Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolen erikoinen ongelma: Lapsen biologinen äiti vaatii olemaan "vähemmän kiltti ja antelias"
31.08.2017 |
Miehen esimurrosikäinen tytär edellisestä suhteesta asuu meillä vuoroviikoin, lisäksi lomilla pitkiä jaksoja. Itselläni edellisestä liitosta liki saman ikäinen tytär, ja miehen kanssa meillä pari yhteistä pienempää. Tytön kanssa minulla on ollut alusta asti hyvät ja lämpimät välit, myös lapsemme tulevat erinomaisesti juttuun keskenään.
Viime aikoina ongelmaksi on alkanut muodostua se, että elintaso meillä verrattuna miehen lapsen äitiin on huomattavan suuri, ja koska emme halua meillä lasten kokevan epätasa-arvoa, kohtelemme kaikkia lapsia meillä ollessa saman arvoisesti. Siis matkat, shoppailut, harrastukset ym. materiaaliset asiat muiden asioiden lisäksi.
Tässä hiljattain olemme saaneet lapsen äidiltä useamman kerran viestiä, että hän toivoo, ettei tyttärellään olisi meillä "liian kivaa". Perusteluna menettämisenpelko, minkä itsekin äitinä hyvin ymmärrän - tyttö on viime aikoina alkanut puhumaan sekä meillä että äidillään, että haluaisi muuttaa meidän luokse kokonaan. Äiti on työkyvyttömyyseläkkeellä ja aiemmin ollut jonkinasteista päihdeongelmaa, rakastaa kuitenkin lastaan yli kaiken.
Kaipaisin erilaisia näkökulmia ja neuvoja miten toimia mahdollisimman oikein kaikkia kohtaan tässä tilanteessa.
Kommentit (6)
Tue äitiä sillä, että teette selväksi tuon asumiskuvion, huomioikaa hänen pelkonsa.
Jos teillä on paljon aineellista pääomaa, kysykää joskus tarvitseeko hän kipeästi jotakin. Pieni vaiva, iso antamisen ilo. Se olisi työkyvyttömälle valtava huomionosoitus ja ele siitä, että häntä arvostetaan. Tehkää pelko turhaksi. Itse tekisin näin. Ihan selviö mulle.
Ensimmäinen kappale ja toinen ei liity toisiinsa mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä että tytön äiti uskaltaa puhua teille tuosta pelostaan avoimesti. Hänen ratkaisuehdotuksensa vain ei kuulosta oikein järkevältä. Mitä jos pyrkisit muodostamaan tytön äitiinkin sellaiset lämpimät välit, jotka sinulla jo tyttöön onkin? Meisitte vaikka joskus kolmisin elokuviin ja kahville tmv. Varmista, että kannustat tyttöä olemaan tekemisissä äitinsä kanssa ja toimi keskusteluapuna tilanteissa, joissa välit ovat vaarassa etääntyä. Jos näin on käymässä, syynä tuskin on pelkkä elintasojen ero, vaan tytön ja äidin välillä on muunlaista kitkaa. Jos onnistut toimimaan siinä asiassa tukena, tämä elintasoihin liittyvä ongelma varmaan tuskin muodostuu oikeasti ongelmaksi.
Mitä se kaikki kiva on? Jos materia tai sen puute on ainoa onnellisuusero kotien välillä, niin vanhempana pyrkisin tasaamaan sitä sen sijaan että antaisin sen tehdä railoa lapsen suhteeseen toiseen vanhempaan. Voisin esim. hankkia sinne toiseenkin kotiin lapselle tavaraa jota katson perustelluksi (!) ja jonka toinen vanhempi hyväksyy. Mitä vaille lapsi kokee jäävänsä äidin luona? Mun lapset on pienempiä, mutta jos toisen vanhemman luona olisi tylsää koska puuttuu rattikelkka ja petshop-lelut, niin saattaisin toisen vanhemman salliessa järjestää että siellä toisessakin kodissa on mahdollisuus lapselle sillä hetkellä mieluisiin puuhiin.
Onko lapsi itse puhunut muuttohalunsa syystä? Jos se on se että isin luona pääsee ratsastamaan / uimaan / mitä lie, niin juttelin lapsen kanssa kyllä siitäkin mikä siinä kodissa ja perheessä on tärkeää.
No meillä on tilanne että isällä on huomattavasti enemmän rahaa käytössä kuin minulla, isä on vienyt lapsia ulkomaille , hankkinut lemmikin, ostellutkaan merkkivaatteita ja -laukkuja. Minulla on ihan perus elintaso, hm vaatteet ja ruoka riittää. Ylä asteen alussa kumpikin lapsi halusi muuttaa vuoroviikkoasumisesta minun luo. Eli ei se materia aina ole se määräävä tekijä missä lapsi haluaa asua. Mä olen kuulustellut läksyt ja istunu illalla sängyn vieressä. Ollut läsnä
Outoja vastauksia. Että isä ja äitipuoli ostaisivat jotain äidin luokse ?!? Varmaan...ehkä in an ideal world, mutta ei käytännössä.... kyllä jokainen elättää itse itsensä, isän ei tarvitse elättää kahta naista.
Sitä paitsi moinen kädenojennus loukkaisi montaa. "En minä almuja tarvitse".
Hassua. Luulisi äidin olevan iloinen, kun lapsi saa mitä ei itse voi tarjota. Minäkin olen vain iloinen, että isä vie lasta ulkomaille. Omat rahani siinä säästyvät.
Elintason on pakko olla kaikilla sama. Selitä tämä äidille. Kysy, haluaako hän lapsensa itkevän, kun muut saavat enemmän, ja hän vähemmän. Ehkä äiti sitten tajuaa.