehen mukaan matkalle, olisi muiden yli kävelemistä. Se uusi aviomies on nyt se perhe. Eikä se liity isän ylikävelemiseen mitenkään. Siinähän se isä sitäpaitsi tutustuu paremmin siihen uuteen aviomieheen, joka on nyt siis tyttärensä perhe. Jos isä kokee sen ylikävelemisenä että tytär ottaa matkaan mukaan uuden aviomiehensä, niin silloin tuossa isä-aikuinentytär -suhteessa on jotain pielessä. En voisi kuvitella sellaista tilannetta, että minun puolisoani (oli se sitten tuore tai ei) ei haluttaisi mukaan matkalle, jonne olen itse lähdössä. Vanhempani ovat aina kunnioittaneet valintojani (vaikka eivät välttämättä olisi pitäneet niitä aina viisaina valintoina).
Vietin omat 50-vuotissyntymäpäiväni ulkomailla maksamalla matkat myös aikuiselle lapselleni ja hänen pitkäaikaiselle avokilleen. En todellakaan olisi maksanut matkaa ihmiselle, jonka hän on tavannut reilua viikkoa aikaisemmin vaikka he olisivat menneet tuollaisen ohjelmakonseptin takia naimisiin. Paino sanoilla ohjelmakonseptin takia. En ottaisi tuolla tavalla vihittyä puolisoa ollenkaan samanlaisena puolisona kuin sellaisen, jonka kanssa on menty naimisiin "perinteisesti".
Jos ko. ihminen olisi itse ollut valmis maksamaan matkansa ja lento + majoitus ylipäänsä olisi vielä järjestynyt niin ehkä. Itsestäänselvyys sekään ei todellakaan olisi ollut. Kyseessä oli nimenomaan minun juhlapäiväni ja halusin juhlistaa sitä vain ja ainoastaan minulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa.
Ymmärrän siis täysin, jos Aliisan isä on ollut se, joka on sanonut ettei Esa ole tervetullut.
Selvää on, että Aliisan vanhempien ei olisi sitä Esan matkaa pitänyt maksaa, vaan joko Aliisan tai Esan itse, miten nyt sopivatkaan. Ja voihan olla, että jos Esaa olisi pyytänyt mukaan, niin hän ei olisi halunnut lähteä.
Mutta synttärisankari ei voi ajatella niin, että hänen juhla niin paikalla saa olla vain hänelle tärkeät ihmiset. Hänelle tärkeillä ihmisillä nimittäin saattaa olla puoliso, joka ei ole sille synttärisankarille ollenkaan tärkeä, mutta on erittäin törkeää sanoa että en pidä puolisoasi tärkeänä enkä rakkaana itselleni, niin siksi puolisosi ei ole tervetullut.
P.S. Jos minun äiti tai isä viettäisi jotain juhlapäivää (vaikka viisi- tai kuusikymppisiä) matkan tai muun juhlan merkeissä, ja sanoisi minulle, että sinun kumppani ei ole tervetullut, niin sanoisin, että sitten minäkään en voi ikävä kyllä tulla enkä menisi. Eikä ole väliä, että onko se kumppanini 3 kk ajan ollut seurustelukumppani, äkkiavioliiton kautta naitu mies vai mikä, kumppani yhtä kaikki joka tapauksessa. Jos ei hyväksy valintaani (kumppanista) niin ei hyväksy minua, enkä silloin voi osallistua juhliin.
Kuten sanottu, minulle olisi aivan eri asia, onko kyseessä ihminen jonka kanssa on menty yhteen rakkaudesta vai ihminen, joka on reilu viikko aiemmin tavattu jonkun ohjelmakonseptin kautta. Mielenkiintoista nähdä, tapaako Esa jossain vaiheessa Aliisan vanhemmat. Mahtoivatko he olla vihkimistilaisuudessa mukana?
Niin, sinulle se olisi aivan eri asia. Mutta kyse ei olisi sinun liitosta, vaan tyttäresi tai poikasi liitosta. Hänelle se on ihan täysillä ja vakavissaan solmittu liitto, jota hän ei varmaan haluaisi väheksyttävän.
Kyllähän me kaikki tiedetään, että noi liitot ei ole mitään täysillä ja vakavissaan solmittuja. Avioero on siellä koko ajan takaporttina. Sen voi ottaa jos ei natsaa. Avioehdotkin on ja kaikki. Ja kaikki tietää, että vaikka se oma lapsi olis mukana täysillä niin se kumppani ei välttämättä ole. Kumppani voi sanoa ei, vaikka se oma lapsi kuinka haluaisi jatkaa ja olisi rakastunut. Kyllä mua ainakin vituttais jos mun 60v. juhlissa olis mukana tyyppi joka sitten jätti lapseni muutaman viikon kuluttua. Siellä se kuvissa poseeraa ja käytännössä pilaa ne. Viikon tutustumisen jälkeen mukaan otettu. Parin kuukauden "perheenjäsen".
Jättäisin pois matkalta, se olis kaikkien kannalta järkevintä. Ei lapsen kumppania viikon tuntemisen jälkeen tarvi matkalle ottaa mukaan, ei vaikka olisivat aviossakin. Ei se avioliitto mitään ratkaise. Se kun on lopulta pelkkä muodollisuus.
Ja jos itse olisin ohjelmassa niin en todellakaan alkais pakottaa lähipiiriä pakkotutustumaan tähän koekumppaniin. Kyllä ne ehtis tutustua sitten kun päättäisimme jatkaa yhdessä. Sitä ennen se kaveeraus olis ihan turhaa. Etenisin aika lailla samalla tavalla kuin jos olisimme tutustuneet, mutta emme menneet heti naimisiin. Ensin tutustuisimme toisiimme ja vähitelleen jutun jatkuessa myös perheenjäseniin. Ei perheenjäsenilläni ole mitään velvoitetta tavata jokaista helluani. Saati ottaa heidät mukaansa matkoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tossa kyllä hitonmoiset paineet onnistua, koska naama kontaminoituu deittimarkkinoilla jos tuossa ohjelmassa on ihan outo ja huono kumppani..
Aivan. Myös Helsinki on sen verran pieni kaupunki että nettipalstoilla pyörii sama porukka. Tuosta voi kyllä se etu että ohjelman jälkeen saa enemmän "kirjeitä" ja yhteydenottoja. Mutta silti en lähtisi moiseen kun minusta olisi noloa esitellä koko kansalle yksityiselämääni ja jos tunnistettaisiin kadulla tms. Olisi ikuinen leima otsassa. Myöskään siksi en lähtisi jos tulisi avioero ohjelmassa niin jäisi ikuinen eromerkintä ja minusta avioliitto on sen verran iso asia että en halua lähteä arpomaan sen kanssa. Ainoastaan silloin kun itse haluan sanoa tahdon itse valitsemalleni puolisolle menen avioon. Mutta jos toisille tuo sopii niin mikäpä olen moittimaan.
Aika erikoista, että ilmeisesti ei kenelläkään miehistä ole autoa. No, Petrin nyt käsitän, mutta muilla kahdella.
Tai ainakin tulivat muilla keinoin vaimojensa luo. Esan tosin ymmärtää kulkevan junalla, saa ehkä alennuksia tms.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos muuttaa vaimon luo tässä tilanteessa, niin se pyöräilijä etukäteen selvittää onko pyörälle säilytyspaikkaa ja jos ei ole niin tulee muilla keinoin.
Se on minun käsitykseni joustavuudesta eikä se, että alkaa kysellä pyörän paikkaa vaimon pienessä asunnossa, varsinkaan jos haluaa tehdä vaikutuksen siihen vaimoon.
Pieneen asuntoon tuodaan jo nyt muutenkin uutta tavaraa, ne isot reputkin vievät paljon tilaa. Ainakin kaksi eri kokoista olen ollut näkevinäni. Toinen oli tosi suui ja kun ei ole sitä parveketakaan jonne sen laittaisi. Miesten kengät vievät tilaa, ainakin parit täytyy olla, tai sitten ne lenkkarit koko ajan käytössä. Jääkaapissa/kaapissa protskuja, jotka tarvii tilaa, yleensä pienessä asunnossa on pienet säilytystilat: tähän ei enää kaivata mitään polkupyörää lisäharmiksi.
Tässä haukutaan, että Mari on joustamaton, kumpikohan nyt sitä oikeastaan tässä pyörätapauksessa on?
Tottapuhuen mua ärsyttäisi ne isot reputkin jo paljon, matkalaukku olisi paljon näpsempi säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoista, että ilmeisesti ei kenelläkään miehistä ole autoa. No, Petrin nyt käsitän, mutta muilla kahdella.
Tai ainakin tulivat muilla keinoin vaimojensa luo. Esan tosin ymmärtää kulkevan junalla, saa ehkä alennuksia tms.
Olen edelleen sitä mieltä, että jos muuttaa vaimon luo tässä tilanteessa, niin se pyöräilijä etukäteen selvittää onko pyörälle säilytyspaikkaa ja jos ei ole niin tulee muilla keinoin.
Se on minun käsitykseni joustavuudesta eikä se, että alkaa kysellä pyörän paikkaa vaimon pienessä asunnossa, varsinkaan jos haluaa tehdä vaikutuksen siihen vaimoon.
Pieneen asuntoon tuodaan jo nyt muutenkin uutta tavaraa, ne isot reputkin vievät paljon tilaa. Ainakin kaksi eri kokoista olen ollut näkevinäni. Toinen oli tosi suui ja kun ei ole sitä parveketakaan jonne sen laittaisi. Miesten kengät vievät tilaa, ainakin parit täytyy olla, tai sitten ne lenkkarit koko ajan käytössä. Jääkaapissa/kaapissa protskuja, jotka tarvii tilaa, yleensä pienessä asunnossa on pienet säilytystilat: tähän ei enää kaivata mitään polkupyörää lisäharmiksi.
Tässä haukutaan, että Mari on joustamaton, kumpikohan nyt sitä oikeastaan tässä pyörätapauksessa on?
Tottapuhuen mua ärsyttäisi ne isot reputkin jo paljon, matkalaukku olisi paljon näpsempi säilyttää.
Totta joka sana. Jos ihminen ei voi tuon verran joustaa niin kertoo se aika paljon ihmisestä. Mitä sitten kun tulee ns.isot asiat kuten muutot, lasten hankinnat yms kuvioon? Kuin henki menisi kun joutuu julkisiin tai kuin välimatka olisi 1000 kilometriä. Helsingissä on muuten maailman parhaimmat julkiset. Jos on urheilullinen kaveri voi myös juosta tuon matkan. Itse olen seurustellut australialaisen kanssa ja siinä oli vähän miettimistä matkojen kanssa kun meni 25 tuntia yhteen suuntaan, mutta ei ollut sekään ongelma. Turhaan täällä vouhotetaan Petrin pyörästä on sitä ja tätä ja niin arvokas. Jos ilman pyörää ei OSAA liikkua niin on myös halpoja pyöriä jonka voi ottaa tilapäiskäyttöön. Kaikki kiinni ihmisestä. Vertailun vuoksi mainitsen Markuksen joka otti Johannan mummon pyörän käyttöön eipä tuntunut olevan mikään ongelma. Uihh mikä valittajamies tämä Petri, saisi heti pakit tuollainen vinkuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin nyt mummuihmisenä.
Yksi aviovaimoista ei antanut tuoda pyörää sisälle. Tuntuu epäkohteliaalta. Kun kauan ollaan oltu avioliitossa, asunnossa on toisen pyörätuoli, rollaattori ym. Matot rullataan pois ja kahvoja laitetaan seiniin. Eihä se asunto siitä kyllä kaunistukaan, mutta toisen hyväksi toimitaa.
Entäs, miksei vaimot olleet leiponeet ja laittanut pöytää koreaksi, kun mies saapui ensi kertaa kotiin? Kyllähän toisen haluaa tehdä onnelliseksi, kun se toinenkin haluaa minulle parasta.
Naisten tehtävä ei ole enää vain leipoa. Sitä paitsi Petrillä oli omat eväät, Esa oli jo syönyt, niin ei muutenkaan maittanut. Markuksen fiilikset menivät ohi, eli en tiedä olisiko hänelle pulla jopa kelvannut.
Pyörävarastoinnista olisi Marin ja Petrin kannattanut jutella etukäteen. Kyllä varmaan siitä pyörätuolin säilömisestäkin sovitaan yhdessä, että mikä on parhain ja käytännöllisin ratkaisu. Pyörä ei ole kuitenkaan pyörätuoli, jota tarvitsee jatkuvasti, jopa siellä sisätiloissa.
Olipas terävä kommentti. Nainen tarjoaa jotain ja laittaa sen vielä pöytäänki = ei pitäisi, koska onhan hänellä muutakin tekemistä.
Ihan yhtä hyvin miehet olis voineet tuoda ne pullat tullessaan jos niitä kaipaavat. Miksi oletus on että se on nainen joka passaa ja tarjoilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Petri on huono tosi-tv -näyttelijä, siksi hän vaikuttaa niin onnettomalta. Sillloin kun keskustelua ei ole ohjattu, hän haluaisi olla viihdyttävä siinä usein epäonnistuen ja silloin kun pitäisi vetää se roolitettu suoritus, jäykkyys on vielä ilmeisempää. Olisi mukava nähdä heiltä piilokameradialogi, jota ei ole ohjailtu mitenkään. Ehkä ... sanatkin ... putoilevat silloin vähän sulavammin.
Vierailija kirjoitti:
Aliisa on todellinen pettymys tähän asti ollut sarjan pareista, ylivoimaisesti. Asenne ei ole ollut ns. kohdillaan kun on tuohon formaattiin mukaan lähtenyt. Todellinen ilonaihe, ja syy miksi sarjaa seuraan on Johanna ja Markus. Kumpikin on tehnyt minuun positiivisen vaikutuksen. Jalat maassa oleva pari, hyvällä tavalla aloittelivat tutustumistaan toisiinsa, Markus sopivasti rauhoittaa Johannaa, joka ilmeisestikkin helposti alkaa liikkaa analysoida ja epäröidä. Hauska tilanne, kun etsivät Johannan pyörää :D Toivon, että he pysyvät parina ohjelman päätyttyäkin : )
Sympatiani Marille, ei näytä hyvältä nyt....
Mitä hauskaa siinä oli, Markustahan selvästi vitutti se että Johanna ei tiennyt missä pyöränsä on ja sitä piti etsiä? Johannakin naureskeli väkinäisesti ja yritti vääntää vitsiä. Markus istu penkillä myrtsinä. Mietti varmaan että millaisen sohvaperunan kanssa tuli mentyä naimisiin.
Markus ja Johanna on selvästi palstan suosikkipari ja siksi heidän tilanteitaan ei ruodita yhtä tarkasti kuin muiden. Esim. juuri tätä pyöränetsimistä vaan pidetään hauskana. Mitä se ei mun mielestä ollut ollenkaan. Markusta selvästi otti pattiin.
En minäkään ymmärrä Aliisan syyllistämistä. Jos ihannemies on pitkä, tumma ja komea niin vaikea ihastua Esaan vaikka olisi luonteeltaan kuinka ihana tahansa. Kyllä ulkonäkö merkkaa useimmille ihmisistä ja Aliisa on ainakin omasta mielestään (ja useimpien tällä palstalla) niin kaunis, ettei tarvitse tyytyä. Voi löytää komean ja mukavan miehen vielä muualta.
En muista kerrottiinko Aliisan suhdehistoriaa, mutta jos on ollut huono suhde, mies esim. pettänyt edellisessä suhteessa, niin helposti sen jälkeen voi tuntua, että haluaa vain luotettavan ja mukavan miehen. Sitten hakenut Ensitreffeihin ja sen hetkisten fiilisten mukaan vastaillut haastatteluissa. Mutta kun oikeasti pitäisikin sitoutua ja luopua ihannemiehestä tai iitä mielikuvasta niin tässä tulos.
Kyllä noi on ihan pässejä. Yksi vinkuu kun toinen ei halua syödä, toinen kiukuttelee sipulin pussittamisesta ja siitä kun ei voi syödä iltapalaa jos ei ole syönyt lämmintä ruokaa. Siis mitä? Yksi lähtee heti reissuun. Musta aviomies on niin läheinen perheenjäsen että hänelle olisi pitänyt tarjota mahdollisuutta lähteä mukaan. Eivät kovin lämpimästi toivota toista tervetulleeksi, tarjottavista puhumattakaan. On toki kiva käydä kaupassa yhdessä mutta tässä kohtaa olisi ollut kohteliasta käydä itse kaupassa ja hankkia ruokatarvikkeet. Ehtii yhdessä kauppaan toistekin.
Markuksella ja Johannalla on mahdollisuus onnistua, ei muilla. Johtunee siitä että heillä on iän tuomaa elämänkokemusta ja asenne kohdallaan. Muut on lapsellisia kiukuttelijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsyttää kun ei voi tätäkään ohjelmaa kattoa niin etteikö ajattelis et tää on niin tehty!! Just noi riitelykohtaukset...mistä me voidaan tietää vaikka niille olis sanottu et "riidelkääpäs nyt vaikka hetki tosta sipulien pussittamis asiasta niin saadaan hyvä pätkä!"
Mistä me voidaan tietää onko kohtaukset oikeesti ihan aitoja!?. Ja se nyt ainakin tiedetään että leikkaukset on ihan tarkalleen tehty "oikein"!
Harmillista.... Mitä ootte mieltä? Uskotteko?
Se nyt on ehkä ihan aitoa et alttarilla näkevät oikeesti ekan kerran! Tai sit ei sekään...!ovat jo nähneet sitäkin ennen jossain takahuoneessa!!!👻
No, toivottavasti nyt ei sentään........Uskon, että tuotanto ainakin yrittää lavastaa tuollaisia vähän teennäisiä tilanteita ja kärhämiä. Mutta sitä ihmettelen, että miksi ne suostuu. Itse en suostuisi vaan sanoisin ohjaajalle, että kuuleppas tämä on minun avioliitto, älä yritä lavastaa siihen mitään. Noi ei varmasti saa mitään sakkoa siitä, jos eivät suostu näyttelemään jotain typerää sipuliepisodia. Ovat varmaan vaan liian kilttejä ja suostuvat.
Voit olla aivan varma siitä, että sopimuksessa tehdään selväksi työnjako ja sinun ehdoillasi et olisi mukana ohjelmassa.
Useimmat teennäiset pätkätkän perustuvat luultavasti jonkinlaiseen jo-nähtyyn tilanteeseen tai sen aihioon ja ohjaaja nappaa sen sitten toistettavaksi. Eivät ne ihan tuulesta temmattuja voi olla. Tosin olisi todella herkullista saada tietää, että vaikkapa Petrin pyörä ei oikeasti tuottanut pienintäkään ongelmaa kenellekään ja tilanne lähti vain siitä, kun mietittiin, mihin pyörän voisi jättää. (Nyt kun kirjoitin tuon, aloin uskoa, että näin juuri on tapahtunut :D)
Ja tilanteita tietysti rakennetaan rankalla kädellä. Ei tosi-teeveetä tehdä niin, että sinä sanot haluavasi tarjota sulhollesi poronkäristystä hänen saapuessaan, vaan te menette kiltisti yhdessä kauppaan ostamaan niitä ruokatarvikkeita, kuten tässäkin tapahtui.
Alustuksena, että olen nainen ja en tippaakaan kiinnostunut himokuntoilevista miehistä.
Jos olisin "Mari", niin olisin odottanut kotiini rentoihin vaatteisiin pukeutunutta miestä, mutta ei siis urheilu/pyöräily/verkkarilinjaa. "Petri" tulisi joko julkisilla tai sitten omalla autolla, mikäli niin haluaisi ja olisi paikoitustilaa. Ei hikisenä ja hermostuneena/huolestuneena jostain asiasta heti alkumetreillä. Eikä siihen, että mies oli noin ehdoton ravintolisineen ja ruoka-asioineen.
Mies olisi rento, mutta rauhallinen, hyvällä tuulella, hänellä olisi kukkia tms. tuliaisina. Mies olisi "varustautunut" mukavilla keskustelunaiheilla ja avoimella mielellä, niinkuin minäkin. Ehkä mies/minä ehdottaisi, että mennään ulos syömään ja tutustutaan sinun asuinpaikkaasi myös samalla. Mennään sitten yhdessä kauppaan myöhemmin ja mietitään mitä yhdessä laitetaan ja ostetaan.
Mies osoittaisi, että ymmärtää minun pienet tilani ja omat tapani, ja sanoisi että toivottavasti ei tuota suurta vaivaa tulollaan, mutta oli tosi iloinen kun sai tulla. Jne.
Toki myös minä silloin puolestani puhuisin ja käyttäytyisin vastaavasti samoilla linjoilla.
Marin nuivuus saattaa siis johtua, että Petri ja Petrin saapuminen oli kaikilta osin erilainen tai melko paljon erilainen kun hän oli odottanut tai varautunut. Vaikka siis "tiesi", mutta ei todellisuudessa tiennyt.
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Mutta se itse parisuhde/avioliitto on silti julkinen (lue: toisten tiedossa). Seksielämä ei. Siinä on se ero.
Konkreettisena esimerkkinä vaikkapa uusi työntekijä työpaikalla. On täysin hyväksyttävää kysyä häneltä, onko hän naimisissa/parisuhteessa. Ei tietenkään udella yksityiskohtia, mutta ns. parisuhdestatus on normaalia kertoa. Sen sijaan olisi todella sopimatonta lähteä kysymään hänen seksielämästää. Siitäkin huolimatta, että hän voisi itse aiheesta jutella. Tätä tarkoitin sillä, että avioliitto/parisuhde on julkinen, seksielämä ei.