Tyttöä kiusataan eskarissa

Ai miksi kiusattua lasta syyllistetään?

Siksi, että on mahdollista, että kysymys on kaveritaidoista. Mitä jos lapsesi pyrkii aina määräämään leikit? Tai haluaa itse valita vain suosituimmat omiksi kavereikseen? Tai varastaa tai valehtelee tai mitä nyt ikinä? On itsekeskeinen ja vaatii huomiota? Hakkaa lapiolla ja puree. (tämäkin on nähty) 

Nämä kun eivät ole mustavalkoisia asioita. Näistä on myös valtavasti tutkimuksia, joka helpottaa lapsen kasvattamista empaattiseksi ja kivaksi kaveriksi.  

Ohjaamassani ryhmässä on poikajoukko, jotka ovat kuin veljeksiä keskenään: Pitävät toisistaan paljon, kiusoittelevat toisiaan ja jekuttelevat (yhteisesti sovittua ja sallittua kilpailua, leikittelyä, jossa välillä vaikka jopa viedään jonkun pipo tms ja sitten leikillisesti jahdataan, leikkipainia jne).

Yhden pojan isä on valittanut, että hänen poikaansa kiusataan ja eristetään, koska nämä pojat eivät tähän leikilliseen kiusoitteluun ota hänen poikaansa mukaan. Yhden toisen pojan isä on valittanut, että hänen poikaansa kiusataan - koska häntä yritettiin ottaa tähän touhuun mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?

Mä olisin tehnyt lasun. Siksi, että ensin tutkitaan perinpohjaisesti ja vasta siksi hutkitaan. 

Lapsilla on siihen oikeus, että asiat pengotaan. 

Juuri näin. Mitä tapahtui oikeasti? Kiusattiinko vai ei? Mikä on syytetyn kiusaajan tausta (jospa hänellä on joku diagnoosi tai vaikea perhetilanne)? Mitä lapsesi kokee kiusaamiseksi, entä jos toinen vain viattomasti kysyi, että miksi puhut noin? Entä jos lapsesi on kiusannut häntä ja hän antoi takaisin haukkumalla lapsesipuhevikaa? Onko kyse siitä, että ns kiusaaja on sanonut asiasta kerran tai kaksi - vai onko kiusaaminen järjestelmällistä? Onko opettajille annettu mahdollisuus puuttua? Onko lapsen omille vanhemmille annettu mahdollisuus puuttua?

Todistin kerran kun yksi poika ärsytti ja kiusasi kahta muuta poikaa puistossa. Vihdoin toinen kiusatuista pojista totesi, että ole läski hiljaa. Kiusaaja oli lihava. Kiusaaja luikki kotiinsa ja kohta puistoon saapui kiusaajan isä huutamaan kiusatuille, kuinka hänen poikaansa kiusataa. Menin kyllä aikuisena kertomaan, kuinka asiat oli.

Vierailija kirjoitti:

Toki kiusattu vanhempi pelkää myös oman lapsensa joutuvan kiusatuksi. Mutta lasta ei saa opettaa olemaan se kiusattu. Ei saa elää omia huonoja kokemuksia lapsen kautta.

Itseluottamus, itsevarmuus omista vioista huolimatta ja uusien kavereiden etsiminen lapselle tärkeämpää.

Siirry kiusaajien luota pois ja hae paremmat kaverit. Selviydy, sillä elämä tulee olemaan selviytymistä.

Kyllä se niin on, että se on kiusaaja lähtee pois, eikä toisinpäin, oli kysymys sitten päiväkodista, koulusta tai työyhteisöstä tai naapurista. Siihen kyllä lainsäädännöstä löytyy välineet. Kiusaamiseen on vain nollatoleranssi.

Vierailija kirjoitti:

Suvussani on alakouluikäinen tyttö. Häntä kuulema kiusataan koulussa ja vanhemmat ovat siitä huolissaan ja suruissaan. Ymmärrettävää. Tytöllä on pieni puhevika, mitä hän ei onneksi häpeile tai arastele. En jaksa uskoa sen olevan kiusaamisen syy.

Vietin hiljattain pitkän viikonlopun tytön ja vanhempiensa seurassa. Järkytyin. Enkä olisi jaksanut tyttöä hetkeäkään enempää. Ja se ei ole lapsen syy vaan vanhempien. Lasta kohdellaan kuin vastasyntynyttä, vaaditaan samaa kuin 2-vuotiaalta, ihastellaan käytöstä, joka olisi hienoa 3-vuotiaalle. Vanhemmat hyppäävät joka inahdukseen ja kaikkien ympärillä pitää osallistua tytön ihailuun ja palvontaan. Tyttö on äänessä koko ajan, ei huomioi muita, ei tee mitään muiden eteen, mutta odottaa kaikkien keskittyvän vain häneen. Hän käyttäytyy kuin pikkulapsi, kiukuttelee ja vaatii. Monet asiat joita hän tekee ovat niin rasittavia, että otan osaa luokalle, joka joutuu sitä joka päivä sietämään.

Rakas ja tärkeä lapsi, mutta vanhemmat ovat sallineet hänestä kasvaa aivan sietämättömän.

Mikäköhän näiden "tunnen tällaisen ja tällaisen lapsen" - tarinoiden "opetus" on? Sekö, että kiusattu on aina rasittava ja ansaitsee tulla kiusatuksi???

Laita ap heti stoppi touhulle! Et jätä henkilökuntaa rauhaan ennen kuin tilanne on selvitetty. Kiusaajat voivat vaikka vaihtaa ryhmää tai esikoulua jos muu ei auta.

Ei voi kuin hämmästellä näitä kommentteja, kuinka yleistä on hyväksyä kiusaaminen ja asenteet jotka puolustavat kiusaamista ja väkivaltaa.

Ei ihme, kun Suomi loistaa niin perheväkivalta ja itsemurha tilastoissa ja pitää kärkisijaa työpaikkakiusaamisessa.

Miten kukaan voi enää kuvitella, ettei lapsi joutuisi kiusatuksi päiväkodissa ja koulussa, kun vanhempien asenteet puhuvat kiusaamisen puolesta ja uhrista tehdään syyllinen.

"Mitä isot edellä, sitä pienet perässä" ja kiusaaminen ja väkivalta siirtyy jo asenteissa sukupolvelta toiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?

Asian voi sanoa suoraan ja tiukkaan sävyyn, ilman mitään rähjäämistä. Tyyliin, "hei, tilanne on nyt tämä ja jos ei tilanne muutu, niin sitten otan yhteyttä rehtoriin/johtajaan ja sitten todellakin tutkitaan miksi ei kiusaamista saada loppumaan, vaikka useita kertoja jo tästä on puhuttu. Mutta sen on loputtava nyt, heti, että kaikki lapset voi turvallisin ja iloisin mielin tulla tänne. " tjsp ja tämän voi esittää ihan normaalilla äänellä ilman huutamista.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina myös miettiä, että miksi kaverit äänestävät jaloillaan!

Tyttärelläni oli vuosia kaveri, jota kiusattiin vanhempien mukaan vuosia. Hänet eristettiin koko luokasta ja on yhä kahdeksannellakin vielä eristetty. Minusta ihan syystä. Ilkeämpää, karmeampaa, sadistisempaa ja hemmotellumpaa prinsessaa ei olekaan. Kutsuimme häntä selän takana hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Kun hän tuli meille kylään, hän halusi, että häntä kumarretaan, totellaan ja passataan. Ilmoitin lopulta, että ei kiitos. Meille ei voi enää tulla. 

Tarinan opetus: nämä on monimutkaisia asioita. Joskus kaverit vaan äänestää jaloillaan. Tilanteen ollessa todella räikeä, joskus kavereiden vanhemmatkin äänestävät jaloillaan. 

Jälkikäteen jäin miettimään, että miten asia olisi pitänyt hoitaa, mutta en halunnut enää lapseni pelkäävän kouluun menemistä. Asiaan puuttuivat opettajat, rehtori ja kuraattori. Lopputulos oli silti tämä. 

Pitäisikö tarinastasi oppia, että kiusaaminen on hyväksyttävää päiväkodissa, koulussa, työyhteisössä, hoitotehtävissä, vanhustenhoidossa, sairaalassa jne. jos toinen antaa siihen syyn, eikä täytä niitä odotuksia mitä on asettanut.

Tätä samaa käytetään myös perheväkivallassa eli perheväkivalta on hyväksyttävää ja on lupa antaa turpaan ja vetää hiuksista, jos nainen nalkuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

En rähjännyt enkä huutanut, sanoin vain asian tiukasti ja rauhallisesti. Mitäköhän poliisi olisi siihen sanonut? Sekö on parempi, että kiusaajille vain lässytetään, että älä viitti kiusata?

Asian voi sanoa suoraan ja tiukkaan sävyyn, ilman mitään rähjäämistä. Tyyliin, "hei, tilanne on nyt tämä ja jos ei tilanne muutu, niin sitten otan yhteyttä rehtoriin/johtajaan ja sitten todellakin tutkitaan miksi ei kiusaamista saada loppumaan, vaikka useita kertoja jo tästä on puhuttu. Mutta sen on loputtava nyt, heti, että kaikki lapset voi turvallisin ja iloisin mielin tulla tänne. " tjsp ja tämän voi esittää ihan normaalilla äänellä ilman huutamista.

-eri

Jos niin tekisit minun lapselleni se selvitettäisiin kuraattorin ja rehtorin luona sekä kiva-koulun toimesta. Ketään ei tuomita linnaankaan ilman todistusaineistoa. Tämä ketju on täynnä syitä miksi.

Todistaja ei tosiaan voi olla Pertti-Eevertti kuusi vee, joka ei välttämättä ymmärrä myös itse tehneensä väärin. Se, että sanoo toi kiusaa ei riitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa aina myös miettiä, että miksi kaverit äänestävät jaloillaan!

Tyttärelläni oli vuosia kaveri, jota kiusattiin vanhempien mukaan vuosia. Hänet eristettiin koko luokasta ja on yhä kahdeksannellakin vielä eristetty. Minusta ihan syystä. Ilkeämpää, karmeampaa, sadistisempaa ja hemmotellumpaa prinsessaa ei olekaan. Kutsuimme häntä selän takana hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen. Kun hän tuli meille kylään, hän halusi, että häntä kumarretaan, totellaan ja passataan. Ilmoitin lopulta, että ei kiitos. Meille ei voi enää tulla. 

Tarinan opetus: nämä on monimutkaisia asioita. Joskus kaverit vaan äänestää jaloillaan. Tilanteen ollessa todella räikeä, joskus kavereiden vanhemmatkin äänestävät jaloillaan. 

Jälkikäteen jäin miettimään, että miten asia olisi pitänyt hoitaa, mutta en halunnut enää lapseni pelkäävän kouluun menemistä. Asiaan puuttuivat opettajat, rehtori ja kuraattori. Lopputulos oli silti tämä. 

Pitäisikö tarinastasi oppia, että kiusaaminen on hyväksyttävää päiväkodissa, koulussa, työyhteisössä, hoitotehtävissä, vanhustenhoidossa, sairaalassa jne. jos toinen antaa siihen syyn, eikä täytä niitä odotuksia mitä on asettanut.

Tätä samaa käytetään myös perheväkivallassa eli perheväkivalta on hyväksyttävää ja on lupa antaa turpaan ja vetää hiuksista, jos nainen nalkuttaa.

Tarinasta pitää oppia, että kuka tahansa voi kokea olonsa kiusatuksi. Myös se kiusaaja. Kaverit äänestää jaloillaan. Aina. Ei eskarilainen ymmärrä, että jos toinen on jatkuvasti ilkeä, sen kanssa pitää leikkiä, että sille ei tule paha mieli, vaan poistuu tilanteesta. 

Kiusaamisen syyt ovat moninaiset, joten osa jää aina kiusatuksi. Vaikka se onkin väärin, mutta miten itse ratkaisisit tämän ongelman? Saisitko tarhanopettajana sanottua vanhemmille, että nyt loppui lelliminen ja lapsen määräysvalta talossa? Se olisi ainoa keino. 

Ex-opettaja Aino Kontulan mukaan on vaiettu tosiasia, että kiusattujenkin olisi joissain tapauksissa kehityttävä ihmisinä.

Tämä on arka asia, jota ei ole uskallettu lausua ääneen, koulumaailmaa kuvaavia kirjoja kirjoittanut entinen opettaja Aino Kontula sanoo Iltalehdelle.

Kontula kertoo huomanneensa, että kiusatuksi joutuvat helposti ne, jotka ovat hyvin herkkiä tai joilla on vaikeuksia ymmärtää huumoria.

- Tiedän lähipiiristäni lapsia, joita on kiusattu. Mielestäni tärkeä syy siihen ollut, että he ovat liian tosikoita. He ottavat heille sanonut asiat liian vakavasti eivätkä osaa vastata takaisin huumorilla.

Vaikka se onkin väärin, lapset harjoittelee vielä kaveritaitojaan. 

Seuraava listaus löytyy kirjasta Christina Salmivalli: Kaverien kanssa, vertaissuhteet ja sosiaalinen kehitys, 2005

Suhteet kavereihin

Lapsi tarjoaa apua muille

Hän huomioi muiden tunnetilat helposti

Lapsi osallistuu keskusteluun

Hän pyytää toisia mukaan leikkeihin

Puolustaa kaveriaan

Suhteessa omaan itseen

Hän hyväksyy kritiikkiä muilta

Lapsi osaa tehdä kompromisseja

Hän osaa hillitä itsensä vihaisena

Suhteessa hänelle annettuihin tehtäviin

Lapsi osaa kuunnella ja seurata ohjeita

Kykenee itsenäiseen työhön

Ei häiriinny helposti työskennellessään

Pysyy tehtäville sovitussa aikataulussa

Tottelevaisuus

Lapsi pystyy laittamaan tavarat omille paikoilleen

Hän noudattaa sääntöjä

Jämäkkyys, lujuus (assertiivisuus)

Tutustuu oma-aloitteisesti maailmaan ja ihmisiin

Pyytää muita mukaan omiin touhuihinsa

Aloittaa keskustelun

Osaa kyseenalaistaa epäreilun säännön

Jos tulee kohdelluksi huonosti, osoittaa tunteensa

Siis todella hämmentävää ja suorastaan pelottavaa miten heti aloituksesta saakka tulvii kyseenalaistavia ja kiusattua ayyllistäviä viestejä. Kiusaavatko näiden lapset vai mikä ihme saa aikuisen ihmisen suorastaan hyökkäämään kiusattua vastaan?

Kukaan ei ole hyökännyt vaan on ohjeistettu tutkimaan mistä tilanne johtuu ja harjoittamaan kaveritaitoja. Oma tyttäreni on sosiaalisesti todella lahjaton ja olemme monta vuotta harjoitelleet taitoja. Häntä on tietysti myös kiusattu, mutta osa kavereista on hylännyt ihan syystä. Oma tyttäreni on todella epävarma, joten hän omistaa ja omii kavereita. Siitähän ei seuraa mitään hyvää. Kiusata ei saa, mutta vanhempana minun tehtäväni on varmistaa, että hän oppii taidot, joilla hän saa ystäviä ja saa itsenäisesti pidettyä ne ystävät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lasta kiusattiin myös eskarissa vähän epäselvän puheen takia. Kävin sitten ihan suoraan sanomassa ns pääkiusaajalle, että anna olla viimeinen kerta kun haukut lastani. Ilmeisesti olin tarpeeksi tiukka, kun siihen loppui kiusaaminen.

Just tuollasia, jotka uhkailevat lapsia. Ilmottaisin poliisille, jos joku aikuinen räyhäisi minun lapselle eskarin pihassa.

Kuvittele olevasi pieni kiusattu lapsi. Kiusataan koko ajan ja aina.

Vaihtoehtoja on oikeestaan kaksi

1)toivot ettei kiusaaminen jatkuisi tai ainakaan pahentuisu, kouluun et voi mennä kun et jaksa sitä nimittelyä ja huutelua, koulukaan ei kiinnosta, vaikka yrittäisit ajatella eteenpäin aina vaan päivän kerrallaan.

2)joku aikuinen kävisi puhumassa opettajallesi tai rehtorille, kertoisi että tilanne on mennyt siihen että sua kiusataan siinämäärin, ettet halua enää tulla tänne kiusattavaksi vaan mieluummin jäät kotiin, ettei tarvii nähdä kiusaajia. Että ettekö te pysty tälle asialle mitään tekemään. Vai soitanko pari puhelua, niin alkaa selvitä mikä on tilanne oikeasti

Luulen, että ei tuonne yksin kiusattavaksi jäisi kukaan.

os tiedät tai epäilet, että lastasi kiusataan, keskustele asiasta hänen kanssaan. Hän ei välttämättä halua kertoa, joten valmistaudu siihen, että hän saattaa ensin kieltää tulevansa kiusatuksi.

Rohkaise lasta kertomaan asiasta ja sano, että haluat auttaa häntä, oli sitten kysymys miten vaikeasta asiasta tahansa. Kerro, että olet hänen puolellaan 100-prosenttisesti.

Sano selvästi ja riittävän usein, ettei kiusatuksi joutuminen ole hänen syytään. Hänessä ei ole mitään vikaa, joka oikeuttaisi kiusaamisen.

Älä lupaa pitää asiaa salassa, koska silloin siihen on mahdotonta puuttua! Lupaa hänelle kuitenkin, ettet tee mitään neuvottelematta ensin hänen kanssaan. Näin säilytät luottamuksen ja keskusteluyhteyden häneen.

Miettikää yhdessä, miten yksittäisistä kiusaamistilanteista voi selviytyä. Yksinkertaiset keinot ovat parhaita. Kiusaajat haluavat uhrin reagoivan toivomallaan tavalla: itkevän, menevän hämilleen, pelästyvän, räjähtävän jne. Jos mahdollista, kiusattu voi yrittää näyttää välinpitämättömältä, sanoa EI kiusaamiselle ja lähteä kokonaan pois tilanteesta. Kiusaajan on vaikea jatkaa toimintaansa, jos kiusattu ei reagoi häneen ja poistuu paikalta. Kiusaamistilanteissa tarvittavaa jämäkkyyttä voi myös harjoitella: Miten sanoa vakuuttavasti EI, LOPETA tai ÄLÄ KIUSAA.

Miettikää yhdessä, voisiko sellaisia tilanteita yrittää välttää, joissa voi helposti joutua kiusatuksi. Ei esimerkiksi kannata jäädä viimeiseksi oppilaaksi luokkaan tai ruokalaan, ei pidä ottaa rahaa tai arvokkaita esineitä turhaan mukaan kouluun tai olla erillään muista oppilaista tai välituntivalvojasta. On hyvä pysytellä muiden lähellä, vaikka heitä ei tuntisikaan. Joukossa on helpommin turvassa. Miten toimia?

Miten lisätä kiusatun itseluottamusta? Tehkää yhdessä vaikkapa hyvän mielen juliste. Etsikää kuva, jossa lapsi on tyytyväinen ja onnellinen. Liimatkaa kuva paperille. Kirjoittakaa sitten kuvan ympärille muiden ihmisten kannustavia, mukavia ja rohkaisevia kommentteja hänestä. Myös asioita, joissa hän on hyvä ja taitava. Valmis juliste laitetaan näkyvälle paikalle.

Kiusaamisen seurauksena kiusatut saattavat olla arkoja ja vetäytyviä. KiVa Koulu -ohjelman oppitunneilla käsitellään ystävystymistä ja harjoitellaan ystävyyssuhteiden solmimisessa vaadittavia taitoja. Oppituntien aiheista voi kysyä opettajalta, ja niistä voi keskustella myös kotona. Miettikää yhdessä erilaisia keinoja, joiden avulla voi ystävystyä ja pitää yllä kaveruutta.

Vanhempi voi rohkaista lasta kutsumaan kavereita kotiin, aluksi vaikka yksi kerrallaan, jotta hän voi harjoitella sosiaalisia taitoja tutussa ja turvallisessa ympäristössä.

Kiusattua voi rohkaista osallistumaan harrastuksiin, joissa voi tavata ja tutustua uusiin kavereihin.

Koulun kiusaamisenvastaiseen tiimiin kannattaa ottaa yhteyttä. Tiimin jäsenet on koulutettu selvittämään kiusaamistapauksia. Kerro tiimin jäsenille, mitä on tapahtunut ja mitä olette tehneet kotona kiusatun tukemiseksi.

Kiusaamiseen pitää puuttua, mutta on hyvä miettiä, mikä todellakin on kiusaamista ja mikä vain sitä, ettei asiat mene kuten kiusattu olisi halunnut. Hyvä ystäväni oli 8 vuotta samalla luokalla kanssani. Olimme yhdessä käytännöllisesti katsoen jokainen koulupäivä. Joskus yo-kirjoitusten jälkeen hän kertoi, miten oli joutunut käymään psykiatrilla koulukiusaamisesta saamiensa traumojen vuoksi. Olin kuin puulla päähän lyöty, koska en ollut kahdeksaan vuoteen havainnut mitään kiusaamista. Sitten selvisi, että hän olisi halunnut jo vuosia sitten päästä luokan suosittujen tyttöjen joukkoon, mutta häntä ei sinne pyydetty. Itse en ollut kiinnostunut siitä tyttöjengistä tippaakaan, joten en edes ollut tajunnut, että kaiketi minuakin sitten kiusattiin, kun ei pyydetty mukaan tähän jengiin. Ystävyytemme sai tuosta kolauksen, kun ymmärsin, että ei hän oikeastaan ollut koskaan halunnut olla minun ystäväni, mutta kelpasin paremman puutteessa.