Lue keskustelun säännöt.
Tyttöä kiusataan eskarissa
31.08.2017 |
On kousattu joka päivä, mutta nämä opettajat eivät todennäköisesti olisi ottaneet asiaa esille, ellei pikkutyttöni olisi kertonut ettei halua mennä eskariin kun muut kiusaa.
Kuulema nämä opettajat puuttuvat joka kerta, mutta mietin onko puuttuminen enemmänki lässytystä kiusaajille kuin että oikeasti tekisivät selväksi että se on väärin.
Mietin että jos se ei lopu, menen itse sinne vahtimaan ja sitten teen itse heille selväksi miten toisia kohdellaan. Kumma jos aikuiset ei saa kiusaajia kuriin.
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.
Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.
Erinomaista. Silloinhan saisimme poliisin selvittämään lapsesi käyttämää henkistä väkivaltaa ja sinun ontuvia kasvatuskykyjä, jos et kerran lapsellesi pysty kertomaan oikeaa ja väärää. Itse en käyttäisi sanoja "anna olla viimeinen kerta...", mutta tekisin varmasti selväksi lapsellesi mikä on oikein ja mikä väärin.
t. ei se kenen viestiin vastasit
Juu, poliisi ja varmasti ärjestää massatutkinnan 6-vuotiaan sanomisista ja henkisestä väkivallasta. Just juu. Eiköhän se fokus kohdistu riehuvaan aikuiseen.
Tuttavani kävi kanssa rähjäämässä 6-vuotiaalle, joka hänen mielestään kiusasi hänen 6-vuotiastaan. Tämän kiusaamisesta syytetyn 6-vuotiaan äiti oli kuolemassa syöpään ja hänen käytöksessään oli joo sen takiahuonoja piirteitä hetkellisesti, mutta ei mitään sanallista pahempaa. Tarvitseeko siihen 40-vuotiasta paikalle kiroilemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta tämän päivän Hesari. Kaveritaitoja voi myös harjoitella. Uusi tutkimus valottaa miksi joitain kiusataan. Huumorintajun puute on vahva tekijä.
Miksi osa lapsista jää ilman ystäviä jo päiväkodissa? Kekseliäät lapset ovat tutkimuksen mukaan suosituimpia, kömpelöt jäävät herkimmin ulos leikeistä
Lasten päiväkotielämään keskittyvä tutkimushanke näyttää toteen sen, että hyvät asiat kasaantuvat jo valmiiksi taitaville toimijoille ja huonot asiat ennestään altavastaajille. Esimerkiksi kömpelyys ja luovuus voivat olla merkittävässä roolissa lasten kaverisuhteiden muodostumisessa.
Muista, että ne muutkin on lapsia. Eikä välttis tajua kiusaavansa.
Eskarissa on koulutettuja varhaiskasvattajia, akateemista väkeä, joka on ihan kädettömänä lasten kanssa. Niille on pakko kertoa, että teen teistä rikosilmoituksen, jos lapsen tavarat vielä kerran rikotaan (omat tavarat eli takki, reppu, lippis jne.) Se ei ole mikään voi-voi vaan se on aktiivista toimintaa, jos ei halua päätyä iltapäivälehden etusivulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.
Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.
Räyhääminen kannattaa jättää ihan viimeiseksi keinoksi kun on 100% varma siitä mitä on tapahtunut ja kenen toimesta ja kun eskarin tai lapsen omien vanhempien keinot eivät riitä. Räyhääjät ovat usein pahimpia kiusaajia itse - ja silloin kiusaaminen on pikkulapsi vs aikuinen, eikä pikkulapsi vs pikkulapsi, jolloin vielä opetetaan ja kasvatetaan.
Räyhääjät ovat sitä porukkaa, jolle riittäisi vallan mainiosti että oma lapsi olisi isoin ja ilkein.
Mistä kiusaaminen johtuu, on useimmin kiusaamisesta esitetty kysymys. Siihen vastaaminen ei ole aivan yksinkertaista. Johtuuko kiusaaminen kiusaajasta? Vai kenties kiusatusta? Opettajasta? Koko koulun ilmapiiristä? Yhteiskunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tieto tai epäilys siitä, että omaa lasta kiusataan koulussa herättää, monenlaisia tunteita. Tunteet, kuten suuttumus, pelko, häpeä ja syyllisyys, ovat luonnollisia ja tarpeellisiakin tässä tilanteessa. Tunteiden vallassa – ylireagoimalla – ei kuitenkaan pidä lähteä selvittämään asioita. Vaarana on, että kiusattu lapsi saattaa kokea aiheuttaneensa vanhemmilleen pahan mielen.
Toinen vaara liittyy alireagointiin, jolloin kiusattu saattaa kokea tulevansa vähätellyksi asiassaan. Vaikeita asioita ei pidä välttää yli- tai alireagoimalla, vaan niistä voi opetella selviytymään. Asian selvittämisen tavoitteena on tuen välittäminen kiusatulle, hänen itseluottamuksensa lisääminen ja sen vakuuttaminen, että kiusaaminen saadaan loppumaan.
Toi leikeistä eristäminen, on kyllä kiusausta ja pahaa sellaista. Siihen pitää puuttua ja keskustella asiasta ryhmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ole tiukkana. Se pitää saada loppumaan heti alkuunsa. Mulla on eskarissa tyttö ja en antaisi kiusaamisen jatkua hetkeäkään.
Oma lapseni on sellainen joka ei ole ujo ja ottaa aina kontaktia muihin ja löytää useimmiten leikkipuistossakin kaverin. Mutta sitten on taas välillä päivähoidossa ollut jotakin syrjintää/härnäämistä. Toisaalta tiedän että tyttö lähti siihen poikien pelleilyyn tavallaan mukaan, ettei alistunut ainakaan.
Olen joskus huomannut sellaista tietynlaista varautuneisuutta lapsissa, että lähtevät pakoon sellaisesta tilanteesta kun tuntematon lapsi kysyy leikitäänkö. Pelottaa että tuo sosiaalisuus kääntyy jollain tavalla lastani vastaan, hän ei kuitenkaan ole sellainen epäkohtelias tai tyrkky mutta jollain tapaa vähän erilainen kuin perus suomalainen. Isänsä onkin ulkomaalainen että sieltä lienee juontaa.
Havaintojani lapsiryhmien kanssa toimimisesta:
- Usein oikeasti kiusatut eivät edes kerro tulleensa kiusatuiksi, he alkavat oireilla muuten. Toki jotkut kertovat.
- Se mitä koetaan kiusaamiseksi vaihtelee paljon: Toiset kokevat tulleensa kiusatuksi vasta kun heitä on pitkään todella pahasti ja järjestelmällisesti kiusattu. Toiset tulevat mielestään kiusatuiksi jos joku asia ei mene heidän mukaan (ihan riittää jo se tässä keskustelussa mainittu kun häviää pelissä/leikissä niin kokee tulleensa kiusatuksi).
- Joillekin lapsille joku asia on niin arka paikka (vaikka puhevika), että he kokevat kiusaamiseksi jo sen kun joku kysyy, miksi puhut noin tai ilmaisee, ettei saa puheesta selvää (eli eivät kiusaa, ihan vaan aidosti ja kysyvät).
- 'Kiusaajalapsia' kyllä on, jo 4-vuotiaista huomaa ne piirteet, mutta on myös lapsia, jotka kokevat tulevansa kiusatuiksi, vaikka eivät sitä ole.
- Lasten sosiaalisissa taidoissa on eroja. Lapset viihtyvät niiden kanssa, joiden kanssa heillä on hyvä olla. Jotkut lapset saattavat ongelmineen tai sitä kautta, että eivät huomioi muita, olla niin raskaita muille, että muut lapset 'pitää pakottaa' olemaan heidän kanssaan, vapaaehtoisesti he eivät sitä tee (onko tämä oikein vai väärin, en tiedä).
- Välillä on todella vaikea selvittää tai ymmärtää, mitä oikeasti on tapahtunut ja kuka on tehnyt mitäkin. Tämä pitää vanhempien myös muistaa - asiat eivät ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne oman lapsen suusta kuulostavat.
- Joillain lapsilla on niin pahoja neurologisia ongelmia, että heidän tekemää kiusaamista on vaikea panna kuriin opettajan tai vanhemman. Eri kysymys sitten on, että miten heidän kanssa pärjätään integroiduissa ryhmissä. Mutta on myös niitä lapsia, jotka ovat tottuneet, että kaikki pyörii heidän ympärillään ja pettymyksiä ei saa tulla - muiden lasten on heitäkin vaikea jaksaa.
- On myös lapsia, jotka kiusaavat huonon kasvatuksen takia. Näiden vanhemmat ovat samoja, jotka rieuhuvat ja rähjäävät, eivätkä keskustele asiallisesti tai selvitä taustoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa aina myös miettiä, että miksi kaverit äänestävät jaloillaan!
Tyttärelläni oli vuosia kaveri, jota kiusattiin vanhempien mukaan vuosia. Hänet eristettiin koko luokasta ja on yhä kahdeksannellakin vielä eristetty. Minusta ihan syystä. Ilkeämpää, karmeampaa, sadistisempaa ja hemmotellumpaa prinsessaa ei olekaan. Kutsuimme häntä selän takana hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Kun hän tuli meille kylään, hän halusi, että häntä kumarretaan, totellaan ja passataan. Ilmoitin lopulta, että ei kiitos. Meille ei voi enää tulla.
Tarinan opetus: nämä on monimutkaisia asioita. Joskus kaverit vaan äänestää jaloillaan. Tilanteen ollessa todella räikeä, joskus kavereiden vanhemmatkin äänestävät jaloillaan.
Jälkikäteen jäin miettimään, että miten asia olisi pitänyt hoitaa, mutta en halunnut enää lapseni pelkäävän kouluun menemistä. Asiaan puuttuivat opettajat, rehtori ja kuraattori. Lopputulos oli silti tämä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa aina myös miettiä, että miksi kaverit äänestävät jaloillaan!
Tyttärelläni oli vuosia kaveri, jota kiusattiin vanhempien mukaan vuosia. Hänet eristettiin koko luokasta ja on yhä kahdeksannellakin vielä eristetty. Minusta ihan syystä. Ilkeämpää, karmeampaa, sadistisempaa ja hemmotellumpaa prinsessaa ei olekaan. Kutsuimme häntä selän takana hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Kun hän tuli meille kylään, hän halusi, että häntä kumarretaan, totellaan ja passataan. Ilmoitin lopulta, että ei kiitos. Meille ei voi enää tulla.
Tarinan opetus: nämä on monimutkaisia asioita. Joskus kaverit vaan äänestää jaloillaan. Tilanteen ollessa todella räikeä, joskus kavereiden vanhemmatkin äänestävät jaloillaan.
Jälkikäteen jäin miettimään, että miten asia olisi pitänyt hoitaa, mutta en halunnut enää lapseni pelkäävän kouluun menemistä. Asiaan puuttuivat opettajat, rehtori ja kuraattori. Lopputulos oli silti tämä.
Minäkin tiedän lapsen, jota lapsen ja vanhempiensa mielestä kiusataan, mutta silti joudun minäkin olemaan niin ilkeä (vaikken haluaisi), että hän ei saisi tulla meillekään. Vaatii vähintään yhden aikuisen lähietäisyydelle, että mitään ei sattuisi. On myös niin rasittava, että itsekin välttelen kun en yksinkertaisesti ärsyyntymättä jaksa. Toki tämän takia ei saa lasta kiusata, mutta kuinka paljon on ympäristönkään jaksettava. Lapsi ei ole hetkeäkään hiljaa, omaa 3-vuotiaan impulssikontrollin (on kouluikäinen) ja ei huomioi muita mitenkään sekä odottaa palvelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin tuet lapsen kaveritaitoja
http://www.vauva.fi/artikkeli/vanhemmuus/kasvatus/nain-tuet-lapsen-kave…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.
Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.
En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen aikuinen menee koulun pihalle rähjäämään?
Sellainen, joka ei tajua, että omassa lapsessakin voi olla vikaa. On myös lapselle äärimmäisen noloa ja stressaavaa olla mamman poika tai tyttö, jonka äiti marssii karjumaan koululle. Käypä siinä välillä niinkin, että kun tilannetta vähän selvitellään, toinen ei olekaan ihan niin viaton kuin voisi kuritella ja toinen niin ilkeä, kuin voisi kuvitella.
Nimim. monen lapsen äiti
Curling-vanhemmuus tekee lapsista röyhkeitä ja ilkeitä: Minä ensin -asenne alkaa Hougaardin mukaan hiekkalaatikolla.
Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tuli kuin taivaanmannana monille neuvottomille kasvattajille, jotka tasapainoilevat koulun sääntöjen ja vanhempien mielipiteiden välillä. Curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, että vanhemmat tasoittavat lapsien tien kehdosta kouluun, ja ryhtyvät näiden laupeiksi kotisamarialaisiksi, palkatta. Koti on viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Hougaardin mukaan curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.
”Ope, hei, voit sä väistää, kun mä en näe taululle”, sanoo eturivin tyttö nyreästi. Jos kirjoitan taululle, en voi samalla väistellä lapsen tieltä. Opettajana en voi huutaa tytölle, että kai minulla on oikeus käyttää taulua. Samankaltaiseen tilanteeseen joutui lastenpsykologi Bent Hougaard. Hän näki noin viisi vuotiaan pojan heittävän hiekkaa hiekkalaatikolla, ja pyysi tätä lopettamaan. ”Paska vanha setä, et sä mua määrää”, poika huusi. Bent Hougaard laski mielessään viiteen, ja alkoi pohtia ongelmaa. Syntyi käsite curling-vanhemmuus, joka Hougaardin mukaan on keskiluokan ongelma. Lapsille ei aseteta rajoja, ja he saavat tehdä valintoja aivan itse. Aivan liian varhain. Vanhempien syyllisyys aikapulasta ajaa heitä ahdinkoon.
Kannattaa selvittää huolella ja harjoitella kavereiden kanssa olemista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.
Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.
En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?
Mistä tiesit koko tarinan? Äläkä sano, että kuusivuotiaani suusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.
Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.
En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?
Mä olisin tehnyt lasun. Siksi, että ensin tutkitaan perinpohjaisesti ja vasta siksi hutkitaan.
Lapsilla on siihen oikeus, että asiat pengotaan.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on heti näitä jotka yrittääkin kääntää kiusaamisen kiusatun syyksi. Ei ihme että kouluissa kiusaaminen ei lopu koskaan.
Ap
Taidatte kiusaajien puolustajat olla itse niitä entisiä koulukiusaajia. Hävetkää.
Meillä oli koulussa yksi vammainen, siis älyllisesti ihan normaali mut muu vamma. Kun oli suht pieni koulu, tiesi vanhemmat tämän lapsen olevan samassa koulussa ja kertoi jo etukäteen, että tätä lasta ei sitten saa kiusata vammansa takia, hän ei itse sille mitään voi. Ja tietysti ei saa kiusata ketään muutakaan. Ja mä en muista että koskaan olis tätä lasta kiusattu, tietysti huudeltiin samallalailla jotain niinkun kaikille muillekki, mut oli ihan hyvä että vanhemmat siitä puhui ja opettajat olis kyllä puuttuneet jos joku olis alkanut kiusaamaan. Eli eskarin/koulun lisäksi olis hyvä vanhempien puhua kiusaamisesta ja ettei ketään saa jättää jatkuvasti ulkopuoliseksi tai haukkua tai kiusata mitenkään. Kavereita ei ole pakko olla mutta kiusata ei saa.
Suvussani on alakouluikäinen tyttö. Häntä kuulema kiusataan koulussa ja vanhemmat ovat siitä huolissaan ja suruissaan. Ymmärrettävää. Tytöllä on pieni puhevika, mitä hän ei onneksi häpeile tai arastele. En jaksa uskoa sen olevan kiusaamisen syy.
Vietin hiljattain pitkän viikonlopun tytön ja vanhempiensa seurassa. Järkytyin. Enkä olisi jaksanut tyttöä hetkeäkään enempää. Ja se ei ole lapsen syy vaan vanhempien. Lasta kohdellaan kuin vastasyntynyttä, vaaditaan samaa kuin 2-vuotiaalta, ihastellaan käytöstä, joka olisi hienoa 3-vuotiaalle. Vanhemmat hyppäävät joka inahdukseen ja kaikkien ympärillä pitää osallistua tytön ihailuun ja palvontaan. Tyttö on äänessä koko ajan, ei huomioi muita, ei tee mitään muiden eteen, mutta odottaa kaikkien keskittyvän vain häneen. Hän käyttäytyy kuin pikkulapsi, kiukuttelee ja vaatii. Monet asiat joita hän tekee ovat niin rasittavia, että otan osaa luokalle, joka joutuu sitä joka päivä sietämään.
Rakas ja tärkeä lapsi, mutta vanhemmat ovat sallineet hänestä kasvaa aivan sietämättömän.
Tosi vanhempi olisi hakannut sen kiusaajan.