Tyttöä kiusataan eskarissa

Vierailija kirjoitti:

On myös vanhempia, jotka liikaa sekaantuvat lasten riitoihin ja muihin. Puolustavat lasta niin paljon, että lapsesta tulee epävarma ja pelokas. Hän ei osaa puollustaa itseään ja solmia ystävyyssuhteita, koska vanhemmat ovat ne tehneet. Kiusaaminen on onngelma varmasti ja väärin. Jos lapsen omat sosiaaliset taidot eivät riitä ja jää yksin, on tämä kiusaamista?

Jos äiti istuu vauvapalstalla aamusta iltaan, saako sen huomion kertomalla rajusta kiusaamisesta? Tämä toki olisi kiusaamista "kiusaajia" kohtaan.

Ennen kuin ryntää haukkumaan eskariopeja kannattee käydä läpi vähän muitakin asioita ja keskustella lapsen kanssa johdattelematta tätä.

Onnelsi ei tule istuttua aamustailtaan vauva -palstalla vaikka nyt kerroinkin tästä. Tytön kanssa jutellaan tosi paljon ja hänen puheenkehityksensäkin on mennyt eteenpäin tosi hyvin.

Minä kun tiedän mitä kiusaaminen voi aiheuttaa, kun itse sitä koulussa kokenut, niin ehkä siksi olen valmiina puuttumaan asiaan niin ettei se jatku, ehkä vielä sitten koulussakin. Siellä on ehkä vaikeampi sitten puuttua asiaan ja lapsi voi saada elinikäset traumat.

Vaikka minä selvisinkin omista pahoista kokemuksista, niin kyllä se jälkensä jätti.

En tiedä olinkohan istunut kenties väärässä asennossa luokassa, kun takana istuva kiusaaja yritti muka huomaamattomasti nyppiä hiuksia päästäni??

Mitä tein väärin?

Kertokaapa te jotka tiedätte, että kiusattu on se joka aiheuttaa nämä tilanteet.

Kiusaaminen on kuvottavaa ja suren niiden lasten puolesta jotka ajautuvat jopa itsemurhaan, näiden kylmien tunteettomien kiusaajien takia.

Ap

Toki kiusattu vanhempi pelkää myös oman lapsensa joutuvan kiusatuksi. Mutta lasta ei saa opettaa olemaan se kiusattu. Ei saa elää omia huonoja kokemuksia lapsen kautta.

Itseluottamus, itsevarmuus omista vioista huolimatta ja uusien kavereiden etsiminen lapselle tärkeämpää.

Siirry kiusaajien luota pois ja hae paremmat kaverit. Selviydy, sillä elämä tulee olemaan selviytymistä.

Entisenä koulukiusattuna sen sanon että ei se lopu koskaan koska kotona ei mitään opeteta ja omalla kohdalla näiden kiusaajien vanhemmat oikein kannustivat kultanuppujaan kiusaamaan sekä koulussa että kotikadulla. Henkistä alkuun ja koulunvaihto toi mukanaan fyysisen kiusaamisen. Asennevamma lähtee kotoa, niin se on.

Omalla kohdalla väheni vasta ammattikoulussa mutta sielläkin oli jokunen joiden silmätikuksi jouduin syyttä. Kasvatin paksun nahan ja kestin kaiken. Kiusaajilla tuntui olevan jotain ongelmia itsensä kanssa ja kai heille tuli hyvä olo. Valmistuminen ja näistä eroon pääsy oli helpotus. Vasta näin aikuisiällä olen alkanut saamaan kavereita. Aiemmin ei ollut ainuttakaan.

Huuteluun ja lällättelyyn eskariope voi kyllä puuttua, mutta ryhmästä eristäminen on jo vaikeammin autettavissa. Tietenkin voi määrätä ottamaan mukaan leikkeihin, mutta kyllä se ulkopuolisuuden tunne  eristetyllä lapsella silti säilyy. Ei muita lapsia voi pakottaa tykkäämään kenestäkään. Joskus aikuisten vääränlainen puuttuminen tilanteeseen vain pahentaa kiusaamista. Olisiko ryhmän vaihtaminen mahdollista? 

On tosi hyvä idea mennä itse paikalle. Päiväkoti on julkinen tila ja ainakin meidän päiväkodissa vanhe,pia oikein kutsutaan osallistumaan lasten eskari/hoitopäiviin muutamaksi tunniksi, jos se vaan onnistuu työ yms. juttujen suhteen.

Päivän aikana oppii mukavasti tuntemaan ryhmän lapsia nimeltä ja vähän saamaan suuntia, ketkä on lapsen kavereita jne. Samalla tutustuu myös opettajiin ja hoitajiin ja voi keskustella päiväkodin kasvatuslinjoista yms. rennommin ja kuin vasukeksusteluissa yms.

Opettajien tehtävä on tukea sosiaalisten suhteiden muodostumista. Meidän vanhempi lapsi oli viime vuonna eskarissa ja siellä oli esim. välillä määrätyt leikkiparit tai leikkiryhmät eli lapset jaettiin pieniin porukoihin ja sen aamun vapaaleikki leikittiin näillä ryhmillä (tyyliin Matti ja Mikko saa mennä saliin, Pertti ja Erkki valitsee jonkun pelin jota pelaavat jne.) Monesti leikkiryhmiin jako tehtiin näennäisesti arpomalla (mutta todellisuudessa opet oli jakaneet touhut ja ryhmät etukäteen huomioiden lasten ominaisuudet ja oppimisen tarpeet eli liikunnallisiin touhuihin ohajttiin lapsia, jotka liikkuvat luonnostaan vähemmän ja vastaavasti pelaamaan laspia, jotka tarvitsevat harjoitusta näissä taidoissa). Myös muuten lasten touhuja ohjattiin eli jos joku meinasi jäädä ilman kaveria, niin ohjattiin sopivaan porukkaan ja tarvittaessa autettiin löytämään paikka leikissä ja soviteltiin, jos muut sanoi, että ei ole tervetullut leikkiin.  

Hävetkää te jotka yritätte selittää ettei saa puhua kiusaamisesta kun ei tiedä mitä kiusattu on tehny. Jos jollain lapsella on paha olla niin siihen PUUTUTAAN! Omaa lasta kiusattiin viimevuonna ekalla ja alkoi oireilemaan kotona. Yritin opelta kysellä, mutta hän sanoin kaiken olevan oikein hyvin ja ongelma hänen mielestään oli vain kotona. Parin kk päästä isosisko ja muita koululaisia kertoi minulle että lastani kiusataan koulussa ja heitellään tavaroilla ym. Otin kouluun yhteyttä mutta edelleenkin opettaja väitti ettei näin voi olla. Nahinoita kuulemma joskus on mutta ovat kuulemma normaalia poikien keskenäisiä kahakoita. Kiertotietä kuulin että neljäsluokkalainen olisi lyönyt ekaluokkalaista poikaani. Poikani ei ollut lyönyt takaisin tai mitään. Tästä ei ilmoitettu mitään kotiin. Ja kun otin itse yhteyttä kuultuani tapauksen niin ope ei voinut kuulemma muistaa kaikkia tapauksia ilmoitella.

Opettaja lähetytti minun lapseni koulupsykologille puhumaan, siellä poika avautui ja kertoi kiusaajien nimet, joita ei aiemmin olut kertonut. Nämä pojat olivat toisella luokalla. Pojat myönsivät kiusaamisen ja että ovat heitelleet tavaroita ym. Haukkuneet reppua ja vaatteita ym. Ja tiedättekö että poikani ope edelleen sanoo ettei usko että kiusaamista on tapahtunut. Sanoi että ehkä kerran on jotainvoinut olla! Ja vaikka kiusaajat ovat itse myöntäneet ja muut oppilaat kertoneet. Kyllä vituttaa tää opettaja huolella.

Vanhempi joka on itse kokenut kiusaamista on "uhka" lapselle siinä missä kiusaajakin. Hän siirtää lapselle omia pelkojaan ja kokemuksiaan. Ja saattaa nähdän kiusaamista tilaiteissa joissa sitä ole nähdessään itsensä lapsen tilalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On myös vanhempia, jotka liikaa sekaantuvat lasten riitoihin ja muihin. Puolustavat lasta niin paljon, että lapsesta tulee epävarma ja pelokas. Hän ei osaa puollustaa itseään ja solmia ystävyyssuhteita, koska vanhemmat ovat ne tehneet. Kiusaaminen on onngelma varmasti ja väärin. Jos lapsen omat sosiaaliset taidot eivät riitä ja jää yksin, on tämä kiusaamista?

Jos äiti istuu vauvapalstalla aamusta iltaan, saako sen huomion kertomalla rajusta kiusaamisesta? Tämä toki olisi kiusaamista "kiusaajia" kohtaan.

Ennen kuin ryntää haukkumaan eskariopeja kannattee käydä läpi vähän muitakin asioita ja keskustella lapsen kanssa johdattelematta tätä.

Onnelsi ei tule istuttua aamustailtaan vauva -palstalla vaikka nyt kerroinkin tästä. Tytön kanssa jutellaan tosi paljon ja hänen puheenkehityksensäkin on mennyt eteenpäin tosi hyvin.

Minä kun tiedän mitä kiusaaminen voi aiheuttaa, kun itse sitä koulussa kokenut, niin ehkä siksi olen valmiina puuttumaan asiaan niin ettei se jatku, ehkä vielä sitten koulussakin. Siellä on ehkä vaikeampi sitten puuttua asiaan ja lapsi voi saada elinikäset traumat.

Vaikka minä selvisinkin omista pahoista kokemuksista, niin kyllä se jälkensä jätti.

En tiedä olinkohan istunut kenties väärässä asennossa luokassa, kun takana istuva kiusaaja yritti muka huomaamattomasti nyppiä hiuksia päästäni??

Mitä tein väärin?

Kertokaapa te jotka tiedätte, että kiusattu on se joka aiheuttaa nämä tilanteet.

Kiusaaminen on kuvottavaa ja suren niiden lasten puolesta jotka ajautuvat jopa itsemurhaan, näiden kylmien tunteettomien kiusaajien takia.

Ap

Lapsesi ei ole sinä! Nyt lopetat heti tuon uhrautumisen omien kokemustesi kautta ja keskityt LAPSEESI! Koita edes antaa anteeki takana istuneelle lap-sel-le, hän ei ole sinun lapsesi kiusaaja.

Sana kiusaaminen saa vanhemmat ryntäämään riitelemään toisten vanhempien ja opettajien kanssa. Ihan raivona, joka aiheutta vielä enemmän hämmennystä.

Kamalan surullista lukea näitä juttuja. Tuollaiselle pitäisi pistää stoppi heti eskaritätien toimesta, siis heti ensimmäisellä kerralla kun vähänkään yritetään nimitellä toisia tai sulkea ulos. Me käydään aika paljon puistossa, jossa ulkoilee myös päiväkotilaisia. Monesti päiväkotitädit seisovat keskellä pihaa ja juttelevat keskenään, vähän tarkkailevat samalla lapsia, mutta eivät kovin aktiivisesti. Eivätkä yleensä heti puutu, vaikka pihalla joku itkisi tai tulisi tappelu. Itse komennan joskus vieraitakin lapsia leikkimään nätisti... Ei tuonikäisiä oikein saisi jättää leikkimään keskenään ilman valvontaa, siinä käy tosi herkästi niin että alkavat naureskella tai syrjiä jotakuta. Aikuisten pitäisi olla sellaisella etäisyydellä, että näkevät/kuulevat jos leikkiminen menee ilkeilyksi.

Kerron oman kokemukseni kiusaamisen selvittelystä. Toimin vapaa-ajallani lasten valmentajana eräässä urheilulajissa. Yhden pojan isä - sanotaan poikaa vaikka Kaleviksi - soitti useamman kerran, että Kalevia kiusataan. Kysyin aina perustiedot, kuka kiusaa, miten kiusaa, missä tilanteessa, missä minä tai muut valmentajat ovat olleet, mitä kokonaisuudessaan on Kalevin mukaan tapahtunut. Otin sivuun ja puhuttelin tiukasti pojat, joita kiusaamisesta syytettiin - toki kuuntelin heidänkin näkökulmansa ja he olivat lähinnä ihmeissään, että mitä heidän väitetään tehneen. Yhden kerran kun Kalevin isä taas soitti niin hän väitti kiusaajaksi sillä kertaa lasta, joka ei ollut vamman takia ollut treeneissä viikkoihin. Silloin minunkin hälytyskellot soivat. Kalevin isä oli joka kerta ehdottomasti 100% poikansa tarinan joka käänteen takana. Ryhdyin seuraamaan Kalevia ja hänen kohtelua treeneissä tarkasti. Kalevi oli itseasiassa itse pahin kiusaaja, todella ilkeä muille. Ja jos pojat vaikka leikkivät hippaa niin Kalevista oli kiusaamista se jos hänet sai kiinni. Lopuksi minä olin kiusaaja, koska olin kovasti puhutellut syyttömiä poikia ja syyttänyt kiusaamisesta.

En väheksy kiusaamista, siihen pitää puuttua, mutta joka tarina on selvitettävä tarkkaan ja ajan kanssa ennen kuin lähtee soitellen sotaan.

Kiusaamista ei saa sallia ja siihen pitää puuttua. Pitää kuitenkin tarkasti selvittää, mitä on oikeasti tapahtunut, ennen kuin itse syyllistyy 'kiusaamiseen' asiaa selvitellessään.

Lasten kanssa toimiessani olen huomannut, että todellista kiusaamista on, mutta on myös lapsia, jotka kokevat tulevansa kiusatuiksi ihan mistä vain, esim. jos joku tyyliin voittaa heidät jossain (vaikkapa juoksemisessa tai ihan missä vain). Ja jos lapsi kokee tulleensa kiusatuksi jostain, joka ei sitä ole, rupeavat muut lapset usein välttämään ja eristämään tätä lasta, koska eivät jaksa olla kiusaamissyytösten kohteena koko aikaa. Usein nämä ovat samoja lapsia, joiden vanhemmat näkevät lapsensa heti ja välittömästi järjestelmällisen kiusaamisen uhreina ja lähtevät asiasta 'riuhumaan'. Soppa on valmis, lapsi joutuu eristetyksi, koska kukaan lapsi tai vanhempi ei jaksa olla selvittelemässä lapsen kiusaamiskokemuksia. Helpommalla pääsee itsekin jos koko lapseen pitää välimatkan. 

Vierailija kirjoitti:

Kerron oman kokemukseni kiusaamisen selvittelystä. Toimin vapaa-ajallani lasten valmentajana eräässä urheilulajissa. Yhden pojan isä - sanotaan poikaa vaikka Kaleviksi - soitti useamman kerran, että Kalevia kiusataan. Kysyin aina perustiedot, kuka kiusaa, miten kiusaa, missä tilanteessa, missä minä tai muut valmentajat ovat olleet, mitä kokonaisuudessaan on Kalevin mukaan tapahtunut. Otin sivuun ja puhuttelin tiukasti pojat, joita kiusaamisesta syytettiin - toki kuuntelin heidänkin näkökulmansa ja he olivat lähinnä ihmeissään, että mitä heidän väitetään tehneen. Yhden kerran kun Kalevin isä taas soitti niin hän väitti kiusaajaksi sillä kertaa lasta, joka ei ollut vamman takia ollut treeneissä viikkoihin. Silloin minunkin hälytyskellot soivat. Kalevin isä oli joka kerta ehdottomasti 100% poikansa tarinan joka käänteen takana. Ryhdyin seuraamaan Kalevia ja hänen kohtelua treeneissä tarkasti. Kalevi oli itseasiassa itse pahin kiusaaja, todella ilkeä muille. Ja jos pojat vaikka leikkivät hippaa niin Kalevista oli kiusaamista se jos hänet sai kiinni. Lopuksi minä olin kiusaaja, koska olin kovasti puhutellut syyttömiä poikia ja syyttänyt kiusaamisesta.

En väheksy kiusaamista, siihen pitää puuttua, mutta joka tarina on selvitettävä tarkkaan ja ajan kanssa ennen kuin lähtee soitellen sotaan.

Tiedän myös vastaavanlaisen lapsen... Pitää kiusaamisena jos aikuinen komentaa häntä, syyttää toisia lapsia kiusaamisesta jos nämä eivät anna jotain lelua hänelle, tai sitten haukkuu itse ensin muita ja kun nämä haukkuvat takaisin, syyttää kiusaamisesta. Usein siis kiusaa itse ensin. Häntä varmaan aletaan kohta oikeastikin kiusata, kun ei tule toimeen toisten lasten kanssa. Hänen vanhempansa ovat onneksi hyvin tietoisia siitä, että lapsen tarinat eivät yleensä pidä paikkaansa.

Olen kertonut tämän palstalla aiemminkin, mutta kerran silloin vielä aralle ja ujolle pojalleni sattui tällainen: Hän oli ensimmäisellä luokalla koulussa. Eräänä aamuna olin menossa ihan muuhun tapaamiseen koululle ja satuin siksi olemaan koulun pihalla enen kellojen soimista (mikä siis todellakin ihmeellinen sattuma). Erään rinnakkaisluokan pojan isä oli tullut koululle selvittelemään oman poikansa kiusaamista, mikä tapahtui koulumatkalla. Poika itse ja isosiskonsa todistivat ihan varmaksi, että lapseni oli kiusaaja. Kiusaaminen tapahtui koulumatkalla siis, kun kävelivät kotiin koulun jälkeen. Isä oli ihan kierroksilla, varma asiastaan ja en tiedä, mitä olisi tapahtunut jos en olisi paikalle sattunut. Jo riehui lastani syytellen.

Nooh, ihan hyvä tarina muuten, mutta lapseni ei koskaan ollut vielä kulkenut koulumatkaa ilman minua. Vein hänen pikkuveljensä koulun vieressä olevaan päiväkotiin autolla aamuisin ja hän tuli kyydissä. Iltapäivisin poikani oli iltapäivähoidossa siihen saakka kun hain hänet autolla samalla kuin pikkuveljen hoidosta.

Ja näin iso aikuinen mies ja isä oli koulun pihassa kiusaamassa omaa ekaluokkalaistani. 

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

Sanon samaa kuin muutama muukin eli ole tiukkana henkilökunnalle. Ehdotan suorastaan ehdottomuutta. Sun täytyy suuttua. Heidän tehtävä on hoitaa nämä tilanteet ja jos ei muu auta, aina löytyy ylempi taho kenen puoleen kääntyä. Eskari-ikäiset ovat vielä niin pieniä, että heidän ajatusmalliin ja käytökseen on helppo puuttua. Tuo ei ole oikein. Millään tasolla.

Henkilökunnalle on myös ilmeisesti tehtävä selväksi, että eskarissa ja päivähoidossa leikitään kaikkien kanssa. Kotona kaverit saa valita. Jos klikkiytymiä syntyy, on henkilökunnan tehtävä rikkoa nämä klikit ja pitää huoli, että kavereita riittää kaikille, ja että kukaan ei vastoin tahtoaan joudu leikkimään yksin.

Meidän eskarilaisella on myös puheenkehityksen viivettä (puuttuu d- ja r, mikä tekee puheesta epäselvää)  sekä sanavarasto on suppeampi (käytännössä tätä suppeutta ei kuitenkaan huomaa), joten olen itsekin ollut sydän syrjällään peläten, että jotain kiusaamista ilmenee.

Tsemppiä ihan hurjasti.

Tappele ja hauku toiset vanhemmat. Hauku eskari ja henkilökunta. Loppu kiusaus. Mene ja huuda kiusaajapenikoille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

Erinomaista. Silloinhan saisimme poliisin selvittämään lapsesi käyttämää henkistä väkivaltaa ja sinun ontuvia kasvatuskykyjä, jos et kerran lapsellesi pysty kertomaan oikeaa ja väärää. Itse en käyttäisi sanoja "anna olla viimeinen kerta...", mutta tekisin varmasti selväksi lapsellesi mikä on oikein ja mikä väärin.

t. ei se kenen viestiin vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

Räyhääminen kannattaa jättää ihan viimeiseksi keinoksi kun on 100% varma siitä mitä on tapahtunut ja kenen toimesta ja kun eskarin tai lapsen omien vanhempien keinot eivät riitä. Räyhääjät ovat usein pahimpia kiusaajia itse - ja silloin kiusaaminen on pikkulapsi vs aikuinen, eikä pikkulapsi vs pikkulapsi, jolloin vielä opetetaan ja kasvatetaan.