Lue keskustelun säännöt.
Potilastiedoissani oleva asia pilaa elämäni
31.08.2017 |
Minua inhottaa tämä asia niin paljon, että tuntuu, että koko elämäni menee pilalle sen vuoksi. En voi olla ajattelematta sitä, ja asia vaivaa minua niin, että joskus ihan fyysisesti oksettaa ja itkettää.
Siis tämä alkoi siitä, kun tilasin omat potilastietoni nähtäviksi, erään aivan toisen asian vuoksi.
Minua on käytetty hyväksi ollessani nuori. Tämän vuoksi olin totta kai lääkärissä. Nyt jokin aika sitten löysin potilasasiakirjoistani erittäin yksityiskohtaisia asioita tähän liittyen. Siis, lääkärin kirjoittamia kertomuksia noista käynneistä, minusta, minulle tehdyistä tutkimuksista ja tutkimuksissa selvinnestä asioista. Minua kuvotti, inhotti ja iljetti jokainen lause, mutta en pystynyt lopettamaankaan niiden lukemista.
Sen jälkeen itkin monta tuntia. En olisi todellakaan halunnut enää muistaa tuota. Enkä varsinkaan halua sitä, että minusta on olemassa tuollaisia tietoja. Ne eivät enää liity nykytilanteeseeni mitenkään, ja tuosta on aikaa n. 20 vuotta. Silti niin paljon inhottaa, että tuollaisia tietoja minusta on olemassa. Sitten aloin miettimään, että näkeekö sitten nykyäänkin jonkun ihan muun asian vuoksi hoitavat lääkärit nuo jutut minusta?
Kommentit (91)
Liioittelet asian merkitystä. Ei sillä ole merkitystä kuin sinulle itsellesi vain. On kai minustakin siellä vaikka mitä. Kuka niitä lukee ja jos lukee, niin miksi. Voi muuten olla ihan hyväkin, että on nuo tiedot siellä. Asia voi tulla eteesi vielä ja sitten tarvitset niitä. En halua pelotella, mutta tuo on iso juttu, jota ei voi pyyhkiä noin vain olemattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpas jännä, että rikosrekisteri kyllä puhdistuu, mutta potilastiedot ei.
Lääketiede on ihmisten alistamista. PSY-diagnoosit toimivat aina potilasta vastaan myös somaattisten sairauksien hoidossa. Vakuutusyhtiöistä jne puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpas jännä, että rikosrekisteri kyllä puhdistuu, mutta potilastiedot ei.
Olen pohtinut samaa.
Oma mummoni oli kuolla joulun seutuun, kun kukaan ei tk:ssa eikä sairaalassa vaivautunut katsomaan hänen potilastietojaan, kun sama asia samoin oirein oli jo aikaisemmin hänet vienyt tiputukseen. On itse dementoitunut, eikä osannut kertoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Oma mummoni oli kuolla joulun seutuun, kun kukaan ei tk:ssa eikä sairaalassa vaivautunut katsomaan hänen potilastietojaan, kun sama asia samoin oirein oli jo aikaisemmin hänet vienyt tiputukseen. On itse dementoitunut, eikä osannut kertoa asiasta.
Tämä on yleisin syy potilasvahingoissa. Miksi niitä tietoja edes kirjataan, jos niitä ei käytetä akuuttihoidossa? Toisaalta kirjaukset ratkaisevat sen voitko todistaa virheen, eli lääkäri voi vapaasti vaikka tappaa potilaan injektio alla ilmaa suoneen jos ei sitä kirjaa potilastietoihin ja antaa hautausluvan perusteena jokin krooninen sairaus. Potilastiedot muuttuvat niihin aiemmin käyttöluvan omanneille salaisiksi kuoleman johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tässähän ongelma näyttää olevan se että trauma palautui mieheen noista teksteistä. Oireilusi on aika vahvaa. Tarvitset ammattilaisen apua nyt.
Nimen omaan näin!!
Sanot että asia on vanha eikä vaikuta elämääsi. Päin vastoin. Koska reagoit noin voimakkaasti, trauma on edelleen varsin kipeä ja käsittelemätön. Se tulee ponnahtamaan esiin eri tilanteissa. Sellaisissa jotka jollakin tavalla muistuttavat tapahtunutta. Se voi olla ääni, tuoksu, tilanne, kosketus, mikä vain.
Noin vakava trauma ei parane vaikka sen miten aktiivisesti yrittäisi unohtaa ja haudata. Se elää ja vaikuttaa.
Tiedän mistä puhun. Omakohtainen kokemus. Asiasta kertominen ja avautuminen ammatti-ihmiselle ei ole häpeä, päin vastoin! Salasin omani vuosi kymmeniä kunnes en enää jaksanut elää sen kanssa. Paikalla oli psykologi ja psykiatri. Kerroin kaiken. Tilanne oli sovittu etukäteen, sovittiin että kerron mikä mieltäni painaa. Varmasti he sen jo aavistivatkin.
Paiseen puhkaiseminen tuo suunnattoman helpotuksen mutta asian päivänvaloon tuominen on myös hyvin tuskallista. Se tulee taas niin lähelle. Se on kuitenkin ainoa keino. Vain siten voi alkaa paranemisen. Se vaatii valtavasti työtä ja se on raskasta, mutta voin vakuuttaa että sen arvoista!
Nyt minulle on saman tekevää tietääkö hammaslääkärini asiasta (ei tiedä). Tapahtunut ei ollut minun syyni! Olin ja olen syytön! MINULLE on tehty pahaa, ja pahantekijälle kuuluisi häpeä. Minä olin väkivallan uhri. Mitä hävettävää siinä on?
Uskallan kertoa sen nyt kenelle tahansa. Ihmiset vain eivät yleensä kestä eivätkä halua kuunnella. Yleensä paetaan paikalta tai vaihdetaan kiireesti puheenaihetta. Mielestäni on hyvin ikävää että välivallan uhriin suhtaudutaan näin. Se ikään kuin aiheuttaa jonkinlaista syyllisyyttä jota se ei saisi tehdä. Olisi todella paljon korjattavaa asenteissa tässäkin asiassa. Hyväksikäyttöä ei saa vaieta kuoliaaksi. Se pitää puhua kuoliaaksi sanoi psykologini.
Ap, yritä saada keskusteluapua tästä asiasta puhumiseen. Reaktiosi on ymmärrettävä ja varmasti iso järkytys ja kun kyse on noin isosta asiasta, niin on varmasti hyvä jutella siitä jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla lapsia? Jos joskus joudut lastensuojelun kanssa tekemisiin tavalla tai toisella, tuo asia kyllä revitellään esiin ja käytetään aseena sinua vastaan.
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden takaiset tiedot eivät ole sähköisessä järjestelmässä välttämättä.. Kanta-palvelussa ei ainakaan.
Tämä on ihan totta. Nuo tiedot eivät tule uuden lääkärin tietoon kuin siten, että hän pyytää ne arkistosta.
Mutta jos nuo asiat aiheuttavat sinulle edelleen noin suurta tuskaa, niin mene hakemaan apua. Olet kokenut suuren kriisin ja et ole selvästikään päässyt siitä vielä yli jos potilaskertomus aiheuttaa sinulle tuollaisia tuntemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ihmiset paljoakaan tiedä nykyisestä potilastietojen tallennuksesta. Ne kaksikymmentä vuotta vanhat asiat ovat toistaiseksi saatavissa vain kyseisessä hoitoyksikössä kenenkään luettavaksi. Mutta Kantasysteemi onkin ihan muuta. On turha kuvitella että terveyskeskusta vaihtamalla lakkaisi omat potilastiedot näkymästä toisessa terveyskeskuksessa, koska kaikki ne julkisen puolen hoitopaikat: sairaalat ja kaikki terveyskeskukset, jotka kuuluvat samaan sairaanhoitopiiriin, näkevät toistensa tiedot. Esim. yksi sairaanhoitopiiri voi olla vaikka Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri, jonka kaikki yksiköt näkevät toistensa tiedot. Samoin kaikki kantaan joskus laitetut jossain todetut diagnoosit näkyvät näkyvät kaikkialla, riippumatta siitä, missä ne ovat tallennettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tässähän ongelma näyttää olevan se että trauma palautui mieheen noista teksteistä. Oireilusi on aika vahvaa. Tarvitset ammattilaisen apua nyt.
Nimen omaan näin!!
Sanot että asia on vanha eikä vaikuta elämääsi. Päin vastoin. Koska reagoit noin voimakkaasti, trauma on edelleen varsin kipeä ja käsittelemätön. Se tulee ponnahtamaan esiin eri tilanteissa. Sellaisissa jotka jollakin tavalla muistuttavat tapahtunutta. Se voi olla ääni, tuoksu, tilanne, kosketus, mikä vain.
Noin vakava trauma ei parane vaikka sen miten aktiivisesti yrittäisi unohtaa ja haudata. Se elää ja vaikuttaa.
Tiedän mistä puhun. Omakohtainen kokemus. Asiasta kertominen ja avautuminen ammatti-ihmiselle ei ole häpeä, päin vastoin! Salasin omani vuosi kymmeniä kunnes en enää jaksanut elää sen kanssa. Paikalla oli psykologi ja psykiatri. Kerroin kaiken. Tilanne oli sovittu etukäteen, sovittiin että kerron mikä mieltäni painaa. Varmasti he sen jo aavistivatkin.
Paiseen puhkaiseminen tuo suunnattoman helpotuksen mutta asian päivänvaloon tuominen on myös hyvin tuskallista. Se tulee taas niin lähelle. Se on kuitenkin ainoa keino. Vain siten voi alkaa paranemisen. Se vaatii valtavasti työtä ja se on raskasta, mutta voin vakuuttaa että sen arvoista!
Nyt minulle on saman tekevää tietääkö hammaslääkärini asiasta (ei tiedä). Tapahtunut ei ollut minun syyni! Olin ja olen syytön! MINULLE on tehty pahaa, ja pahantekijälle kuuluisi häpeä. Minä olin väkivallan uhri. Mitä hävettävää siinä on?
Uskallan kertoa sen nyt kenelle tahansa. Ihmiset vain eivät yleensä kestä eivätkä halua kuunnella. Yleensä paetaan paikalta tai vaihdetaan kiireesti puheenaihetta. Mielestäni on hyvin ikävää että välivallan uhriin suhtaudutaan näin. Se ikään kuin aiheuttaa jonkinlaista syyllisyyttä jota se ei saisi tehdä. Olisi todella paljon korjattavaa asenteissa tässäkin asiassa. Hyväksikäyttöä ei saa vaieta kuoliaaksi. Se pitää puhua kuoliaaksi sanoi psykologini.
Keskimäärin esim hyväksikäyttökokemukset kaiketi harvinaisia perus työ tai opiskelupiireissä, siksi ihmiset ei osaa suhtautua kun heille suurin lapsuudentrauma on joku "sain kerran vähemmän joululahjoja kuin veli". Hyväksikäyttö tulee vastaan vain leffoissa ja kirjoissa eikä moni kestä edes lukea niistä, ikävää vain että jotkut joutuu ihan itse kokemaankin sitä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liioittelet asian merkitystä. Ei sillä ole merkitystä kuin sinulle itsellesi vain. On kai minustakin siellä vaikka mitä. Kuka niitä lukee ja jos lukee, niin miksi. Voi muuten olla ihan hyväkin, että on nuo tiedot siellä. Asia voi tulla eteesi vielä ja sitten tarvitset niitä. En halua pelotella, mutta tuo on iso juttu, jota ei voi pyyhkiä noin vain olemattomaksi.
No ehkä sinun mielestäsi liioittelen, mutta itsellenihän tämä asia onkin se isompi juttu, ei muille. Ei, en oleta, että muita edes kiinnostaisi.
Minua nimenomaa häiritsee ja iljettää ne olemassa olevat hyvin yksityiskohtaiset tiedot, kuvaukset gynekologisista ja muista tutkimuksista. Ei mikään pelkkä maininta siitä.
En usko, että sellaisia tietoja, miten ja millä instrumenteilla minua tutkittiin, tarvittaisiin yhtään mihinkään.
No usko jo, että ne sun vuosikymmeniä vanhat paperit ei kiinnosta ketään! Kehität nyt ihan tahallisesti hysteriaa. Olet elänyt hyväksikäytön kanssa 20 vuotta ja pystyt elämään seuraavatkin 20 vuotta, ihan huolimatta siitä, onko rouvan salaiset kansiot jossakin arkistokaapissa homehtumassa. Anna olla, keskity muihin asioihin, ts. hanki elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo tiedot on paperisena potilaskansiossasi. Jos joku hoitosuhteen sinuun omaava tilaa paperisi, niin ihan hyvin voi lukea nuo sieltä muiden papereiden seasta.
Ja tottakai tuo tapahtuma liittyy terveyteesi joten tottakai ne pitää siellä olla.
Jos vaikka pimahdat/joudut psykoosiin joskus niin pitäähän lääkärien yms tietää mistä se mahdollisesti voi johtua
Hysteriasi perusteella tuo tapahtuma todellakin vaivaa sinua edelleen vaikka sanot että se ei enää vaikuta!
Mene hakemaan ammattiapua
Kuka muuten tahtoo seurustella yleensä lääkärin kanssa, jolla on pääsy potilastietoihin? Riidan hetkellä tohtori vetää vanhat tulehdukset keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ottanut noita sivuja pois tiedoistasi. Tuohon aikaan ei kai ole sitten viety koneelle paljonkaan asioita vaan ne ovat siellä lääkärin manuaalisesti kirjoittamina. Kun sinulla oli kansiosi, olisit ottanut ko sivut pois ja hävittänyt ne. Sen jälkeen ne olisi olleet pois sieltä. Voit tehdä sen uudelleen. Pyydä kansiosi ja sanot että tarvitset vielä sitä jos kysyvät miksi uudelleen. Ja eivät todennäköisesti edes kysy. Hyvällä omallatunnolla sivut pois ja thats it.
Ei potilaalle lähetetä alkuperäisiä papereita vaan valokopiot. Potilaskansiot ja alkuperäiset paperit ei periaatteessa saa poistua säilytettävän yksikön ulkopuolelle
Minustakin on varmasti vastaavia tietoja, en viitsi vaivata päätäni sillä. Ne tiedot ovat olleet esillä oikeudenkäynnissä. Siis kuvaukset gynekologisista tutkimuksista, lydöksistä jne. Ja minulle on myös oikeuspsykiatriset tutkimukset tehty ja niistäkin varmasti sivutolkulla materiaalia.
Ikinä ei ole kukaan asiaa tk-käyntien aikana nostanut esille. Jopa rytmihäiriöiden takia lähetettiin tutkimuksiin sydänkeskukseen, vaikka olenkin ahdistushäiriöinen mt-tapaus. Täällä saa aina lukea kuinka kukaan ei ota vakavasti jne. Onneksi ei ole omalle kohdalle osunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi et ottanut noita sivuja pois tiedoistasi. Tuohon aikaan ei kai ole sitten viety koneelle paljonkaan asioita vaan ne ovat siellä lääkärin manuaalisesti kirjoittamina. Kun sinulla oli kansiosi, olisit ottanut ko sivut pois ja hävittänyt ne. Sen jälkeen ne olisi olleet pois sieltä. Voit tehdä sen uudelleen. Pyydä kansiosi ja sanot että tarvitset vielä sitä jos kysyvät miksi uudelleen. Ja eivät todennäköisesti edes kysy. Hyvällä omallatunnolla sivut pois ja thats it.
Ei potilaalle lähetetä alkuperäisiä papereita vaan valokopiot. Potilaskansiot ja alkuperäiset paperit ei periaatteessa saa poistua säilytettävän yksikön ulkopuolelle
Periaatteessa joo, mutta kaatopaikoilta on löydetty pilvin pimein digitoituja potilasasiakirjoja. Vakuutusyhtiötkin dumppaa sinne lähetetyt potilasasiakirjat ilman tuhoamista roskiin. Ulkopuolinen firma digitoi (skannaa) ne ensin. Kenen tahansa tiedot saa lörpöltä lääkäriltä tuosta vain. Erityisen helposti työterveyslääkäriltä. He kertovat alaisista lähes poikkeuksetta mitä tahansa tietoja. YT-neuvotteluissakin ensin potkitaan sairaimmat pellolle.
Onpas jännä, että rikosrekisteri kyllä puhdistuu, mutta potilastiedot ei.